Lähivuosina tullaan näkemään huikea käänne maailman tapahtumissa! Jättiläismäinen Aasian suurvalta, ruorissa uudistettu Venäjä ja Kiina, tulee vaikuttamaan dramaattisesti historian kulkuun. Tämä nouseva voimaryhmittymä—johon kuuluu neljäsosa maailman väestöstä, tulee olemaan vahvasti mukana tulvamyllerryksessä, joka johtaa ihmiskunnan 6000 vuotta kestävän itsehallinnon päättymiseen!

Kuinka tiedämme tämän?

Jeesus Kristus kertoo Matteuksen evankeliumin luvussa 24 sekä Luukkaan evankeliumin luvussa 21 hänen paluuseensa johtavista keskeisistä tapahtumista. Myös monet muut jakeet sisältävät kriittistä tietoa. Venäjän, Kiinan sekä niiden Aasian liittolaisten on profetoitu olevan voimakkaasti osallisina huipentuvissa lopun ajan tapahtumissa.

Aasian valtioiden raamatullinen identiteetti

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala käski Nooaa ja hänen perhettään lisääntymään ja täyttämään maan (1 Mooseksen kirja 8:15–18). Nooalla oli kolme poikaa: Seem, Haam ja Jaafet. Jokaisesta pojasta sai alkunsa erillinen rotu. Seem oli valkoisen, Haam mustan ja Jaafet keltaisen rodun isä. Herbert W. Armstrong selitti Ikuisten aikojen salaisuus-kirjassa, että ilmeisesti Jaafet meni orientaalisen ja Haam mustaihoisen naisen kanssa naimisiin.

1 Mooseksen kirjan jakeet 10:2-3 luettelevat Jaafetin pojat: “… Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma”.

Compendium of World History -kirjassaan Dr. Herman Hoeh tunnistaa aivan oikein Mesekin ja Tuubalin tänään Suur-Venäjällä asuvien isäksi. Maagog oli puolestaan Kiinan ja Mongolian asukkaiden isä ja Goomer oli isä japanilaisille, kambodžalaisille, thaimaalaisille sekä Burman, Laoksen ja Vietnamin asukkaille.

Kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoitti, että Nooan pojanpojan Kuusin jälkeläiset jaettiin kahteen osaan: tummaihoiseen, kiharatukkaiseen haaraan, joka muutti Afrikkaan ja tummaihoiseen suoratukkaiseen haaraan, joka muutti puolestaan Intiaan. Tämä ryhmä meni myöhemmin naimisiin arjalaisten uudisasukkaiden kanssa Persiasta, mikä tuotti nykyisten intiaanikansojen värityksen (Herman Hoeh, “The Truth About Race Question”, Plain Truth, heinäkuu 1957).

H. Armstrong oli yhtä mieltä Dr. Hoehin tutkimuksen kanssa. Hän sanoi: “Profetioita opiskelevat ovat yleisesti yksimielisiä siitä, että ‘Goog Maagogin’ maalla on laaja alue Pohjois-Euraasiaa, joka ulottuu Itämereltä aina Tyynelle valtamerelle. “Mesek” on Moskova, “Tuubal” on Tobolsk. Raamatun marginaalissa lukee ‘Roosin ruhtinas’, joka on Venäjä” (Plain Truth, huhtikuu 1981).

Näiden maiden identiteetit ovat tärkeitä, jotta ymmärrämme, kuinka modernit kansakunnat sopivat Raamatun profetiaan.

Samaan aikaan kansojen historian ymmärtäminen auttaa meitä tunnistamaan tiettyjä luonteenpiirteitä, jotka nousevat myös nykyaikana pinnalle.

Venäjän ja Kiinan historia

Venäjän ja Kiinan välinen historia paljastaa suhteen, joka vaihtelee yhteistyön ja konfliktin välillä.

Tataarimongolien ratsumiehet toivat Venäjälle itämaisen vaikutuksen. Tšingis-kaani ja hänen seuraajansa mongolit perustivat vuoteen 1250 jKr. mennessä Kultaisen orda -imperiumin, joka käsitti Kiinan, suuren osan Keski-Aasiaa ja Venäjän.

Valtakunta hajosi kuitenkin vuoteen 1368 mennessä. Mongolia joutui Ming-dynastian hallitseman Kiinan ylivallan alaisuuteen. Lopulta vuonna 1480 Iivana Suuri päätti Moskovan mongoleille alistumisen.

Keskiajalla ensimmäiset Venäjän uudisasukkaat saavuttivat Amur-joen pohjoispuoleiset harvaan asutut alueet, joka on nyt kaukainen Itä-Venäjä. Vaikka Kiinan keisarikunta otti alueen omakseen, se ei kuitenkaan koskaan tehokkaasti valvonut sitä. Seurasi kolmesataa vuotta kestävä Venäjän ja Kiinan välinen rajakiista. Yksittäiset taistelut jatkuivat vuoteen 1689, jolloin Nertšinskin sopimusessa raja määriteltiin selvästi Amur-joesta pohjoiseen.

Konflikti heräsi uudelleen eloon vuonna 1870, jolloin imperialistinen Venäjä otti haltuunsa Kiinan Ili-rajamaakunnan. Venäjä pakotti 19. vuosisadan oopiumsotien heikentämän Kiinan allekirjoittamaan Aigun-sopimuksen, jossa Venäjälle luovutettiin kaikki Amur-joen pohjoispuoleiset alueet sekä suuret alueet Ussurista itään. Tämä vakautti nykyiset rajat.

Venäjän sisällissodan jälkeen (1918–22), kiinalaiset karkotettiin Ulko-Mongoliasta. Mongolian kansantasavalta perustettiin vuonna 1924 kiinteästi yhteydessä Neuvostoliittoon.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen marxismi yleistyi Kiinassa ja se huipentui vuonna 1921 Kiinan kommunistisen puolueen perustamiseen. Kiina julistautui Kiinan kansanvallaksi vuonna 1949 ja sen hallitus omaksui Mao Tse-tungin johdolla Neuvostoliiton mukaisen poliittisen mallin, mikä saattoi lainoja Neuvostoliitosta ja lisäsi Kiinan talouskasvua.

Mao ilmoitti helmikuussa 1950 molemminpuolisen puolustussopimuksen Kremlinin kanssa allekirjoittaessaan, että Kiinan ja Neuvostoliiton ystävyys olisi “ikuinen, tuhoutumaton ja rikkomaton”. Ystävyys mureni kuitenkin 15 vuodessa ja jännite alkoi kasvaa.

Mao aloitti tuhoisan Suuren harppaus -reforminsa vuonna 1958. Kaksi vuotta myöhemmin, kun sen todettiin epäonnistuneen, Venäjä arvosteli avoimesti Maoa ja katkaisi sotilaallisen tukensa Kiinalle. Vuoteen 1968 mennessä Kiina oli joutunut anarkian partaalle, sen ideologisen aloitteen nimeltä «suuri proletaarinen kulttuurivallankumous» epäonnistuessa. Hallitus pelkäsi Neuvostoliiton hyökkäystä ja kutsui armeijan palauttamaan maahan järjestyksen. Kiina oli ajautunut Neuvostoliitosta sekä filosofisesti että strategisesti kauas pois.

Vuonna 1969 Venäjän ja kiinan väliset yhteenotot puhkesivat Kiinan itärajalla. Saman vuoden syyskuussa pääministeri Aleksei Kosygin ja Zhou Enlain väliset hätäneuvottelut saivat vihamielisyydet aisoihin ja muodollinen rajaneuvottelut saatettiin alkuun.

Vuonna 1971 Kiina hyväksyttiin YK:n jäseneksi, mikä antoi sille aseman maailmanlaajuisesti merkittävänä poliittisena valtana.

Näiden kahden suurvallan historia on jännityksiä ja taisteluja täynnä. Venäjä ei ole koskaan pystynyt poistamaan sodan mahdollisuutta kahdella strategisella rintamalla: ei Euroopassa eikä Kiinassa. Venäläiset ovat todenneet, että Kiina on kansa, joka kykenee kokoamaan ennenkuulumattoman suuren mittakaavan armeijan.

Kiinalla on ollut myös monta aihetta pelätä Venäjää. Vaikka venäläiset eivät pysty kokoamaan Kiinana sotilasmäärää, he omaavat melkoisen varaston ylivoimaisia aseita. Moni tarkkailija on arvellut, että venäläiset olisivat jo kauan sitten kyenneet käynnistämään iskun, joko perinteisen tai ydinaseiskun, Kiinaa vastaan ja tuhoamaan sen asevalmistuksen, jollei Yhdysvallat yhdessä muiden länsivaltojen kanssa olisi uhannut kostolla. Niinpä kiinalaiset ovat toimineet voimallisesti rakentaakseen venäläisten vastaisen sotilaallisen mahdin.

Koko kylmän sodan ajan Venäjä ja Kiina ovat leikkineet niille tuttua kissa ja hiiri -leikkiä. Samaan aikaan on vaikuttanut myös toinen, päinvastainen tekijä, joka on vetänyt kahta suurta kansaa yhteistyöhön.

Juuri tässä yhteydessä raamatullinen profetia astuu kuvaan mitä kiehtovimmalla tavalla.

Kommunismin leviäminen

Vuosikymmenien ajan sekä Venäjä että Kiina ovat kiinnittäneet katseensa Keski-Aasian, Indokiinan ja Kaakkois-Aasian ne valloittaakseen. H. Armstrongin mukaan heidän lopullinen päämääränsä ei ole pelkästään laajentaa rajojaan, vaan koko maailman hallitseminen.

Todellisuus sanelee, että tämä tavoite on mahdollinen vain näiden kahden maan toimiessa yhteistyössä.

Joulukuun 1959 Plain Truth paljasti osan kommunistien suunnitelmista—mm. Venäjän ja Kiinan tavoitteen koalition muodostamiseksi: “Venäjän ohjelmaan ei kuulu ensimmäiseksi Euroopan valloittaminen tai Yhdysvaltoihin hyökkääminen. Kommunistinen ohjelma, jonka johtajamme tulisi tuntea, edellyttää ensin Aasian valloittamista. Lenin kirjoitti, että tie Pariisiin, Lontooseen ja New Yorkiin kulkee [Pekingin] ja Delhin kautta!”

“Kommunistisen suunnitelmana on sijoittaa Intia ja Pakistan Venäjän ja Kiinan väliseen ruuvipuristimeen …”

“Kommunistinen Kiina väittää, että sillä on laillinen oikeus, ei ainoastaan Tiibetiin vaan useisiin Intian ja Kaakkois-Aasian osiin. … [Mongolien ja kiinalaisten] jatkuvana vuosisatojen ajan kestävänä unelmana jo on ollut maailman valloitus! … Kiina tietää kuitenkin, että tänä teollistuneena aikana se voi toteuttaa unelmansa ainoastaan Venäjän liittolaisena.”

“Kiina on nyt valmis aloittamaan muun Aasian nielaisemisen Venäjän salaisella sotilaallisella avustuksella. Sen suunnitelmat paljastuivat [Korean sodassa]. Kiina, ei Venäjä, puuttui tapahtumien kulkuun Koreassa. Korea jakautui. Kiina, ei Venäjä, käynnisti iskut Indokiinaan ja otti Pohjois-Vietnamin kontrolliinsa. Vietnam jakautui. Seuraavaksi Kiinan kommunistit valtasivat Tiibetiin. Tiibetin jälkeen Kiinan suunnitelmana on valloitta Intia ensin se jakamalla ja sitten nielaisemalla se pala palalta!”

“Lopulta kommunistipuolue ei kontrolloi ainoastaan Venäjän valtioita vaan myös Kiinaa … sekä myös Intiaa!” (oma korostuksemme).

Muista, että edellinen kirjoitettiin vuonna 1959 sakeimman kylmän sodan aikaan, jolloin kommunismin luultiin oleva itäblokin yhdistävä tekijä. Historia on jättänyt suurelta osin tämän poliittisen ja taloudellisen teorian taakseen. Mutta ennustus muun Aasian syliinsä sulkevasta Venäjä-Kiinan liitosta on yhtä elinkelpoinen kuin puoli vuosisataa sitten! Syy tähän on se, että nämä huomattavat lausunnot perustuivat maiden historian lisäksi raamatullisiin Aasiaa koskeviin profetioihin, joihin pyrimme perehtymään tässä kirjasessa.

Plain Truth ennakoi tulevia geopoliittisia muutoksia, joista tällä hetkellä vielä osa on toteutumatta. Se varoitti profetiaan perustuen—siitä huolimatta että USA oli maailmanvaltansa huipulla—Amerikkaa kohtaavasta kansainvälisestä takaiskusta Vietnamissa. Huomaa ote marraskuun 1961 julkaisusta: “Jouduttuaan Laosin takia lähes toisen ‘Korea-tyyppisen’ sodan partaalle se joutuu melko varmasti rankkaan taisteluun joko Thaimaassa tai Etelä-Vietnamissa … “

Toukokuussa 1968—seitsemän vuotta ennen Etelä-Vietnamin ehdotonta antautumista kommunismille—Plain Truth kirjoitti: “Raamatun profetia paljastaa, ettei edes Amerikka kaikkine ydinlihaksineen kykene estämään lopulta Kaakkois-Aasian joutumista kommunismin alle”—tai tarkemmin sen joutumista vedetyksi Kiina-Venäjän dominoimaan geopoliittiseen voimaryhmittymään.

1960-luvulla Kiina työnsi Neuvostoliiton avulla itseään jatkuvasti Keski- ja Kaakkois-Aasian. Joulukuussa 1962 Plain Truth raportoi Kiinan ja Intian rajaselkkauksesta seuraavasti: “[Neuvostoliitto] toimittaa Kiinalle teknistä osaamista ja antaa Kiinan 600 miljoonan ihmisen hotkaista muun Aasian! … Heidän propagandansa julistaa, että nämä alueet olivat aikanaan kiinalaisten hallinnassa”.

Artikkelissa sanottiin myös: “Ovela, kahden kommunistin sysäisy on jälleen kerran yllättänyt lännen. Neuvosto-Venäjän asettaessa salaa ohjuksia Kuubaan, kommunisti kiinalaiset kokoonpanivat valtavia tarvikemääriä, asettivat 100.000 miehen joukkoja sekä raskaita panssareita Intiaan hyökkäystä varten.”

“Punainen Kiina on jo kaapannut lähes 130.000 neliökilometriä Intian alueesta.”

“Lähes kukaan ei näytä olevan tietoinen siitä, että Intia on kommunistijohtajille Kuubaa huomattavasti tärkeämpi. Kuuba on ylimääräinen palkinto, kommunistit vain koettivat onneaan. Kommunistisen ajattelumaailman seuraava iso tavoite on Intia.”

“Moskovan ja [Pekingin] pikkumaiset kadehtimiset eivät johda kumpaakaan luovuttamasta niiden yhteistä tavoitetta: maailmanvalloitusta.”

“Tämä kaikki on osa suurta kommunistisen suunnitelmaa, lausui Lenin jo 30 vuotta sitten.”

Plain Truth seurasi Kiinan ja Venäjän välisen hengenheimolaisuuden seuraamista useiden vuosien ajan. Heinäkuussa 1966 se teki seuraavan, hämmästyttävän ennustuksen: “Intia tietää, että Punakiina on saattamassa valtavat joukot Intian rajalle. Intia tietää, että Kiinalla on atomipommi ja mahdollisesti vetypommi. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallisen turvallisuutensa takaamiseksi myös Intia tarvitsee kiireesti pommin! Tietenkin vain puhtaana suojatoimenpiteenä Kiinaa vastaan.”

“Mutta on myös Pakistan! … [Pakistan] syntyi hindujen ja muslimien välisen väkivaltaisen vihan seurauksena. Jos Intia rakentaisi pommin, pakistanilaiset kääntyisivät epätoivon vallassa suurvaltojen puoleen—ja se joutuisi hankkimaan puolestaan itselleen ydinaseita!”

Vuoteen 1998 mennessä tämä ennuste toteutui: sekä Intia ja Pakistan testasivat ydinpommejaan ilmoittaen äkillisesti olevansa nyt erityisen ydinvoimaklubin jäseniä.

Kiinan Keski-Aasian tunkeutumisen lisäksi se yritti saada saarinaapureistaan otteen. Länsimaiden johtajat ovat yrittäneet rauhoitella Kiinaa turhaan asiassa eri “rauhanneuvotteluihin”. Erittäin ei-poliittisesti korrekti Plain Truth ei säästellyt 1960-luvulla sanojaan raportoidessaan ongelmasta. “Aasialaisten mieli on täysin erilainen kuin [länsimaisten] mieli. Se ei järkeile samalla tavalla. Petämme itseämme uskomalla, että dollarimme, kauppamatkamme, sotilaalliset neuvonantajamme ja asekuljetuksemme, sairaala-aluksemme, toimeksiantomme ja elintarvikehuoltomme pysäyttävät ja edistävät jatkuvasti uhkaavan kommunismin etenemistä itäisissä maissa—me epäonnistumme!

“Näihin yksinkertaisiin kansoihin vaikuttaa voima, ei puheet. Ne tuntevat paljon läheisempää sukulaisuutta Aasian pallonpuoliskon kansoihin kuin kaukaisiin ‘jenkkeihin’, joidenka tavat, kieli ja uskonto eroavat täysin heidän omistaan” (marraskuu 1961).

Aivan oikein, Venäjää ja Kiinaa erilleen työntävät voimat häviävät lopulta niitä toistensa syliin työntäville voimille.

Aivan kuin Plain Truth kertoi tapahtuvaksi—Raamatun ennustuksiin perustuen.

Parantuvat suhteet

Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Kiina huomasivat olevansa eristettyjä ja tarvitsevansa yhteistyötä hengissä pysyäkseen. Amerikan ja äskettäin yhdistyneen Euroopan välille syntyvät taloudelliset ja poliittiset liitot sekä muut yhteistoimet tekivät tarpeelliseksi venäläisten ja kiinalaisten välisen positiivisen suhteen solmimisen.

Jo ennen Neuvostoliiton imperiumin romahtamista presidentti Mihail Gorbatshov vieraili vuonna 1989 Kiinassa korjatakseen suhteita ja elvyttääkseen vuoropuhelun rajakiistasta, joka oli jumissa 17. vuosisadalla. Vuonna 1991 Venäjä ja Kiina allekirjoittivat rajasopimuksen, joka käynnisti käytännön rajojenvetoprosessin. Huhtikuussa 1997 Kiina ja Venäjä—yhdessä entisten Neuvostoliiton tasavaltojen Tadžikistanin, Kazakstanin ja Kirgisiaan kanssa—allekirjoittivat Moskovassa sopimuksen joukkojen vähentämisestä ja turvallisuutta lisäävistä toimista 7500 kilometrin pituisen Kiinan ja entisen Neuvostoliiton välisellä rajalla.

Selvänä merkkinä nopeasti lisääntyvästä kahden maan välisestä yhteistyöstä, Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Kiinan presidentti Jiang Zemin allekirjoittivat vuoden 1997 marraskuussa julistuksen, joka päätti vuoden 1991 sopimuksen toteuttamiskiistat. Julistus näytti vahvistavan, että Venäjä ja Kiina, jotka olivat pitkään historiallisesti vaihdelleet ystävyyden ja vihollisuuden välillä, olivat siirtymässä uuteen, yhteistyön ja strategisen kumppanuuden aikakauteen, torjuakseen kokemansa lännen sotilaallisen ja taloudellisen ylivoiman.

Toinen huomattavia ponnisteluja yhdistävä tekijä oli vuoden 1998 yhteisyritys, suunnitelma rakentaa ydinvoimala Kiinaan.

Kiinan ja Venäjän väliset suhteet paranivat edelleen Jeltsinin seuraajan Vladimir Putinin johdolla. Heinäkuussa 2001 Venäjä ja Kiina allekirjoittivat «ystävyys ja yhteistyö» -sopimuksen. Vuonna 2005 nämä kaksi kansakuntaa järjestivät yhteisen sotaharjoituksen ja toistamiseen vuonna 2007. Monet pitävät näitä Shanghain yhteistyöjärjestön järjestämiä harjoituksia symbolisena sotilaallisen blokin syntymisenä, joka voi lopulta kilpailla NATOn kanssa.

Myös toiset taloudelliset ja sotilaalliset sopimukset ovat parantaneet luottamusta sekä yhteistyötä. Molemmat kansat hyötyvät niistä, ne ymmärtävät, että niiden olemassaolo on riippuvainen hyvistä kahdenvälisistä suhteista.

Ainoa vaihtoehto

Kiinan ja Venäjän väliset suhteet ovat kehittyneet niiden yhteisten etujen pohjalta. Molempia huolestuttavat samat puolustuksen aiheet, mm. radikaalin islamin toiminta Keski-Aasiassa ja sitä ympäröivillä alueilla, lännen vallan lisääntymisen NATOssa ja mahdollisuus hyödyntää Yhdysvaltain heikentymistä.

Venäjän ja Kiinan välinen kauppa kukoisti 1990-luvun alussa. Vuoteen 2000 mennessä niiden välinen kauppa nousi 8 miljardiin dollariin vuodessa. Vuoteen 2008 mennessä Venäjä-Kiinan kauppa hypähti hämmästyttäväksi 56,8 miljardiksi dollariksi. Kiina on nyt Venäjän suurin kauppakumppani. Itse asiassa, koska taloudellinen kumppanuus on osoittautunut hyödyttävän molempia osapuolia, mahdollisuus myös toisten tarpeiden täyttämisestä on lähentänyt Venäjää ja Kiinaa entistään—erityisesti niiden energian tarve. Kaikista kansoista juuri Venäjä on ainutlaatuisen kykenevä ja halukas tarjoamaan turvallisen energianlähteen Kiinan nopean teollisuuden ja talouden kasvulle. Venäjällä on öljyä, maakaasua, uraania ja ydinteknologiaa, joita tarvitaan tuottamaan energiaa miljardille maapallon väkirikkaimman maan ihmiselle.

Näillä suurvalloilla ei näytä olevan muuta vaihtoehtoa. Molemmat jakavat yhteisen taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen filosofian—lisäksi molemmilla on lännessä yhteinen vihollinen.

Tapa, jolla Kiina vuosikymmenien ajan tasapainotti Venäjän läsnäoloa Aasiassa, hyödytti Yhdysvaltoja geopoliittisesti. Mutta yhtälö on muuttumassa, kun Venäjä ja Kiina muodostavat sotilasliiton!

Intelligence Digest raportoi 3. toukokuuta 1996 seuraavasti: “Kiinalle hyvät suhteet Venäjään tuo mukanaan lisäkortin pelissä Yhdysvaltoja vastaan, johon suhteet ovat tällä hetkellä erittäin huonot. Venäjä on myös Kiinan suurin toivo sotilaallisen teknologisen eron kuromiseksi umpeen Yhdysvaltoihin, mikä on ollut Pekingin pääasiallinen tavoite Persianlahden sodan paljastuksista lähtien. “Venäjän avulla Kiina voi sulkea nopeasti tämän kuilun. Neuvostoliittoa seurannut Venäjä on toimittanut yli 90 prosenttia Kiinan asetuonnista, mm. edistykselliset hävittäjät, ydinsukellusveneet ja hävittäjälentokonetekniikan. Venäjä avustaa Kiinaa myös lentotukialusten rakentamisessa. Tammikuussa 2000 Kiinan puolustusministeri Chi Haotian vieraili Moskovassa Kiinan ja Venäjän sotilasliiton vakaannuttamiseksi. Venäjän puolustusministeri Igor Sergejev sanoi, että kahden valtion sotilassuhteet olivat «voimakkaasti laajenemassa». Suhde laajeni edelleen, kun vastavalittu Kiinan presidentti Hu Jintao päätti vuonna 2003 tehdä ensimmäinen ulkomaanvierailunsa Venäjälle. Vuonna 2008 Venäjän presidentti Dmitri Medvedev toimi samoin tehden ensimmäisen ulkomaanvierailunsa Kiinaan.

Samaan aikaan Amerikan suhteet Venäjän ja Kiinan kanssa huononivat huomattavasti.

Itse asiassa moni kansa, nämä kaksi Aasian jättiläistä mukaan lukien, ovat jo joitakin vuosia pyrkineet muokkaamaan ulkopolitiikkaansa tavoitteenaan Amerikan vallan rajoittaminen. Venäjän strategiset pommikoneet ovat nousseet jälleen taivaalle haastamaan Yhdysvaltain ilmatilan ja Venäjän lentäjät haluavat työntää Yhdysvaltain torjuntahävittäjät pois Alaskan rannikolta. Venäjän laivasto on myös laajentanut lonkeroitaan yleisesti Yhdysvaltain takapihaksi katsotuille vesille. Ydinristeilijä Pietari Suuri ja sukellusvene hävittäjä Amiraali Chabanenko osallistuivat vuonna 2008 Karibialla sotapeliin Venezuelan laivaston kanssa—kyseessä oli Venäjän ensimmäinen Karibian operaatio sitten kylmän sodan. Elokuussa 2009 kaksi venäläistä hyökkäyssukellusvenettä havaittiin Amerikan itärannikolla, kyseessä oli ensimmäinen tunnettu havainto 15 vuoteen.

Tyynenmeren olosuhteet ovat olleet yhtä kireät. Vuonna 2007 havaitsematta jäänyt Kiinan sukellusvene nousi pintaan Yhdysvaltain USS Kitty Hawk lentotukialus -saattueen keskellä, alus oli sukellusveneen torpedon ulottuvuusalueella. Muut tapahtumat, mukaan lukien Yhdysvaltojen ja Kiinan laivastoaluksien törmäykset, ovat yleistyneet Kiinan omaksuessa entistä haastavamman lähestymistavan sen kasvavan laivaston vahvuuden kasvaessa.

Vuonna 2001 muutaman korkeaprofiilisen tapauksen jälkeen, kun Yhdysvallat karkotti venäläiset diplomaatit ja Kiina töytäisi amerikkalaista vakoojalentokonetta, yhdysvaltalainen intelligenssitoimisto Stratfor totesi: «Tämä aika muistetaan kylmän sodan jälkeisen ajan loppumisena, uutena aikakautena kansainvälisissä suhteissa. … Kansainvälisen järjestelmän rakenne on vaakalaudalla” (10. huhtikuuta 2001).

Kyseessä on valtavat panokset—globaalit panokset! Kansainvälisen järjestelmän rakenne hallitsee maailmaan liiketoimintaa, viestintää sekä taloudellista, sosiaalista, poliittista ja sotilaallista vuorovaikutusta. Yhdysvaltojen suhteiden huononeminen sekä Pekingin että Moskovan kanssa on osaltaan vaikuttanut uusien maailmanlaajuisten liittoutumien muodostumiseen.

On selvää, että sekä Venäjän että Kiinan virkamiehet pyrkivät muodostamaan uuden liittoutuman Yhdysvaltain maailmanpolitiikan valta-asemaa vastaan. Venäjän diplomaatit haluavat luoda moninapaisen maailman ja tietävät, että paras keino tämän saavuttamiseksi on suhteiden eteläiseen naapuriin vakiinnuttaminen.

Neuvostoliiton kukistuttua vuonna 1991 Venäjä ei osallistunut yli kymmeneen vuoteen suuriin maailmantapahtumiin. Asiat ovat kuitenkin radikaalisti muuttuneet Vladimir Putin johdolla, joka valittiin vuonna 2000 presidentiksi (ja josta tuli pääministeri vuonna 2008).

Putin kutsui Neuvostoliiton romahtamista 20-luvun “suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi”. Hän on omistautunut sivuuttamaan tämän “katastrofin” ja palauttamaan Venäjälle sen oikeutetun aseman vaikuttavana suurvaltana.

Putin on ollut erittäin menestyksekäs—eikä hän ole vielä päättänyt työtään.

Venäjän paluulla suurvallaksi on valtava profeetallinen merkitys. Ei pelkästään roolin takia, jonka Venäjän on ennustettu täyttävän maailman tapahtumissa, vaan koska sen aggressiiviset toimet provosoivat akuutin hälytystilan Euroopassa—Venäjä on voima, jota meidän pitää todella tarkata!

Eurooppalaiset muistavat edelleen, kuinka väkivaltaisesti Venäjä käyttäytyi toisessa maailmansodassa. Venäjä on lähinaapuri, jolla on valtava määrä ydinaseita.

Venäjän rohkeat toimet tulevat käynnistämään pelkotilan, joka nopeuttaa Euroopan unionin yhdistymistä. Venäjän pelko saa Saksan sekä muut Euroopan maat toivomaan entistä vahvempaa johtajuutta. Saksa on etsinyt itselleen vahvaa johtajaa kautta historian. Raamatun profetia kertoo, että se tulee toimimaan näin—vielä viimeisen kerran!

Tapahtumien eteneminen nopeuttaa kolmannen maailmansodan alkamista. Voit todistaa asian itsellesi tilaamalla ilmaiskirjasen Saksa ja pyhä Rooman valtakunta.

Poliittinen maanjäristys

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa presidentti Putin sementoi Venäjän hallintonsa tavalla, joka muistutti maan autoritäärisestä historiasta. Meidän pitää muistaa, että Putin oli pahamaineisen kgb:n muokkaama—se oli Joseph Stalinin tunnetuksi tekemän Venäjän hallituksen armoton, murhanhimoinen, salaisen palvelun elin.

On selvää, että Putin käytti presidentin valtaoikeuksia hyväkseen ja manipuloi varmistaakseen voiton Yhtenäinen Venäjä -puolueelleen. Hänen voimalliset toimensa herättivät huomattavassa määrin pelkoa Euroopassa.

Turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (etyj) valitti, että vaalit “eivät vastanneet kansainvälisiä standardeja”, vaan edustivat “maan demokratisoitumisen taantumista”. Stratfor kirjoitti: “Etyj-järjestöä vaivaa vähemmän Putinin kova kampanjataktiikkaa kuin Putinin voiton suuruus. Putinilla on lähes kahden kolmasosan enemmistö liittokokouksen kummassakin kamarissa. Liberaaliset puolueet ovat lamassa … Venäjän politiikka on muuttumassa anti-autoritaaristen osapuolten hävitessä. Valinta on enenevästi lievän ja kovan autoritaarisuuden välinen”

(9. joulukuuta 2003, oma painotuksemme).

Wall Street Journal raportoi, kuinka vaalit laajensivat Putinin valtaa. “Vaalit ennustavat myötämielistä duumaa [liittokokouksen alahuonetta], joka panee täytäntöön olennaisesti vapaat kädet omaavan hallituksen ohjelman, joka puolestaan haluaa kontrolloida entistä tiukemmin sen suurinta yksittäistä strategista voimavaraa, öljyä. … Eli jos Putin haluaa ohjata Venäjän diktatuurin suuntaan (tai muodikkaan sanonnan mukaisesti kohti johdettua demokratiaa”), duuma voisi nopeuttaa hänen etenemistään” (9. joulukuuta 2003).

Öljy on Venäjän “suurin yksittäinen strateginen voimavara”. Putin on länsivaltojen protesteista huolimatta pyrkinyt alusta alkaen hallitsemaan tätä voimavaraa. Öljyn hinnan vuosien 2003 - 2008 nousu nosti Venäjän takaisin maailman näyttämölle ja teki siitä hallitsevan voimatekijän.

Venäjän hallitus pidätti maan rikkaimman miehen, Mihail Hodorkovskin, maan suurimman öljy-yhtiön Jukosin toimitusjohtajan juuri ennen vuoden 2003 vaaleja. Tämä johti Jukoksin vararikkoon ja salli hallituksen ostaa yksityisyrityksen pilkkahintaan (asiantuntijat kutsuivat tapahtunutta “skandaaliksi” ja “koronkiskonnaksi”). Tapahtumat kasvattivat dramaattisesti Putinin hallituksen kykyä valvoa Venäjän öljyvaroja.

Ottamalla valvontaansa Venäjän valtavat öljy- ja kaasuvarat, Putin saavutti maailmanlaajuista vaikutusvaltaa. Venäjä on maailman toiseksi suurin öljytoimittaja. Öljyn maailmanlaajuisen kysynnän kasvaminen ja öljyvarojen samanaikainen hupeneminen on tuonut Putinille paljon vaikutusvaltaa muihin kansoihin.

Jane’s-intelligenssitoimisto kirjoitti pian Hodorkovskin pidätyksen jälkeen seuraavasti: “On käymässä selväksi, että Venäjällä tapahtuu perustavia poliittisia mullistuksia. Tämä ei tarkoita vähempää kuin toisen venäläisen tasavallan syntymistä … Uusi tasavalta tulee olemaan markkinoiden ja valtion määräysvallassa olevien taloudellisten voimien sekoitus. Siitä tulee maa, jota presidentti Vladimir Putin kontrolloi valtaa sekä poliittisin että taloudellisin keinoin. Venäjän presidentti on lavastanut vallankaappauksensa” (5. marraskuuta 2003).

Nämä lausunnot olivat varsin paikkansapitäviä! Artikkeli kutsui Putinin liikehdintää “toisen Venäjän tasavallan syntymiseksi”! Uusi Venäjä on syntynyt. Putin on “lavastanut vallankaappauksensa”! Putin otti uuden Venäjän haltuunsa. Nyt maailma omaa toisen, merkittävän syyn vapista! Venäjällä nähdään todella “perustavia poliittisia mullistuksia”—jotka tulevat mullistamaan Eurooppaa sekä monia muita kansoja!

Huomaa, mitä muuta Stratfor kirjoitti vuoden 2003 vaaleista:

“Tämän seurauksena etyj alkaa hermostua … Putin on pohjimmiltaan venäläinen nationalisti, täysin pragmaattinen (tai häikäilemätön) Venäjän valtiota vahvistaessaan. Hänellä on Venäjällä enemmän valtaa kuin kellään toisella kommunismin romahdettua. Hän kykenee muokkaamaan järjestelmää. Tämän seurauksena etyj ja Eurooppa hermostuvat, mihin suuntaan Putin vie Venäjää. Heillä on hyvä syy tähän: Putin kääntää hitaasti ja järjestelmällisesti Venäjän suunnan. Kun Venäjä muuttaa suuntaa, muun Euroopan tulee todella hermostua”(op. cit.).

Stratfor käyttää hermostua-sanaa kolme kertaa asiaa painottaakseen. Eurooppa ei ole unohtanut Venäjän viimeaikaista diktatuurihistoriaa. Se hermostuu hyvästä syystä ja tulee hermostumaan vielä enemmän muutaman pikaisen vuoden kuluttua.

Eurooppalaiset eivät ole ainoita ihmisiä, joiden pitäisi olla huolissaan. Koko maailman tulisi olla hädissään, sillä Putin muuttaa maailman historian kulkua. Raamatun profetia paljastaa tarkalleen, mihin tämä johtaa.

Putken tuoma valta

Vladimir Putin sai vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen yhä enemmän valtaa sekä kotimaassaan että ulkomailla. Vuonna 2004 hän sääti lain, jonka mukaan liittovaltioiden kuvernöörit nimitetään suoraan presidentin toimesta sen sijaan että he olisivat kansan valitsemia. Sergei Mitrokhin, entinen liberaalidemokraattisen liittokokouksen johtaja, nimitti tällaista “askeleeksi kohti diktatuuria”.

Putin otti myös muita merkittäviä askeleita vahvistaakseen hallituksen valvontaa Venäjän luonnonvaroista—lähinnä öljystä ja kaasusta. Venäläiset yritykset sulautettiin valtion määräysvallassa oleviin yhtiöihin. Ulkomaisten yhtiöiden oli pakko myydä yrityksensä, muuten niitä sakotettiin suuresti mielikuvituksellisista rikoksista. Venäjän vastustavat oligarkiat pakenivat maasta tai heidät vangittiin.

Putin rakensi kiireen kaupalla tehokasta asetta ja paljasti sen ensimmäistä kertaa julkisesti talvella 2005-06.

Kyseisenä varhaistalvena Ukraina nousi kapinaan Venäjää vastaan: kansa hylkäsi presidentinvaaleissa Venäjää kannattavan ehdokkaan ja valitsi sen sijaan länsimielisen Viktor Juštšenkon. Tämä kutsuttiin oranssiksi vallankumoukseksi. Juštšenko saattoi välittömästi maansa pois Venäjän vaikutusvallasta ja haki EU:n jäsenyyttä.

Venäjä ei ollut tästä mielissään—se esitti pikaisesti uuden aseensa. Se katkaisi keskellä talvea kaasutoimitukset Ukrainaan ja sanoi jatkavansa toimituksia vain, jos ukrainalaiset maksaisivat huomattavasti aikaisempaa korkeamman hinnan. Ukrainalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä vaatimukseen. Katkaistu kaasuntoimitus vaikutti myös Eurooppaan—ajankohtaisena muistutuksena siitä, että Venäjä voisi saattaa myös Euroopan valtiot maksamaan, jos ne uskaltaisivat nousta Kremliä vastaan. EU oli tuonut vuodesta 2006 lähtien 56 prosenttia energiastaan pääasiassa Venäjältä. Saksan, Italian ja Ranskan tuonti oli puolestaan 90, 91 ja 95 prosenttia niiden päivittäisestä öljystä sekä lisäksi suurin osa heidän kaasutarpeestaan täyttyi Venäjältä.

Venäjä on muuttunut yhä rohkeammaksi ja sotaisammaksi. Vuonna 2007 löytyi vahva näyttö siitä, että Venäjä oli osallisena massiiviseen, järjestäytyneeseen Internet-hyökkäykseen Viroa vastaan. Viron atk-järjestelmä oli kolmen viikon ajan jatkuvan hyökkäyksen alainen. Jotkut kutsuivat tätä historian ensimmäiseksi valtioitten väliseksi kyberhyökkäykseksi. Saman vuoden elokuussa Vladimir Putin ilmoitti, että Venäjän ilmavoimat alkaisivat jälleen kylmän sodan tyylin ydinvoima pommikone lennot kansainvälisessä ilmatilassa. Kyseisenä kesänä venäläisten pommikoneet lensivät ensin UK:n ilmatilaan ja jatkoivat kurssiaan kohti Yhdysvaltain sotilastukikohtaa Guamissa. “Viesti lännelle oli selvä: Venäjän sivuuttaminen entisenä voimatekijänä on mennyttä”, kirjoitti Washington Times (19. elokuuta 2007). Helmikuussa 2008 amerikkalaiset hävittäjät kohtasivat kaksi venäläistä pommikonetta, joista yksi kaartoi lentotukialus USS Nimitziä.

Venäjä on kasvattanut valtaansa myös strategisten asemyynnin kautta kosiskellen Aasian, Etelä-Amerikan ja jopa Lähi-idän kansoja. “Venäläiset eivät myy aseita umpimähkään”, sanoi tohtori Aleksei Muraviev, Curtin University of Technology -yliopiston strateginen analyytikko Australiassa, “Venäjä harjoittaa politiikkaa, jota ohjaa strateginen suunnitelma. Se luo vahvan asiakaskunnan, jonka se voi myöhemmin muuttaa laajemmaksi suhdekannaksi”.

Joulukuussa 2007, kun eduskuntavaalit olivat vahvistaneet entistä suuremman vallan Putinille, Venäjän presidentti hylkäsi virallisesti Tavanomaiset aseet Euroopassa -sopimuksen. Eurooppalaisilla ei ollut enää takeita siitä, etteivät venäläiset toisi tuhansia tankkeja niiden itärajalle.

Vuosi 2008 näytti päättävän Putinin tarinan—ainakin joidenkin mielestä. Venäjän perustuslain mukaan presidenttiys rajoittuu kahteen peräkkäiseen toimikauteen. Putin ei voinut jatkaa vuoden 2008 jälkeen presidenttinä ilman perustuslaillista muutosta. Niinpä hän vaihtoi työpaikkaa. Hänestä tuli pääministeri ja hän piti vallan käsissään käsinukkena toimivan Dmitri Medvedevin presidenttiyden kautta. Näin Putin saattoi jatkaa edelleen sotaisaa politiikkaansa.

Ensimmäinen sotaisku!

Toinen voimallinen osoitus Venäjän suunnasta nähtiin elokuussa 2008, kun Venäjä hyökkäsi entisen Neuvostoliiton Georgian tasavaltaan. Tämä oli nousevan Aasian suurvallan ensimmäinen sotilaallinen isku—tulemme näkemään niitä vielä lisää!

Katso Kaukasian alueen karttaa (sivu 16). Suuri osa Venäjän öljystä saadaan Baku-alueelta läntiseltä Kaspianmereltä. Baku-Supsa -öljyputki kulkee Georgian läpi. Ennen Venäjän hyökkäystä Georgia kuljetti öljyä tällä strategisella alueella vapaasti venäläisten sitä hallitsematta. Näin ei ole enää. Venäjä ei omista pelkästään maassa olevaa öljyä vaan hallitsee lisäksi putket, jotka levittävät monien miljardien dollarien arvosta energiaa Eurooppaan!

Venäjä on päättänyt toimia energiasuurvaltana aikana, jona koko moderni maailma kaipaa energiaa. Jos Venäjä näkee tärkeän öljylähteen olevan uhattuna, se nousee taisteluun!

Voimme ymmärtää Venäjän väkivaltaisen puuttumisen Georgian sisäisiin asioihin paremmin Balkanin, erityisesti Kosovon, lähihistorian valossa. Venäjän katsoo, että länsimaat julistivat vuonna 2008 Kosovossa periaatteellisen sodan. Georgia oli pelkästään Venäjän vastine Kosovon tapahtumille.

Tunteet kuumenivat kuitenkin jo ennen edellä mainittuja tapahtumia. “Yhdysvaltojen presidentti George H.W. Bush ja Bill Clinton olivat luvanneet venäläisille, ettei Nato laajentuisi entisen Neuvostoliiton imperiumin alueelle”, kirjoitti George Friedman Stratfor-julkaisussa. “Tämä lupaus rikottiin jo vuonna 1998, Naton laajentuessa Puolaan, Unkariin ja Tšekin tasavaltaan—sekä uudemman kerran vuoden 2004 laajentumisessa, joka ei imenyt itseensä ainoastaan loppuja entisen Neuvostoliiton satelliiteista nykyisessä Keski-Euroopassa vaan myös kolme ennen Neuvostoliittoon kuulunutta Baltian maata” (12. elokuuta 2008). Venäjää tämä kehitys häiritsi syvällisesti.

Presidentti George W. Bush pyrki saattamaan myös Georgian ja Ukrainan Naton jäseniksi, mutta epäonnistui tässä. Vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä, että Venäjä sallisi sen. Georgian Natoon liittäminen saattaisi läntisen järjestön Venäjän ovensuulle ja vaarantaisi Venäjän öljyn turvallisuuden läntisellä Kaspianmerellä. Tämä tärkein Venäjän energialähde kyettäisiin pommittamaan toimintakyvyttömäksi 30 minuutissa! Venäjän katsantokannasta kysymys on hengissä selviytymisestä.

Venäjä ei kuitenkaan pelkää Yhdysvaltoja. Tosiasiassa se pelkää Saksaa.

Kosovon luovuttaminen Saksalle

Helmikuussa 2008 Kosovo, tasavalta Balkanilla, julistautui itsenäiseksi Serbiasta. Moskova vastusti asiaa, koska ei halunnut samanlaisten itsenäisyysliikkeiden voimistuvan Venäjän alueella. Tohtori Friedman kirjoitti: “Venäläiset pyysivät julkisesti ja yksityisesti [Yhdysvalloilta ja Euroopalta], ettei Kosovolle myönnettäisi itsenäisyyttä, vaan että se jatkaisi käytännössä samaa tarkoittavana epävirallisena autonomiana. Venäjän pyynnöt jätettiin huomioimatta”. Eurooppa ja Yhdysvallat tukivat erottautumista pyynnöistä huolimatta.

“Kosovon kokemuksen perusteella, [Moskova] päätteli, että Yhdysvallat ja Eurooppa eivät olleet valmiita ottamaan Venäjän toiveita huomioon edes pienimuotoisissa asioissa. Tämä oli katkeamispiste. Jos Venäjän toiveita ei otettu kerran huomioon tällaisissa vähäpätöisissä asioissa, Venäjä ja länsi olivat selvästi ristiriidassa keskenään. Venäläiset harkitsivat asiaa ja päättivät olla vastaamatta Kosovon tapauksessa, mutta päättivät vastata tilanteessa, jossa heillä oli kaikki kortit kädessään: Etelä-Ossetiassa” (ibid.).

Venäjä halusi sotaa—tärkeästä syystä! Kosovo oli katkeamispiste.

Muista Kosovon historia. Vuonna 1991 Saksa tuki Kroatian ja Slovenian itsenäisyyttä. Koko Eurooppa ja Amerikka olivat tuolloin avoimesti vihamielisiä Saksan toimia vastaan, mutta Eurooppa antoi periksi, kun Saksa uhkasi vetäytyä pois Euroopan unionista. Pian Jugoslaviassa syttyi sisällissota. Yhdysvaltain ulkoministeri totesi tuolloin Saksan olevan vastuullinen Balkanin sotaan—mutta sulki nopeasti suunsa. Amerikan “suurvalta” myöntyi Saksan tahtoon!

Tämä vuoden 1991 ulkopolitiikan muutos raivostutti Amerikan perinteisiä liittolaisia Britanniaa, Ranskaa ja Alankomaita. He näkivät Saksan teot, ei vain Jugoslaviassa vaan koko Euroopassa. Sodanjälkeinen Eurooppa oli toivonut pitävänsä vahvan Saksan kurissa—Yhdysvaltojen avustuksella! Sen sijaan Amerikka auttoi Saksaa toteuttamaan tahtonsa Euroopassa!

Kun Yhdysvallat oli vapauttanut ja kun se alkoi tukea tätä Euroopan petoa Kroatiassa ja Sloveniassa, sitä ei ollut enää pysäyttäminen. Se ei lakannut, ennen kuin koko Jugoslavia oli sen vaikutusvallan tai voimakkaan määräysvallan alainen!

Kosovo oli Jugoslavian sodan käännekohta. Kun Kosovo joutui pääosallisesti Saksan vaikutuspiirin ja valvonnan alaiseksi, lopun Jugoslavian voitiin sanoa varmuudella murtuvan. Saksan painostavan vaikutuksen edetessä Kroatiassa ja Sloveniassa huolellinen tarkkailija kykeni näkemään, että Saksan tavoitteena oli kontrolloida koko Jugoslaviaa.

Saksan senaikainen puolustusministeri Volker Rühe kehotti voimankäyttöön Serbiaa vastaan Yhdistyneistä Kansakunnista riippumatta. “Meidän ei pidä olla riippuvaisia Venäjän veto-oikeudesta”, hän lausui Naton puolustusministerikokouksessa ja ilmoitti, että Naton ja Venäjän välinen suhde tarkoitti sitä, että “Venäjä ei omannut veto-oikeutta silloin, kun Naton oli toimittava.” Venäjä halusi käyttää veto-oikeuttaan, mutta Saksa halusi kiertää sen—ja saada Yhdysvallat liittymään mukaan!

Näin Saksa sai Yhdysvallat rikkomaan lupauksensa Venäjälle.

Voit lukea tämän historiasta ilmaiskirjasestani Nouseva peto—Saksan Balkanin valloitus, The Rising Beast-Germany’s Conquest of the Balkans. Kutsun kirjasessa Jugoslaviaa “ensimmäiseksi kolmannen maailmansodan uhriksi” —tapahtuma oli näin merkittävä!

Venäjä syyttää oikeutetusti Yhdysvaltoja tapahtuneesta. Valehtelimme Venäjälle Naton laajentumisesta ja jätimme Venäjän syrjään Jugoslavian tapahtumissa, jotka huipentuivat vuonna 2008 Kosovon itsenäisyyden julistukseen.

Yhdysvallat salli Saksan käyttää itseänsä sen apuvälineenä—se auttoi Saksan nousuun! Amerikka pommitti Serbiaa, kunnes se antautui ja luovutti sen sitten saksalaisten johdolla toimivan Euroopan unionin käsiin! Jos tunnet Euroopan historiaa ja profetiaa, huomaat, miten häpeällinen teko se todella oli! Amerikka haluaa ajatella, että se on putipuhdas ja vanhurskas ja että se omaa puhtaimmat motiivit. Mutta kyseessä oli tosi petos—ja uskomaton heikkous.

Olemme kirjoittaneet asiasta paljon ja vastaanottaneet sympaattisia kirjeitä Amerikan pettämiltä serbeiltä. Muista: Serbit olivat Yhdysvaltojen liittolaisia I ja II maailmansodassa ja Saksa oli vihollisemme! Jugoslavian sodissa kaikki kääntyi päinvastoin.

Amerikka on yksi raamatullisen Israelin moderneista jälkeläiskansoista. Omaamme historian Jumalan kanssa ja meidän tulee näyttää esimerkkiä maailmalle! Meidän on pidettävä antamamme lupaus! Meidän tulee asettaa uskomme Jumalaan eikä vihollisiimme. Jugoslavia on mennyttä pahojen tekojemme tähden.

Elokuun Intelligence Digest 11-25 1995 kertoi seuraavasti: “Saksa valvoo Länsi-Eurooppaa Euroopan unionin (EU) kautta ja Amerikan tuki Saksan ylivoimalle EU:ssa on ollut näkyvillä ainakin vuodesta 1990. … [Washington] noudattaa tahallista politiikkaa, jonka tarkoituksena on jättää sekä Itä- että Länsi- Eurooppa täydellisesti Saksan dominoimaksi”.

“Eli Saksasta, Amerikan täydellä tuella, tulee ainoa suuri voimatekijä Euroopassa.”

Jumala tuomitsee Raamatun profetiassa Amerikan, koska se kohtelee saksalaisia kuin “rakastajiaan”! Jumala ennustaa, että suhde päättyy tuhoomme! (ks. Hesekielin kirjan luku 23; voit lukea tämän profetian ilmaiskirjasestamme Hesekiel-lopun ajan profeetta.)

Venäjän kosto

Venäjä arvioi viisaasti tapahtumia ja näki mahdollisuuden toimia.

Se näki, mutta ei häirinnyt, kun Saksa ja Yhdysvallat tukivat Kosovon itsenäisyyttä. Moskova päätteli, että sillä oli puolestaan oikeus sponsoroida Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäistymistä Georgiasta. Näillä kahdella itsenäistyneellä alueella elää monia Venäjän kannattajia. Yhdysvaltojen tai Euroopan vastustaessa Venäjä kykenisi lausumaan—toimitte aivan samalla tavalla Kosovossa ja Balkanilla—menitte ja valloititte koko alueen! Älkää syyttäkö meitä toiminnasta, johon olette itse syyllisiä!

Kun Venäjä lähti liikkeelle elokuussa 2008, sen strategia toimi täydellisesti. “Venäläiset tiesivät, että Yhdysvallat tuomitsisi sen hyökkäyksen”, Friedman kirjoitti. “Tämä ajoi pelin venäläisten käsiin. Mitä äänekkäämmiltä seniorijohtajat vaikuttaisivat, sitä suuremmalta kontrastilta heidän toimettomuutensa vaikuttaisi, ja venäläiset halusivat iskostaa mieliin, että Amerikan takaukset olisivat pelkkää tyhjää puhetta” (op. cit.).

Pelkääkö Venäjä Amerikkaa? Ei kummemmin. Se käytti tilaisuutta hyväkseen saadakseen Yhdysvallat näyttämään typerältä ja heikolta koko maailman edessä!

Venäjä oli suunnitellut kyseistä hyökkäystä jo jonkin aikaa. Ralph Peters kirjoitti New York Post-sanomalehdessä seuraavasti: “Ollaan selvillä yhdestä asiasta: Yhdysvaltain kommentaattorit ja diplomaatit keskustelevat edelleen Venäjän ‘vastauksesta’ Georgian toimiin, mutta Kreml suunnitteli ja valmisteli toimiaan kuukausikaupalla. Jokainen jalkasotilasta ylempi voi kertoa, että Moskova ei olisi millään tapaa kyennyt käynnistämään tällaista valtavaa maa-, ilma- ja merihyökkäystä välittömänä ‘vastauksena’ väitettyihin Georgian toimiin”.

“Joka ikinen toimi vaati huolellista valmistelua. Yksi Yhdysvaltain upseeri sanoi: ‘Pelkästään ilmasilta-operaatioon olisi tarvittu viikko.”

“Venäjä järjesti raa’an Georgian vastaisen provokaation alkaen heinäkuun lopusta Etelä-Ossetian palkkasotureittensa kautta. Viime torstaina Georgian presidentin oli vihdoin toimittava puolustaakseen kansaansa.”

“Kun hiiri liikahti, kissa kävi kimppuun” (12. elokuuta 2008).

Kyseessä oli kostosota, jota oli suunniteltu etukäteen kuukausia, ehkä jopa vuosia.

Vladimir Putinia kutsutaan peitellen Venäjän pääministeriksi, mutta todellisuudessa hän on Venäjän diktaattori. Ei ehkä näytä siltä, että Putin käyttäytyisi yhtä julmasti kuin osa hänen edeltäjistään, mutta hän tulee aivan varmasti käyttämään tarvittavaa voimaa maansa voimavarojen turvaamiseksi ja tehdäkseen Venäjästä maailmanvallan! Kun tämä entinen kgb:n agentti kutsuu Neuvostoliiton romahtamista “katastrofiksi”, sinun on uskottava, että hän aikoo toimia! Muistatko, kuinka Adolf Hitler kertoi kirjassaan Mein Kampf maailmalle vuotta ennen täsmälleen aikomuksistaan? Miksi emme ota vaaria näistä varoituksista?

Friedman totesi: “Georgian sota on täten Venäjän julkinen paluu suurvallan voima-asemaan” (op. cit.).

Tämä pitää täsmälleen paikkansa. Raamattu varoittaa ja käskee meitä ennakoimaan suuren vallan nousua idästä. Se kutsuu tätä “auringon nousun (engl. idän) kuninkaiksi” (Johanneksen ilmestys 16:12). Hyökkäys Georgiaan oli ensimmäinen idän kuninkaiden sotatoimi!

Venäjä, Saksa kulissien takana

Asiat eivät ole aina geopolitiittisesti, miltä ne näyttävät. Usein tapahtumiin sisältyy enemmän kuin useimmat ihmiset ymmärtävät. Venäjän hyökkäys Georgiaan on esimerkkinä tästä.

Venäjällä on Kaukasuksella paljon pelissä ja se suhtautuu epäluuloisesti kaikkiin aluetta lähestyviin. Se ei sanotusti pelkää Yhdysvaltoja sen kummemmin—mutta pelkää Saksaa ja tekee kaikkensa neutraloidakseen sen vaikutuksen.

Itse asiassa Venäjä ja Saksa pelkäävät toisiaan. Venäjä toimittaa runsaasti energiaa Euroopalle—erityisesti Saksalle—mikä lisää sen valtaa.

Ralph Peters kirjoitti Venäjän hyökkäyksestä Georgiaan: “Kreml sanoo Euroopalle: Meillä ei vain ole valta sulkea Siperian kaasua vaan voimme myös sulkea kaikki alueen hanat koska haluamme” (op. cit.).

Wall Street Journal lisäsi: “… Putinin Venäjä sai kätensä energiaa tarvitsevien saksalaisten, ranskalaisten, italialaisten ja monien muitten eurooppalaisten kurkulle”. Tämä on murhamies-liiketoimintaa! “Kriisin päätyttyä Georgia on malli joko maailman toimivuudesta tai maailmasta, jonka jäsenet tekevät liiketoimintaa veisten kautta”, se sanoi. “Jos maailman ulkoministerit, toimitusjohtajat, sijoittajat sekä poliittinen älymystö eivät näe Georgian kohtalon vaikutusta omaan maailmaansa, on aika järjestää peli uudelleen Putinin sääntöjen mukaan” (14. elokuuta 2008).

Tämä on yleinen tapa maailmassa! Tämä on todellisuutta—ja kilpailu on muuttumassa entistä kovemmaksi!

Katso historiaa. Joka kerta Venäjän ja Saksan välisen kilpailun kuumetessa maat solmivat yhteisen sopimuksen—juuri ennen kuin ne aloittavat sodan! Tällaisia sopimuksia nähtiin ennen ensimmäistä maailmansotaa, kuten Saksan liittokansleri Otto von Bismarckin Kolmen Keisarin liitto Venäjän ja Itävallan kanssa. Vuonna 1922, neljä vuotta suuren sodan päätyttyä, Saksa ja Venäjä hämmästyttivät maailmaa allekirjoittamalla Italiassa Rapallon sopimuksen, joka avasi täydet maisen väliset diplomaattiset suhteet. Euroopan voimasuhteet muuttuivat kerralla. Sopimuksen mukaan Saksan armeija saisi testata Versailles’ssa kiellettyjä aseita Venäjällä. Siitä huolimatta, että Hitleristä tuli valtakunnankansleri vuonna 1933 ja toi mukanaan Saksan natseihin tarttuneen Venäjän vastaisen aallon, natsit ottivat askeleen, joka näytti olevan heidän Neuvostoliiton vastaisen politiikkansa vastainen. Hitlerin ulkoministeri Joachim von Ribbentrop lensi salaa Moskovaan elokuussa 1939 allekirjoittaakseen hyökkäämättömyyssopimus Venäjän Stalinin kanssa. Venäjä oli neutraloitu ja Hitlerin itäraja turvattu. Viikkoa myöhemmin Hitler hyökkäsi Puolaan ja Venäjä sai itselleen Baltian maat (Viron, Latvian ja Liettuan). Kaksi vuotta myöhemmin Saksa rikkoi sopimuksen ja hyökkäsi Venäjälle.

Historian kulku on selvä. Aina kun Saksa on halunnut laajentaa valtakuntaansa, se on ensin poistanut Venäjän uhkan diplomatialla. Sen Venäjän pelko saattoi sen aseistamaan, vahvistamaan itseään ja toisaalta pyrkimään rauhaan Venäjän kanssa, kunnes se oli toiminut muiden vihollisintensa kanssa toisaalla.

On näyttöä, että tällainen sopimus solmittiin myös ennen Georgiaan hyökkäystä.

Kun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ajoi Georgian ja Ukrainan liittymistä Natoon, Eurooppa tuki aluksi ajatusta. Mutta huhtikuussa 2008 Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier kääntyi yhtäkkiä suunnitelmaa vastaan. Hän sanoi, että Georgia ei ole pätevä kandidaatti ratkaisemattomien alueellisten konfliktiensa takia. Berlin virkamiehet väittivät myös, epävirallisesti, että “Venäjällä ei ole veto-oikeutta, mutta Venäjän näkemykset on otettava huomioon”, “Venäjä on tekijä [päätöksenteossa] ja tämä on kiistaton asia” ja “Venäjän huolenaiheita ei voida sivuuttaa, jos haluamme todellisen kumppanuuden Venäjän kanssa “(Eurasia Daily Monitor 1. huhtikuuta 2008).

Tämä oli päinvastainen kuin Saksan vuotta aikaisempi lausuma, jolloin se tuki täysin kansojen pääsyä Natoon. Mikä sai yhtäkkisen muutoksen aikaan? Mitä Saksan johtajat sanoivat yksityisissä neuvotteluissa Venäläisten kanssa Georgiasta ja Ukrainasta?

Saksa tietää, että Venäjä kykenee olemaan erittäin julma. Ehkä Putin sanoi Saksalle, että koska emme tehneet mitään Kosovon ja serbien takia—teidän on parasta pysyä puolestanne kaukana Kaukasiasta! Jos tuotte meille ongelmia Georgian tai Ukrainan takia, katkaisemme energianne—tai lähdemme sotaan! Meillä on paljon ydinaseita!

Saksa voi olla hyvin osasyyllinen Venäjän suunnitelmaan hyökätä Georgiaan! Jos Venäjällä ja Saksalla oli sopimus Georgian tilanteesta, niin Venäjä tiesi, että ainoa mahdollinen huolestuttava osapuoli oli Yhdysvallat. Venäjän tiesi kuitenkin, että Amerikka oli liian heikko eikä puuttuisi asiaan!

Venäjällä on Saksa—ja koko Eurooppa—tynnyrissä. Jos se katkaisee osan kaasutoimituksistaan, se voi tuhota näiden maiden talouden!

Steinmeierin Ukrainaa ja Georgiaa koskeva täyskäännös on erittäin epäilyttävä! Yhdysvallat on äärimmäisen typerä luottaessaan Saksaan—se käsittelee sitä kuin “rakastajaansa”. Tällainen tietämättömyys päättyy aivan varmasti mahdollisimman suureen katastrofiin!

Se, että Steinmeier oli valmis niin nopeasti hylkäämään ajatuksen Georgian ja Ukrainan Naton jäsenyydestä, kertoo meille jotain: Saksa ei näe tulevaisuuttaan Natossa! Sen perimmäinen suunnitelma on potkaista Nato syrjään ja seisoa itsenäisenä valtana! Se ei kunnioita Amerikan näkemystä kansoista. Joten Amerikkaa huiputetaan pitkin matkaa.

Venäjän ja Saksan väliset suhteet ovat juuri nyt hyvin jännittyneet. Saksa jätti Venäjän huomiotta Kosovossa—mutta Venäjää ei enää jätetä huomiotta. Näiden kahden kansan välinen liitto ei ole merkki rauhasta. Molotov-Ribbentrop—sopimuksen ja monen sitä edeltävän sopimuksen lailla, se on merkki päinvastaisesta. Molemmat kansat haluavat turvata niille yhteisen rajan—jotta ne voivat harjoittaa imperialistisia tavoitteitaan muualla! Sopimus edeltää sotaa! Ne toimivat tällä tavalla! Ja Yhdysvalloilla ei ole hajuakaan koko asiasta.

Sytyttääkö isku Georgiaan kipinän Euroopan yhdentymiseksi? Syntyykö Ukrainasta kriisitilanne? Kyseessä on Venäjän leipäkori ja se on varmasti valmis astumaan sotaan turvatakseen sen.

Kesä 2008 merkitsi uuden aikakauden alkua! Näimme, kuinka yksi idän kuninkaista teki huomattavan sotilaallisen iskun! Kiina, toinen “kuninkaista”, astuu myös esille ympäri maailmaa. Idän kuninkaat kokoavat suuren voiman—nopeaa tahtia! Eurooppa näkee sen toimet! Eurooppa muodostaa puolestaan oman strategiansa.

Koko maailman pitäisi kyetä näkemään asioiden kehitys ja tajuta: Tämä päättyy väistämättä ydinsotaan!

Ydinarsenaali

Venäjä on julkisesti todennut, että ydinaseet ovat edelleen keskeinen osa sen maanpuolustuksen strategiaa—ja että se ei sulje pois ennaltaehkäisevien iskujen mahdollisuutta etujensa puolustamiseksi!

Asiantuntijat kertovat, että kun ydinsota alkaa, sitä ei voi pysäyttää.

Jättiläismäisellä venäläisellä ydinvoimalla on vaikutus maailmaan. Ydin “henki” on astunut ulos pullosta. Olemme saavuttaneet pisteen, josta ei ole paluuta.

Kuinka tämänkaltaiset sanat ja tapahtumat voivat olla herättämättä pelkoa meissä kaikissa? Emmekö ymmärrä, että maapallomme on tikittävä ydinpommi?

Tämä maailma on hulluuden kourissa! Kristus ennusti asiasta täsmälleen lähes 2000 vuotta sitten. “Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi [elossa]; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Evankeliumi Matteuksen mukaan 24:21–22). Näiden sanojen pitäisi saada meidät vapisemaan—ja tekemään parannus!

Jos Kristus ei puutu asioihin ja lopeta hulluutta, mikään liha ei selviä elossa. Yksikään ihminen tai eläin ei jää eloon!

Onko suurilla tiedotusvälineillä suurempi painoarvo kuin Kristuksen omilla sanoilla? Kuuntelemmeko poliittisia johtajia tarkemmin kuin Kristuksen omia varoituksia?

Nyt on suorapuheisuuden ja selvän sanoman aika.

Kaikki suunnitelman mukaisesti

Euroopan kasvava huolestuneisuus Venäjän tapahtumista valaisee hirvittäviä Raamatun profetioita, jotka rakentuvat juuri nyt—nykyhetkellä—näyttävään täyttymiseensä saakka! Venäjän ja Euroopan tapahtumat kulkevat Jumalan suuren suunnitelman mukaisesti.

Edes venäläiset eivät ymmärrä, miksi heidän kansansa on jälleen maailman tapahtumien keskellä. Mutta sinä voit tietää. Meidän tarvitsee vain ymmärtää Raamattua, joka kehottaa meitä seuraamaan maailman tapahtuma—ei päivämääriä.

Maailmantapahtumat päivittävät Raamatun profetiat ja paljastavat, missä olemme aikajärjestyksessä. Lisääntyvästi diktatorinen Venäjän hallitus on astunut näyttämölle ja sinun tulee tietää, mihin tapahtumat johtavat. Tämä valta kykenee haastamaan Euroopan muiden—mukaan lukien Yhdysvallat—ollessa kyvyttömiä. EU:sta muodostuu maailman ylin supervalta Raamatun profetian mukaan.

Venäjän talous on vaikeuksissa ja sen mahdollisuus pysyvän, merkityksellisen aseman saavuttamiseksi käy vähiin. Sen perinteiset sotajoukot ja ydinaseistus ikääntyvät nopeasti. Väestöllisesti sen syntyvyys on nopeassa laskussa. Vladimir Putinilla ja Kremlillä ei ole paljon aikaa Venäjän suuren imperiumi statuksen palauttamiseksi! “Tämä on Venäjän hetki”, kirjoitti George Friedman. Amerikka työntää Venäjää ja toivoo, että ajan mukana Venäjän voima vähenisi luonnollisesti. Mutta profetia osoittaa, että “venäläiset työntävät lujasti takaisin ennen kuin he poistuvat pois historian näyttämöltä” (Stratfor, 27. heinäkuuta 2009).

Älä odota Venäjän poistuvan otsikoista. Odota sen sijaan Venäjän lisäävän pyrkimyksiään Neuvostoliiton imperiumin palauttamiseksi. Muun toiminnan lisäksi se tarkoittaa todennäköisesti merkittävän sopimuksen lujittamista Saksan sekä Euroopan kanssa, joka huomioi sekä Euroopan että Venäjän haavoittuvuuden. Odota Venäjän aktiivisesti puolustavan ja laajentavan reuna-alueitaan, Ukraina suuntautunee edelleen kohti Moskovaa. On erittäin epätodennäköistä, että Nato laajenee enää itää kohti.

Näiden kehitysten takana on näkymätön voima, joka takaa yleissuunnitelman täyttyminen. Winston Churchillin sanoin: “Täällä toteutuu tarkoitus”. Kansat ovat sokeita näkemään, mihin tapahtumat johtavat. Niiden pitäisi olla tietoisia, sillä tätä viestiä on julistettu jo yli 70 vuoden ajan. Vaikka kansat eivät ottaisi vaaria, sinä voit olla Jumalan suojeluksessa, missä maan päällä elätkin.

“Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu …” (Danielin kirja 11:40–41). Pohjan kuningas on yhdistynyt Eurooppa ja Etelän kuningas on Iranin johtama radikaali islam. (Tilaa ilmaiskirjasemme Etelän kuningas.)

Eurooppa voittaa sodan, mutta sen voitto käynnistää muita tapahtumia. Eurooppa liittoutuu maltillisten arabien kanssa ja hyökkää Amerikkaa, Britanniaa ja Israeliksi kutsuttua kansaa vastaan. Monet Raamatun profetiat jylisevät tämän totuuden.

Venäjä liittoutuu Kiinan ja muiden Aasian maiden kanssa. He tietävät olevansa seuraavia Euroopan listalla—maailman uuden, ylimmän supervallan listalla, jolla on tapana hyökätä varoituksetta. Saksa omaa tällaisen petoksen historian—ja Saksa johtaa EU:ta. Se omaa ihanteellisen tavan ydinsodan voittamiseksi. Venäjä ja Kiina keräävät armeijansa Euroopan rajoille, mikä hermostuttaa kovasti Eurooppaa! Se tulee niin hermostuneeksi, että se hyökkää Venäjän ja Kiinan kimppuun.

“Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta” (jakeet 44–45). Euroopan ja Venäjän nousu johtaa tähän. Se rakentuu tällä hetkellä kirjasta lukiessanne.

“Sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä”- yhdistynyttä Eurooppaa. Tämä tarkoittaa, että pelottava uutinen tulee koillisesta. Katso maailman karttaa, kuka sijaitsee Euroopan koillispuolella—pian yhdistyvä Venäjä ja Kiina.

Muista, että tämä on lopunajan kirja (Danielin kirja 12:4, 9). Meidän täytyy ymmärtää, keitä nämä kansat ovat tänään, muuten Danielin ennustus jää turhaksi! Jumala ilmaisee meille aikatekijän ja EU:n vihollisen suunnan!

Toteat seuraavissa luvuissa, että profetiat käyvät paljon tarkemmiksi. Ne täyttyvät nopeasti silmiemme edessä. Kaikki tapahtuu aivan kuten Daniel sekä muut profeetat ennustivat tuhansia vuosia sitten. Emme ole koskaan ennen nähneet yhtä monien ennustusten täyttyvän yhtä nopeasti. Kuinka moni ihminen uskoo Jumalaa?

Tapahtumat kiitävät kohti Jeesuksen Kristuksen toista tulemista! Tämä on valtavaa, ihanaa!

Uskotko sinä Jumalaa?

Venäjä tiesi tarkalleen, mitä se teki ajoittaessaan hyökkäyksensä Georgian 7. elokuuta 2008. Maailma keskittyi paljon vangitsevammalta näyttävään draamaan: kohta alkaviin, näyttäviin Pekingin olympialaisiin.

Kiina julisti tilaisuuden tulleen itsensä yhtä elinvoimaiseksi, lihaksikkaaksi maailmanvallaksi kuin isännöimänsä urheilijat. Häpeilemättömän itsetuntoisena, kansallista ylpeyttä säteillen, räjähtäen nykyaikaan—Kiina oli täynnä tulta.

“Ei löydy yksinkertaisesti riittäviä sanoja … kuvaamaan tätä ilmiötä, varsinkin katutasosta katsoen”, eräs lukijamme kirjoitti Pekingin olympialaisten avajaisseremonian jälkeen. “Talouskasvukäyrä, Kiinan Yhdysvaltain valtion obligaatioitten ostaminen ja brittiläisten yritysten haltuunotot -[näitä] ei voi vangita sanoilla, kaikki on henkilökohtaisesti kaupungissa nähtävissä. Tavalliset ihmiset, jotka pitävät vielä Kiinaa [takapajuisena] järkyttyisivät sanattomiksi, jos heidän silmänsä näkisivät Pekingin (joka … ei ole edes yhtä suuri kuin maan tärkein kauppakaupunki, Shanghai). Näkemästäni päättelen, että Kiina tulee ohittamaan Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena paljon nopeammin kuin ennustukset antavat ymmärtää.”

Kriitikot purnaavat Kiinan huonon ihmisoikeustilanteen, sen autoritaarisuuden, sen tukemien korruptoituneiden hallitusten ja sen saastuttamisen takia. Ja vaikka he ovat oikeassa, heidän kritiikkinsä ei yksinkertaisesti voi pysähdyttää tätä luotijunaa, joka on laukaistu tulevaisuuteen—ja prosessin mukana se muuttaa maailman.

Kyseessä on vallankumous. Itse asiassa se on profetia, katsaus tulevaisuuteen.

Amerikka plus miljardi

Tehdään yksinkertainen laskutoimitus. Kiinassa on 1,3 miljardia ihmistä—yksi viidestä ihmisestä maan päällä. Luku on Amerikan väestö plus miljardi. Kerro mikä tahansa yhteiskuntaan, talouteen, tekniikkaan, ruokaan tai mihinkä muuhun liittyvä trendi—1,3 miljardilla ja näet, että sillä on valtava maailmanlaajuinen vaikutus. Kiinan kehityksen trendi suuntautuu kohti isompaa, nopeampaa, enempää.

Kiina käyttää yli puolet maailman sementistä. Vain 20 vuotta sitten Kiinassa ei ollut valtateitä, mutta tänään sieltä löytyy lähes 50000 km edestä teitä, jotka kantavat päivittäin yli 25000 uutta autoa—vuosittain 9 miljoonaa uutta autoa. Kohta Kiina ei ole pelkästään maailman suurin uusien autojen markkina-alue vaan myös suurin autonvalmistaja. Se kuluttaa kolmasosan maailman raudasta ja teräksestä.

Vuoden 2008 loppuun mennessä Kiinassa oli 147 lentokenttää. Se aikoo rakentaa seuraavalla vuosikymmenellä 97 lisää.

Joka vuosi lähes 8 miljoonaa kiinalaista siirtyy maalta kaupunkiin, mikä lisää rakentamista—Chicagon ja Detroitin vuosittaista rakentamista. Yhdysvalloissa on nykyään yhdeksän miljoona kaupunkia ja Kiinassa on 160.

Kiinan paisuva talous kasvaa viisi kertaa nopeammin kuin Amerikan ja se on ohittanut jo maailman kolmanneksi suurimman Saksan. Kiina on nostanut yhden sukupolven aikana köyhyydestä 600 miljoonaa ihmistä, joista puolet kuuluu nyt keskiluokkaan. Tällainen kehitys on yksinkertaisesti hätkähdyttävä ja historiallisesti ennennäkemätön.

Suuntaus on järisyttävä, vaaditaan runsaasti resursseja ruokkimaan tällaista valtavan mittakaavan räjähdysmäistä kasvua. Lisää ruokaa, lisää sähköä—lisää kaikkea. Tämä on järkyttävä todellisuus, kun yli miljardi ihmistä alkaa yhtäkkiä kuluttaa hyvällä ruokahalulla.

Ongelma on, että jotkut näistä resursseista ovat jo planeetallamme vähissä.

ABC-uutisraportti China Inside Out lainasi asiantuntijaa, joka sanoi, että jotta Kiinan jättimäinen väestö voisi nauttia Amerikan kaltaisesta vaurastumisesta, vaadittaisiin toisen planeetan resursseja.

Voi nähdä tämän pienen ennakkokatsauksen kautta, mihin tämä kehitys johtaa.

Maailman nälkäinen teini

Kiina on ohittamassa Yhdysvallat maailman suurimpana energiankuluttajana. Vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana Kiinan energian kysyntä ylitti sen koko edesmenneen sähkönkulutuksen. Osa kiinalaistehtaista joutuu sulkemaan useita päiviä viikossa sähkön puutteen vuoksi. Kansakunta tekee urheasti työtä pystyäkseen tyydyttämään kysynnän: Pelkästään vuonna 2007 se rakensi uuden, koko Ranskan kulutusta vastaavan virtatuotantokapasiteetin. Se tilaa joka neljäs päivä uuden voimalan. 11 toimivan ydinreaktorin ja 2009 jälkeen rakentamansa 24 lisäksi se aikoo rakentaa ensi vuosikymmenellä vielä 500 kivihiilivoimalaitosta. Se kuluttaa jo noin kolmanneksen maailman kivihiilituotannosta.

Samaan aikaan, joka vuosi 9 miljoonaa uutta kiinalaista autoa tarvitse bensiiniä. Kiina tuo jo vuosittain 160 miljoonaa tonnia öljyä, jonka kysyntä on kovassa kasvussa, mikä aiheuttaa epätoivottuja lisäpaineita ja rasittaa maailman öljyvaroja. Vuonna 1998 Kiina oli öljyn nettoviejä, mutta vuonna 2008 sen oli Amerikan jälkeen suurin öljyn maahantuoja.

Kiina on maailman nälkäinen teini. Peking on käynnistänyt sen valtavan mielihalun tyydyttämiseksi erikoisen suuren voimavarojen etsintäohjelman maailmalla.

Dynaaminen voima

Kiinasta on tullut arvokas naapuri, se on lähes jokaisen Aasian kansakunnan toiseksi suurin kauppakumppani. “Etsien vahvuutta määrässä, Kaakkois-Aasian hallitukset ovat pyrkineet hyödyntämään Kiinan uutta vaurautta ja lisäksi liittäneet Pekingin organisaatioiden ja vuoropuhelujen verkkoon ‘yhteisöjen rakentamisen’ ja tiiviimmän yhdentymisen nimissä”, kirjoitti Ellen Frost Global Politician -lehdessä. “Jonkin asteisesta varuillaan olosta tietoisena, Kiinan johtajat rauhoittavat naapurimaitaan Aasiassa, että sen aikeet ovat täysin rauhaisia. Washingtonista poiketen Kiina esiintyy sympaattisella ja kuuntelevalla asenteella, se tarjoaa tukea ja kauppasopimuksia vaatimatta välittömästi mitään vastineeksi” (14. toukokuuta 2008).

Peking laajentaa itseään myös diplomaattisesti, taloudellisesti ja jopa sotilaallisesti joka suuntaan maailmassa, minne tahansa, mistä se löytää resursseja kaupan. Sillä on merkittävät taloudelliset siteet kaikkien paitsi viiden Afrikan 53 maan kanssa. Se on edennyt lähes koko Karibian alueelle sekä Latinalaiseen Amerikkaan. Se on saavuttanut jalansijaa koko Lähi-idän alueella—hallituksen tavoitteena on saavuttaa 100 miljardin dollarin kauppasuhteet vuoteen 2010 mennessä.

Peking ei kärsi monien länsimaiden epäileväisyydestä käydä kauppaa korruptoituneiden, autoritaaristen, diktatoristen ja jopa kansanmurha hallitusten kanssa. Se ei saarnaa—se lähettää tulvimalla käteistä, työntekijöitä, infrastruktuuria, aseita sekä muita kansojen tarvitsemia asioita. Yleensä se palaa resurssien kera. Joissakin tapauksissa se jättää jälkeensä poliittisen sekasorron.

Katso tapahtumia. Kiinan rakettimainen kasvu ja aggressiivinen resurssien jahtaus pakottavat kysymyksen myös muuhun maailmaan.

Eettiset kysymykset, aneeminen kunnianhimo, byrokraattinen hitaus—hidastavat muita maita kiihtyvässä kilpailussa maapallon rikkauksista. Kiina on nostanut panoksia. Sen menestys—jota voidaan tässä vaiheessa vielä pitää pehmeänä imperialismina—velvoittaa muita maita tehostamaan kilpailukykyään. Voit jo todeta tämän tapahtuneen.

Nämä tekijät tekevät suuntauksista varsin profeettisia.

Sotilaallinen nousu

Kiina pyrkii ahkerasti uudistamaan sotilaallisia voimavarojaan aggressiivisen kauppapolitiikkansa tehostamiseksi.

Vuonna 2008 Kiina ohitti Yhdistyneen kuningaskunnan aseman toiseksi suurimpana sotakuluttajana. Vaikka vielä Yhdysvaltojen 607 miljardin dollarin sotilasmenoista kaukana, Kiina on lähes kolminkertaistanut sotilaskulunsa viimeisen kymmenen vuoden aikana, summan ollen vuonna 2008 arviolta 84,9 miljardiin dollaria. Kansan vapautusarmeija on suurin vakinainen armeija maailmassa. Siihen kuuluu 2,25 miljoonaa sotilasta, kaikkiaan Kiinasta löytyy 314 miljoonaa miestä asekuntoista miestä. Kansan vapautusarmeijan maavoimiin kuuluu 1,6 miljoonaa miestä. Isossa-Britanniassa toimivan Sino Defense -tutkimusryhmän mukaan tätä voidaan nopeasti täydentää 800,000 miehen vahvuisella reservivoimalla, 600,000 aseistetulla poliisilla sekä 10 miljoonalla miliisimiehellä.

Yksi Kiinan armeijan suurimmista kasvualueista on Kansan vapautusarmeijan merivoimat. Kiinan etsiessä resursseja yhä kauempaa, se tarvitsee vankan laivaston puolustamaan elintärkeitä merenkulun reittejä. Huhtikuussa 2009 se juhlisti Kiinan laivaston 60-vuotispäivää esittelemällä useita ennenäkemättömiä aluksia. “Juhlimalla laivastonsa timantti vuosipäivää, Kiina teki enemmän kuin vain edisti kansallismielistä ylpeyttään”, kirjoitti Stratfor. “Katsauksessa esiteltiin Kiinan kotimaisen aseteollisuuden suorituskykyä, millä hankittiin Kiinalle maailmanlaajuista tunnustusta merkittävänä merivoimavaltana” (24. huhtikuuta 2009). Kiinalla on nyt enemmän sukellusveneitä kuin millään toisella Aasian kansakunnalla.

Kiina on kasvustaan huolimatta edelleen kaukana Yhdysvalloista eikä ole sotilaallisesti yhtä kehittynyt kuin Eurooppa. Se etsii epäsovinnaisia keinoja tasoittaakseen pelikenttää.

Kiina näkee kybersodankäynnin tärkeänä välineenä “Yhdysvaltojen armeijan teknologisen etumatkan kaventamiseksi”, raportoi Yhdysvaltain puolustusministeriön vuoden 2007 kongressille osoitettu vuosikertomus Kiinan sotilaallisesta voimasta.

Marraskuun 2008 vuosikertomuksessaan kongressille United States—China Economic and Security Review Commission varoitti, että “koska Kiinan nykyinen kybertoimintakyky on varsin kehittynyt, se kykenee harjoittamaan niin monimutkaista kybersodankäyntiä , ettei Yhdysvallat mahdollisesti kykene estämään tai edes tunnistamaan sen toimia”. Kansallisen turvallisuuspalvelun toimitusjohtaja Joel Brennerin mukaan Kiina on tunkeutunut Amerikan puolustusverkkoihin, lentokoneisiin, pankkijärjestelmiin ja sähköverkkoon niin syvästi, että se kykenee halutessaan, koska tahansa aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Yhdysvalloille. Kiina on myös tavattu soluttautumassa Saksan hallituksen tietokoneisiin.

Avaruussodankäynti on toinen tapa, jolla Kiina yrittää tasoittaa pelikenttää. 11. tammikuuta 2007 Kiina nosti avaruuskilvan uudelle tasolle. Ampuessaan ballistisen ohjuksen taistelukärjen avaruuteen se ei tuhonnut ainoastaan vanhaa kiinalaista sääsatelliittia vaan räjäytti myytin, ettei Kiinan avaruusohjelma uhkaisi Amerikkaa. Associated Press -uutistoimiston reportteri Christopher Bodeen huomioi seuraavasti: “Testi on isku Yhdysvaltojen pyrkimykselle säilyttää hallitseva asema sekä avaruudessa että maassa, jossa sen armeija on vahvasti riippuvainen verkkosatelliiteista … Mikä tahansa konflikti avaruudessa saattaisi suuren osan teollistusuneen maailman taloutta uhan alaiseksi …” (23. tammikuuta 2007). Korkean teknologian, kuten Yhdysvaltojen ja EU:n armeijat, ovat voimakkaasti riippuvaisia satelliiteista. Dr. Ashley Tellis, Kiinan Carnegie Endowment -aivoriihen asiantuntija, totesi Kiinan avaruusohjelman olevan suunnattu Amerikan “pehmeisiin kylkiluihin” avaruudessa ja sanoi että Kiina voisi toteuttaa “avaruus Pearl Harborin”.

Kauhistuttava todellisuus

Katso tapahtumia. Kiinan tuhoisa nousu ennustaa graafisesti kehittyvästä—kauhistuttavasta—todellisuudesta: vakuuttavavimmat, yritteliäimmät kansakunnat voittavat parhaimmat palkinnot itselleen tässä nopeasti kehittyvässä resurssisodassa. Ahneimmat kansat.

Voittoisat kansat ovat myös autokraattisempia—niitä säätelevät tiukat, poliittisesti vaikutusvaltaiset johtajat, joita rasittaa vähiten poliittinen korrektius ja byrokratia. Kansat iskevät aggressiivisesti, säälimättä, esittävät vaatimuksensa ja puolustavat niitä.

Tällainen kehitys merkitsee enemmän kuin vain maailmaa, jossa aggressiivisimmat kansat hallitsevat. Heti kun yhtä useampi voima alkaa toimia voimallisesti, käsissämme on kiristyvän kilpailun ainekset—ja lopulta täysi sota.

Yhdistä trendi raamatulliseen profetiaan. Kun luet Ilmestyskirjan kuvut 17 ja 18, saat yksityiskohtaisen, kauhistuttavan kuvan nousevasta, ennennäkemättömän ahneesta valtakunnasta, joka valloittaa kansoja, perustaa siirtomaita ja suojelualueita joka puolelle maailmaa ja raiskaa niiden resurssit pätsejä kuumentaakseen ja imperialistista koneistoansa ylläpitääkseen. Vauraudessaan se viettelee ja toimii maapallon rikkaimpien yritysmogulien kanssa, ratsastaa heidän selässään ja rikastuu muun maailman kustannuksella.

Nämä Raamatun profetiat puhuvat meidän aikakaudestamme—tällä kertaa Amerikan heikkenemisestä, Kiinan noususta, maailmantalouden epävakauden ja joukkotuhoaseiden leviämisestä. Saamme pian nähdä, kuinka äkillisesti ja väkivaltaisesti tämä supervalta nousee näkyviin.

Kyseinen imperiumi ei ole Kiina! Se ei tule Aasiasta.

Raamatun profetian valossa, meidän tulee katsoa Kiinan nousun olevan se todennäköinen provokaatio, joka saa kyseisen valtakunnan nousemaan ja iskemään!

Nämä Ilmestyskirjan luvut—yhdessä lukuisten muiden, värikkäämpää lisätietoa tarjoavien kohtien kanssa—puhuvat nousevan Euroopan valtakunnan heräämisestä, varsinaisesta Pyhästä saksan valtakunnasta! Voit olla varma, että se tarkkailee Kiinan nykytoimia herpaantumatta ja suunnittelee suljettujen ovien takana vastaiskuaan. Sitä ei yksinkertaisesti tulla jättämään taakse tulevassa luonnonvaroista käytävässä sodassa.

Sinun täytyy ymmärtää nämä profetiat—niiden toteutuminen heilauttaa maailman akseliltaan. Tilaa ilmaiskopio Herbert W. Armstrongin mestarillisesta kirjasesta Kuka tai mikä on profeettinen peto? Löydät siitä mukaansatempaavan tutkimuksen tästä elintärkeästä aiheesta.

Todistamamme Kiina-ihme on osa toteutuvaa profetiaa! Kiina provosoi Euroopan omaksumaan entistä taistelunhaluisemman kannan sen kipeästi tarvitsemien resurssien turvaamiseksi. Lisäksi Kiina—sekä sen hiljattain voimistunut ja sotaisa naapuri Venäjä—esittävät kohta merkittävää roolia profetoitujen tapahtumien kehittymisessä. Pidä silmällä Kiinaa. Muutaman lyhyen vuoden päästä tämä kansa—esiin noussut ylpeä Kiina—tulee häikäisemään maailman. Kun näemme sen ponnahtavan suureen voima-asemaan, katsomme kohti tulevaisuutta.

Viimeisten 50 vuoden aikana vahva Yhdysvaltojen ja Japanin välinen suhde on taannut taloudellisen ja sotilaallisen turvan Itä-Aasiassa. Mutta nyt näyttää siltä, että Japanin johtajat ovat erkanemassa tästä kumppanuudesta.

Koska Japani ei pysty korjaamaan omaa talouden deflaatiokierrettään, saattaisiko se lähteä elvyttämään talouttaan itsenäisemmällä lähestymistavalla Itä-Aasian turva-asetelmaan? Ero Yhdysvalloista vaatisi Japanin lisäämään sen puolustusmenoja. Tämä saattaa olla juuri, mitä Japanin on tehtävä korjatakseen taloudellinen sairautensa.

Ongelmana on, että japanilaisella militarismilla on vaarallinen historia. Sen viimeisimmän, vuoden 1945 tärkeän nousun pysäyttämiseksi vaadittiin ydinpommitusta.

Samurain herättäminen

Nykyinen Japani omaa yhden maailman viidestä suurimmasta sotilaallisesta arsenaalista sekä toiseksi suurimman laivaston. Sen teollisuus-, talous- ja merivoimavoimasta huolimatta Japania on viime aikoihin asti pidetty hyvänlaatuisena valtana, jota rajoittaa muisto sen menneet impierialiset toimet lakkauttanut ydinonnettomuus. Mutta kuten monen muun kansan kohdalla, vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat muuttivat myös japanilaisten mentaliteetin.

Vain kuukausi 9/11 tapahtumasta silloinen pääministeri Junichiro Koizumi omaksui terrorismin vastaisen lainsäädännön parlamentissa, mikä mahdollisti Japanin armeijan logistisen tuen Amerikan julistamalle sodalle terrorismia vastaan.

Miksi Japanilla oli mahdollisuus astua taisteluareenalle näin helposti? Kun katsot pintaa syvemmälle, huomaat, että Japani ei todellisuudessa ollut toisen maailmansodan tappion jälkeen esittämänsä hyvänlaatuinen valta.

Japani on kiertänyt vuosikymmenien ajan Amerikan toisen maailmansodan jälkeen sille asettamia perustuslain 9. artiklan tiukkia määräyksiä, joissa todetaan yksiselitteisesti, että “Japanin kansa tulee ikuisesti luopumaan kansakunnan suvereenista oikeudesta sotaan sekä voimankäytön uhasta välineenä ratkaista kansainvälisiä kiistoja. … Sen maa- meri- eikä ilmavoimia eikä muita sotavoimia EI TULLA KOSKAAN SÄILYTTÄMÄÄN” (oma painotuksemme). Japanin sotavoimia alettiin herättää kuitenkin eloon jo 1950-luvulla, kun sen kansallinen poliisivoima perustettiin korvaamaan Korean sotaan lähetettyjä Yhdysvaltain joukkoja. Japanin hallitus muutti poliisivoiman vuonna 1954 itsepuolustusvoimiksi Yhdysvaltojen täydellä tuella.

Toisen maailmansodan muistot haalistuivat ajan myötä ja Japanin joukot laajensivat asteittain toimiaan. Vuonna 1992 Japani hyväksyi YK: n rauhanturvajoukkojen yhteistyölain, joka mahdollisti itsepuolustusvoimien osallistumisen tiettyihin ei-sotilaallisiin YK: n operaatioihin. Japanilaiset sotilaat voitiin täten sijoittaa Japanin rajojen ulkopuolelle.

11. syyskuuta 2001 johtavat tapahtumat toivat mukanaan, mitä New York Times kutsui “merkittävimmäksi muutokseksi Japanin asevoimissa sitten toisen maailmansodan” (23. heinäkuuta 2007). Japanin armeija vaikuttaa aina vähemmän “itsepuolustus” voimalta. Vuonna 2004 Japani lähetti ei-taistelujoukkoja Irakiin. Vuoden 2006 lopussa Japanin puolustusvirasto uudistettiin ja siitä tuli täysimittainen ministeriö, joka sai kuuluvamman ja selkeämmän äänen Japanin valtioneuvostossa. Vuonna 2007 Japanin F-2 -koneet osallistuivat yhtenäiselle 2300 kilometrin harjoituslennolle ja pudottivat sen osana 226 kg oikeita pommeja. Nyt Japani haluaa käyttää myös avaruutta sotilaallisiin tarkoituksiin.

Monta tabua on jo rikottu ja tarvittaisiin vain pieni askel Japanin pasifistisen perustuslain muuttamiseksi.

“Japanin itsepuolustusjoukot ovat luoneet monien vuosien ajan pohjaa uudelle aikakaudelle. Japanilla on pieni armeija—suurempi kuin useimmat ihmiset kuvittelevat—mutta sitäkin tärkeämpää on, että Japanin sotilaallisen teollisen suorituskyky on paljon suurempi kuin yleisesti oletetaan.”

“Japani on jo luonut osan maailman edistyksellisimmistä aseista ja taitaa niiden massatuotannon. Japanin tuleva nousu suureksi sotilaalliseksi voimaksi riippuu enemmän sen tahdosta kuin sen kyvystä. Maailmanluokan sotilaallisen voiman saavuttamiseksi muutaman lyhyen vuoden päästä Japanin on vain päätettävä tarvitsevansa sen”(George Friedman ja Meredith Lebard, The Coming War With Japan).“

Pohjois-Korean monta vuotta kestänyt ja yhä sotaisammalta kuulostava uhka “tuhota maailma” sen ydinaseiden avulla on saanut Japanin hyödyntämään vakavaa alueellista turvallisongelmaa asemansa vahvistamiseksi Amerikan vallan alueella vähentyessä. Ei olisi yllättävää, jos Yhdysvallat jopa rohkaisisi Japania hankkimaan ydinaseita itsepuolustustarkoituksessa!

Toisen maailmansodan jälkeen Japani alistui vapaaehtoisesti Yhdysvaltojen vastuuseen kantaa kuorma sen turvallisuudesta Yhdysvaltain meri- ja ilmavoimien kautta Tyynellä merellä. Samaan aikaan Japani on jatkuvasti rakentanut yhtä suurimmista rauhan ajan merivoimista maailmassa.

Mutta käsitys Yhdysvaltojen kyvystä on liioiteltu ja yhdessä Pohjois-Korean ydinasekapasiteetin kanssa motivoi Japania lisäämään valmiuksiaan turvata itsenäisemmin vesi- ja ilmatilansa.

Japani on toiminut viime vuosina ahkerasti kumotakseen menneet kiistat Venäjän ja Kiinan kanssa. Nyt se osallistuu jopa sotapeleihin Venäjän kanssa. Samaan aikaan Japani on kehittänyt läheisiä suhteita myös Saksaan: kaupassa, kulttuuriasioissa ja nyttemmin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Kun Euroopan unionin motiivi maailmanlaajuisesta hegemoniasta käy loppujen lopuksi ilmi, Japani, kuten Raamatun profetia osoittaa, liittoutuu Venäjän ja Kiinan kanssa ja siitä tulee yksi kolmesta johtavasta vallasta Suur-Aasiassa.

Globaali voimablokki

Kiinan meren yllä, nousevan maan auringon maassa, herää lohikäärme. Mytologisten lohikäärmeiden tiedetään nukahtavan luoliensa suulla, mutta ne eivät ole tunnettuja heikkoudestaan. Kiinalainen lohikäärme on pitkään näyttänyt tarkkailevan torkkuen vähenevää Yhdysvaltojen globaalia dominanssia. Kiina haluaa rakentaa globaalin idän valtaryhmittymän Yhdysvaltojen tilalle.

Tällaisen ryhmittymän rakentamiseksi Kiina tarvitsee enemmän kuin vain Venäjän. Stratfor kirjoitti: “Kiinan ja Venäjän tiukka allianssi voi muuttaa alueellisen tasapainon Euraasiassa, muttei voi vaikuttaa globaaliin tasapainoon …” (16. huhtikuuta, 2001). Maailman voimatasapainon muuttamiseksi liitto tarvitsee Japanin teknologista suorituskykyä ja merimahtia.

Tällainen liitto olisi vaikuttanut lähes mahdottomalta vain vähän aikaa sitten, mutta näemme trendin muuttuvan Aasiassa.

Ensimmäinen askel otettiin, kun marraskuussa 2001 ehdotettiin Kiinan ja Kaakkois-Aasian valtioiden (asean) vapaakauppa-alueen perustamista. Marraskuussa 2002 Kiina/asean huippukokouksessa allekirjoitettiin puitesopimus laajasta taloudellisesta yhteistyöstä sekä lisäksi muita kauppasopimuksia sen jälkeen. Nämä sopimukset antavat Kiinalle käskevän äänen Aasian ryhmittymässä, jossa on lähes 2 miljardia kuluttajaa ja jonka yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 2 biljoonaa dollaria. Kun vapaakauppa-alue on täysin vakiintunut, mikä on odotettavissa vuoteen 2010 mennessä, tästä uudesta Aasian ryhmittymästä tulee maailman suurin vapaakauppa-alue.

Japani, vaikka yksi maailman suurimmista talouksista, on edelleen lamaantunut, koska sen peräkkäiset hallituksen ovat olleet kykenemättömiä kohtaamaan tarpeellisia, tuskallisia, taloudellisia rakenneuudistuksia. Se saattaa vastustaa Kiinan seuraajan roolissa olemista, mutta Tokio tietää, että sen on tehtävä työtä koko Aasian tulevaisuuden hyväksi päästäkseen vaikuttamaan Itä-Aasiassa koko taloutensa ja teollisuutensa painovoimalla. Japani haluaa luoda kaupparyhmittymän, josta tulee suuri maailmantalouden voimatekijä.

Tarvitaan vain merkittävä alueellinen kriisi ja Japani voi lähteä takaamaan, erityisesti merivoimiensa avulla, turvallisuutta naapureilleen. Merivoimat on Japanin tehokas neuvotteluväline taloudellisesta yhteistyöstä muualla Aasiassa.

EU:n mahdollinen jatkuva laajentuminen yhdeksi, Yhdysvaltoja ja Venäjää suuremmaksi ja tehokkaammaksi blokiksi sekä Yhdysvaltain maailmanlaajuisen vaikutusvallan heikkeneminen saavat Kiinan ja sen aasialaiset naapurimaat asettumaan seuraavaksi suureksi maailman valtaryhmittymäksi. Perimmäinen syy, miksi sekä Kiina että Japani liittyvät Aasian liittoutumaan, on pakottaa Yhdysvallat pois läntisen Tyynenmeren alueelta. Sitten EU:n strategian kaltaisesti—Aasian poliittinen ja taloudellinen yhteistyö etenee lopulta sotilas- ja turvallisuusliitoksi.

Länsi on maailmalla laskussa, Islam on nousussa. Euroopan petovalta on lähes valmis toimeen. Idän kuninkaat käyvät yhä levottomammiksi. Yhdysvaltain vaikutusvalta ja pääsy Korean niemimaalle, Kiinan ja Neuvostoliiton rannikoille, Aasia-Tyynenmeren merireiteille, Malesiaan, Indonesiaan, Filippiineille, Mikronesiaan, Polynesiaan ja Papua-Uusi-Guineaan kutistuu.

Valtatyhjiön täyttäminen

Kuka täyttää valtatyhjiön?

Kiinan ylivoimaisesta väestöstä ja suuresta taloudellisesta potentiaalista huolimatta Japanilla on alueen pisimmälle kehittynyt talous. Japanin (tällä hetkellä vajaakäyttöinen) teollisuuskapasiteetti on siinä pisteessä, että se voi helposti yltää Yhdysvaltojen ja EU:n korkeateknologisten aseiden kehittämisen ja tuotannon tasolle. Japani on ainoa Kaukoidän valtio, jolla on merkityksekäs syvän meren laivasto.

Kuusikymmentä vuotta sitten Japanin pyrki laajentamaan imperiumiaan sotamahtinsa kautta. Kuusi vuosikymmentä siirtomaavallan purkamisesta Kaukoitä on kehittynyt ja kasvanut ja Japanin edessä on nyt hyvin erilainen ja tehokkaampi Kiina sekä paljon teollistuneempi yhteinen Aasian alue. Sen on saavutettava tavoitteensa nyt aivan eri keinoilla kuin 1940-luvulla. Japanin itäisellä pallonpuoliskolla tavoittelema valta täytyy tällä kertaa täyttyä liittoutumien ja sopimusten avulla.

Sen ponnistus tulee johtamaan ydinaseiden liittoon!

Jos Japani tahtoisi, siitä voisi tulla itsenäinen ydinvoima vuodessa. Japanissa tällaista toimintaa vaativat äänet käyvät jatkuvasti kovaäänisemmiksi.

Plain Truth -lehti ennusti jo vuosia sitten Kiinan ja Japanin välisestä liitosta. Helmikuun 1963 painoksen artikkeli sanoi: “Japanin ja kommunistisen Kiinan välinen liitto on äärimmäisen väistämätön lopullinen! Suuri kysymys on se, kuinka kauan Kiina pysyy ‘punaisena’ ja selviää siteittä japanilaiseen kapitalismiin”. Tänään Kiina ei ole yhtä “punainen” kuin se aikoinaan, se on valmis läheisempään liittoon Japanin kanssa.

Toinen huhtikuun 1968 Plain Truth -lehden artikkeli kertoi: “Monista kansallisista, uskonnollisista ja poliittisista erimielisyyksistä huolimatta Aasiaa hitsataan yhteiseksi voimablokiksi. Se lähettää lopulta sotilaallisen lihasvoimansa Lähi-itään Jeesuksen Kristuksen paluun aikaan. Tämä profetia on kirjattu Ilmestyskirjan jakeisiin 16:12 ja 16. Japanilla tulee olemaan tärkeä rooli tässä taistelussa”. Käsittelemme jakeiden profetiaa tarkasti viimeisessä luvussa.

Tarkkaa Itä-Aasian liittoutumien kehittymistä sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Tarkkaa tulevia Japanin, Etelä-Korean ja Kiinan välisiä sopimuksia riippumattoman Pohjois-Korean valjastamiseksi ja Yhdysvaltain työntämiseksi ulos idän diplomatiasta Koreassa ja Taiwanissa. Tarkkaa tämän kolmannen itäisen suurblokin ilmestymistä tasapainottamaan laajentuvaa Euroopan unionia ja epävakaan islamin tulvaa.

Globaalisten valtojen uusi järjestys ilmestyy tarkasti Raamatun profetiassa kuvatusti.

Herbert W. Armstrong sanoi, että noin kolmannes Raamatusta on omistettu profetialle. Hän selitti, että kaiken profetian puitteet löytyvät kahdesta profeetallisesta kirjasta—Danielin kirjasta sekä Ilmestyskirjasta. Ja vain Ilmestyskirja “paljastaa profetioiden aikajärjestyksen” (The Book of Revelation Unveiled at Last!, Ilmestyskirja avautuu vihdoin!).

Ilmestyskirja kertoo yksityiskohtaisesti Jeesuksen Kristuksen paluuseen johtavista tapahtumista. Tapahtumia symboloi seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa ja seitsemän maljaa. Ne esittävät katastrofaalisten, Jumalan ihmiskunnalle saattamien vitsausten etenemistä.

H. Armstrong jaotteli nämä profeetalliset ilmiöt kolmeksi suureksi tapahtumaksi. “Tässä on kolme peräkkäistä maailmaa mullistavaa tapahtumaa—ensiksi, nyt seuraavaksi ja mahdollisesti tällä tai seuraavalla vuosikymmenellä esiintyvä suuri ahdistus. Toiseksi, heti ahdistuksen jälkeen taivaan merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä. Kolmanneksi, yliluonnollisten merkkien jälkeen taivaissa, kauhea Herran päivä!” (Ibid.).

Ensimmäiset Ilmestyskirjan jakeiden 6:1-8 neljä sinettiä—väärä uskonto, sota, nälänhätä ja rutto—johtavat viidennen sinetin, suureen ahdistukseen—saatanan vihan aikaan. Monet profetiat kuvaavat suurta ahdistusta, kuten

Ilmestyskirjan jakeet 6:9–11. Suuri ahdistus kestää 2 ½ vuotta.

Seuraavaksi Ilmestyskirjan jakeissa 6:12–14 sanotaan: “Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niinkuin kirja (käärö), joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa”. Nämä ovat niitä taivaallisia merkkejä, jotka H. Armstrong liitti kolmesta peräkkäisestä tapahtumasta järjestyksessä toiseen.

Lopuksi tulemme Herran päivään—Jumalan vihan aikaan. Jumala rankaisee tällöin ihmiskuntaa heidän kapinansa takia häntä ja hänen hallitustaan vastaan. Jumala lähettää vitsauksia kaikille syntisille, jotta nämä tekisivät parannuksen. Aikaisemmista katastrofeista selvinneet maan asukkaat tietävät, että he siirtyvät Jumalan vihan aikaan (jakeet 15–17).

Herran päivä kestää vuoden. Koska Herran päivä tapahtuu Raamatun useasti viittaaman 3 ½ -vuotiskauden viimeisenä vuonna, jotkut ovat olettaneet Herran päivän olevan synonyymi suurelle ahdistukselle—mutta tämä ei pidä paikkansa. Aikajärjestys on seuraava: ensin tulee suuri ahdistus, sen jälkeen taivaalliset merkit ja sitten Herran päivä. Nuo kolme järisyttävää tapahtumaa kuuluvat 3 ½ -vuotiskauteen, jolle Raamattu antaa nimen “aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” (Johanneksen ilmestys 12:14). On kriittistä ymmärtää aikajärjestys.

Herran Päivä

Seitsemännen, viimeisen sinetin avaaminen merkitsee Herran päivän alkamista. “Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä. Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa” (Johanneksen ilmestys 8:1-2). Kaikki seitsemään pasuunaan puhaltajaa astuivat esiin seitsemännen sinetin avaamisen jälkeen, Herran päivänä. Nämä pasuunat symboloivat Jumalan lähettämiä vitsauksia, Jumalan puuttumista suoraan ihmiskunnan asioihin. Jumala anoo ihmiskuntaa sillä ainoalla kielellä, jota se näyttää ymmärtävän—väkivallalla! Tämä seuraa, kun ihmiset kieltäytyvät kuuntelemasta Jumalaa ja uskomasta nyt seurakuntansa kautta Jumalan toitottamaa varoitusta.

Ensimmäiset neljä pasuunan toitotusta muuttavat maapallon elinolosuhteet sietämättömäksi Jumalan tuhotessa ihmisten elinympäristön. Näitä kuvataan Ilmestyskirjan 8 luvussa. Viides pasuuna merkitsee eurooppalaisen pedon maailman vallan herruutta. Raamattu kutsuu viidettä pasuunaa myös toisella nimellä—ensimmäinen voi-huuto.

Danielin kirja esittää ensimmäisen voi-huudon puitteet. Olemme usein lainanneet Danielin kirjan jaetta 11:40, joka kertoo Pohjan kuninkaan—Euroopan valtakunnan—ja Etelän kuninkaan, radikaalin Iranin johtaman Lähi-idän vallan, välisestä yhteentörmäyksestä tänä lopun aikana. Danielin kirjan jakeet 11:40–41 paljastavat, että lopun aikana tämä eurooppalainen petovalta tulee astumaan ihanaan maahan (tänään nimeltään Israel) ja syrjäyttää monta kansakuntaa. Tämä tapahtuu suuren ahdistuksen aikana. Profetian täyttymisen hetkellä Amerikka on niin heikko, ettei sitä edes mainita!

Petovoiman sotilaallinen menestys Lähi-idässä ei jää huomaamatta. Huomaa, miten tämä mahtava profetia jatkuu: “Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä …” (jae 44).

Katso modernista Israelin kansakunnasta karttapohjoiseen ja itään.

Saavut Venäjälle ja Kiinaan!

Pohjan kuningas, tuhottuaan Etelän kuninkaan, on huolissaan siitä, mitä sen itä- ja pohjoispuolella—eli Kiinassa ja Venäjällä tapahtuu!

Voit tänään nähdä jo profetian täyttymisen alkuasteen! Eurooppa on Venäjän ja Kiinan kehityksestä syvästi huolissaan. Se kaavailee, mitä tekisi asialle. Raamatunkohta puhuu näiden kahden jäljellä olevan maailman supervallan yhteenoton rakentumisesta.

Danielin profetia jatkuu: “Ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi”. Peto ei anna Aasian armeijoiden saavuttaa etuasemaa vaan kääntää katseensa Jerusalemista pohjoiseen ja itään ja käynnistää kiivaan ennaltaehkäisevän iskun!

Tämä hyökkäys on ensimmäinen voi—huuto, kaiken sodankäynnin alku, joka päättää, kuka hallitsee maailmaa

Tätä ensimmäistä voi-huutoa kuvataan Ilmestyskirjan jakeissa 9:1–11. Ilmestyskirja käyttää symbolista kieltä. Kuvatessaan taistelua, jonka Jumala näytti hänelle profeetallisessa näyssä, Johannes käyttää itselleen tuttua terminologiaa. Hän esittää esimerkiksi jakeissa 3 ja 7-10, että maan päälle tuli heinäsirkkoja, joiden voima oli niiden hännässä kuin skorpionilla. Tämä kuvaa modernia sotakoneistoa, kenties mahtavia ohjuksia ampuvia helikoptereita.

Ensimmäisen voi-huudon aikana sotilaallinen petovalta päästetään valloilleen maan asukkaiden kimppuun. Viisi kuukautta se piinaa ihmisiä—mutta ei tapa kaikkia. Sen hyökkäys on niin julma, että sen uhrit etsivät kuolemaa voidakseen paeta kurjuuttaan (jae 6).

Tämän armottoman armeijan takana oleva näkymätön voima on itse asiassa saatana. Jae 11 kertoo näiden sotilaiden kuninkaan olevan Abaddon tai Apollyon—jotka ovat saatanan nimiä. Hän on tuhoaja ja täynnä vihaa tuhotessaan maata ja sen asukkaita. Tämä on vasta ensimmäinen voi-huuto. Lisää tuhoa seuraa, Jumalan saattaessa kaikki ihmiset parannukseen.

Toinen Voi-huuto

Jatkamme Ilmestyskirjan luvusta 9, jossa kuudes pasuuna toitottaa ja jota kutsutaan myös toiseksi voi-huudoksi (jakeet 12–13). Neljä enkeliä lähetetään keräämään käsittämättömän suuri, 200 miljoonan miehen armeija (jakeet 15–16).

Useimmat Raamatun kriitikot väittävät, että on mahdotonta koota tämän suuruista armeijaa. Kuvittele sen kokoa. Nykyisen Kiinan asukasluku on yli 1,3 miljardia. Venäjällä on puolestaan 142 miljoonaa ihmistä. Myös muiden Aasian kansakuntien on ennustettu liittyvän tähän liittoumaan—näihin kuuluu Intian 1,1 miljardia ihmistä ja sen neljänneksi suurin armeija koko maailmassa. Japani, Kaakkois-Aasian kansat ja entiset neuvostotasavallat osallistuvat todennäköisen varmasti tähän liittoutumaan. Yhteenlaskettuna tämä on helposti lähes 3 miljardia ihmistä, joista muodostetaan 200 miljoonan armeija! Ajatellaan petovallan hyökkäystä niitä vastaan, ja puolustusta kovimmassa koskaan soditussa taistelussa! 200 miljoonan miehen armeijan kokoaminen Aasian massoista vaatisi todennäköisesti vain murto-osan osallistumista taisteluun—mikä ei ole epärealistista.

H. Armstrong kirjoitti: “Toista voi-huutoa … kuvataan myös Herran päivän tapahtumana Joelin kirjan jakeessa 2:4, jossa viitataan valtavaan sotilasmahtiin—myös pohjoisessa—neulapohjoisessa! … Maailman tapahtumat kiitävät nopeasti ja mahdollistavat kommunistisen Euraasian armeijan, uskomattoman miesvoiman luomisen! Kyllä, on aika herätä nykyisiin tapahtumiin—huomioida aikakautemme todellinen merkitys, ja mihin se johtaa!”(The Book of Revelation Unveiled at Last!, Ilmestyskirja avautuu vihdoin!)

Jooelin kirjan jae 2:11 kutsuu tätä Aasian armeijaa varsinaisesti Jumalan armeijaksi. Suuri Luoja Jumala inspiroi sen saattaman Euroopan petovallan tuhon. Hämmästyttävän suuri Aasian armeija tekee vastahyökkäyksen Eurooppaa vastaan ja tuhoaa sen.

Tämä Aasian konglomeraatti yhdistyy ja “tappaa kolmasosan ihmisistä” (Johanneksen ilmestys 9:15). Näin ei ole koskaan käynyt historian kuluessa. Itse asiassa se ei olisi mahdollista ilman nykyisiä super-aseita. Kyseessä on ennenäkemätön sodankäynti.

Siirrymme nyt toiseen tärkeään, massiivista pedon vallan vastaista hyökkäystä kuvaavaan Raamatun kirjoitukseen.

Babylonin kaatuminen

Jeremian kirjan luku 50 lisää monia yksityiskohtia kertomukseen. Ensimmäisessä jakeessa Jumala varoittaa Babylonia. Jumala nimittää Babyloniksi sitä poliittis-uskonnollista järjestelmää, joka on peräisin muinaisesta Babylonin kaupungista. Historiallisesti saatana on säilyttänyt järjestelmän pääasiallisesti Euroopan “pyhänä” Rooman valtakuntana, vaikka saatanan vaikutusvalta maailmassa ulottuukin paljon laajemmalle (ks. Johanneksen ilmestys 12:9 villitsijää parempi käännös on pettäjä). Jeremian kirjan luvun 50 Babylonin kaatuminen viittaa kuitenkin varsinaisesti lopun ajan Euroopan kirkon ja valtion unionin—petovallan—tuhoamiseen.

Jumala sanoo jakeessa 3: “Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois”. Petovalta hyökkää ensin, mutta massiivinen Aasian vastahyökkäys tallaa sen alleen. Tämä on toinen voi-huuto.

Seuraavaksi jae 9: “Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan. Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin, joka ei tyhjänä palaja”. “Suurten kansojen joukon pohjoisesta” saattaa tarkoittaa vain Venäjää ja Kiinaa sekä valtaryhmittymää vastaan liittyneitä monia muita kansoja kanssa. Jakeen loppu osoittaa, kuinka tehokas vastahyökkäys on—ammuksia ei käytetä turhaan! Tuhoisaa Babylonian järjestelmän, petovallan, romahdusta kuvataan tarkemmin Ilmestyskirjan jakeissa 18:2–19.

“Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan. Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt” (Jeremian kirja 50:14–15). Jumala on Aasian vastahyökkäyksen takana. Sen armeijat eivät säästä mitään. Venäläisillä ja kiinalaisilla on hallussaan ydinaseita. Kun luemme Babylonin tuhon suuruudesta (se oli valmis “tappamaan kolmannen osan ihmisistä”), ei voi olla epäilystäkään siitä, että sitä vastaan hyökätään ydinasein! Huomaa, että hyökkäys on provosoitu, sillä petovallan ihmiset ovat tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Jumala sanoo jakeessa 15 tämän olevan hänen kostonsa. Jumala opastaa Aasian laumat hyökkäämään Babylonian kimppuun samalla tapaa kuin Babylon hyökkäsi toisten kimppuun.

Jumala sanoo Ilmestyskirjan jakeissa18:5-6: “Sillä hänen [Babylonin] syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.” Jumalan viha on niin suuri, että hän antaa Aasian armeijoiden tuottaa kaksinkertaisen tuhohyökkäyksen petovaltaa vastaan. Kun luemme Ilmestyskirjan luvusta 18, että Babylon tuhotaan yhdessä tunnissa! Syy tähän löytyy Jeremian kirjasta: “Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää” (Jeremian kirja 50:29).

Jeremian kirjan luvun 50 jakeissa 18–20 puhutaan palkkiosta, joka mitataan Babylonian ja Assyrian, tai Saksan kuninkaille. Lisäksi jakeet kuvaavat fyysisen Israelin ennalta palauttamisen aikaa maahan, jonka Jumala antoi sille vuosituhansia sitten. Katuvat ihmiset kerätään petovallan vankeudesta ja nämä kääntyvät Jumalan ja hänen lakinsa puoleen. “Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän” (jae 20).

Jeremian luvun 50 loppujakeet kertovat yksityiskohtaisesti Babylonin täydellisestä tuhosta, sen jae 31 muistuttaa meitä: “Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika” Jumala on henkilökohtaisesti Babylonin kansaa vastaan sen Jumalan valittujen kohtelun takia ja hän ilmaisee vihansa Herran päivän kautta.

Kerrataan: Petovallan ensimmäinen hyökkäys venäläisiä ja kiinalaisia vastaan muodostaa ensimmäisen voi-huudon. Toinen voi-huuto on Aasian vastahyökkäys. Lue Jeremian luvut 50 ja 51, jotta ymmärrät paremmin, kuinka suuren tuhon omaksi Jumala saattaa Venäjän ja Kiinan. Jumalan viha ei tule enää koskaan leimahtamaan uudelleen samalla tavalla, sillä Babylon tullaan tuhoamaan täysin—se ei nouse enää koskaan! (Jeremian kirja 51:60–63). “Ja sano: Näin uppoaa Baabel eikä nouse enää siitä onnettomuudesta, jonka minä sille tuotan, vaan he vaipuvat. Näin pitkälle Jeremian sanat” (Jeremian kirja 51:64).

Ihmiskunta ei tee silti parannusta

Ilmestyskirjan jakeet 9:13–21 kuvaavat tätä toista voi-huutoa oikeassa aikajärjestyksessä. Jae 16 kertoo, kuten jo totesimme, tulevasta 200 miljoonan miehen massiivisesta armeijasta ja jakeet 17–19 kuvaavat puolestaan sen aikaista veristä tuhoa. Kuvauksen kaksi viimeistä jaetta paljastaa, kuinka kovapäinen ja itsepäinen ihminen voi olla jopa näin huomattavan oikaisun jälkeen: “Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan” (jakeet 20-21).

Vielä sen jälkeen kun suurin osa maapallon väestöstä on henkilökohtaisesti kärsinyt ydinsodasta ja todennut täyden tuhon, ihmiset eivät edelleenkään halua kääntyä Jumalan ja hänen lakinsa puoleen!

Kolmas voi-huuto

Pidetään mielessä aikajärjestys ja siirrytään Ilmestyskirjan jakeisiin 11:14–15: “Toinen “voi!” on mennyt; katso, kolmas “voi!” tulee pian. Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti” Kun kaksi kolmesta voista on täyttynyt, tämän maailman valtakunnat tulevat Jumalan valtakunniksi. Kristus palaa tässä vaiheessa ja Jumalan hallitus ottaa maan jälleen haltuunsa—Jumalan ollessa hallituksen pää!

Ilmoitus saa enkelit iloitsemaan (jakeet 16–17), mutta maailma ei iloitse, ei edes kaiken tuhon jälkeen. Jae 18 kertoo, että kansat tulevat olemaan vihaisia ja raivoissaan Kristukselle. On vaikeaa uskoa, mutta totta, että Aasian jäljelle jäänyt petovalta kokoontuu taistelemaan Kristusta vastaan! Tämä viimeisen pasuunan soidessa käytävä taistelu ratkaisee kolmannen maailmansodan lopputuloksen.

Ilmestyskirjan luvut 15 ja 16 kuvaavat kolmatta voi-huutoa yksityiskohtaisemmin. Seitsemäs sinetti jaettiin seitsemään trumpetinsoittoon, ja samoin viimeinen pasuunansoitto jaetaan seitsemään Jumalan vihan maljaan—viimeiseen seitsemään vitsaukseen (Johanneksen ilmestys 15:1, 6). Jumala lähettää Kristuksen palatessa seitsemän vitsausta ihmiskunnalle sen kovapäisyyden vuoksi.

Ilmestyskirjan jakeesta 16:12 näemme, että Jumala valmistaa Aasian laumoille tien kuivattamalla Eufrat-joen, jotta nämä voivat kokoontua petovallan jäännöksen kanssa lähelle Jeesusta Kristusta Jerusalemiin. Jumala kokoaa ne paikkaan nimeltä Harmagedon (jae 16), joka on Megiddo-vuoren kreikkalainen nimi. Tilava, kulhon muotoinen Megiddo-laakso sijaitsee noin 88 kilometriä Jerusalemista luoteeseen. Kun Kristus palaa Jerusalemiin, Harmageddonin armeijat kääntävät huomionsa niiden yhtä yhteistä vihollista—kuningasten Kuningasta kohti.

Keskellä kaikkea kauhua löytyy valtaisan hyvä uutinen. Molemmat armeijat kokoontuvat Harmageddoniin taistelemaan toisiaan vastaan, mutta päätyvät taistelemaan Kristusta vastaan hänen toisessa tulemuksessaan!

“Kuningas kasvoilta röyhkeä “-petovallan johtaja—yrittää taistella Kristusta vastaan, mutta “ilman ihmiskättä hänet muserretaan” (Danielin kirja 8:25). Armeijat sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät (Johanneksen ilmestys 17:12– 14). Kaikki pahat voimat tullaan perusteellisesti voittamaan!

Tämän taistelun päätös merkitsee uuden, rauhaisan aikakauden alkamista koko maapallolle!

Ymmärrä, että kauhistuttava pimeys saapuu ennen tämän päivän aamunkoittoa. Kyseessä on ihmiskunnan historian suurin kärsimyksen aika. Voimme jo havaita pimeyden alkaneen!

Oletko hereillä, näetkö, mitä maailmassa todella tapahtuu?

Ajattele: Osa Euroopan, Venäjän ja Kiinan nykyisistä sotilaista kuuluu niihin, jotka tulevat marssimaan Megiddosta Jerusalemiin ja jotka Jeesus Kristus tuhoaa!

Olemme kovin lähellä ihmisen aikakauden loppua! Oletko valmis kohtaamaan tulevat tapahtumat?

Ilmestyskirjan luku 19 kuvaa Kristuksen voittoa ihmisen pahoista voimista. Voitto tuo mukanaan huomisen maailman, jossa Jeesus Kristus hallitsee maata pyhiensä kanssa! Maailma saa kukkia 1000 vuoden ajan rauhan ja vaurauden vallitessa!

Hesekielin profetia

Ei kiirehditä kuitenkaan asioiden edelle. Kristus alkaa tuhatvuotisen valtakunnan keräämällä hajaannutetun kansansa—lopun ajan Israelin jälkeläiset. He tulevat kokoontumaan, kuten muinoin, Jerusalemin ympäristöön, jota Raamattu kutsuu “ihanaksi maaksi”. Kuitenkaan kaikki ei ole hetkessä ihanaa—ainakaan heti alussa. Ihmiskunnan kapinamieli ei katoa kerralla.

Päätämme kertomuksen profeetta Hesekieliin, joka kuvaa yksityiskohtaisesti Israelin kokoontumista. Hesekiel kertoo myös uudesta, Jerusalemin koillispuolelta kumpuavasta kapinasta. Aivan oikein. Vuosituhannen alussa, kun Jeesus Kristus hallitsee maailmaa valtaistuimeltaan Jerusalemissa, Aasian kansat kokoavat voimansa viimeisen kerran ja yrittävät syrjäyttää Kristuksen hallinnon!

Katsotaan ensiksi asian taustaa. Hesekielin profetiat kirjoitettiin vasta 130 vuotta sen jälkeen kun Israelin heimo oli viety vangiksi assyrialaisten toimesta (Hesekielin kirja 1:1-2). Kuitenkin Jumala sanoi Hesekielille: “Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani” (Hesekielin kirja 3:17). Jumalan sanoma Hesekielin kautta oli tarkoitettu kansakunnille, jotka muodostavat Israelin tänä lopun aikana. Varoitus ei voinut olla muinaiselle Israelille. Nämä profetiat on kirjoitettu meidän aikamme, nykyaikaa varten. Nämä viestit olivat profetioita lopun aikaa, varten ja ne kohdistuvat Israelin huoneeseen (Hesekielin kirja 2:3, 3:1, 4-7).

Luvussa 4 Hesekiel kuvaa sotaa Jerusalemia vastaan, minkä piti olla ennemerkkinä Israelin heimolle. Luvusta 5 löytyy profetia tulevasta Israelin huoneen tuhoamisesta. Harkitse jakeen 4 sanamuotoa: “Ja ota niistä vielä osa, viskaa ne tuleen ja polta ne tulessa. Siitä lähtee tuli koko Israelin heimoon”. Lause on futuurissa. Profetia täyttyy pian.

Hesekielin kirjan 7 luku puhuu Herran päivästä (jakeet 17–19). Tätä vastaavia kirjoituksia löytyy myös Jesajan kirjan jakeista 13:6-8 ja Sefanjan kirjan jakeista 1:14–15, 17–18. Ilmaiskirjaset Jesajan lopun ajan näky ja Sefanjan Herran päivä antavat lisätietoa asiasta. Hesekielin kirjan jae 7:26 kertoo, että ihmiset etsivät tuhon tullessa itkien tosi Jumalan pastoreita—kun on liian myöhäistä! Suuren ahdistuksen ja Herran päivän aikana nähdään Aamoksen kirjan jakeen 8:11 kertoma Jumalan sanan nälkä.

Hesekiel tuo kirjansa 11 luvussa varoituksen Jumalalta siitä, että Jumala toteuttaa Israelin heimoa koskevan tuomionsa. Luku 12 kertoo, kuinka Israel viedään vangiksi (jae 11). “Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin” (jae 15).

Huomaa, mitä H. Armstrong kirjoitti huhtikuun 1981 Plain Truth -lehdessä: “llmausta ‘ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra’ käytetään toistuvasti Hesekielin kirjassa—se viittaa aina Kristuksen toisen tulemisen aikaan ja Israelin lopulliseen palauttamiseen alkuperäiseen maahansa. Useat profetiat osoittavat, että muinaisesta Israelista polveutuneet modernit kansat tullaan hajottamaan tämän myöhemmän ajan vankeudessa, kunnes Kristus tulee ja palauttaa heidät takaisin maahansa”.

Hesekielin kirjassa edetessämme näemme, kuinka Jumala varoittaa syntiä tekeviä, kapinallisia omiaan, jotka kieltäytyvät parannuksen teosta toistuvista varoituksista huolimatta. Näin tapahtui muinoin. Kun israelilaiset olivat hylänneet toistuvat varoitukset, Jumala antoi heidän tulla heidän maansa polttaneen vihollisensa valloittamiksi. Vangitut vietiin pois ja hajoitettiin omasta maastaan.

Hesekielin luku 13 kuvaa Jumalan omien pastorien ongelmia. Nämä penseät pastorit tuovat vääriä, itse keksimiään viestejä (jakeet 1-10). Kirjamme Hesekiel-lopun ajan profeetta ja Malakian viesti selittävät tarkemmin näiden profetioiden merkityksen. Jumala puhuu Israelin profeettoja ja pappeja vastaan, jotka huutavat “rauha, vaikka ei rauhaa ole” (jae 10). Tämä on tänään yleinen huuto, jota lähes aina seuraa rauhan rikkoutuminen.

Jumalan lauma

Luvuissa 25–32, Hesekiel poikkeaa profetoimaan useita pakanakansoja vastaan.

Luvussa 33 Hesekiel sekä Jumala vetoavat Israeliin, jotta tämä kääntyisi takaisin (jae 11). Luvussa 34 Jumala esittää jälleen viestin pastoreille tänä lopun aikana. Huomaa: “Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille—paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? … Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi—hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi” (jakeet 2, 5-6). Jumala syyttää tänä lopun aikana uskottomia pastoreitaan, koska nämä etsivät omaa tahtoaan eivätkä Jumalan tahtoa.

Luvun 34 lopusta huomaamme, että Jumala kokoaa lampaansa Herran päivän jälkeen—Herran päivän päätyttyä elon jääneet israelilaiset—ja pelastaa heidät vankeudesta. Tällöin Jumala poistaa hengellisen sokeuden heidän silmistään ja he etsivät Jumalan teitä. Lopulta Jumalan valtakunta perustetaan ja se tuo kestävän rauhan (Jesajan kirja 11:11, Kirje roomalaisille 11:25–26, Miikan kirja 4:2-3).

Hesekielin kirjan luku 36 kuvaa Israelin jäännöstä, joka palaa Jumalan alun perin heille lupaamaan maahan. Jäännös ei kuitenkaan palaa luvattuun maahan varakkaana ja hyvinvoivana. Se palaa orjina vankeudesta nöyrinä. Jumala voi vihdoin opettaa kansaansa. Kymmenet profetiat kertovat, että Israelin lopun ajan jälkeläiset hajotetaan suuren ahdistuksen ja Herran päivän aikana ympäri maailmaa. Mutta israelilaisten loppu on onnellinen. Hesekiel vahvistaa Jumala kokoavan heidät kaikki yhteen paikkaan.

Luku 37 sisältää varsin tunnetun profetian, jota kutsutaan laaksoon kuiviksi luiksi. Jakeet 1-11 kertovat koko Israelin huoneen (Juudan ja Israelin) uudestisyntymisestä ja ylösnousemuksesta. Kansat pelastetaan vankeudesta, hajotuksesta ja orjuudesta. (Profetia kuvaa myös kauan sitten kuolleitten, totuutta tuntematta kuolleiden, kirjaimellisesta lihallista ylösnousemusta. Myös heillä on vihdoin mahdollisuuden saavuttaa Jumalan Henki ja totuus—hengellinen tieto. Tämä ylösnousemus tapahtuu Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan lopussa.)

Jumala kuvaa luvun 37 jakeesta 15 alkaen Israelia ja Juudaa kahtena keppinä, jotka tullaan yhdistämään Kristuksen paluun jälkeen Israelin maahan. Jumala kertoo jakeessa 21 ottavansa israelilaiset pakanakansojen keskuudesta ja kokoavansa heidät omaan maahansa. Jumala tekee heistä yhden kansan (jae 22). Hengestä syntynyt kuningas Daavid herätetään yhdessä loppujen pyhien kanssa, kun Kristus palaa Israelin kuninkaaksi (jae 24). Daavid saa hallita ikuisesti (jae 25). Jumala solmii omiensa kanssa ikuisen rauhan liiton—uuden liiton (jae 26).

Saavumme seuraavaksi Hesekielin kriittiseen 38. lukuun.

Googin ja Maagogin rangaistus

“Huomaa tarinan kulku”, H. Armstrong kirjoitti, “sen aikajärjestys: Profeetta on kuljettanut meidät kansansa syntien, tulevan hyökkäyksen, vankeuden ja hajottamisen läpi Kristuksen paluuseen Vapahtajana Israelin onnen palauttamaan. Saavumme aikaan, jona Israelin ja Juudan huoneiden on määrä yhdistyä yhdeksi kansakunnaksi, pelastaa vankeudesta ja hajaannuksesta ja korjata jälleen maahansa, vaurastua jälleen oppiläksymme opittuamme, elää Jumalan tavalla Jumalan lakien mukaisesti sekä nauttia rikkaimmista siunauksista, sekä aineellisista että henkisistä!” (ibid.). Eli Hesekielin kirjan lukujen 38 ja 39 tapahtumat tapahtuvat Jeesuksen Kristuksen paluun jälkeen. (Jeremian kirjan luvun 50 ennustukset osoittavat puolestaan sen, mitä Venäjän ja Kiinan on ennustettu tekevän ennen Kristuksen paluuta.)

Hesekielin kirjan lukujen 38 ja 39 taistelu tapahtuu maassa, joka on nykyisen, juutalaisen Israelin valtion asuttama—ei Yhdysvalloissa, Britanniassa tai Euroopassa, kuten monet ovat väärin olettaneet. Viimeinen taistelu tapahtuu pyhässä maassa, sen jälkeen kun Jeesus Kristus on palannut!

“Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä olen sinua vastaan (alkuteksti), Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas” (Hesekielin kirja 38:2-3). Goog ja Maagog viittaavat ensisijaisesti venäläisiin ja kiinalaisiin. Mesekin ja Tuubalin ruhtinas viittaa hallitsijaan Moskovassa. Hesekielin käskettiin tallentaa lopun ajan profetia koskien Venäjää ja Kiinaa. Jumalan viha on heitä vastaan—aivan kuten se oli babylonialaisia vastaan!

Jumala rankaisee venäläisten ja kiinalaisten kautta petovaltaa ennen Kristuksen paluuta. Tästä seuraa, että myös ne tulevat ylpeiksi ja ylimielisiksi ja tarvitsevat Jumalan oikaisua.

Jumala asettaa kasvonsa Googia ja Maagogia vastaan niiden kapinan takia. Jumala jopa kehottaa kansakuntia valmistautumaan tulevaan taisteluun kanssaan (jae 7). Muista, että tämä tapahtuu Kristuksen paluun jälkeen. Huomaa myös, että jae 8 kertoo, että Israel on “tointunut miekan jäljiltä”. Luvussa löydämme Israelin kansat kylissä, “joilla ei ole salpoja, ei ovia” (jae 11). He elävät rauhassa, täysin valmistautumattomina sotaan! Jae 13 osoittaa, että nämä israelilaisten kylät alkavat menestyä heidän tottelevaisuutensa seurauksena.

Goog ja Maagog näkevät, kuinka Jumala on siunannut kansaansa. Myös he haluavat elää samanlaisissa olosuhteissa, mutta omilla ehdoillaan—eivät Jumalan ehdoilla! Venäläiset ja kiinalaiset uskovat löytäneensä helpon hyökkäyksen kohteen: siunatun, vartioimattoman maan!

Kohta on ällistyttävä! On yleistä ajatella, että Kristuksen palatessa rauha ja yltäkylläisyys valtaavat välittömästi koko maan. Raamattu ei kuitenkaan opeta näin. Löytyy edelleen ihmisiä, jotka eivät alistu Jumalan lain ja hallituksen alaisiksi. He saavat oppia “kantapään kautta”, että Jumalan järjestelmä on ainoa, joka tuottaa suuria siunauksia elämässä!

Jumala esittää jakeissa 14–16 haasteen venäläisille sekä kiinalaisille: “Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena, ja lähdet asuinpaikastasi pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, lukuisa sotaväki. Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä”. Jumalalla saattaa heidät taisteluun omiaan vastaan oman tarkoitusperänsä mukaisesti.

H. Armstrong selitti, ettei taistelu tapahdu “ennen, vaan vasta Kristuksen toisen tulemisen jälkeen—suuren vapauttajan saavuttua ja pelastettua kansamme ja palautettua meidät takaisin Israelin maahan—Israelin ja Juudan yhdistämisen jälkeen”. (ibid.)

Osa Aasian laumoista kokoontuu Harmageddoniin ja tuhotaan kolmannen voi-huudon aikana Kristuksen palatessa, ei kuitenkaan kaikkia. Loput joukoista saapuu ihanaan maahan sen jälkeen kun sinne uudelleen kokoontuneet israelilaiset ovat asuttaneet sen . Tuhatvuotisen valtakunnan varhaisvaiheessa Israel koostuu pelkästään kylistä.

Hesekielin kirjan luvut 38 ja 39 kirjaavat viimeisen, suurien, 1000 vuoden aikana maan kokeman kapinan! (Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa tullaan näkemään vielä toinen kapina, kun saatana päästetään vankeudesta vähäksi aikaa Johanneksen ilmestys 20:7-9.) Taistelun kautta Jumala ei ainoastaan puolusta ja vapauta kansaansa jälleen vaan demonstroi yhden viimeisen kerran koko ihmiskunnalle, että Hän on iankaikkinen Jumala! Jumala todistaa israelilaisille sekä Googille että Maagogille, että hän taistelee ja voittaa taistelumme. Israelissa asuvien ihmisten on kokonaan luotettava Jumalan puolustavan ja suojelevan heitä. Jumala murskaa hänen hallitustansa vastaan käydyn viimeisen kapinan täysin.

Suuri Jumalan viha tunnetaan ja todistetaan kaikissa maapallon kolkissa (Hesekielin kirja 38:18–20). Jumala saa vihaiset Googin ja Maagogin kansat tuhoamaan toisensa (jae 21). Jumala anoo ihmiskuntaa uudestaan ainoalla sen ymmärtämällä kielellä: “Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat. Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra” (jakeet 22–23).

Huomaa jakeen viimeinen osa! Veren, tuskan ja kärsimyksen kautta Jumalan viesti menee perille kapinalliselle ihmiskunnalle, he ymmärtävät, että hän on ikuinen Jumala! Vihdoinkin kaikki kansat saavuttavat tämän ymmärryksen ja tulevat lopulta tuntemaan Jumalan. Tämä on toivon täyttämä profetia.

Profetian ajankohta käy selville. Se on tuhatvuotisen valtakunnan alussa, kun löytyy vielä epäilijöitä—jotka eivät hyväksy Kristuksen hallintoa ja jotka eivät tunne Jumalaa. Kristuksen on poistettava kapinahenki ihmiskunnasta. Kun se on poistettu, ihmiskunta tulee 1000 vuoden ajan vihdoinkin tuntemaan Luojansa.

Luku 39 antaa tarkempaa tietoa Googin ja Maagogin tuhosta. Jumala kertoo, että Israeliin hyökkäävistä vain kuudesosa selviää hengissä. Jumala antaa varoituksen erityisesti näille kansoille, mutta ne ryhtyvät varoituksesta huolimatta taisteluun. Jumalan on toistamiseen opetettava niille oppiläksy. “Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä” (Hesekielin kirja 39:7). Jumala saavuttaa uuden tavoitteen. Kaikki kansat tietävät lopulta, että hän on ikuinen Jumala. Ihmiskunta joutuu maksamaan suuren summan oppiläksystä. Voisimme oppia paljon helpommin, jos vain uskoisimme Jumalan sanaa ja alistuisimme Jumalan rakastavan perhehallituksen alaisiksi. Miksi meidän on opittava tuskan ja kärsimyksen kautta?

Kuolleita on lukematon määrä. Jumala polttaa ja tuhoaa sota-aseet. Israel saa ottaa itselleen saaliin kukistetuilta ihmisiltä. Israelin kansaa pyydetään hautaamaan kaatuneet taistelijat. “Niitä hautaa Israelin heimo seitsemän kuukautta puhdistaaksensa maan” (jae 12).

Tämä on suuri oppiläksy meille kaikille. Jumala todistaa, että hän on iankaikkinen Jumala ja että yksin hän tietää, kuinka saavutetaan kestävä rauha!

Uskotko?

Jeesus sanoi: “Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on” (Luukkaan evankeliumi 21:22). Jumala toimii tarkoitusperänsä mukaisesti. Olemme siunattuja, kun meillä on ennakkovaroitus tulevista, toteutuvista tapahtumista, jotka muokkaavat elämäämme ikuisesti. Jumala antaa meidän valita: “Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte” (5 Mooseksen kirja 30:19). Voimme joko oppia tärkeän oppiläksyn nyt Jumalan antaman profetian varoituksen kautta tai myöhemmin kielen kautta, jota Jumalan täytyy käyttää ravistaakseen maailman ihmiset järkiinsä: veren ja kärsimyksen kautta!

Jumala haluaa, että valitsemme elämän! Hän ei halua sälyttää vihaansa päällemme—maailman meno pakottaa Jumalan toimimaan. Uskommeko, että kaikki kerrottu käy toteen? Kuuntelemmeko Jumalan varoituksen viestiä hänen tosi seurakuntansa kautta? Voit vielä henkilökohtaisesti olla Jumalan suojeluksessa tulevalta kauhulta.

Historia osoittaa, että Jumalan profeetat ja pastorit ovat lähes aina seisseet yksin. He ovat kuitenkin seisoneet Jumalan kanssa!

Missä sinä seisot?