Yhdysvallat ja Britannia profetioissa

 

Johdanto

Lähivousina maailman tapahtumat tulevat muuttumaan hämmästyttävästi. Tapahtumat keskittyvät voimallisesti Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Länsi–Eurooppaan sekä Lähi-itään. Vapaa maailma ei ole vieläkään herännyt ymmärtämään nykymaailman tapahtumia, vaikka kohta alkaa olla liian myöhäistä! Mikseivät maailman johtohahmot pysty näkemään, mikä heitä odottaa? Miksi maailman parhaat ajattelijat—valtioiden johtomiehet, tiedemiehet, kouluttajat, päätoimittajat, uutisten analysoijat, pankkien johtomiehet, tehdasteollisuuden johtomiehet, kauppateollisuuden johtajat—ovat sokeita eivätkä näe tulevia? Miksi?

Heidät on koulutettu sulkemaan mielensä, ja siksi he eivät pysty tiedostamaan maailmantapahtumien takana vallitsevia syitä ja trendejä. Koko maailma on koulutettu sivuuttamaan asioiden syyt ja he hoitavat vain niiden seurauksia. Sodilla ja selkkauksilla, köyhyydellä, kurjuudella, tasa–arvon puutteella sekä rikollisuudella, sairaudella ja psyykkisillä sairauksilla on syynsä. Johtajamme eivät kuitenkaan ymmärrä niitä!

Maailma räjähtää

Maailman johtohahmot on koulutettu tämän maailman tavalla. Heille ei ole kuitenkaan opetettu perimmäisiä totuuksia—oikean tiedon perusteita. Kaikkein tärkeintä tietoa ei ole opetettu! He eivät tiedä, mikä ihminen on—eivätkä miksi! He eivät tunne elämän tarkoitusta! Kukaan ei ole opettanut heitä erottamaan oikeita arvoja vääristä. He eivät ole opetelleet tuntemaan rauhan, onnen ja maailmanlaajuisen vaurauden syitä, eivätkä myöskään sotien, onnellisuuden puutteen, tasa–arvottomuuden eivätkä maailmassa vallitsevan sekasorron syitä.

Heillä ei ole aavistustakaan siitä, että etenevässä suunnitelmassa kaikella on tarkoitus. Tämän vuoksi he johtavat ihmiskuntaa suunnitelman vastaisesti jo ahdistuneelle, kärsivälle ihmiskunnalle harmia tuottaen. Koska maailma ei tunne tietä rauhaan, sillä ei ole rauhaa. Se puhuu rauhasta, tekee muka työtä sen edistämiseksi, huutaa sen puolesta—ja samalla tukee hyväksyen sotaa edistävää toimintaa!

Maailmamme on yksinkertaisesti matkalla väärään suuntaan!

Maailmamme sivilisaatiot tukevat kaytäntöjä, jotka ovat pahan maailman syy.

Lähestymme nyt viimeistä loppupamausta, joka tulee järkyttämään järkevimmänkin ihmisen mielen. Voimat työskentelevät jo ohjelmien, salaliittojen, suunnitelmien sekä päämäärien edistämiseksi ja saavuttamiseksi, jotka pikaisesti saattavat koko maailman ennennäkemättömän väkivallan ja kaaoksen partaalle. Ihmiset ovat jo tarttuneet käsiksi voimiin, joita he eivät ole kykeneväisiä kontrolloimaan.

Vallalla on koulutetun mielen tiedon puutteen seurauksena intellektuelli ajatusmalli, joka jättää huomioonottamatta tapahtumien syyt, eikä ymmärrä, että tapahtumilla on tarkoitus, että ne etenevät suuren suunnitelman mukaisesti. Näkymätön, Suuri Voima tarttuu pian ja äkkinäisesti muuttaa historian kulun suunnan—ennen kuin ihmiskunta räjäyttää itsensä hengiltä.

Modernin koulutuksen harhauttamien on ehkä vaikea käsittää, kuinka 2500 vuotta sitten tämä Suuri Voima puhui Jesajan kautta sanoen: “Minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitaan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon; minun neuvoni pysyy” (Jesajan kirja 46:9–10). Suuret maailmanvallat ovat muodostaneet omat politiikkansa—omat menettelymallinsa. Lähivuodet tulevat kuitenkin näyttämään heille, että he joutuvat kohtaamaan hämmästyttävät maailmantapahtumat suunnitelmistaan poiketen. Miksi näin?

Jumala ei koskaan erehdy

Suuri Jumala sanoo: “Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. Mutta Herran neuvo pysyy iänkaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun … Herra katsoo taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa” (Psalmien kirja 33:10-15).

Tämä sama ikuinen Jumala sanoi: “Keneenkä sitten vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin, sanoo Pyhä. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka nämä on luonut … Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa´assa … Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä …” (Jesajan kirja 40:25–26,15,17).

Suuri Jumala kirjoitutti noin 2500 vuotta sitten profeettojen kautta meidän päiviimme asti säilytettäväksi profetiat, jotka täyttävät noin kolmanneksen Raamatusta. Profetioissa mainitaan jokainen senaikainen tulevaisuuden kannalta merkittävä kaupunki—ja myös jokainen valtio! Jumala kertoi ennalta täsmälleen, mitä jokaiselle kaupungille ja valtiolle tulisi vuosien kuluttua tapahtumaan! Jokainen ennustus kävi toteen!

Babylonille, Tyyrolle, Siidonille, Askelonille, Asdodille, Ekronille, Egyptille, Assyrialle, Kaldealle, Persialle, Kreikalle ja Roomalle tapahtui ennustettusti. Yksikään ennustus ei jäänyt tapahtumatta! Nämä profetiat olivat oikeassa.

Toisissa ennustuksissa tämä sama suuri Jumala kertoo meille, mitä Yhdysvalloille, Brittein kansanyhteisölle, Länsi-Euroopan maille, Lähi–idälle sekä Venäjälle tulee tapahtumaan!

Parhaat älyköt—täysi tiedon puute

Parhaat älykötkään eivät ole tietoisia ennennäkemättömästä, ainutlaatuisesta, pian vastaan tulevasta tapahtumaketjusta. Miksei näitä profetioita ole ymmärretty ja niitä ei ole uskottu? Elintärkeä avain, joka voi aukaista ymmärryksemme profetioille, on ollut hukassa. Tämä puuttuva avain on Yhdysvaltain ja Britannian kansalaisten identiteetti Raamatun profetioissa.

Nyt tämä avain on löytynyt! Me tarjoamme sitä jokaiselle, joka on valmis ennakkoluulottomasti katsomaan sen kautta.

Yhdysvaltojen ja Britannian asukkaita koskevat ennustukset tulevat varmasti voimaan!

Jumala sanoo: “Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamoksen kirja 2:7). Nämä tulevat perustavat maailmantapahtumat saavat kaksi ensimmäistä maailmansotaa näyttämään mitättömiltä. Ne tulevat tapahtumaan, mutta vasta sitten, kun varoitussanoma on levitetty kaikkien vastaanottavaisten ihmisten korvien kuultaville.

Chapter 1: Kadonnut yleisavainon löytynyt

Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta tosiasia on, että niin lehtitoimittajat, uutistoimittajat kuin ulkomaiden kirjanpitäjätkään eivät ymmärrä reportoimiensa, analysoimiensa ja viestittämiensä uutisten todellista tarkoitusta. Hallitusten johtajat eivät ole tietoisia käsittelemiensä maailmaa ravistelevien tapahtumien todellisesta merkityksestä. Uskomatonta—mutta totta!

Winston Churchill julisti Yhdysvaltojen kongressille seuraavasti: “Henkilöllä täytyy olla pimentynyt mieli, jos hän ei näe kuinka suurta suunnitelmaa kudotaan silmiemme edessä ja minkä alaisuudessa meidän on kunnia olla uskollisina palvelijoina.” Mutta hänkään ei ymmärtänyt suunnitelman tarkoitusta! Maailmankaikkeuden Ylin Suunnittelija on jo kauan sitten tehnyt suunnitelmansa.

Kaikella on tarkoitus

Meiltä on jäänyt lähes kokonaan havaitsematta se tosiasia, että ihmiskunta saatettiin maan päälle tarkoituksellisesti! Ihmiskunnan Tekijä lähetti tekemänsä ihmisen mukana ohjekirjan, josta tarkoitusperä käy ilmi, ja joka pystyy ohjaamaan ihmistä nauttimaan matkastaan ja tarkoituksensa täyttämisestä. Ihmisrotu päätti kuitenkin hylätä Jumalan ilmoittaman opastuksen ja kompastelee mieluummin pimeässä omien tyhjänpäiväisten pohdintojensa parissa.

Tästä Ohjekirjasta kolmannes on perusopetusta—joka paljastaa ne perustavanlaatuiset opit, joita ihminen ei itse pysty löytämään tai itse oppimaan. Tämä kolmannes kertoo meille, kuka ja mikä ihminen on, minne hänen tiensä johtaa ja kuinka hän voi saavuttaa onnen, rauhan ja hyvänolon matkallaaan päämääräänsä. Eli se ilmoittaa kaiken tärkeimmän tiedon—perustan, jolle sitten voi alkaa rakentaa itse hankkimaansa tietoa.

Kirjan toinen kolmannes muodostuu historiasta—niistä tapahtumia ja kokemuksista, jotka muodostavat kuolevaisen ihmisen vaellusta varten tehdyn suuren suunnitelman ensimmäiset 4000 vuotta, esimerkiksi ja oppaaksi meille.

Viimeinen kolmannes—ymmärrä!—kokonainen kolmannes Luojamme ilmoituksesta ihmiskunnalle on profetiaa—historian tapahtumia kuvattuina ennen niiden täyttymistä. Nämä ennaltakerrotut tulevaisuuden tapahtumat ilmoittavat suuren tarkoituksen etenemisen—sen täyttymisen.

Miksi tietämättömyys?

Käsitä nyt, mikseivät valtioiden päämiehet, uutisanalystit eivätkä muutkaan aikamme suuret ajattelijat ymmärrä maailman tapahtumien totista merkitystä ja niiden muotoutumista näillä hetkillä.

Luojamme suuren tarkoituksen rationaalinen ja oikeanlainen ymmärtäminen, ymmärrys ennustettujen tapahtumien etenemisestä, missä vaiheessa me tulemme kuvaan ja mitkä suuret tapahtumat ovat vielä edessämme—kaikkia näitä perusteita tarvitaan, jotta meille käy selväksi nykypäivän dynaamisten uutistapahtumien arvo ja merkitys. Ilman tätä elintärkeää tietoa uutistietojen kerääjä, niitä raportoiva ja hallituksen suuntaviivojen suunnittelija ei pysty laittamaan maailmantapahtumia oikeaan tärkeysjärjestykseen eikä esittämään syitä niihin. Kukaan vastuullinen ihminen ei ole asioista perillä. Miksi ei?

Asialle löytyy kaksi perimmäistä syytä: 1) Vääränlainen koulutus on pettänyt ihmiset ja täyttänyt heidät ennakkoluuloilla, jonka takia he tukeutuvat ainoastaan ihmisälyn voimaan ja hylkäävät Jumalan ilmoituksen, joka on pohjatiedon ainoa lähde, ja 2) tämän takia elintärkeä Raamatun profetioiden avain on pysynyt hukassa.

Aikamme suurvaltoja ovat: Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Iso–Britannia, Saksa, Ranska sekä muut länsimaiden valtiot. Näiden valtioiden identiteetti on Raamatun profetioiden puuttuva avain! Pian meitä kohtaavat koko maailmaa ravistuttavat tapahtumat, jotka saattavat maailman ihmiset kauhun valtaan, hämmennyksiin ja jopa shokkitilaan. Nämä tapahtumat koskevat Yhdysvaltoja, Britanniaa, Saksaa, länsimaita sekä Venäjää.

Koska maailman oppineet eivät ole saaneet selville, että nämä valtiot löytyvät Raamatun perustavista ennustuksista, he eivät ole pystyneet tulkitsemaan selviä ja yksinkertaisiakaan profetioita. Juuri tämän puuttuvan avaimen takia maailman opetuslaitos on hylännyt ja sysännyt Raamatun syrjään. Evoluutioteoria, jota ei ole koskaan todistettu ja jota on mahdotonta todistaa, on asetettu muka rationaalisesti hankittuna tietona kaiken tiedon perustaksi.

Tämä on perustavanlaatuinen tragedia! Kansalaisemme, jotka on pikkulapsesta lähtien koulutettu väärin ja valheellisesti, elävät mielestään edistyksellisen rationalismin ja sivistyksen aikakaudella, kun he itse asiassa hapuilevat tietämättöminä, hämmentyneinä, pimeässä, kuolettavan tietämättöminä pian vastaantulevasta maatajärisyttävästä katastrofista, jota kohti he ovat matkalla.

Kansamme ovat loitonneet kauaksi Jumalasta. He ovat unohtaneet Luojansa. He ovat sulkeneet silmänsä ja korvansa Jumalan tapahtumarikkaan ilmoituksen sanalta, joka jylisee hengentärkeän varoituksen sanomansa vallan kahvassa oleville henkilöille!

Onko jo liian myöhäistä? Ovatko johtajamme niin syvällä harhautuneen koulutuksen kourissa, ettei heitä enää pystytä herättämään unesta? Jumala meitä auttakoon! Aika on jo käymässä vähiin!

Olemme löytäneet tämän keskeisen avaimen!

Avain on tieto amerikkalaisten ja brittiläisten—sekä myös saksalaisten—identiteetistä Raamatun profetioissa. Juuri tämä silmämme avaava hämmästyttävänlaatuinen identiteetti on kaikkein vahvin todiste siitä, että Pyhä Raamattu on Jumalan inspiraation tulos ja auktoriteetti! Se on myös vahvin todiste elävän Jumalan aktiivisesta olemassaolosta!

Kolmannes Raamatusta on siis jännittävää, sykkivää, elävää profetiaa. Ennustuksista lähes 90 % koskee meidän aikaamme, nyt, tämän 20. vuosisadan jälkimmäistä puoliskoa! Se on varoitus meille—englanninkielisille—elämäntärkeänä varoituksena. Profetiat alkavat herätä eloon, kun niiden ovet avataan tällä löytämällämme avaimella! Kädessäsi oleva kirja avaa ennakkoluulottomalle tähän mennessä suljetuksi jääneen kolmanneksen Raamatusta. Mikään tarina tai kertomus ei ole yhtä hämmästyttävä, innostusta herättävä, mielenkiintoinen ja yhtä täynnä jännittävää tietoa kuin kertomus identiteetistämme—ja esi–isistämme.

Kaikkivoiva Jumala varoittaa meitä! Sanomasta vaarin ottavat lukijat voivat säästyä tältä ennennäkemättömältä kohta tapahtuvalta tragedialta. Kun vain kansalaisemme ja hallitukset heräisivät, ottaisivat vaarin ja palaisivat elävän Jumalansa tykö, niin he ehkä pelastuvat tulevalta tuholta. Jumala antakoon meille ymmärryksen kaikkea tätä varten!

Chapter 2: Profetiat lukossa,muteivat enää!

Ihmettelet varmaankin, olivatko Raamatun profetiat suljettuja ja sinetöityjä? Kyllä ne olivat—tähän hetkeen asti! Ja nytkin vain ne, joilla on profetian avain hallussaan, voivat ymmärtää niitä. Olemme tulleet lähes 6000 vuotisen raamatunhistorian loppupäähän. Olemme saavuttaneet aikakauden lopun! Olemme näillä hetkillä astumassa nykysivilisaatiomme kriittisille loppuhetkille. Edessämme ovat nyt olosuhteet, jotka olivat ennen tuntemattomia. Nykypäivän suurimpana ongelmana on hengissäpysyminen! Meillä on maailmanhistorian aikana ensimmäistä kertaa käsissämme joukkotuhoaseet, jotka voivat hävittää kaiken elämän planeetaltamme. Hallitusten johtajat ja maailmankuulut tiedemiehet ovat julkisesti lausuneet, että ihmisten täytyy sopeutua elämään joukkotuhon uhan varjossa ilman siihen löytyvää ratkaisua.

Raamattuun kyynisesti suhtautuville sanon suoraan: “Nyt Raamattu on ainoa toivosi! Tieteellä ei ole ratkaisua. Poliitikoilla ja hallitusten johtajillakaan ei ole ratkaisua. Vain Raamatusta voit löytää pian lehtiin nousevat uutiset—ja kaikki tämä tulee tapahtumaan ennen kuin ihmiskunta yrittää räjäyttää itsensä hengiltä!”

Joku vastustaja maininnee Vanhan Testamentin kirjoitusten vanhentuneiden profetioiden olevan vain muinaiselle Israelin heimolle tarkoitetut, mitätöiden ne täten merkityksettömiksi meidän päivillemme.

Vastaus tähän kuuluu: ne eivät ole lainkaan merkityksettömiä! Näitä värisyttävän energisiä ennustuksia ei ole suurimmalta osalta koskaan annettu muinaiselle Israelin kansanheimolle.

Keskeinen kirja

Selvä totuus on, että nämä profetiat oli kirjoitettu meidän aikamme ihmisiä varten, eikä suinkaan muiden aikojen ihmisille. Ne viittaavat nykymaailman olosuhteisiin eikä niitä olisi voitu ymmärtää ennen meitä.

Yksi tärkeimmistä profeettisista kirjoista on Danielin kirja. Itse asiassa hän ei ollut sen kirjoittaja. Elävä Jumala oli sen tekijä! Daniel sai sanoman Jumalalta enkelin välityksellä. Daniel kirjoitti kuulemansa ylös meidän päiviimme saakka säilytettäväksi.

Kirjansa lopussa Daniel kirjoittaa: “Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: Herrani, mikä on oleva näiden päätös? Niin hän sanoi: Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti … mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät” (Danielin kirja 12:8–10).

Danielin profetia oli lukittu, sinetöity, suljettu, muttei ole enää! Nyt elämme “lopun ajassa”. Nyt “taidolliset” voivat ymmärtää! Keitä ovat nämä “taidolliset”? Vain ne, jotka pelkäävät ja tottelevat Jumalaa—ja ne, joilla on tämä avain hallussaan, pystyvät avaamaan lukitut profetiat. Jumala sanoo: “Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä (hänen käskyjään, his commandments engl.) noudattavat” (Psalmien kirja 111:10). Jopa useimmat “kristityiksi” itseään nimittävät kieltäytyvät näitä noudattamasta. Ei ole ihmekään, etteivät he voi ymmärtää.

Paina mieleesi, että tämä profetian suljettujen ovien avaamiseksi tarkoitettu avain on Amerikan ja Brittein valtioiden todellisten identiteettien tunteminen.

Pysähdy hetkeksi ajattelemaan. Jos Daniel ei pystynyt ymmärtämään profetioitaan, jos ne olivat “lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti”—20. vuosisadan loppupuoliskolle asti—kuten enkeli lausui ja Daniel kirjasi, ne pysyivät suljettuina sen ajan muinaisille Israelilaisille; täten ne eivät sisältäisi minkäänlaista viestiä Danielin aikalaisille.

Ajattele askel eteenpäin.

Muinainen Israelin kuningaskunta ei olisi voinut tuntea niitä; heille ei annettu näitä ennustuksia. Daniel kirjoitti kirjansa Kaldean kuninkaan Nebukadnessarin hyökätessä ja viedessä juudan kuningaskunnan 604-585 eKr. pois pakkosiirtolaisuuteen ja jonkin aikaa tämän jälkeen. Israelin kuningaskunta oli kukistettu kauan sitten ja sen kansalaiset oli siirretty pois Palestiinan alueelta—vangeiksi Assyriaan—721–718 eKr. (2 Kuninkaiden kirja 17:18,23–24), 117–133 vuotta ennen kuin Daniel kirjoitti kirjansa. Useimmat assyrialaiset olivat siirtyneet muinaisen Assyrian valtion alueelta luoteeseen kohti Eurooppaa vuosi ennen Danielin kirjan kirjoittamista ja olivat ottaneet Israelin vankikansan mukanaan. Kuinka kauas luoteeseen—ja minne he lopulta asettuivat—ei ollut vielä tällöin tiedossa. Heidät tunnettiin kymmenen kadonneen heimon—nimellä.

Nykypäivänä meillä on enemmän tietoa heidän vaelluksistaan.

Nykypäivänä, aivan Danielin kirjoittaman mukaisesti (12:4), ymmärrys on lisääntynyt. Kymmenen kadonneen heimon mysteeri on ratkennut. Danielin aikana ne olivat kuitenkin kadonneet—aivan kuin maa olisi nielaissut heidät.

Ei Vanhan Testamentin Israelille

Danielin profetia ei ollut viesti Vanhan Testamentin Israelin kuningaskunnalle!

Jatka ajatuksenkulkua eteenpäin!

Profetia ei ollut myöskään viesti Vanhan Testamentin Juudan kuningaskunnalle! Danielin kirjoittaessa juutalaiset olivat jo Babyloniassa orjina. Daniel oli yksi Juudan älykkäistä prinsseistä, joka oli erikseen valittu Babylonian kuninkaan palatsiin palveluksen (Danielin kirja 1:3-6). Daniel palveli palatsissa täysipäiväisesti pakanakuningasta, eikä olisi voinut toimittaa tätä suljettua ja sinetöityä viestiä hajautetuille juutalaisorjille. Orjina juutalaisille ei sallittu uskonnollisia kokouksia—eikä papistoa. Heillä ei ollut kirjapainotuotantoa apunaan kirjallisuuden levittämistä varten. Lisäksi profetian mukaan sanoma pysyisi “lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti”—meidän päiviimme, tähän hetkeen asti! Danielin kirja ei ollut viesti vanhan Testamentin ajan juutalaisille!

Ymmärrä myös seuraava asia:

Ilmestyskirja on useimmille Raamatun kaikkein salamyhkäisin kirja. Danielin kirja avaa Ilmestyskirjan. Ainoastaan, yksinomaan, Ilmestyskirjasta löydämme kaikkiin profetioihin liittyvät maailmantapahtumat aikajärjestyksessä. Ilmestyskirja on avainasemassa laittaessamme profetioita kronologiseen aikajärjestykseen. Ilmestyskirjakin oli suljettu ja sinetöity kirja—mutta vain meidän päiviimme asti, tähän hetkeen asti. Ymmärrämme elävän Jeesuksen olevan ilmestyksen sanoman antaja—ja että hän itse poistaa sinetit ja avaa kirjan mysteerin ymmärryksellemme.

Entä sitten? Tosiasia on, että profetiat yleisesti kirjattiin ja säilytettiin meidän aikaamme varten! Noin 90 % ennustuksista kuuluu tälle 20. vuosisadan loppupuoliskolle. Kaikki nämä ennustukset avautuvat meille, kun tunnistamme Yhdysvaltain ja Britannian kansojen identiteetin niissä!

Nämä ennustukset eivät voi kuulua millekään muulle aikakaudelle kuin meidän aikakaudellemme!

Yleisesti ei taida olla muistissa historiallinen tosiasia—että Britannia ja Yhdysvallat eivät kuuluneet maailman hallitsevien valtioiden joukkoon ennen 19. vuosisataa. Yhtäkkiä 19. vuosisadan alussa nämä kaksi—siihen asti hyvin pientä maata—nousivat merkittävinä muiden valtioiden rinnalle, rikastuen ja kasvaen nopeammin kuin yksikään valtio niitä ennen.

Vuoteen 1804 mennessä Lontoosta oli tullut maailman finanssikeskus. Yhdysvalloilla oli 13 osavaltiota ja Louisianan kaupan tuoman maa-alueen myötä siitä oli tulossa kaikkien aikojen suurin valtio. Britannia saavutti suuruutensa sitä ennen, maailmansotiin mennessä siitä oli muodostunut historian suurin imperiumi, Brittiläinen kansanyhteisö.

Voitaisiinko meidät unohtaa?

Brittiläiset ja amerikkalaiset yhdessä olivat saaneet omistukseensa kaksi kolmannesta—melkein kolme neljännestä—maailman viljellyistä alueista ja rikkauksista. Kaikille muille maille jäi vain neljännes jaettavaksi. “Britannia hallitsi aaltoja”—ja kaikki maailman merenkäynti tapahtui meriteitse. Aurinko ei koskaan näyttänyt laskevan Britannian vallan nousulle.

Vastaa nyt!

Voisivatko profetiat, jotka täyttävät kolmanneksen Raamatusta, jättää huomioimatta brittiläiset ja amerikkalaiset kansat kertoessaan maailman tapahtumista—varsinkin kun niistä 90 % koskee meidän aikamme kansallisia ja kansainvälisiä tapahtumia?

Onko yllättävää?

Kyllä on, ennustetusti Britannian aurinko on nyt laskenut. Samat profetiat, jotka ennustivat Britannian kasvun suuruudesta, ennustivat myös sen laskusta kolmannen luokan maailmanvaltioksi.

Entä Yhdysvallat? Toisen maailmansodan jälkeisessä sekasortoisessa, väkivaltaisessa maailmassa nykypäivän Amerikkaa kohtaavat lähes kaikki mahdolliset ongelmat ja päänsäryt. Yhdysvallan viimeinen sota on jo voitettu ja mennyttä—jopa piskuinen Pohjois–Vietnam pystyi sitä vastustamaan. Useat muutkin maat kuluttavat jatkuvasti Amerikan kansallisia voimia, “mutta hän ei sitä ymmärrä”, kuten Jumala sanoi jo kauan sitten!

Mikään ei ole nyt tärkeämpää kuin ymmärtää, mistä valkoisen rodun englantia puhuvat kansat löytyvät sadoissa Raamatun profetioissa—profetioissa, jotka kuvaavat nousuamme kansalliseen mahtiin ja sen syitä. Ne kuvaavat myös nykypäivän kansainvälisiä pulmatilanteita ja mitä lähitulevaisuudessa kohtaamme—sekä lopullisen kohtalomme.

Chapter 3: Kansallinen suuruus luvattiin Israelille—mikeseivät juutalaiset kuitenkaan saavuttaneet sitä?

Ennen toista maailmansotaa amerikkalaiset ja brittiläiset kansat olivat saaneet maailman viljellyistä alueista yli kaksi kolmannesta haltuunsa. Tuntuu ihmeelliseltä, että saavutimme 1800 jKr. lähtien kaiken tämän. Koskaan aikaisemmin ei ollut nähty mitään vastaavaa. Mikään kansa eikä valtio ollut koskaan aikaisemmin kyennnyt leviämään ja kasvamaan tällaiseksi valtavaksi mahdiksi.

Nyt kansallinen suuruus, varallisuus ja mahti häviää silmiemme edessä. Iso–Britanniaa tarkasteltaessa se näyttää murenevan jopa kovempaa vauhtia kuin se muinoin kasvoi! Britannia näyttää menettäneen koloniansa ja omaisuutensa—varallisuutensa pohjan—melkein päivässä, ja tuntuu kutistuneen toisen tai kolmannen luokan valtiovallaksi. Miksi näin? Tähän löytyy syy, joka liittyy Jumalan muinoin Israelille antamiin lupauksiin. Juutalaiset eivät koskaan saaneet näitä lupauksia itselleen. Ja nyt, jollei Yhdysvaltain hallitus kuuntele ja reagoi päättävästi, se tulee putoamaan yhä syvemmälle ja syvemmälle, nopeammin ja nopeammin, ja tulee menettämään häpeällisesti koko kansallisen vaurautensa, suuruutensa ja mahtinsa!

Syy on sama!

On parasta alkaa viivyttelemättä käymään läpi tämän historian kulkua ja aukaista silmämme näkemään ne Jumalan lupaukset ja varoitukset, jotka ovat jääneet kansalaisiltamme huomaamatta. Ne liittyvät yksinkertaiseen ja selkeään, yleisesti unohdettuun raamatunkertomukseen, josta suuret esi–isämme ja nykyinen profetian mukainen identiteettimme käyvät ilmi. Tämä on aivan varmasti kaikkein ihmeellisin, kaikkein kiehtovin koskaan kuulemasi kertomus, taruakin ihmeellisempi—ja totta!

Miksi meillä on Israelin Raamattu?

Tuhat vuotta sitten Kaikkivaltias Jumala lausui Aabrahamille lupauksen, joka sisälsi valtiollisen suuruuden, vaurauden ja mahdin. Kuitenkin vain hyvin harvat ovat havainneet tämän hämmästyttävän lupauksen Raamatun kirjoituksissa. Huomaa eriskummallinen fakta: Pyhä Raamattu on yhden kansallisuuden oma Kirja—Israelin kansan.

Tätä tosiasiaa ei voi kieltää! 1. Mooseksen kirjasta aina Ilmestyskirjaan asti se käsittelee yhden valtion tai kansan—israelilaisten—historiaa. Muut kansat se mainitsee vain niiden kohdatessa Israelin kansan. Myös Raamatun profetiat koskevat israelilaisia ja mainitsevat muut kansat vain sen yhteydessä. Raamattu kertoo siis näistä israelilaisista ja heidän Jumalastaan. Raamatun sai aikaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joka kirjoitutti sen yksinomaan israelilaisten kautta ja säilytti sen osan kunnes israelilaiset kirjasivat Uuden Testamentin. Sen pyhistä teksteistä luemme, kuinka kaikki Jumalan lupaukset kuten liitot, lapseus ja kirkkaus, kuuluvat yksin Israelille (Kirje roomalaisille 9:4).

Hämmästykseksemme toteamme kuitenkin, kuinka valkoisen, englantia puhuvan rotumme jäsenet—eivätkä juutalaiset—ovat perineet kansallisia ja fysikaalisia osia lupauksista!

Kuinka näin on tapahtunut?

Raamattu on israelilainen kirja, se käsittelee pääasiassa Israelia kansakuntana, sekä heidän Jumalaansa profeettojen kautta. Eikö olekin kummallista, että me englanninkieliset kansat uskomme tänä päivänä näiden hebrealaisten kirjaan ja levitämme sitä; kaikkien kansojen joukossa juuri me olemme Israelin Jumalan ja Messiaan palvojia—uskomme hänen nimeensä, vaikka ehkä harvemmin totuudellisesti ja tekojen kautta.

Mitä enemmän näihin faktoihin kiinnittää huomiota, sitä selvemmäksi käy, että näiden israelilaisten tunteminen on keskeistä tämän Pyhän Raamatun ymmärtämiseksi, käsitteleehän se pääosin heidän kansaansa. Tämä tieto on tähteellinen myös Amerikan sekä brittiläisten kansojen ymmärtämiseksi nykymaailmassa—heidän osansa tunnistamiseksi lähestyvissä maailmantapahtumissa tänä kohtalokkaana aikana! Muistakaamme tarkastellessamme tätä kiehtovaa tarinaa, että Raamattu puhuu niin materiaalisesta, lihallisesta, rodullisesta ja kansallisesta, kuin myös hengellisestä valtiosta. Pitäkäämme huolta, ettemme hengellistä kansallisia asioita ja kansallista hengellisiä. Ymmärtäkäämme Jumalan Pyhä Kirjoitus sellaisena, millaiseksi se on kirjattu!

Kansa sai alkunsa yhdestä miehestä

Ennen Moosesta mitään kansaa ei ollut kutsuttu Jumalan erityiseksi kansaksi. Ennen Moosesta Jumalan Sana ei ollut kirjatussa asussa: ei kirjoituksia eikä Pyhää Raamattua. Ajattele! Yli 2500 vuoden ajan ihmiskunnalla ei ollut Jumalalta minkäänlaista kirjattua ilmoitusta! Ainoa historiallinen teksti Jumalan ja ihmiskunnan välisestä yhteydenpidosta ennen Israelin kansaa löytyy Raamatun lehdiltä. Tuntuuko hämmästyttävältä, että Raamattu omistaa vain sen ensimmäiset yksitoista lukua kuvaamaan maailman menoa ennen Aabrahamia, Israelilaisten isää!

Hämmästyitkö, että ensimmäisen 2000 vuoden historian—yli kolmanneksen—käsittelyyn käytettiin ainoastaan nämä ensimmäiset yksitoista lukua.

Jumala aloitti työnsä yhden ihmisen—Aadamin—kautta. Jumala aloittaa aina ihmisten kautta tekemänsä työn pieniluontoisesti, kuten sinapinsiemen, joka sittemmin kasvaa suureksi. Jumala puhui ensimmäiselle miehelle henkilökohtaisesti. Hän ilmoitti hänelle kaiken ihmismielen ulottumattomissa olevan tarvittavan tiedon, kaiken tähteellisen tiedon perustan—mikä ihminen on?—miksi ihminen on maapallolla?—mikä on elämän tarkoitus?—millainen on se elämäntapa, joka tuottaa rauhaa, terveyttä, yltäkylläisyyttä, onnea ja iloa?—mikä on ihmisen loppu?—mikä on ihmisen päämäärä?—Jumala selitti kaiken tämän perustiedon ensimmäiselle ihmiselle.

Jumala—koko maan ja maailmankaikkeuden ikuinen Luoja ja Hallitsija—ilmoitti itsensä Aadamille. Hän selitti Aadamille, kuinka tämä oli eläimistä poiketen muovattu Jumalan muotoiseksi ja Jumalan kuvaksi, kuinkä hän omasi mielen, jollaista ei löytynyt miltään muulta fyysiseltä olennolta ja että hän saattoi vapaata tahtoaan käyttäen kehittää Jumalan kaltaisen luonteen ja saavuttaa ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa. Jumala selosti Aadamille, millainen olisi elämäntapa, josta kaikki hänen toivomansa: rauha, nautinnollinen elämä, onni, yltäkylläinen hyvinvointi tulisivat käymään toteen.

Jumala saattoi voimaan hengellisen lakinsa, joka oli siunausten syynä, joka mahdollisti ne, josta siunaukset seurasivat. Aadam kuitenkin kuunteli Saatanaa ja turvautui omaan ihmisjärkeensä. Hän ei totellut Jumalaa, ei halunnut toimia tavalla, joka turvaisi toivottavan lopputuloksen ja saattoi täten ihmiskunnan ahneuden ja turhamaisuuden tielle.

Ihmiskunta hylkää Jumalan tien

Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä, Aadamin lapset seurasivat Saatanan vaikutuksen alaisen ihmisluonnon mukaisesti isäänsä. Raamattu mainitsee ainoastaan kolme ennen Aabrahamia elänyttä ihmistä, jotka valitsivat Jumalan elämäntavan mukaisen elämän—ihmisen historian yli kolmanneksen pituisen aikakauden ajalta löytyi ainostaan kolme ihmistä: Aabelia kutsuttiin vanhurskaaksi; Eenok vaelsi Jumalan kanssa; Nooa oli vanhurskauden saarnaaja, mikä tarkoittaa sitä, että hän noudatti Jumalan käskyjä (Psalmien kirja 119:172). Näiden kolmen lisäksi, mahdollisesti Seet mukaan lukien, ei mainita ketään muuta, joka olisi alistunut ennen Aabrahamia ikuisen Jumalan alaisuuteen.

Aabrahamin aikaan mennessä ihmiset olivat hukanneet kaiken Luojaansa ja Hallitsijaansa koskevan tiedon; Jumalan antaman elämän tarkoitusta koskevan ilmoituksen, sekä tiedon rauhan, onnen ja ikuisen elämän saavuttamisesta. Ihminen kulki eteenpäin omien päämääriensä ja tarkoitusperiensä saavuttamiseksi, toimi Jumalan hengellisiä lakeja vastaan; näin synti ja väkivalta täyttivät maan.

Jumala aloittaa oman kansansa yhden miehen turvin

Maailmasta, jonka ihmiset olivat eksyneet kauas Jumalasta ja hänen hallintonsa ja palvontansa tuomista ylivoimaisista eduista, löytyi yksi mies, joka oli rehellinen, vilpitön, nöyrä, valmis oppimaan sekä vahva ja määrätietoinen. Jumala antoi tälle miehelle käskyn ja odotti, tottelisiko hän. Jumala käski Aabrahamia: “Lähde maastasi, suvustasi ja Isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan” (1 Mooseksen kirja 12:1-2).

Tämä oli ehdollinen käsky, jonka sisältämä lupaus täyttyisi, jos sen ehto täytettäisiin.

Jumala saattoi maailman alkuun yhden miehen kautta, hän aloitti myös oman omituisen valtionsa yhden miehen—Aabrahamin—kautta. Jumalasta ja hänen palvontansa siunauksista erkautunut maailma sai alkunsa yhden Jumalaa ja hänen hallintoa vastaan kapinoivan ihmisen kautta, samoin Jumalan oma fyysinen kansa, josta Jumalan valtakunta myöhemmin sai alkunsa, alkoi yhden Jumalan hallitusta ja käskyjä mukisematta tottelevaisen ihmisen kautta.

Väittelikö ja järkeilikö Abram Jumalaa vastaan? Neuvotteliko hän Jumalan kanssa seuraavanlaisesti: “Minä satun asumaan tämän maailman keskeisessä finanssikeskuksessa, sivistyksen ja kulttuurin kehdossa, Babylonissa. Mikset voisi antaa minulle lupaustasi tässä asuinpaikassani, jossa kaikki on niin mukaavaa ja puoleensavetävää? Miksi minun pitää muuttaa täältä johonkin sivistymättömään paikkaan?”

Mukisiko, vastustiko, väittelikö, vastustiko Abram?

Ei alkuunkaan!

Raamatun teksti sanoo suoraan: “Niin Abram lähti.” Ei hän väitellyt vastaan. Hän ei sanonut Jumalan olevan väärässä. Hän ei esittänyt typeriä kysymyksiä lähtöänsä vastaan sen kyseenalaistaen, eikä yrittänyt tuoda omaa näkökantaansa esille.

“Niin Abram lähti.” Minkälainen kuuliaisen tottelevaisuuden esitys!

Jumala asetti tämän miehen, jonka nimen hän myöhemmin muutti Aabrahamiksi, kansansa Israelin isäksi! Kaikki Jumalan lupaukset annettiin Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Meidän tulee tulla Aabrahamin kaltaiseksi, ja Kristuksen kautta yhdeksi hänen lapsistaan, ennenkuin voimme periä ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa.

Ikuinen Jumala lausui omalaatuisesta fyysisestä kansastaan Israelista: “Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, se on julistava kiitostani” (Jesajan kirja 43:21). Tämä ennustus tulee tapahtumaan—pian!

Aabrahamille annetut kaksijakoiset lupaukset

Harvat ovat havainneet, että Jumalan koko suunnitelmaa kuvaa kaksijakoisuuden periaate.

Ensin oli ensimmäinen Aadam: fyysinen ja lihallinen; sitten oli Kristus, toinen Aadam, hengellinen ja Jumalasta. Vanha liitto oli puhtaasti fyysinen ja väliaikainen, uusi liitto on taas hengellinen ja ikuinen. Jumala teki ihmisen kuolevaiseksi, fyysiseksi, maan tomusta koostuvaksi, ihmisvaltakunnan asukkaaksi; Kristuksen kautta ihminen voi tulla Jumalasta siitetyksi, kuolemattomaksi, hengelliseksi, Jumalan valtakunnan jäseneksi.

Myös Jumalan Aabrahamille antamilla lupauksilla oli kaksi vaihetta—yksi yksinomaan materiaalinen ja kansallinen sekä toinen hengellinen ja yksilöä koskeva. Hengellinen lupaus Messiaasta ja pelastuksesta hänen kauttansa lienee pintapuolisimmallekin Raamatun opiskelijalle tuttu. Tiedämme, kuinka Jumala antoi Aabrahamille hengellisen lupauksen, jonka mukaan Kristus syntyisi hänen jälkeläisekseen—ja että tämä pelastus tulisi osaksemme Kristuksen kautta. Tuntuu uskomattomalta, ettei monikaan tiedä, mikä pelastus on: mitä ovat ne pelastuksen lupaukset, jotka voimme vastaanottaa Kristuksen kautta, kuinka ja koska voimme saada ne. En käsittele tätä tässä sen enempää, se kuuluu kokonaisuudessaan toiseen kirjan aihepiiriin.

Tämä kirja keskittyy käsittelemään Jumalan Aabrahamille antamaa toista, aivan toisenlaista kansallista ja materiaalista lupausta, joka on jäänyt lähes jokaiselta raamatunlukijalta huomaamatta.

Kohdistapa huomiosi aikaan, jolloin Jumala kutsui Abramia ensimmäistä kertaa ja hänelle annetun lupauksen kaksijakoisuuteen: “Ja Herra sanoi Abramille: Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan … ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä (1 Mooseksen kirja 12:1-3).

Huomaa kaksijakoinen lupaus: 1) minä teen sinusta “suuren kansan”—kansallinen, materiaalinen lupaus, että Abramin lihallisista lapsistaan tulisi suuri kansa—rodullinen lupaus; 2) “… ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä”—hengellinen lupaus armosta. Tämä sama lupaus toistetaan 1. Mooseksen kirjan 22 luvussa jakeessa 18: “Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” Tämä varsinainen “yksi siemen” viittaa Kristukseen, kuten sanotaan selvästi Galatalaiskirjeessä 3:8,16.

Juuri tässä ne, jotka tunnustautuvat “kristityiksi”—opettajineen—astuvat harhaan, koska he eivät lue Raamattua oikein. He eivät ole huomanneet Aabrahamille annettua kaksijakoista lupauksta. He kylläkin tunnistavat messiaanisen lupauksen tulevasta hengellisestä palastuksesta tämän “yhden siemenen”—Kristuksen kautta. He laulavat virttä “lupauksiin turvaten”—erheellisesti olettaen lupausten tarkoittavan kuoleman jälkeen taivaaseen pääsyä.

Tämä on asian ydin. Juuri tällä kohdalla ns. “kristityt” opettajineen hyppäävät pois totuuden raiteilta. Juuri tämän takia heiltä jää löytämättä profetiat avaava avain. Heiltä on jäänyt huomaamatta Jumalan Aabrahamille antama fyysinen, rodullinen lupaus, hengellisen armolupauksen lisäksi.

Lupaus “suuresta kansasta” viittaa ainoastaan rotuun—ei Galatalaiskirjeen “yhteen siemeneen”, Jeesukseen Kristukseen, Aabrahamin ja Jumalan poikaan, vaan moninaisiin siemeniin, luonnollisiin syntymiin. Tämä varmistetaan, kun Jumala toistaa lupauksensa uudelleen entistäkin tarkemmin.

Ole tarkkana, jotta ymmärrät nämä lupaukset!

“Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: Minä ole Jumala Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minä teen liitoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaastisinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän” (1 Mooseksen kirja 17:1-5).

Huomaa, että lupauksen ehtona on nyt Aabrahamin tottelevaisuus ja nuhteeton vaellus. Huomaa myös, että “suuri kansa” muuttuu nyt kansojen paljoudeksi—joka viittaa enempään kuin yhteen kansaan, eikä voi täten viitata “yhteen siemeneen”, Kristukseen. Seuraava lause todistaa tämän.

Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja (useampia kuin yksi), ja sinusta on polveutuva kuninkaita (useampia kuin yksi)” (jae 6). Huomaa kuinka nämä kansat ja kuninkaat tulevat Aabrahamista—fyysinen sukupolvi—moninainen siemen, ei ainoastaan yksi jälkeläinen, jonka kautta hajautetut yksilöt tulisivat Aabrahamin lapsiksi hengellisesti siitettyinä Kristuksen kautta (Kirje galatalaisille 3:29). Hajallaan asuvat, yksityiset kristityt eivät muodosta kansoja. Vaikkakin seurakunnasta puhutaan “valittuna sukuna, kuninkaallisena papistona, pyhänä heimona, omaisuuskansana” (1 Pietarin kirje 2:9), Kristuksen seurakunta ei ole jakaantunut “moniin kansoihin”. Tässä puhutaan rodusta, eikä armosta.

“Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa sukupolvesta sukupolveen …” (1 Mooseksen kirja 17:7). “Ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asuit, koko Kaananin maan (Palestiinan), ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa” (jae 8).

Huomaa, että maa—materiaalinen omistus—on luvattu jälkeläisille, ja Jumala on heidän Jumalansa. Jae 9 sanoo vielä sukupolvesta sukupolveen.

Tutki tätä lupausta tarkasti!

Suurvaltojen kohtalo riippuu Luojamme Aabrahamille tekemästä lupauksesta. Kaikkien ihmisten ainoa toivo kuolemanjälkeisestä elämästä—rotuun, väriin tai uskoon katsomatta—riippuu Aabrahamille annetun lupauksen hengellisestä osasta—armosta “yhden siemenen”kautta—Kristuksen Messiaan kautta!

Kuinka paljon maata—minkä kokoiset valtiot?

Nämä eivät ole jokapäiväisiä, sattumanvaraisia, vähäpätöisiä lupauksia. Ne ovat perustavanlaatuisia kattaen—suurten maailmanvaltojen vakiintumisen, henkilökohtaisen pelastuksen saavuttamisen, ainoan ikuisen elämän toivon. Nämä ovat erittäin erityislaatuisia Jumalan lupauksia, joihin koko ihmiskunnan tulevaisuus perustuu.

Jeesus Kristus tuli “vahvistaakseensa isille annetut lupaukset” (Kirje roomalaisille 15:8)—Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Lihallinen kyynikko, jonka mieli on Jumalaa, Jumalan lupauksia ja päämäärää sekä elämäntapaa vastaan, sysännee nämä erityislaatuiset lupaukset sivuun ohimenevällä letkautuksella ja kyseenalaistaa luvattujen kansojen olemassaolon 20. vuosisadalla ja olettaa niiden olevan vain muinaisia pikkukansoja.

Mahdollisia kysymyksiä ovat: Kuinka suuren maa-alan tämä lupaus kattoi? Oliko Jumala muka luvannut Kaananin maan perinnöksi kuten 1 Mooseksen kirjan 17 luvussa jakeessa 8 sanottiin? Jaakobille luvattu maatilkku, “jonka päällä hän makasi” (1 Mooseksen kirja 28:13), eikö se ollutkin ainoastaan miehen pituinen ja levyinen?

Eräs tuntemani kyynikko itse asiassa esitti kaikki nämä kysymykset!

Yritetäänpä vastata hänelle! Keskitytäänpä tarkastelemaan, mitä rodullisia lupauksia annettiin—fyysisiä, materiaalisia ja kansallisia. Jätän hengellisen puolen lupaukset muiden kirjasten ja artikkelien käsiteltäväksi.

Kuinka suuri maa–ala luvattiin?

Kyynikon väittelyt

Kuuntele ensin kyynisen kriitikon väite loppuun. “Monia kansoja koskenut lupaus kirjattiin heprean kielellä, jossa kansaa tarkoittava sana on goi, kansoihin taas viittaa goiim, joka tarkoittaa vain muutamia ihmisiä—sehän saattaisi käsittää vain kourallisen Aabrahamin lapsia ja lapsenlapsia.”

Mainitsen tämän väitteen, koska kerran “oppineeksi” tunnustautuva henkilö oli valmis laittamaan koko tärkeän totuuden roskakoppaan tämän väitteen perusteella. Jos etsit tietoa heprean goi–sanasta, huomaaat, että se tarkoittaa “kansa”—tai monikossa “kansat” tai “kansanheimot” viittaamatta niiden kokoon. Juuri tätä sanaa Vanha Testamentti käyttää usein—itse asiassa satoja kertoja viitaten useihin maailman kansoihin, myös kaikkein suurimpiin. Jooelin profetian 3 luvun jakeessa 2 Jumala sanoo kerääväänsä “kaikki pakanakansat”, tulevaisuudessa, meidän päiviimme viitaten—ja käyttää heprean sanaa goiim mukaan lukien suuret valtiot kuten: Venäjä, Saksa, Italia, Kiina, Intia.

Jumala sanoi siis Aabrahamille, että hänen lihasta ja verestä koostuvat jälkeläiset kirjaimellisesti muodostuisivat “suureksi kansaksi” (1 Mooseksen kirja 12:2), Jumala lausui: “lisään sinut ylen runsaasti” (1 Mooseksen kirja 17.2), “sinusta tulee kansojen paljouden isä” (jae 4), ja “teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja” (jae 6). Kun jatkamme eteenpäin ja katsomme muitakin lupauksia ja profetioita, tulemme näkemään, kuinka Raamattu kuvaa näitä kansoja suuriksi ja laajoiksi kansoiksi.

Kuinka suuri maa-ala oli? 1 Mooseksen kirjan 17 luvun jakeessa 8 Jumala lupasi “koko Kaananin maan”, mutta toisissa jakeissa hän lupasi vielä paljon enemmän. 1 Mooseksen kirja 15:18 sanoo: “Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton sanoen: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta (Niili) aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka” Eufrat-virta sijaitsee idässä muinaisen Babylonin maassa, jonka alueella Irak on tänä päivänä—huomattavan matkan päässä Palestiinasta itään.

Kaikki vastustavat argumentit raukeavat tyhjään kun jatkamme lukemista eteeenpäin jakeesta, jonka mukaan luvattu maatilkku olisi muka ollut vain maassa makaavan miehen levyinen ja pituinen: “Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään” (1 Mooseksen kirja 28:14).

Tässä “monien kansojen” kokoa verrataan maan tomuhiukkasten määrään. Toisaalla Jumala vertaa näiden luvattujen kansojen väestömäärää rannan hiekanjyväsiin sekä taivaan tähtiin—lukematon määrä.

Jatkaessamme eteenpäin näiden lupausten valtavuus ja todenmukaisuus käy pian selväksi.

Juutalaiset eivät saaneet lupauksia

Huomaa, kuinka juutalaisilla on aina ollut vain yksi yksittäinen valtio. He eivät ole koskaan koostuneet monesta valtiosta. Meillä on käsissämme uskomaton profetia, järkkymätön lupaus kaikkivaltiaalta Jumalalta, joka ei voinut täyttyä Kristuksessa, ei kristityissä eikä juutalaisten kautta. Asetetaan seurakunta ja juutalaiset syrjään ja tarkastellaan sen sijaan muita kansakuntia, jotta ymmärtäisimme Jumalan lupauksen, emmekä sen kieltääksemme!

Jumala asetti Aabrahamin kokeeseen ja Aabraham totteli uskon kautta—oli valmis jopa uhraamaan oman poikansa, jos tämä olisi ollut tarpeellista. Kokeen jälkeen lupaus ei enää ollut ehdollinen. Se muuttui varauksettomaksi.

Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainikaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi (rotusi, Fenton käännös) valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi (Kristuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä (armon lupaus), sentähden, että olit minun äänelleni kuuliainen” 1. Mooseksen kirja (22:16–18).

Lupaus on nyt ehdoton. Jumala on vannonut tekevänsä lupaamansa. Jumala ei luvannut tätä jos Aabraham jälkeläisineen tekisivät tietyt asiat, vaan hän lupasi Aabrahamille koska Aabraham oli jo suorittanut osansa. Jos nämä lopaukset voitaisiin rikkoa ja peruuttaa, niin voitaisiin jokainen muu Raamatun lupauskin!

Näitä lupauksia ei voida rikkoa tai peruuttaa, niin varmasti kuin “taivas ja maa katoavat, mutta minun sanoni eivät koskaan katoa.” Jumala tulee täyttämään oman osansa aivan varmasti.

Huomaa myös lupaukseen lisätty yksityiskohta—kuinka Aabrahamin rodulliset jälkeläiskansat tulevat saamaan haltuunsa vihollistensa portit. Portti on kapea sisään—tai uloskäyntitie. Kansallisessa mittakaavassa “portti” on esimerkiksi Panaman kanava, Suezin kanava tai Gibralttarin salmi. Tämä lupaus toistetaan 1 Mooseksen kirjassa 24:60 Aabrahamin miniälle: “Tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!”.

Huomaa kuinka Aabrahamin jälkeläisten tuli omistaa vihollistensa keskeiset maantieteelliset kulkuväylät—“vihamiestensä portit”! Juutalaiset eivät ole koskaan täyttäneet tätä, eikä se voisi täyttyä Jeesuksen Kristuksen palatessa hallitsemaan kansoja ja tuomaan maailmanrauhaa. Tämän lupauksen on täytyttävä nykymaailmassa tai muuten meidän tulee kieltää koko Raamattun olevan Jumalan ilmoitusta. Meidän on etsittävä kansa, josta muodostuu monta kansakuntaa—ja joka säilyy silti yhtenä kansana, Aabrahamin jälkeläisinä—joko nyt tai historian lehdillä maailman ja omistaa merten porttikäytävät—tai sitten todettava, ettei Jumalan Sana ole totta. Tässä testataan, onko Raamattu Jumalan inspiroima ja onko Jumala voimallinen hallitsemaan tätä maailmaa!

Kansa ja kansojen joukko

Nämä uskomattoman suuret lupaukset toistettiin Iisakille ja Jaakobille. Ismael ja Aabrahamin muut pojat jäivät lupauksen ulkopuolelle. Eesau, toinen Iisakin pojista, Jaakobin kaksoisveli, myi osallisuutensa lupaukseen ja täten hylättiin. Iisakille annettu lupaus löytyy 1. Mooseksen kirjan 26 luvun jakeista 3-5: “Minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat …” Huomaa, että Jumala lupasi “kaikki nämä maat” kahdesti. Alue on miljoonia kertoja laajempi kuin “intellektuellin” kyynikon väittämä miehen laajuinen alue. Lisäksi Iisakin jälkeläisten tuli lisääntyä” luvun paljoksi kuin taivaan tähdet”, joka on tuhansia kertoja suurempi kuin “kaupunkikunta”.

Jaakobille lupaus toistetaan 1. Mooseksen kirjan kohdassa 27:26–29, tässä materiaaliset maan rikkautta koskevat siunaukset lisätään siihen ja tämän yhteydessä on myös profetia, jonka mukaan Israelin luvattu kansa tulee hallitsemaan pakanakansoja. “Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta (lihavat paikat), jyviä ja viiniä yllin kyllin. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua, kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.”

Maailman eri kolkkiin leviäminen

Löydämme lupauksen myös 1. Mooseksen kirjan kohdasta 28:13–14, jossa lupaukseen lisätään yksityiskohta, jonka mukaan nämä Israelin kansat tulevat leviämään maapallon joka kolkkaan. “Ja katso, Herra … sanoi: Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään …”

“Sinä leviät” kuuluu alkuperäiseltä heprealaiselta alkuasultaan “levitä matkaan”.

Tämä lupaus ei rajoita, kuinka kauas itään, länteen, pohjoiseen ja etelään Jaakobin jälkeläiset saattaisivat levitä. Tämä sama varmistetaan Roomalaiskirjeessä 4:13: “Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman …”

Tässä ei luvata tietenkään, että Aabrahamin jälkeläiset perisivät koko maapallon eivätkä jättäisi muille kansoille mitään—ennen uutta maapalloa—vaan ennemminkin, että he levittäytyisivät ja asuttauisivat tietyt alueet maapallolla. Uuden maan—tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen—asuttavat ainoastaan Aabrahamin perilliset Kristuksen kautta (Kirje roomalaisille 4:13).

Osa tästä profetiasta on tähän mennessä jäänyt huomioimatta—sitä ei ole ymmärretty ennen. Nämä perimäoikeuden omistavat Israelilaiset levittäytyivät maailman eri osiin sen jälkeen kuin heidät oli viety vankeina omasta luvatusta maastaan—721-718 eKr.—Palestiinan Samariasta. 1. Mooseksen kirjan 28 luku jatkaa: “Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet (viittaus Jaakobin jälkeläisiin), ja saatan sinut takaisin tähän maahan, sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut” (jae 15).

Tämä yleisesti huomaamatta jäänyt profetia tulee toteutumaan Kristuksen toisessa tulemuksessa. Siitä kerrotaan enemmän Jeremian kirjan 23:7-8 ja 50:4-6, 19–20 ja muissakin profetioissa.

Lupaus toistetaan Jaakobille

Myöhemmin Jumala ilmestyi Jaakobille, jonka nimi muutettiin Israeliksi, määrittäen vieläkin tarkemmin näiden “monien kansojen” koostumuksen: “Ja Jumala sanoi hänelle: Minä olen Jumala Kaikkivaltias: ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko (kansojen kokous, Fentonin käännös) on sinusta tuleva ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi” (1 Mooseksen kirja 35:11). “Monet kansat” tulevat yhdistymään yhdeksi kansaksi—yhdeksi suureksi, varakkaaksi, voimakkaksi kansaksi—sekä toiset kansojen joukoksi—ryhmäksi tai kansainyhteisöksi.

Paina mieleesi tarkasti tämä tärkeä tieto! Tämä on profetian avaimen perustaa—avain tuleviin maailmantapahtumiin. Juutalaiset eivät ole koskaan täyttäneet tätä. Sitä ei voi “hengellistää” sanomalla, että se peritään vain Kristuksen kautta. Sitä ei voi soveltaa seurakuntaan, sillä Raamattu tunnustaa vain ainoan yhden seurakunnan eikä se ole kansa eikä kansojen joukko, vaan seurakunta koostuen siihen kutsutuista kansojen seassa hajallaan asuvista yksittäisistä ihmisistä. Silti tämän ainutlaatuisen lupauksen tulee toteutua, ellemme kiellä Raamatun pyhää Sanaa!

Käsissämme on kaikkien aikojen arvoitus! Onko tämä Jumalan antamaa lupaus jäänyt täyttämättä? Thomas Paine ja Robert Ingersoll menettivät uskonsa Jumalaan ja hylkäsivät Raamatun, koska he uskoivat, etteivät nämä kansalliset lupaukset koskaan täyttyneet.

Koko Raamatun auktoriteettiasema Jumalan Sanana—Jumalan olemassaolo—riippuu juuri tästä kysymyksestä. Juutalaiset eivät täyttäneet näitä lupauksia. Ne eivät viittaa seurakuntaan. Maailma kirkon ylimpine johtajistoineen ei tunne tämän lupauksen täyttymystä. Epäonnistuiko Jumala? Vai onko hän täyttänyt tälle maailmalle tuntemattoman lupauksensa? Todenperäinen vastaus on uskomattoman suurimittainen Raamatun ilmoituksen, profetian ja tähän asti tuntemattoman historian täyttymys.

Chapter 4: Esikoisuuden ja valtikan erottuminen

Lamme byt käsitellä hyvin keskeistä Raamatun asiaa, totuutta, josta vain hyvin harvat ihmiset ovat perillä. Ainoastaan hyvin harvat ovat huomanneet Aabrahamille annettujen lupausten olevien kaksijakoisia. Raamattu erottaa selvästi niissä mainitut kaksi eri osaa.

Rotu eikä armo

Ymmärtäkäämme seuraavien termien välinen ero:

Esikoisuus (birthright engl.): “synnynnäinen oikeus tai etuoikeus”—Standard- sanakirja, “mikä tahansa syntymän kautta saavutettu etuoikeus”—Webster´s—sanakirja. Henkilön saama esikoisuus tulee voimaan hänen syntyessään, sillä ei ole mitään tekemistä armon kanssa, joka taas on ansaitsematon armahdus henkilölle kuuluvasta rangaistuksesta, vapaasti saatu lahja, joka ei ole henkilölle kuuluva etuoikeus. Esikoisuus on yhteydessä henkilön rotuun ja heimoon, ei armoon. Tavan mukaan esikoisuus periytyy isältä vanhimmalle pojalle.

Valtikka (sceptre engl.): “kuninkaallinen toimi, kuninkaallinen valta, hallinnon tunnusmerkki, kuninkaallinen”—Standard–sanakirja. Luvattu kuninkaallinen perimä johtaa Kristukseen ja sisältää annetun armon jokaiselle ihmiselle.

Olemme nähneet, kuinka Jumala antoi Aabrahamille esikoisoikeuden ja armon lahjan kahtena ehdottomana lupauksena. Jumala varmisti niin esikoisuus—kuin valtikka—lupauksen myös Iisakille ja Jaakobille. Lukiessamme meille avautuu uutena ihmeellisenä tietona, kuinka nämä lupauksen kaksi osaa erottautuivat tästä lähtien toisistaan!

Lupaus valtikasta ja kuninkaallisen perimän kulkeutumisesta Kristukselle sekä kaikkien hänen kauttaan perimästä armosta kulkeutuivat Juudalle, Jaakobin pojalle, kaikkien juutalaisten isälle. Hämmennystä herättänee tieto, että esikoisuusoikeutta ei ollut koskaan tarkoitettu juutalaisia varten!

Toistan tämän faktan tarkoituksellisesti: esikoisoikeutta ei ollut koskaan luvattu juutalaisille!

Etsi seuraavat jakeet ja lue ne itse Raamatustasi!

“Ei siirry valtikka pois Juudalta …” (1 Mooseksen kirja 9:10).

“… Mutta esikoisuus joutui Joosefille” (1 Aikakirja 5:2).

Tiedossamme on varsin hyvin, kuinka valtikka kulkeutui juutalaisten kautta. Kuningas Daavid kuului Juudan heimoon. Kaikki Daavidin dynastiaan kuuluvat kuninkaat olivat Daavidin huonetta, Juudan heimoa.

Toinen useimmilta nykypäivän ihmisiltä huomaamatta jäänyt tosiasia on, että ainoastaan osa israelilaisista on juutalaisia.

Lue edellinen lause vielä uudemman kerran!

Täydellisen selityksen tähän löydät kirjan kuudennesta kappaleesta. Ainoastaan Juudan, Benjaminin ja Leevin heimot olivat juutalaisia. Kaikki juutalaiset ovat israelilaisia, mutta useimmat israelilaiset eivät ole juutalaisia!

Ymmärrä siis, että esikoisoikeuden lupaus ei kulkeutunut juutalaisille! Mutta valtikkalupaus—lupaus Kristuksen tulosta ja armosta—kulkeutui heille! Jeesus sanoi: “Sillä pelastus on juutalaisista!” (Evankeliumi Johanneksen mukaan 4:22). Apostoli Paavali kirjoitti: “Evankeliumi on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Kirje roomalaisille 1:16). Lupaus armosta annettin juudalle!

Raamatun “esikoisuus”—lupausta ei ole ymmärretty alkuunkaan. Vain harvat ovat huomanneet, että Jumala antoi Aabrahamille muitakin lupauksia, eikä ainoastaan lupausta valtikasta. Harvat tietävät mitä Raamattu sisältää!

Esikoisuutta ei koskaan annettu juutalaisille

Tätä vieläkin harvemmat ovat käsittäneet, että nämä suuret kansalliset ja materiaaliset lupaukset eivät koskaan tulleet juutalaisten omistukseen! Keskeinen, hämmästyttävä ja huomiotta jätetty raamatunkohta on “joosefin esikoisuus.” Tulemme myöhemmin näkemään, ettei Joosef eivätkä hänen jälkeläisensäkään olleet juutalaisia. Tämä on varmaankin yllätys, ja silti tämä asia on helposti todistettavissa.

Esikoisuuden tunteminen on koko asian ydin. Se on se avain, joka avaa ymmärtämään kaikki profetiat! On tähteellistä, että ymmärrät tämän asian selkeästi!

“Esikoisuus”, kuten aikaisemmin mainitsin, koostuu ainoastaan syntyessä perityistä oikeuksista. Kukaan ei voi saada itselleen ikuista elämää oikeutenaan, heti syntymästään. Jos saisimme sen heti syntyessämme, se ei tulisi enää armon kautta. Pelastus tulee armon kautta—Jumalan lahjana, ansaitsemattomana armahduksena—se vastaanotetaan ansiotta. Voimme vastaanottaa syntymäoikeutenamme ainoastaan materiaalisen perinnön. Kun tämä oikeus kulkeutuu sukupolvelta toiselle ja laajentuu laajentumistaan, siitä tulee lopulta kansallinen perintö, joka käsittää materiaalisia etuja, valtaa tai arvoaseman rodullisena perintönä. Se ei tuo mukanaan hengellisiä siunauksia.

Esikoisuuden ja armon lupaukset erottaa vielä yksi tekijä, joka meidän on tähdellisesti ymmärrettävä. Esikoisuus, kuten jo totesimme, polveutuu isältä vanhimmalle pojalle, jonka ei tarvitse täyttää minkäänlaisia erityisiä ehtoja esikoisuuden saadakseen. Hänen oikeutensa esikoisuuteen perustuu ainoastaan siihen, että hän on isänsä poika, ei minkään erityisen ehdon täyttämiseen. Häneltä saatetaan kuitenkin evätä oikeus esikoisuuden saamiseen tai sen jatkamiseen.

Ikuisen elämän saamiselle armon kautta on sen sijaan asetettu ehdot! Sinulla eikä minulla ole oikeutta saada ikuista elämää—tulla Jumalan lapseksi—kirjaimellisesti syntyä Jumalan perheen jäseneksi! Kuvittele, mitä tästä oikeudesta seuraisi! Kapinoiva, vastaanpaneva, Jumalaa vihaava ja vihamielinen ihminen yhdessä rikollisen ja ateistin kanssa pystyisi puimaan nyrkkiä ja puhisemaan Jumalan edessä: “Vihaan Jumalaa, vastustan Jumalaa, minulla ole aikomustakaan totella sinua! Silti sinun on annettava minulle lahjaksi ikuinen elämä, koska minulla on oikeus siihen! Synnytä minut perheeseesi—anna minulle Jumalan lapselle kuuluva voima, jotta voin käyttää sitä sinua vastaan, yllyttää perheesi toinen toisiaan vastaan. Minä aion tuottaa epäjärjestystä, vihollisuutta, vihaa ja tyytymättömyyttä lapsiesi joukossa! Silti vaadin lahjana, oikeutenani, Jumalan voiman, jota voin käyttää itse haluamallani tavalla—pahan tekemiseen!”

Armo vaatii ehtojen täyttymisen

Useimmat “kristityiksi” itseään nimittävät—sekä monet “perinnäisen kristinopin” pykälät—väittävät, ettei meille ole asetettu minkäänlaisia ehtoja Jumalan suuren armon saamiseksi. Heidän mukaansa Jumala ei vaadi ollenkaan lakiensa noudattamista! He yrittävät kiertää totuutta väittämällä, että tällainen olisi palastuksen ansaitsemista! He kylläkin vaativat armoa Jumalalta, mutta samanaikaisesti kapinoivat hänen lakejaan vastaan ja kieltäyvät noudattamasta niitä!

Mihinkä tämä kaikki johtaisikaan! Ymmärrä, että ikuinen elämä on Jumalalta maksutta saatu lahja, jota emme voi ansaita, mutta meillä ei ole silti oikeutta siihen! Et voi vaatia sitä Jumalalta häntä samalla vastustaessasi, hänen hallintoa vastaan kapinoidessasi ja kieltäessä Jumalaa vaikuttamasta elämääsi hänen tahtonsa mukaisesti!

Juuri tämän vuoksi Jumala on asettanut ehtoja, kuitenkaan näiden ehtojen täyttäminen ei tuo sinulle minkäänlaisia ansioita! Jumala antaa Pyhän Henkensä niille, jotka häntä tottelevat (Apostolien teot 5:32). Hän ei anna sitä maksuna tekemästäsi työstä—kyseinen Raamatun jae puhuu ainoastaan Pyhästä Hengestä, jonka “Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä.” Se on silti ilmainen lahja!

Esimerkiksi rikas mies saattaisi sanoa edessään seisovalle seitsemälle miehelle: “Annan 1000 dollaria lahjaksi teistä jokaiselle, joka astuu askeleen eteenpäin.” Tässä eteenpäin astuminen ei ansaitse rahaa, se on vain ilmaisen lahjan saamisen ehtona.

Sana “armo” tarkoittaa ansaitsematonta armahdusta! Jumala armahtaa ne, jotka tekevät parannuksen! “Parannuksen teko” tarkoittaa kapinoinnista, vihamielisyydestä, tottelemattomuudesta pois kääntymistä, “parannuksen teko” tarkoittaa Jumalan lain noudattamista. Jumala on päättänyt olla antamatta ihanaa ikuisen elämän lahjaa—täynnä Jumalan voimaa—niille, jotka ehkä käyttäisivät sitä pahan tekemiseen ja sen sijaan haluaa antaa sen hyvän tekijöille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että että ikuinen elämä saataisiin omien tekojen palkkana, armon sijasta. Jos ikuiselle elämälle ei olisi asetettu ehtoja, kuka tahansa saataisi vaatia sitä—ja näin se tultaisiin vastaanottamaan esikoisoikeutena, eikä armon kautta!

Armon olemassaolo vaatii siten Jumalan ehtojen olemassaolemisen. Silti armo on ansaitsematon lahja! Tottelevaisuus ei ansaitse mitään—me olemme velvollisia olemaan kuuliaisia. Esikoisuus taas ei vaadi ehtojen täyttymistä, se on syntymäoikeus.

Mitä esikoisuus toi mukanaan?

Monilta on jäänyt ymmärtämättä, mikä tämä erityinen materiaalinen perintö oli, joka periytyi esikoisuuden myötä. Esikoisuuden mukana siirtyi hyvin rikas, arvokas materiaalinen perintö, isältä pojalle—mahti ja rikkkaudet, joita ei kukaan ihminen eikä mikään valtakunta ollut nähnyt koskaan ennemmin! Tämän esikoisperinnän laajuus on hätkähdyttävä!

Perintöön sisältyi Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen ensimmäisen osa. Tämä Jumalan Kaikkivaltaan antama perintö takasi ehdoitta sankan kansanpaljouden, ennenkuulumattomat materiaaliset rikkaudet, valtiollisen suuruuden sekä maailmanvallan!

Jumala ei luvannut ainoastaan, että tämä maailmaa dominoiva valtio ja valtioiden joukko, joidenka kansalaiset tulisivat periytymään Aabrahamista, tulisi olemaan yhtä lukuisa kuin rannan hiekanjyvät ja tähdet taivaalla, hän lupasi myös, että he saisivat valtaansa vihollisten portit, jotka ovat näyttönä maailmanlaajuisesta vallasta ja mahdista. Esikoisuuteen sisältyivät laajat materiaalisia rikkauksia täynnä olevat maa-alueet sekä kansalliset luonnonvarat. Jaakobille annettu lupaus näyttää tämän kaiken todeksi, kuten pian näemme.

Ismaelilta kielletään syntymäoikeus

Esikoisuus siirtyi sukupolvelta toiselle aina vanhimman pojan kautta, paitsi kolmessa tapauksessa, kun Jumala päätti puuttua asioiden kulkuun.

Jumala valitsi Iisakin perimään valtikan ja esikoisuuden. Aabrahamilla oli toki muitakin poikia, joista Ismael oli vanhin. Silti Jumala valitsi Iisakin, “Ja Aabraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille” (1 Mooseksen kirja 25:5). Iisak oli kyllä Aabrahamin ensimmäinen laillinen poika. Ismael oli Haagarin, Saaran egyptiläisen orjattaren poika.

Aabraham rakasti Ismaelia ja halusi, että tämä saisi esikoisuuden. “Ja Aabraham sanoi Jumalalle: Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!” (1 Mooseksen kirja 17:18).

Saara, Aabrahamin vaimo oli hedelmätön, “Niin Jumala sanoi:Totisesti sinun vaimosi Saara synnyttäää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iänkaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä. Mutta myös Ismaelista minä … teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Mutta liittoni minä ten Iisakin kanssa …” (jakeet 19-21).

Iänkaikkinen Jumala sanoi Haagarille Ismaelista polveutuvasta kansasta puhuen: “Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan ja hän on kaikkien veljiensä niskassa (käännös oikeammin: hän elää veljiensä itäpuolella)” (1 Mooseksen kirja 16:12).

Tässä annettiin kaksi viitettä: 1) Ismaelin jälkeläisistä piti tulla suuri kansa, mutta esikoisoikeuden omaavien kansojen tuli olla sitäkin suurempia, sekä 2) heidän piti elää esikoiskansan, Iisakin jälkeläisten itäpuolella. Ismaelin jälkeläiset ovat nykyisiä arabeja. Esikoisuuden omaavan kansan ja kansojen joukon täytyy siis olla suurempia, varakkaampia, voimakkaampia kuin Ismael ja heidän tulee sijaita arabikansojen länsipuolella.

Aabraham kuvasi Isä Jumalaa, Iisak kuvasi Kristusta. Tästä asetelmasta löytyy useampiakin yhtäläisyyksia, joiden laajempaan kuvaamiseen tässä ei löydy tilaa. Mainitsen kuitenkin, että olemme Kristuksen omat, jos olemme Aabrahamin siementä (children engl. käännös) (Kirje galatalaisille 3:29); että “uskoon perustautuvat ovat Aabrahamin lapsia”, eli Aabraham on tällöin isämme (father of faithful, engl. käännös) (Kirje galatalaisille 3:7); että Aabrahamia käskettiin uhraamaan ainokainen (laillinen) poikansa (1 Mooseksen kirja 22:2) aivan kuin Jumalakin antoi ainokaisen poikansa, Jeesuksen Kristuksen maailman syntejen takia; että Iisakin vaimo Rebekka edustaa seurakuntaa ja hänen täytyi rakastaa ja hyväksyä Iisak aviomiehekseen ennenkuin näki hänet omin silmin, viimein, että Iisakin syntymä oli luvattu ja se tapahtui Jumalan ihmeen kautta samoin kuin Jeesus oli ihmeen kautta syntynyt neitsyt Mariasta.

Iisakilla oli kaksoispojat: Eesau ja Jaakob. Eesau syntyi ensin ja tuli täten lain mukaan esikoisuuden omistajaksi, mutta hän ei antanut arvoa esikoisperimälleen ja myi sen Jaakobille.

Eesau myy esikoisoikeuden

Jumala valitsi Jaakobin lupauksensa vastaanottajaksi jo ennen kaksoispoikien syntymistä, mutta Jaakob äitinsä vaikutuksesta, sen sijaan että olisi odottanut Jumalan puuttumista asioihin, turvautui petokseen ja omi esikoislupauksen Eesaulta itselleen.

Ikuinen Jumala ilmoitti Rebekalle Eesauta ja Jaakobia koskien, että heistä tulisi kaksi suurta kansaa—“kaksi heimoa, toinen heimo on toista voimakkampi, vanhempi palvelee nuorempaa” (1 Mooseksen kirja 25:23).

Heidän jälkeläisistään tulisi muodostua kaksi erilaista heimoa. Kertomus Jaakobin ennenaikaisesta, petollisesta esikoisuuden ominnasta jatkuu 1. Mooseksen kirjan 25 luvun jakeissa 27–34.

“Ja pojat kasvoivat suuriksi ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies; Jaakob sitä vastoin oli hiljainen mies, joka pysyi kotosalla (asui teltoissa, engl. käännös). Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellänsä metsänriistaa, mutta Rebekka rakasti enemmän Jaakobia. Kerran kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton (puuron, Fentonin käännös), tuli Eesau kedolta nälästä nääntyneenä. Ja Eesau sanoi Jaakobille: Anna minun särpiä tuota ruskeata, tuota ruskeata (punaista, engl käännös) keittoa, sillä minä olen nälästä nääntynyt. Sentähden hän sai nimen Eedom.”

“Eedom tarkoittaa sananmukaisesti “punaista keittoa” ja käännetään samoin Fentonin versiossa. Se antaa lukijalle toisen “avaimen” Raamatun ymmärtämiseksi, kun vain muistaa, että “Eedom” viittaa Eesauhun. Monet nykypäivään ja tulevaisuuteen viittaavat profetiat käyttävät Eedom–sanaa, eikä niitä voi ymmärtää, ellei ymmärrä, että ne viittaavat Eesaun jälkeläisiin, ensisijassa nykyiseen Turkin valtioon.

“Mutta Jaakob sanoi: Myy minulle ensin esikoisuutesi. Ja Eesau vastasi: Katso, minä kuolen kuitenkin (olen kuolemaisillani engl. käännös), mitä minä esikoisuudellani teen? Jaakob sanoi: Vanno minulle ensin. Ja hän vannoi ja myi esikoisuutensa Jaakobille. Ja Jaakob antoi Eesaulle leipää ja hernekeittoa (linssipuuroa, engl. käännös). Ja hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa. Niin halpana Eesau piti esikoisuuttansa.” Myöhemmin Jaakob salakavalasti otti Eesaulle tarkoitetun siunauksen. Kertomus tästä petoksesta löytyy 1. Mooseksen kirjan 27 luvussa.

Jaakobin petos

Näihin aikoihin Iisak oli vanha ja hänen näkökykynsä oli heikentynyt. Elämänsä loppupuolella hän kutsui Eesaun ja pyysi, että tämä menisi metsästämään riistaa (hirvieläimen, engl. käännös) ja valmistaisi siitä aterian, jonka jälkeen hän sitten antaisi siunauksensa ja varmistaisi esikoisuuden.

Mutta Rebekka sattui kuulemaan tämän ja lähetti Jaakobin nopeasti hakemaan kaksi vohlaa, jotka hän sitten valmisti samalla tavalla kuin Iisakin lempiriistaruokakin. Sitten hän otti Eesaun vaatteet ja asetti ne Jaakobin ylle. Eesau oli erittäin karvainen, kun Jaakobin iho oli taas sileä. Rebekka asetteli varovaisesti vohlannnahat Jaakobin paljaille käsivarsille ja kaulalle.

Valeasussa, hirvipaistinjäljitelmineen Jaakob meni vastaanottamaan isänsä siunausta. “Ja Jaakob sanoi isällensä: Minä olen Eesau, esikoisesi” (1 Mooseksen kirja 27:19).

Iisak hämmästyi, kuinka Jaakob oli saattanut löytää hirven niin nopeasti ja alkoi tulla epäluuloiseksi. Jaakob valehteli taaskin sanoen, että Jumala oli tuonut hänelle riistan. Iisak tunnisti äänen Jaakobin ääneksi.

“Niin Iisak sanoi Jaakobille: Tulehan lähemmä poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö. Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet” (jakeet 21–23).

Esikoisuuden sisältö

Huomaa tarkasti, mitä tässä annettuun siunaukseen kuuluu!

“Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: Tule tänne ja suutele minua, poikani. Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: Katso minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut. Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä (lisääntyvyyttä ja omaisuutta, Fentonin käännös) yllin kyllin. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitiesi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa” (jakeet 26–29).

Huomaa lupaukset! Materiaalisia ja kansallisia luonteeltaan jokaikinen! Yksikään niistä ei sisältänyt pelastusta, ei kuolemanjälkeistä elämää, eikä mitään hengellistä! Kaikki lupaukset viittasivat vain lihalliseen elämään! Kansallinen vauraus—sade, vilja ja viini, maan vauraus tai maan vauraat osat—näiden kasvu ja omistuksen lisääntyminen. “Kansat palvelkoot sinua!” “Kansakunnat sinua kumartakoot.”

Kun Eesau palasi ja sai selville, kuinka Jaakob oli astunut hänen paikalleen, hän muuttui hyvin katkeraksi. Hän pyysi siunausta myös itselleen, mutta Iisak ei voinut peruuttaa Jaaakobille antamaansa siunausta, sen sijaan hän lausui Eesauta koskien seuraavan profetian: “Katso sinun asuinsjasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä (tulet saavuttamaan vallan, dominion engl. käännös) riisut hänen ikeensä niskaltasi. Ja Eesau alkoi vihata Jaakobia …” (jakeet 39–41).

Yllämainitussa jakeessa 39 hepreankielinen prepositio min kääntyy kaukana eikä kuten joissain toisisa käännöksissä erheellisesti genetiivinä. Lausuma oli enemmänkin kirous kuin siunaus. Revised Standard ja Moffat käännökset kääntävät jakeen oikein englannin kielellä. Heprean kielen sanat tuovat meille merkityksen kaksijakoisuuden ja molemmat näistä ovat tapahtuneet Eesaun jälkeläisille.

Turkkia koskeva profetia

Muutamat aikojen kuluessa säilyneet artikkelit yhdessä lisätodisteiden kanssa osoittavat, kuinka lukuisat Eesaun jälkeläiset tunnettiin turkkilaisina. Muistakaamme tarkastellessamme lopun ajan profetioita, että niiden viitatessa Eedomiin, tai Eesauhun, ne viittaavat yleensäkin Turkin valtioon.

Ennustaessaan Eesaun kohtalosta Iisak sanoi Eesaun jälkeläisten tulevan kohtaamaan ajanjakson, jolloin ne tulisivat saavuttamaan vallan ja siten pystyisivät riisumaan israelilaisten ikeen niskaltaan. Näin on käynytkin. Israelin kansa ajettiin syntiensä takia ulos luvatusta maasta, joka kuului heille esikoisoikeuden mukaan. Turkkilaiset ottivat tämän maan vuosisadoiksi valtaansa. Turkkilaisilla oli Palestiina hallussaan 400 vuotta ennen kuin Britannia otti sen itselleen vuonna 1917. Eesaun jälkeläiset ovat aina tavoitelleet tätä maata, joka on esikoisuuden keskeinen lupaus! Turkkilaiset ovat totisesti eläneet miekan varassa!

Mitä tästä opimme?

Palataanpa takaisin kertomukseen. Ennen Jaakobin syntymää Jumala puhui hänen äidilleen ja ilmoitti hänelle, että Jaakob tulisi saamaan esikoisuuden. Sen sijaan että olisi odottanut Jumalan tekevän tämän, Rebekka valheen, petoksen ja Jaakobin kanssa punomansa juonen kautta saattoi lupauksen aikaan.

Mitä opimme tästä kertomuksesta? Iisak edustaa Kristusta ja Rebekka edustaa seurakuntaa, joka on vielä heikko ja lihallinen.

Joskus kiirehdimme liikaa. Pyydämme Kaikkivaltiaalta Jumalalta asioita, jotka hän on luvannut sanassaan. Sitten yritämme määrätä, kuinka ja koska hänen pitäisi nämä lupaukset täyttää! Meidän tulee oppia “odottamaan Herraa”, joka toimii aina omalla tavallaan ja omassa aikataulussaan. Jumala sanoo selvästi, etteivät hänen tiensä ole meidän teitämme! Kun lähestymme pyyntöinemme Kaikkivaltiasta, uskokaamme ja kunnioittakaamme suurta Jumalaamme niin, että jätämme asiamme hänen huostaansa.

Jos Jaakob olisi luottanut Jumalaan, sen sijaan että lähti itse toimittamaan asioita väärällä tavalla, hän olisi saanut esikoisuuden kunniakkaammalla tavalla. Näiden tapahtumien seurauksena Jaakobin, jonka nimi tarkoittaa kantapäätä tai syrjäyttäjää, oli huomattavasti vaikeampaa saavuttaa Jumalan siunaamaa aluetta kuin edeltäjiensä.

Mutta Jumalan koeteltua Jaakobia vuosien ajan—ja Jaakobin painittua koko yön enkelin kanssa (1 Moosekse kirja 32:24–29)—unnustauduttuaan syrjäyttäjäksi—Jumala antoi hänelle siunauksensa, otti pois hänen syyttävän nimensä ja antoi hänelle uuden tahraamattoman nimen Israel, joka tarkoittaa “voitolle pääsijää” tai “voittanutta Jumalan kanssa”.

Nyt näemme, kuinka lupaukset siirtyivät Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta, aina yhden kautta kerrallaan. Vasta Jaakobin myötä kansallinen kasvu lähti vauhtiin. Kolmen sukupolven ajan oli vallinnut “yhden miehen valtio”. Jaakobilla taas oli kaksitoista poikaa, joidenka kautta alkunsa tuli saamaan suuri kansa ja kansojen joukko.

Ruuben menettää esikoisuuden

Seuraavaksi esikoisuuden lailliseksi perilliseksi tuli Ruuben, Israelin vanhin poika ensimmäisen vaimon Leean kanssa. Ruuben, samoin kuin Eesaukin menetti esikoisuutensa, kun taas Joosef, Jaakobin yhdestoista poika sai sen itselleen. Jaakob rakasti toista vaimoansa Raakelia ja Joosef oli heidän ensimmäinen yhteinen poikansa.

Lain mukaan esikoisuus kuului Ruubenille eikä Joosefille. Ensimmäisen Aikakirjan 5 luku jakeet 1-2 kertovat tästä: “Ruubenin, Israelin esikoisen pojat olivat—hän oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan pojille, kuitenkin niin, ettei heitä (häntä, Ruubenia, RSV käännös) merkitty sukuluetteloon esikoisina, sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään (hänestä, engl. käännös) tuli ruhtinas (päähallitsija, engl. käännös), mutta esikoisuus joutui joosefille.”

Tässä kohtaa Aabrahamille annetun lupauksen kaksi osaa erkanevat: esikoisuudeksi, joka käsittää materiaalisen ja kansallisen perimän, ja valtikaksi, joka käsittää kuninkaallisen ja hengellisen lupauksen.

On tähteellistä pitää mielessä, että osa lupausta, esikoisuusoikeus: luvattu maa, nykyinen Palestiina, suurilukuinen kansa, materiaalinen ja kansallinen vauraus sekä valta–asema muiden kansojen joukossa, oli nyt annettu joosefille ja hänen pojilleen.

Huomaa, että esikoisuutta ei ollut annettu kaikille Israelin kansan heimoille! Sitä ei ollut annettu juutalaisille! Vain osa israelilaisista—Joosefin jälkeläiset—perivät nämä suunnattomat kansalliset lupaukset!

Nämä tämän elämämme aikaiset materiaaliset lupaukset kuuluivat siten aivan toiselle Israelin heimolle kuin valtikkalupauksen mukainen kuninkaallinen perimä, joka taas johti Jeesukseen Kristukseen, joka oli perimältään Juudan heimolainen!

Lukuisan siemenen kansalliset lupaukset tulivat aivan toiselle heimolle kun yhden siemenen lupaus Kristuksesta, joka oli Juudan heimolainen. Jokainen lukija on nyt varmaankin tullut vakuttuneeksi, että lupauksia oli kaksi.

Voit ymmärtää täysin Raamattuasi vain ymmärtämällä tämän!

Juuri ennen kuolemaansa Jaakob asui poikineen Egyptissä. Oletan, että tunnet Joosefin tarinan, kuinka hänen veljensä myivät hänet orjaksi Egyptiin, kuinka hänestä tuli koko maan ruokavarojen jakaja ja pääministeri faaraon alaisena ja itse asiassa Egyptin maan hallitsija. Oletan, että tunnet seitsemän viljavaa vuotta ja seitsemän niukkaa vuotta, jolloin Joosef jakoi Egyptistä käsin viljaa ympäröiville alueille, Joosefin veljien matkat Egyptiin viljaa ostamaan, tarinan kuinka Joosef kutsui isänsä ja veljensä Benjaminin luokseen ja kuinka lopulta hän paljasti henkilöllisyytensä tästä tietämättömille veljilleen kertomuksen onnellisessa lopussa.

Kuinka profeettista tämä kaikki olikaan! Tulemme näkemään, kuinka Joosef jälkeläistensä kautta vielä uudelleen paljastaa todellisen henkilöllisyytensä veljilleen—sekä maailmalle. Hänen identiteettinsä on pysynyt maailmalta salassa tähän asti!

Esikoisuus siirtyy Joosefin pojille

Sitten esikoisuus siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Katsotaanpa kuinka dramaattisesti tämä tapahtui.

Tapahtumapaikkana oli Egyptin maa, jonne Joosef oli tuonut isänsä ja veljensä toimiessaan Egyptin pääministerin virassa.

Joosef sai sanan isänsä Jaakobin sairastumisesta. Hän otti mukaansa kaksi poikaansa: Manassen ja Efraimin, joidenka äiti oli egyptiläinen, kiirehtiessään isänsä kuolinvuoteelle.

“Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan. Ja Jaakob sanoi Joosefille: Jumala Kaikkivaltias ilmestyi minulle Luusissa Kaananin maassa ja siunsi minut ja sanoi minulle: Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan tulla sinusta suuren kansojen joukon, ja minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi” (1 Mooseksen kirja 48:2-4).

Kiinnitä huomiota annettuihin lupauksiin!

Esikoisuus siirtyy nyt seuraavalle sukupolvelle. Mainitsematta jää kaikkien kansojen siunaus hänen siemenessään—tuossa yhdessä siemenessä. Kuninkaita ei mainita, ei myöskään hengellisiä siunauksia. Nämä edelliset olivat esikoisuuden perimälupauksia. Ne luvataan siemenille monikossa—suurille ihmismäärille—ja sisältönä luvatun maan omistus. Jatketaanpa tästä.

“Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennnkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse, olkoot minun omani niinkuin Ruuben ja Simeon” (jae 5).

Täten Jaakob adoptoi Joosefin kaksi poikaa, laillisesti tehden heidät omiksi pojikseen. Kieltämättä tämän täytyi tapahtua, koska he olivat puoliksi egyptiläisiä. Koska Israel oli adoptoinut heidät, esikoisuus saattoi siirtyä myös heille. Luvun 48 ensimmäinen jae mainitsee Manassen ensin, koska hän oli pojista vanhin. Mutta nyt vanha Jaakob mainitsi Efraimin ensin. Tässä tulee esiin Jumalan vaikutus asioiden kulkuun!

Jaakob sanoi Joosefille: “Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heidät. Mutta Israaelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä” (jakeet 9-10).

Esikoisuus kuuluu laillisesti ensimmäisenä syntyneelle pojalle, ellei Jumala itse puutu asioiden kulkuun. Jaakobin oikeanpuolimmaisen käden piti levätä esikoisuuden vastaanottajan pään päällä. Siksi “Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellänsä, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellänsä, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä” (jae 13).

Israelin nimi annetaan Joosefin pojille

Taas kerran Jumala tapahtui tapahtumien kulkuun! Jaakob, joka oli sokeutunut eikä voinut nähdä poikia edessään, risti kätensä, “Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi ja vasemman kätensä Manasesen pään päälle, hän siis pani kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen. Ja hän siunasi Joosefin sanoen: Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti, enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainitessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata” (jakeet 14–16).

Kenen piti lisääntyä suuresti? Kenen jälkeläisistä piti tulla siementen paljous ja kasvaa biljooniksi? Ei Juudan, juutalaisten isän—tarkkana!—vaan Efraimin ja Manassen! Mikseivät kirkkojen johtajat ja Raamattua tutkivat ole pystyneet näkemään tätä Raamatun selvää asiayhteyttä?

Huomaa, Israel ei antanut siunaustaan vain yhdelle pojalle, vaan molemmille—“siunatkoon näitä nuorukaisia”, hän sanoi. Tämä siunaus tuli heille molemmille. “Heitä mainitessa mainittakoon minun nimeni” oli osana tätä lupausta. Hänen nimensä oli Israel. Tämän vuoksi, näiden nuorukaisten jälkeläisten, muttei Juudan jälkeläisten, juutalaisten, nimeksi piti tulla Israel. On aivan selvää, että nimen Israel piti tulla Efraimin ja Manassen nimeksi!

Yllättävä totuus—ja selvästi todistettavissa, aivan silmiesi edessä! Tämä raamatunkohta ei tarvitse mitään “tulkintaa”, ei “erikoismerkitystä” pystyäksesi ymmärtämään sen! Tässä selvästi sanotaan, kuinka Jaakobin nimi, joka muutettiin Israeliksi, tulisi Efraimin ja Manassen kansojen omaksi nimeksi, heidän omaisuudekeen—heidän leimakseen!

Kuka on Raamattusi mukaisesti todellinen Israel (rodullisesti ja kansallisesti) nykypäivänä?

Efraim ja Manasse!

Efraim ja Manasse yhdessä saivat oikeuden Israel–nimeen. Siitä piti tulla heidän jälkeläistensä kansallinen nimi. Juutalaiset eivät olleet koskaan heidän jälkeläisiään! Älä hämmennä tätä tosiasiaa!

Täten monet “Israelista” tai “Jaakobista” puhuvat profetiat eivät viittaakkaan ollenkaan juutalaisiin eikä muihinkaan Israelista periytyviin heimokansoihin, mutta vain aniharva pappi, teologi tai muu Raamatuntutkija nykypäivänä tietää tämän. Monet kieltäytyvät tietämästä!

Yhdessä nuorukaiset Efraim ja Manasse kasvoivat luvattuun suuruuteen—kansaksi ja kansojen joukoksi. Nämä kansalliset lupaukset annettiin heille molemmille yhdessä kollektiivisesti—muttei niitä annettu muille heimoille!

Jaakob ristii kätensä

Tässä vaiheessa Joosef huomasi, ettei Jaakobin oikea käsi ollutkaan vanhemman pojan yllä ja hän yritti siirtää sen.

“Ja Joosef sanoi isälleen: Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen, pane oikea kätesi hänen päänsä päälle. Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin (Manassekin) on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous (tai joukko). Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: Sinun nimessäsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehkööt sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi. Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle” (1 Mooseksen kirja 48:18–20). Tässä lupaukset eivät ole enää kollektiivisia, eivät yhdessä, vaan Jaakob ennustaa siunaukset kummallekin erikseen.

Edellisessä kappaleessa käsittelimme, kuinka näistä lukuisista siemenistä piti tulla “kansa ja kansojen joukko”. Näemme nyt, kuinka todella suuri “kansa” Manassesta, Jaakobin pojasta ja “kansojen joukon taas Efraimista piti tulla. Huomaa, että tämä profeettinen siunaus sanoo selvästi ennen lupausten kummallekin jakautumista, että kummankin nuorukaisen jälkeläiset tulisivat pysymään yhdessä, että he yhdessä kasvaisivat suuruuteensa ja sitten erkanisivat. Manassesta tulisi suuri kansa ja Efraimista sitäkin suurempi kansojen joukko.

Olemme näin saaneet lisää tietoa näiden kansojen tulevaa profiilia koskien. Käntäkäämme katseemme edelleen pois Juudan pojista, mutta pitäydytään kahteentoista Jaakobista polveutuvaan heimoon.

Lupaukset tulevaisuudessa muodostuvasta suuresta kansasta ja kansojen joukosta, jotka yhdessä muodostaisivat materiaalisesti rikkaan kansojen paljouden, jotka omistaisivat muiden kansojen portit, viittaavat ainoastaan näihin kahteen nuorukaiseen ja heistä polveutuvaan kahteen kansanheimoon.

Voisimme lisätä tässä vielä, että Efraimin ja Manassen heimot eivät koskaan muodostuneet edellämainitun kaltaisiksi Raamatun kertomuksissa. Jotkut saattavat olettaa, että Juudan jälkeläiset olivat tämä mainittu kansa, ne kymmenen heimoa ja kansojen joukko. Mutta mitään näistä lupauksista ei annettu Juudalle, ei myöskään kenellekään muulle kuin Joosefin kaksikolle: Efraimin ja Manassen heimoille!

Efraimista piti tulla kansojen joukko, tai kansojen paljous ja Manassesta piti tulla yksittäinen suuri valtio. He eivät saavuttaneet näitä lupauksia Raamatun tallentaman historian kuluessa. Jos nämä lupaukset ovat kuitenkin toteutuneet myöhemmin, meidän on siirryttävä tarkastelemaan Raamatunhistorian päättymisen ja meidän ajanjaksomme välistä aikakautta!

Nykyajalle tarkoitettu profetia

Jaakobin puhuessa edelleen profetian hengessä hän kutsui kaksitoista poikaansa luokseen kertoakseen, mikä heidän jälkipolvistaan tulisi “viimeisinä päivinä”.

Tässä meillä on profetiat, joidenka pitäisi auttaa meitä tunnistamaan Israelin heimot nykypäivänä—onhan käsillämme aikojen viimeiset päivät! Käsittelen tässä ainoastaan Juudan ja Joosefin kohtaloa. Joosefin jälkeläiset jakautuivat siis kahteen heimoon: Efraimiin ja Manasseen, ja siksi heitä yleensä kutsutaan myös näillä nimillä “Joosefin” heimon sijasta. Kun puhutaan “Joosefista”, tarkoitetaan molempia: Efraimia ja Manassea yhdessä.

“Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä päivien lopulla tapahtuu … Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat. Juuda on nuori leijona: saaliilta olet, poikani noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona—kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän (Shiloh, engl.), jonka se on ja jota kansat tottelevat” (1 Mooseksen kirja 49:1,8–10). Shiloh hepreaksi tarkoittaa Messiasta, Rauhan Ruhtinsta tai yhtä Aabrahamin “siementä”. (Lue Young`s Analytical Concordance to the Holy Bible.)

Joosefille annetut lupaukset

Israel lausui ennustuksen koskien Joosefia, tarkoittaen tällä yhdessä Efraim–Manasse—heimoja: “Joosef on nuori hedelmäpuu (hedelmällinen puun oksa, engl. käännös; tässä kuvataan esikoisuuslupauksen sisältämää paljoutta), nuori hedelmäpuu lähteen rannalla; sen oksat ulottuvat yli muurin” (jae 22).

Toisin sanoen viimeisinä päivinä tulemme löytämään Joosefin jälkeläiset suurilukuisena kansana ja kansojen joukkona, joidenka kansalaiset tulevat “ulottumaan yli muurin”—mikä tarkoittaa, että he ylittävät valtioiden rajapyykit—he ovat siis siirtomaita ottavia kansoja! “Viimeisten päivien” profetia Joosefille jatkuu: “… Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksi taivaalta ylhäältä, siunauksia syvyydestä ylhäältä, siunauksia nisistä ja kohdusta. Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle” (jakeet 25–26).

Tulemme näkemään, etteivät nämä Joosefin jälkeläiset, he jotka tulevat omistamaan nämä esikoislupaukset—suurilukuinen kansa, joka muodostaa siirtovaltoja ja leviää “pohjoiseen ja etelään, itään ja länteen”, maapallon ympäri ja omistaa vihollisvaltioiden “portit”- kuinka he eivät koskaan palanneet Jerusalemiin Assyriasta, johon heidät oli viety kymmenen muun heimon kanssa vuoden 721 eKr. jälkeen. Tämän jälkeen he eivät enää koskaan palanneet juutalaisten yhteyteen! Käsissämme on lupaus ja profetia, joita eivät juutalaiset, ei seurakunta, eivät Amerikan intiaanit, eivätkä mitkään muutkaan kuvitteelliset modernin Israelin vastineet koskaan täyttäneet. Jos Jumalan sana on totta, lupausten piti täyttyä!

Chapter 5: Liitto Daavidin kanssa

Jaakobin ja hänen kahdentoista poikaansa kuoltua heidän jälkeläisistään kasvoi Egyptin maassa väkiluvultaan 2-3 miljoonainen kansa seuraavien 220 vuoden aikana.

Nämä Israelin jälkeläiset joutuivat orjiksi: “Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä se koko sukupolvi. Mutta israelilaiset olivat hedelmällisiä ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen. Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt … niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjatyössä väkivalloin ja katkeroittivat heidän elämänsä …” (2 Mooseksen kirja 1:6–14).

Jumala kutsui Moosesta ja käski hänen saattaa nämä Israelin kansalaiset pois Egyptin pakko–orjuudesta erikoisella tavalla.

Kun he saapuivat Siinai–vuoren erämaaniemekkeelle, Jumala solmi liiton heidän kanssaan ja teki heistä kansanHänen oman kansansa—kaikkien muiden maailman kansojen joukossa. Heidän hallintomuotonsa oli teokraattinen, Jumalan antoi heille niin siviili, hengelliset kuin uskonnolliset lait. Jumala itse oli heidän kuninkaansa ja hallitsi heitä tuomareiden avulla.

Israelin ensimmäinen kuningas oli Jumala

Jumala oli Israelin ainoa Kuningas! Israelissa kirkko ja valtio toimivat yhdessä. Apostolin tekojen 7:38 kertoo, että israelilaiset olivat seurakunta erämaassa. Israelin “seurakunta”—sana on tarkoittaa samaa niin Vanhassa kuin Uudessa Testamentissakin. Israelilla oli näin useampi kuin yksi lakisäädös. Jumalan Israelille antama hallitus oli kaksijakoinen. Seurakunnalle annettiin ritualistiset lait—eläinuhrintoimitukset, juoma—ja ruokauhrit sekä maallista elämää koskevat käskyt.

Israelilla oli myös siviilihallitus Jumalan asettamine siviilivirkamiehineen ja siviililakeineen; käskyt ja oikeudet (statutes and judgements engl.). Kymmenen käskyä, jotka Jumala lausui suoraan seurakunnalle ja jotka hän kirjoitti omalla sormellaan kivitauluille, olivat lain keskipisteenä, seurakunta—ja siviilihallinto perustuivat niihin—se oi kaikenkattava hengellinen ohjesäänto.

Egyptistä lähdön jälkeen Jumala pysyi heidän Kuninkaanaan usean sukupolven ajan (tästä voi lukea Mooseksen, Joosuan ja Tuomareiden kirjoista). Jokainen Israelin heimo pitäytyi erillään, mutta yhdessä he muodostivat yhden valtion samaan tapaan kuin Amerikan Yhdysvallat, joka koostuu erillisistä osavaltioista.

Jokaisella heimolla oli omat maa-alueensa tai maakuntansa. Leeviläisistä tuli pappisheimo, heidän jäsenensä asuivat muiden Israelin heimojen alueilla omistamatta niiden maa–alueita (paitsi heille määrättyjä kaupunkeja). Tämän vuoksi Joosefin heimo jaettiin kahtia—Efraimin ja Manassen heimoihin—jotta heimojen lukumäärä pysyi kahtenatoista. Kahdelletoista erillisellä heimolla oli siis kaksitoista maa-aluetta, ja lisäksi oli myös leeviläisten heimo, joka puolestaan oli jakautuneena kaikkien muiden kahdentoista heimon alueelle.

Aikojen myötä esikoisuus ja valtikka säilyi kumpikin yhden tietyn valtion omistuksessa—esikoisuus Efraimin ja Manassen—valtikka juudan heimon omistuksessa.

Jumalaan tyytymättömiä

Israelin jälkipolvi koostui tavallisísta kuolevaisista inhimillisistä ihmisistä, samanlaisista kuin sinä ja minä. He mukisivat ja valittivat jatkuvasti. Heidän lihallinen mielensä oli Jumalaa ja hänen lakejaan vastaan, aivan kuin ihmisten mielet ovat tänäkin päivänä (Kirje roomalaisille 8:7). Pian he olivat tyytymättömiä Jumalaan Kuninkaanaan ja alkoivat vaatia, että myös heillä tulisi olla ihmiskuningas aivan kuin ympäröivillä pakanakansoillakin. Nykyäänkin me pyrimme toimimaan ympärillä olevien ei–kristittyjen tavalla sen sijaan että eläisimme Jumalan Sanan ohjeiden mukaisesti! Ihmisluonto ei ole muuttunut aikojen kuluessa yhtään.

Kun Israelin vanhimmat kokoontuivat ja vaativat miehen kuninkaakseen, heidän profeettansa Samuel oli luonnollisestikin surullinen. Jumala sanoi: “Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he heivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaansa … Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva” (1 Samuelin kirja 8:7-9).

Saulista tuli heidän ensimmäinen kuninkaansa. Hän kieltäytyi tottelemasta Jumalaa ja lopulta Jumala hylkäsi hänet kansan kuninkaana. Hän kuoli taistelussa ja hänen ainoa eloonjäänyt poikansa Iisboset surmattiin, kun hän oli hallinnut kaksi vuotta (2 Samuelin kirja 2:10). Iisboset ei kuitenkaan koskaan hallinnut Juudaa ja näin Saulin dynastia päättyi hyvin pikaisesti. Jumalan hylätessä hänet hänen dynastiansakin lakkautettiin!

Daavidin ikuinen dynastia

Daavid tuli hallitsijaksi Saulin jälkeen. Daavid istui Herran (Eternal,engl.= Ikuisen) valtaistuimella. Daavidin poika Salomo istui myös Herran valtaistuimella. “Ja Salomo istui Herran valtaistuimelle kuninkaaksi isänsä Daavidin sijaan” (1 Aikakirja. 29:23, ks. myös 2 Aikakirja 9:8).

Tuon tässä esille myös toisen tärkeän asian. Koska Herra oli ollut Israelin Kuningas ennen Saulin kuninkuutta, ihmiskuninkaat istuivat ikuisen Jumalan valtaistuimella. Ikuinen Jumala—“Herra”—on Jeesus Kristus, joka oli Isän Jumalan tykönä ennen maailman luomista (Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:5 ja 1:1–2,14). Jeesus on Daavidin “juurivesa” ja “hänen suvustansa” (Johanneksen ilmestys 22:16). Koska Jeesus oli “juurivesa”, valtaistuin kuului hänelle jo ennen Daavidin syntymää. Daavid sai istua Ikuisen Jumalan valtaistuimella. Koska Jeesus oli Daavidin laillinen fyysinen jälkeläinen, tämä sama valtaistuin palasi uudelleen hänen haltuunsa Daavidin dynastian perintöosana. Kristuksen palatessa maan päälle, Daavidin valtaistuin on toisen kerran hänen omistuksessansa!

Kohtaamme nyt uskomattomalta tuntuvan—loistavan—tosiasian! Jumala teki Daavidin kanssa ikuisen, vailla ehtoja olevan, pysyvän liiton, jota Jumala ei voi rikkoa, eikä suunnittelekaan sen rikkomista Daavidin ollessa kuningas! Tämä liitto on tuntemattomampi ja ihmeellisempi kuin Aabrahamin kanssa solmittu liitto!

Haluan, että mieleesi painuu selvästi Jumalan Daavidin kanssa solmiman liiton erityislaatuisuus, koska se on keskeinen Kristuksen tehtävän ja päämäärän ymmärtämiseksi!

Luemme 2. Samuelin kirjan 23 luvun jakeista 1 ja 5: “Nämä olivat Daavidin viimeiset sanat … Jumala.. on tehnyt minun kanssani, iänkaikkisen liiton, kaikin puolin taatun ja vakaan.” Tämä liitto tulee kestämään ikuisuuteen, eikä sitä voida lakkauttaa!

Palaa nyt takaisin 2. Samuelin kirjan seitsemänteen lukuun, jossa kerrotaan liiton lupauksesta vielä yksityiskohtaisemmin. Jumala solmi tämän lupaamansa liiton Daavidin kanssa aikana, jona Daavidia vaivasi Liiton arkin teltassa oleminen, hän olisi halunnut sen olevan suuressa temppelissä Jerusalemissa.

“Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana: Mene ja sano minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? … Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi (Salomon), joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva” (2 Samuelin kirja 7:4-5, 12–16).

Tärkeät liiton kohdat

Huomaa seuraavat liiton kohdat:

Daavidin kuninkuus vahvistettiin Salomonissa, Daavidin pojassa.

Kuninkuus—Daavidin kuninkuus (jae 16)—vahvistettiin ikuisesti Salomonissa (jae 13). Missään ei sanota, että Kristuksen palatessa Jumala vahvistaisi sen Hänessä ikuisesti, vaan että se vahvistetaan Salomonissa ikuisesti.

Entä jos Salomon tai Israelin lapset olisivat tottelemattomia, vaikuttaisiko tämä tehtyyn liittoon? Jakeet 14–15 sanovat selvästi, että jos he tekisivät väärin, Jumala tulisi rankaisemaan ihmisvitsalla, muttei tulisi rikkomaan liittoaan kuninkuuden jatkuessa luvattuna!

Huomaa, jos ihmiset päättäisivät olla tottelematta, Jumala ei ottaisi heiltä pois kuninkuutta, kuten hän otti sen Saulilta. Kuinka Saul menetti sen? Saulin dynastia päättyi! Kukaan Saulin pojista ei enää koskaan astunut valtaistuimelle. Salomon dynastia puolestaan tästä poiketen ei tulisi koskaan loppumaan. Rankaisu tottelemattomuudesta tuli tapahtumaan ihmisen käden kautta.

Jumala vahvisti kuninkuuden Daavidin ja Salomonin kanssa. Jos kuninkuus olisi lakannut vaikka vain yhden ainoan sukupolven kohdalla, se ei olisi jatkunut ikuisesti.

Monikaan ei ole huomannut, että Jumala antoi Daavidille absoluuttisen sitovan lupauksen—näemme kohta kuinka pitävä se tuli olemaan!—ja takasi ehdoitta, että kyseisestä hetkestä lähtien ei tulisi olemaan yhtään sukupolvea ilman Daavidin jälkeläistä tämän katkeamattoman dynastian hallitsijana, Daavidin valtaistuimelta Israelin kansaa halliten! Lupaus hallinnon jatkumisesta oli taattu—kaikkien sukupolvien myötä ikuisesti.

Tätä on vaikea uskoa heti! Jumala lupasi, vahvisti ja takasi sen, ehdoitta. Mikään ei saattanut rikkoa Jumalan lupausta, ihmisten rikkomuksetkaan eivät voineet kumota sitä. Tämä lupaus oli pysyvä!

Sukupuun loppu

Missä tämä valtaistuin on tällä hetkellä?

Raamattu kirjaa kuninkaiden nimet Daavidista aina Sidkiaan asti. Vuonna 585 eKr. Babylonin kuningas Nebukadnessar armeijoineen otti Sidkian vangikseen, puhkaisi hänen silmänsä ja heitti hänet kuolemaan Babylonilaiseen tyrmään!

Myös kaikki hänen poikansa tapettiin! Kaikki Juudan valtion ylimykset, joita ei ollut pantu vankilaan tai otettu orjiksi, murhattiin, jotta Daavidille ei jäisi jälkeläistä kuninkuutta jatkamaan! Kaldealaiset tuhosivat Jerusalemin, polttivat temppelin sekä kuninkaan asuinsijat ja veivät juutalaiset siirtolaisorjiksi Babyloniaan. Tämän jälkeen emme löydä enää kirjattua tietoa Daavidin jälkeläisistä Juudan valtion johdossa. Kuitenkin Joojakimista Jeesukseen ulottuvat sukupolvet selviytyivät Babylonia pakkosiirtolaiskauden yli hengissä—olihan Jeesus Daavidin sukupuuta.

Osa väittää edelleen, että tämä kuninkuus manifestoituu Kristuksessa. Kristus ei kuitenkaan koskaan ottanut tätä valtaistuinta omakseen! Hän kuvasi itseään jalosukuisena miehenä (Evankeliumi Luukkaan mukaan 19:12), joka lähti matkalle kaukaiseen maahan (taivaaseen) saadakseen itselleen kuninkuuden ja palatakseen sitten. Jeesus Kristus ei tule istumaan kuningas Daavidin valtaistuimella, ennen kuin hän palaa uudelleen, tulevaisuudessa!

Entä sitten 600—vuotinen ajanjakso kuningas Sidkiasta Kristuksen syntymään? Kuka hallitsi Daavidin valtaistuimella israelilaisia näiden sukupolvien ajan? Jos hallitsijaa ei löydy, Jumala on rikkonut lupauksensa eikä Raamatun sana ei pidä paikkaansa!

Totuus on hämmästyttävämpi ja uskomattomampi kuin minkään tieteisromaanin mielikuvitustarina! Raamattu antaa vastauksen tähän pala palalta.

Muutamat saattavat takertua lauseeseen “minä (will. engl.) vahvistan” (2 Samuelin kirja 7:13), sanoen sen viittaavan tulevaisuuteen ja päättelevät sen pohjalta, että Jumala tulee vahvistamaan valtaistuimen Kristuksen toisessa tulemuksessa ikuisesti siitä lähtien. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Keneltä Kristus vastaanottaisi Daavidin valtaistuimen, jos se olisi vuosisatojen ajan lakkautettuna? Jumala sanoi selvästi vahvistavansa kuninkuuden Salomonissa: “Ja minä vahvistan hänen (Salomonin) valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.” Hän ei puhunut sen perustamisesta vuosisatojen kuluttua Kristuksessa—hänen toisessa tulemuksessaan. “Hän” viittasi Salomoniin, ei Kristukseen, sillä Jumala sanoi: “Jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään” (2 Samuelin kirja 7:14).

Seuraava raamatunkohta lakkauttanee kaikki väitteet aiheesta koska tämä valtaistuin tultaisiin vahvistamaan: “Kuulkaa minua Jerobeam ja koko Israel! Täytyyhän teidän tietää, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Daavidille ja hänen pojillensa ikuisiksi ajoiksi Israelin kuninkuuden, lujan kuin suolaliitto?” (2 Aikakirja 13:4-5). Raamatun marginaali selittää tämän ikuiseksi liitoksi (perpetual covenant, engl.). Tämän mukaan kuninkuus vahvistettiin aikoja sitten! Jumala antoi, menneessä muodossa, tämän kuninkuuden Daavidille ja hänen pojilleen—ei Pojalleen Kristukselle, vaan pojilleen—monikossa—ikuisiksi ajoiksi.

Kaikille sukupolville vakautettu

“Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: Minä vahvistan sinun jälkeläisesi (dynastiasi, Moffat käännös) ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen” (Psalmien kirja 89:3-5). Huomaa, kuinka tämä valtaistuin, joka vahvistettiin ikiajoiksi, oli rakennettu polvesta polveen. Jumala itse vahvisti tämän valtaistuimen, Daavidista ja Salomonista alkaen. Meillä on kirjattua todistusaineistoa tästä aina vuoteen 585 eKr. kuningas Sidkiaan asti.

Valtaistuin vahvistettiin polvesta polveen, ainaisesti jatkuvaksi, ikuiseksi! Termi “polvesta polveen” kattaa varmasti myös sukupolvet Sidkiasta Kristuksen syntymään. Ketkä hallitsivat tällä ajanjaksolla?

Kristus ei istu nyt kuvatulla valtaistuimella, vaan Isänsä valtaistuimella taivaassa (Johanneksen ilmestys 3:21).

Kuka Daavidin jälkeläisistä hallitsee nykysukupolven aikana Israelin kansaa Daavidin valtaistuimella ja jatkaa kuninkaiden sukupolvea?

Voimme ymmärtää, miksi Thomas Paine ja Robert Ingersoll menettivät uskonsa Raamattuun, olivathan he lukeneet nämä ehdottomat lupaukset ymmärtämättä niiden toteutumista. Pian näemme, kuinka lupaukset kävivät toteen!

Jatketaan Psalmien 89 luvun jakeesta 29: “Minä säilytän armoni hänelle iänkaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä (dynastian, Moffatin käännös; siemenen, King James käännös) säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.”

Harkitse sanaa “siemen” ja “jälkeläistensä”, jonka Moffat kääntää nykyenglantiin oikein “dynastiaksi”. Revised Standard Version kääntää sen sanalla “hänen (Daavidin) linjansa” jälkeläisiä, sukupolvia polvesta polveen tarkoittaen. Nämä jälkeläiset ovat Daavidin jälkeläisiä, eivätkä keitä tahansa Israelin heimolaisia. Hänen pojistaan, jälkeläisistään piti tulla kuninkaita. Daavid kuului Juudan heimoon, jolla oli valtikka, muttei esikoisuutta. Hänen “jälkeläisensä” olivat kuninkaallisia, dynastia koostui kirjaimellisesti hänen perintöä kantavista pojistaan.

Pidä mielessäsi, että hänen valtaistuimensa pysyy niin kauan kuin taivaat pysyvät, ja jatka ajatusta: “Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa; mutta armoani minä en ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti minä en Daavidille valhettele: Hänen jälkeläisensä (dynastia) pysyvät iänkaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko, se pysyy lujana iänkaikkisesti niinkuin kuu, ja todistaja pilvissä on uskollinen” (Psalmien kirja 89:30–37).

Tässä puhutaan sukupolvista, jotka eivät ehkä enää tottele ja hylkäävät Jumalan lait. Jotkut ovat esittäneet tekosyynä kyvyttömyydelleen paikantaa tätä valtaistuinta väitteen liiton ehdollisuudesta—Jos Israelin kansa olisi jättänyt tottelematta, liitto olisi voinut lopahtaa. Mutta mitä Iankaikkinen Jumala sanoo? Jos hänen lapsensa jättävät tottelematta lakia, heitä tullaan rankaisemaan syntiensä takia—Jumalan ehdotonta liittoa Daavidin kanssa ei lakkauteta!

Toiset väittävät, että Kristus on ottanut valtaistuimen itselleen, mutta näin ei voinut käydä. Kristus ristiinnaulittiin, hänet nostettiin ylös kuolleista ja hän nousi taivaisiin. Hän palaa tulevaisuudessa ja tulee pian istumaan juuri tälle valtaistuimelle kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. Kuinka Jeesus Kristus saattaisi palatessaan maan päälle ottaa hallintovallan ja istuutua hyljätylle valtaistuimelle, jota ei ole olemassa?

Palaako Kristus olemattomalle valtaistuimelle?

Jos Daavidin valtaistuin lakkautettiin kuningas Sidkian mentyä, se ei ole enää olemassa. Jos se ei ole enää olemassa, kuinka Kristus pystyy palaamaan olemattomalle valtaistuimelle? (ks. Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:31–32) Sen piti jatkua aina polvesta polveen. Missä sitten sukupolvet Jeesukseen saakka ovat?

Profeetta Jeremia kertoo, kuinka tärkeää on, että kirkastettu kuningasten Kuningas saapuu olemassa olevalle valtaistuimelle. Hänen kirjansa luvussa 33 on profetia, joka tulee toteen Kristuksen palatessa voimalla ja kirkkaudella! Kun Jeremia kirjoitti tämän profetian, hän oli vankina Jerusalemissa. Babylonian armeija otti samaan aikaan juutalaisia vangeikseen. Jumala sanoi Jeremialle: “Minä … ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä … tämän kaupungin taloista ja Juudan kuninkaan linnoista, jotka sortuvat piiritysvallien miekan edessä …”(jakeet 3-4).

Jeremia tiesi, että kuninkaan taloja tuhottiin Jerusalemissa—että Daavidin valtaistuin vietiin pois Jerusalemista. Näemme myöhemmin, kuinka Jumala vei kyseisen valtaistuimen Jeremian välityksellä Jerusalemista pois. Jumala paljasti ja vakuutti Jeremialle, että Daavidin valtaistuin tultaisiin näinä lopun aikoina palauttamaan takaisin Jerusalemiin. Jumala vakuutti myös, kuinka se tulisi jatkuvasti hallitsemaan israelilaisia lopun hetkeen asti. Tämä dynastia tulisi jatkumaan, se tulee jatkumaan muuttumattomana. Messias palaa ja istuutuu olemassa olevalle valtaistuimelle!

Tämä profetia viittaa aikaan, jolloin Kristus palaa hallitsemaan kaikessa loistossa: “Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä täytän sen hyvän lupauksen, jonka minä olen lausunut Israelin heimosta ja Juudan heimosta” (jae 14). Tämä Daavidin jatkuvan dynastian lupaus annettiin Israelin kansalle ja samoin Juudan kansalle. Sen jälkeen kun he olivat jakautuneet kahtia, Israelin kansa ei ollut ollut enää yhteydessä valtikkaan, ainoastaan Juuda. Mutta lupaus, joka toteutuu Kristuksen saapuessa, liittää sen Israeliin ja myös Juudaan!

“Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan (Messiaan) ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa” (jae 15). Tämä kertoo Kristuksen hallinnosta kuninkaiden Kuninkaana. Jeesus, joka oli ihmisenä Daavidin sukua (Kirje roomalaisille 1:3), oli vanhurskauden Vesa, Daavidista haarautuen.

“Niinä päivinä Juuda pelastetaan, ja Jerusalem asuu turvassa … sillä näin sanoo Herra: Aina on mies Daavidin suvusta istuva Israelin heimon valtaistuimella” (Jeremian kirja 33:16–17).

Huomaa, se ei sano, ettei mies Daavidin suvusta istuisi vihdoin 2500 vuoden jälkeen Israelin heimon valtaistuimella., vaan se sanoo, että aina—mihinkä tahansa ajankohtaan—kaikkien sukupolvien ajan—mies Daavidin suvusta tulee istumaan valtaistuimella!

Keitä hän hallitsee?

Ei juutalaisia halliten

Ei kuitenkaan juutalaisia! Lue omasta Raamatustasi! Yli 2500 vuoden aikana aina on mies Daavidin suvusta istuva Israelin heimon valtaistuimella - ei Juudan!

Kun Jumala ilmoitti tämän profetian Jeremialle, valtikkaa oltiin poistamassa Juudalta. Seuraavien 2500 vuoden aikana aina Kristuksen syntymään asti valtikan piti olla Israelin heimon omistuksessa!

Kristuksen palatessa Israel uhraa taas uhrilahjoja, polttouhreja ja ruokauhreja. Hesekielin profetiassa Hesekielin kirjan 40 luvusta kirjan loppuun kuvataan Kristuksen paluun jälkeistä aikaa, ja nämä uhrilahjat mainitaan tässä yhteydessä. Kun Kristus palaa, Leevin heimo ei ole tuhoutunut—tämän pappisheimon jälkeläiset ovat edelleen elossa. Lue Jeremian kirja 33:18: “Ja aina on mies leeviläisten pappien suvusta oleva minun edessäni uhraamassa polttouhria ja sytyttämässä ruokauhria ja toimittamassa teurasuhria joka päivä.”

Tässä ei sanota, että he kaikkina näinä Kristuksen paluuta edeltävinä vuosina uhraisivat jatkuvasti uhrilahjoja. Toiset raamatunkohdat sanovat selvästi, että kristityt eivät suorita enää uhritoimituksia sen jälkeen kun Kristus uhraa itsensä, eivätkä juutalaiset suorittaneet enää uhtitoimituksia Jerusalemin temppelin tuhoamisen jälkeen vuonna 70 jKr. Luimme edellisistä ennustuksista myös selvästi, että Daavidin jälkeläiset hallitsevat Salomosta alkaen Daavidin valtaistuimella sukupolvesta toiseen.

Monet leeviläiset vaelsivat epäilemättä muun kymmenen heimon mukana—tiedämme myös, että monet heistä jäivät asumaan juutalaisten keskuuteen. Kymmenen heimon jäsenet menettivät vaelluksensa aikana tiedon alkuperästään. On täysin mahdollista, että aikojen kuluessa moni, ehkä suurin osa tosi Jeesuksen Kristuksen seurakunnan pastoreista on ollut Leevin heimolaisia.

Huomaa, kuinka sitova Jumalan liitto Daavidin kanssa oli. “Näin sanoo Herra: Jos saatte rikotuksi minun liittoni päivän kanssa ja minun liittoni yön kanssa, niin että päivä ja yö eivät enää tule ajallansa, niin rikkoutuu myös minun liittoni palvelijani Daavidin kanssa, niin ettei hänellä ole poikaa, joka istuu kuninkaana hänen valtaistuimellansa …” (jakeet 20–21).

Mitä kansa sanoo?

“Etkö ole huomannut, mitä tämä kansa puhuu sanoen: Ne kaksi sukukuntaa, jotka Herra valitsi, hän on hyljännyt? Ja he halveksivat minun kansaani, niinkuin se ei enää olisikaan kansa heidän silmissänsä” (jae 24).

Näin kansa puhui, aivan kuten oli ennustettu! He sanoivat juutalaisten olevan hajoitettuna monien, ehkä kaikkien kansojen joukossa—hajautettuina yksilöinä—ei enää hallituksen johtamana kansana! Kymmenen heimon piti ollakin “kadonnut”, lakata tai tulla osaksi hajaantuneita juutalaisia! Juutalaiset itse ovat väittäneet näin—myös maailmalla on sanottu samoin, mutta mitä Jumala sanoo?

“Näin sanoo Herra: Jos minun liittoni päivän ja yön kanssa on olematon, jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja, niin minä myös hylkään Jaakobin ja palvelijan Daavidin jälkeläiset, niin etten ota hänen jälkeläisistänsä (dynastian) hallitsijoita Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Sillä minä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä” (jakeet 25–26).

Raamtun sana vaakalaudalla

Suoraa puhetta! Eli jos pystyt pysäyttämään maapallon pyörimisen—jos pystyt poistamaan autingon ja kuun taivaalta, vain siten pystyt estämään Kaikkivaltiaan Jumalan jatkamasta liittoaan Daavidista ja Salomosta lähtien, Daavidin jälkeläistä jatkamaan hänen dynastiaansa sukupolvesta sukupolveen ikuisesti!

Dynastian jatkajan ei tarvitse ehdottomasti hallita koko Israelin, tai juutalaisten heimoa—mutta aina osaa heistä ja muodostaa valtio.

Tämä ei voi viitata lakkautettuun valtikkaan eikä yhteen “siemeneen”—Kristukseen—hänen valtaan palatessaan. Huomaa, että erityisesti mainitaan: “… niin etten ota hänen jälkeläisistänsä hallitsijoita (monikko)” Israelille. Tässä puhutaan jatkuvasta hallitsijoiden virrasta—ei vain yhdestä Hallitsijasta, joka tulisi astumaan 2500 vuotta sitten lakanneelle valtaistuimelle!

Daavidille annettu liiton lupaus on selvä ja ehdoton. Hänen dynastiansa tulee jatkua meidän päiviimme Israelin (ei juutalaisten) heimoa halliten, tai Jumalan sana ei pidä paikkansa!

Muista valtikkalupaus, joka sisältää jatkuvan kuninkaiden virran Kristuksen toiseen tulemukseen saakka: “Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä kunnes tulee hän (Shiloh, Kristus), jonka se on ja jota kansat tottelevat” (1 Mooseksen kirja 49:10).

Onko valtikka siirtynyt pois Juudalta? Onko kuninkuus lakannut? Vai onko se tänäkin päivänä olemassa Jumalan sitovan lupauksen mukaisesti mahdollistaen Kristuksen paluun olemassa olevalle valtaistuimelle, joka siirtyy hänen omaisuudekseen?

Väite Raamatun erehtymättömyydestä on vaakalaudalla! Jumalan Sanan auktoriteetti on vaakalaudalla!

Chapter 6: Israelin heimosta muodostuu kaksivaltiota

Israelin heimo ei koostu juutalaisista! Sen jäsenet eivät ole koskaan olleet juutalaisia! Todistan tämän väittämän tässä luvussa.

Daavidin kuoleman jälkeen hänen poikansa Salomo tuli Israelin valtaistuimelle. Salomo verotti ihmisiä raskaasti ja hallitsi eläen ennennäkemättömässä loistossa.

Hän otti ulkomaisista pakanoista vaimoja itselleen. Heidän takiaan hän alkoi polttaa suitsukkeita ja uhrata Molokille sekä muillekin epäjumalille. “Sentähden Herra sanoi Salomolle: Koska sinun on käynyt näin, ja koska et ole pitänyt minun liittoani etkä noudattanut minun käskyjäni, jotka minä sinulle annoin, niin minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen sinun palvelijallesi.. Mutta isäsi Daavidin tähden minä en tee tätä sinun päivinäsi: sinun poikasi kädestä minä sen repäisen. Kuitenkaan en minä repäise koko valtakuntaa: yhden sukukunnan (heimon, tribe engl.) minä annan sinun pojallesi palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin tähden, jonka minä olen valinnut” (1 Kuninkaiden kirja 11:11–13).

Israel erotetaan Daavidin valtaistuimelta

Huomaa, että koko valtakunta, ei vain osa, tullaan repäisemään pois. Osa siitä, yksi heimo, tulee jäämään jäljelle. Pane merkille, että tässä samassa selitettiin myös miksi näin tuli käymään—Salomo oli ansainnut valtakunnan menetyksen—mutta Jumala jätti yhden heimon jäljelle, ei kuitenkaan Salomon takia, vaan “Daavidin tähden”!

Jumala oli tehnyt ikuisen liiton Daavidin kanssa ja se oli ehdoitta pitävä. Jumala ei voinut eikä aikonutkaan rikkoa sitä. Daavidin dynastia oli jatkuva! Tämän takia valtikkalupausta ei voitu mitätöidä, vaan sen hallitsijan tuli jatkaa polvesta polveen ainakin osaa Israelin heimosta halliten.

Ensimmäisen Kuninkaiden kirja 11:26 kertoo Jerobeamista, Nebatin pojasta, joka oli Salomon eframilainen palvelija. Hänestä tehtiin “Joosefin heimon”—Efraimin ja Manassen—hallitsija.

Herra sanoi profeetta Ahian kautta Jerobeamille: “Katso minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan kymmenen sukukuntaa sinulle … kuitenkaan en minä ota hänen kädestään koko valtakuntaa, vaan annan hänen olla ruhtinaana koko elinaikansa palvelijani Daavidin tähden, jonka minä valitsin, koska hän noudatti minun käskyjäni ja säädöksiäni. Mutta hänen poikansa kädestä minä otan kuinkuuden (valtakunnan) ja annan sen sinulle, nimittäin ne kymmenen sukukuntaa, ja hänen pojallensa minä annan yhden sukukunnan, että minun palvelijallani Daavidilla (muista minkä tähdeni) aina olisi lamppu palamassa minun edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka minä olen itselleni valinnut, asettaakseni nimeni siihen. Mutta sinut minä otan, ja sinä saat hallittavaksesi kaikki, joita haluat; sinusta tulee Israelin kuningas” (1 Kuninkaiden kirja 11:31–37).

Tästä käy ilmi kaksi asiaa: Israelin valtio otettaisiin pois Salomon pojalta ja annettaisiin Jerobeamille. Israelin valtio ei koostu ainoastaan yhdestä tai vain muutamasta heimosta, vaan se on Israel—niminen valtio, jota tämä Efraimin heimoon kuuluva Jerobeam tuli sittemmin hallitsemaan.

“Israel”—nimi annettiin kymmenestä heimosta koostuneelle valtiolle. “Israel”—nimi oli annettu Joosefin pojille! (1 Mooseksen kirja 48:16). Missä tahansa he olivatkin, Raamattu kutsui heitä aina ISraeliksi. Maailma ei tunne nykypäivänä heidän identiteettiään, silti Raamatun proferioissa heitä—ei juutalaisia—kutsutaan Israeliksi! He johtivat kymmenestä heimosta koostuvaa Israelin valtiota ja olivat osa sitä.

Kuitenkin Daavidille antamansa lupauksen tähden Herra jätti yhden heimon, Juudan heimon, Jerusalemiin Salomon poikien hallittavaksi, jotta Daavidin valtaistuin pysyisi hänen pojillaan. Jumala oli luvannut Daavidille ehdoitta, että hänen poikansa jälkipolvineen hallitsisivat aina Israelia.

Tulemme myöhemmin maailmanhistoriaa tarkastellessamme näkemään, kuinka nämä lupaukset täyttyivät—kuinka tämä liitto oli sitova! Juudan heimolaiset olivat Israelin lapsia, vaikka he eivät muodostaneet koko Israelin kansaa ja vaikka heitä ei kutsuttu Israelin kansallisella nimellä. He ovat kuitenkin Israelin lapsia ja näin Jumala saattoi pitää lupauksensa Daavidille, valtikkalupauksensa Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sekä pystyi samanaikaisesti rankaisemaan Salomonia repäisemällä Israelin valtion häneltä pois, mutta jättämällä hänen pokansa haltuun yhden heimon valtikkalupauksen mukaisesti Huomaa, että vaikka häntä rankaistiin, Jumala ei silti rikkonut yhtäkään lupaustaan.

Daavidin dynastia hallitsee Juudaa

Jumala lupasi: “ei siiry valtikka pois juudalta”. Eikä hän rikkonut lupaustaan. Huomaa, että näiden kymmenen poisrepäistyn valtion nimi oli nyt “Israel” ja kuinka Salomon pojan Rehabeamin alaiseksi jäänyttä heimoa kutsuttiin nyt yksinään nimellä “Juuda” tai “Juudan heimo” heimonimeensä perustuen, kun taas kymmenestä heimosta koostuvaa valtiota kutsuttiin isänsä “Israelin” nimen mukaisesti.

Israel hylkäsi entisen kuninkaansa ja asetti Jerobeamin uudeksi kuninkaakseen. Juudan heimo erosi Israelin valtiosta pitääkseen Rehabeamin omana kuninkaanaan. Täten Rehabeamista, Daavidin pojanpojasta, tuli uuden valtion kuningas, joka ei ollut enää Israelin kuningaskunta, vaan uusi Juudan kuningaskunta! Katsotaan nyt, kuinka näin kävi.

Salomonin pojan Rehabeamin astuessa valtaan kansalaiset vaativat Salomonin raskaan verotuksen purkamista. He lähettivät johtajansa Jerobeamin Rehabeamia puhuttelemaan.

Jerobeam puhui sanoen: “Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani meidän niskaamme, niin me palvelemme sinua” (1 Kuninkaiden kirja 12:4).

Rehabeam vastasi: ” Jos siis isäni on sälyttänyt teidän selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi; jos jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla” (jae 11).

Israel kapinoi sanoen: “Majoillesi, Israel! Valvo nyt (itse) huonettasi, Daavid” (jae 16).

“Näin Israel luopui Daavidin suvusta aina tähän päivään asti (tämän tekstin päiviin asti). Mutta kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, lähettivät he kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi, Daavidin sukua ei seurannut kukaan muu kuin juudan sukukunta yksin.” (1 Kuninkaiden kirja 12:19–20).

“Sitten Rehabeam … kokosi koko Juudan heimon, ja Benjaminin sukukunnan” (jae 21). Hän aikoi sotia ja palauttaa Israelin heimon valtansa alle, mutta Herra sanoi: “Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan … sillä minä olen sallinut tämän tapahtua” (jae 24).

Israel jakautuu kahdeksi valtioksi

Huomasitko, että esikoisuuden perijänä oli nyt kymmenheimoinen valtakunta (johtajinaan Efraim—ja Manasse heimo, efraimilainen heidän kuninkaanaan) nimeltään “Israelin heimo”?

Raamattu kutsuu Rehobeamin johtamaa Juudaa yhdessä heihin liittyneen Benjaminin heimon ja Jerobeamin Israelista ulosajamien leeviläisten kanssa nyt Juudan heimoksi. He ovat kylläkin Israelin jälkeläisiä, mutta heidän muodostamaansa valtakuntaa ei enää kutsuta heidän isänsä nimellä. Korostan tätä jatkuvasti, koska asian käsitetään yleisesti olevan päinvastoin.

Ihmiset olettavat Juudan heimon olevan nimeltään “Israel” ja kymmenen muun heimon koostuvan Israelista ulosajetuista heimoista.

Mutta Israel asetti nyt valtakuntaansa efraimilaisen Jerobeamin johdolla Samariaan, Jerusalemista pohjoiseen. Ei Israel, vaan Juuda—koostuu kolmesta Israelista erkautuneesta heimosta—jotka jäivät Jerusalemiin.

Nämä kymmenen heimoa eivät erkautuneet Israelista. Israel ei jäänyt Jerusalemiin. Juuda erkautui Israelista.

Israel sotii juutalaisten kanssa

Lue tarkasti! Juudan heimo ja siihen yhtyneenä Benjamin—heimo, kuningas Rehabeamin alaisuudessa Daavidin dynastian jatkuessa, aikoi taistella Israelin valtiota vastaan—jonka kymmentä heimoa johti puolestaan Efraim - ja Manasse—heimot.

Todista nyt Raamatusta, ettei kymmenheimoinen Israel, johon profetiat usein viittaavat Efraim—nimellä, koostu juutalaisista ja etteivät he ole koskaan koostuneet juutalaisista! Muista, että juutalainen tarkoittaa Juudan heimon kansalaista. Nimi Juuda viittaa täten ainoastaan yhteen valtioon tai heimoon—ei koskaan Israelin heimoon.

Nimi “juutalaiset” (engl Jews) löytyy ensimmäisen kerran 2 Kuninkaiden kirjasta 16:6 Raamatun hakusanakirjojen mukaan. Suomenkielinen teksti kutsuu heitä Juudan miehiksi.

Aahas tuli Juudan kuninkaaksi (jae 1). Hän istui isänsä Daavidin valtaistuimella (jae 2). Näihin aikoihin Pekah oli Israelin kuninkaana ja muodosti liiton Syyrian kuninkaan Resin kanssa Juudaa vastaan. Israelin ja Syyrian armeijat taistelivat yhdessä Juudaa vastaan ja voittivat Juudan kuninkaan Aahaan, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia (jae 5). “Samaan aikaan Resin, Aramin (Syyrian engl. käännös) kuningas (joka oli liittynyt Israelin kuninkaaseen Juudaa vastaan), palautti Eelatin Aramille (Syyrialle) ja karkoitti Juudan miehet (juutalaiset, Jews) Eelatista” (jae 6). Raamattu käyttää ensimmäisen kerran juutalaiset—sanaa Israelilaisten sotiessa heitä vastaan!

Kuka ajoi juutalaiset pois Elatista? Israelin kuninkaan Pekahin liittolainen, armeija, joka taisteli Israelin kanssa Juudaa vastaan. Elatin kaupungissa asuvia Juudan heimolaisia kutsutaan tässä juutalaisiksi erotukseksi Israelin heimolaisista, joita vastaan he taistelivat! Huomaa nimien ero!

Nimi juutalainen ilmaantuu ensimmäisen kerran siis juutalaisten ollessa sodassa Israelia vastaan! He muodostivat täysin erillisen valtion. Yksityisinä ihmisinä he olivat kyllä Israelin jälkeläisiä, mutta heidän valtiollinen nimensä ei ollut—Israelin heimo.

On väärin kutsua juutalaisia nykyään “Israeliksi”. He eivät ole Israelin valtio—he ovat Juudan valtio! Riippumatta Israelin valtion nykyisestä sijainnista, Israel—niminen valtio ei voi tarkoittaa Juudan miehiä! Riippumatta kadonneiden kymmenen heimon kansalaisuudesta, eivät he ainakaan juutalaisia ole! Kun luet nimen “Israel”, “Israelin heimo”, “Samaria” tai “Efraim” profetioissa, muista: ne eivät koskaan viitaa juutalaisiin, vaan Israeliin, joka muinoin soti näitä juutalaisia vastaan!

Israelin heimolaiset eivät ole juutalaisia

Mikään raamatunpaikka ei viittaa “Israel”–termiä käytettäessä ainoastaan juutalaisiin. Kun ei puhuta valtiosta, vaan yksittäisistä henkilöistä, “Israel, “Israelin lapset” tai “Israelin miehet” saattaa joskus viitata juutalaisiin tai lukea heidät mukaan joukkoonsa. Esimerkiksi “te Israelin miehet”, ilmaus, jota käytetään Uudessa Testamentissa usein, viittaa yksittäisiin israelilaisiin henkilöinä puhuttaessa kollektiivisesti, muttei viittaa heihin valtiona. Näin sanotaan yleensä patriarkka Israelin (Jaakobin) yksittäisistä jälkeläisistä puhuttaessa.

Moosesta ei voi raamatullisesti kutsua juutalaiseksi. Hän oli leeviläinen. Aabraham ei ollut juutalainen, ei myöskään Iisak tai Jaakob—ei Aadam eikä Nooa. Patriarkka Juudan jälkeläiset ovat rodullisti juutalaisia. Juutalaisia ovat myös kaikki ne, jotka liittyivät Juudan heimon muodostamaan valtioon—Benjaminin ja Leevin heimot.

Juutalaiset ovat israelilaisia samalla lailla kuin kalifornialaiset ovat amerikkalaisia. Kuitenkaan useimmat israelilaiset eivät ole juutalaisia, samoin kuin useimmat amerikkakaisetkaan eivät ole kalifornialaisia. Juutalaiset ovat vain OSA israelilaisia, mutta he ovat kaikki Juudan heimolaisia. Kun puhutaan valtioista tai kansoista, eikä yksilöistä, “Israel” ei koskaan tarkoita “Juudan miehiä”. Daavidin dynastian alaisia Jerusalemissa asuvia heimoja kutsutaan yksinkertaisesti Juudan heimoksi.

Kuolemaa tekevä Israel lausui Efraimille ja Manasselle, Joosefin pojille, seuraavasti: “Heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni” (1 Mooseksen kirja 48:16). He ovat edelleenkin nimeltään Israel.

Tästä lähtien Juudan heimoa yhdessä Benjaminin ja Leevin heimon kanssa aletaan kutsua “Juudaksi”, ei Israeliksi. “Israeliksi” kutsutaan Efraimin ja Manassen johtamaa kymmentä heimoa. He eivät ole juutalaisia, eivätkä tule koskaan olemaan. Tästä hetkestä lähtien kaikki kaksitoista Israelin heimoa ovat jakaantuneet kahdeksi valtioksi!

Nyt, ensimmäisen kerran, esikoisuus siirtyy yhdelle valtiolle, jonka johdossa ovat Efraim—ja Manasse heimo, samaan aikaan kun valtikka siirtyy toiselle valtiolle nimeltä “Juudan heimo” (House of Judah, engl.). Nämä Aabrahamille annetut kaksi lupauksen osaa ovat nyt erillään kahden eri valtion omistuksessa!

Usean sukupolven ajan Israel ja Juuda pysyivät kahtena erillisenä valtiona, rajapyykin erottamana, molemmilla oli oma kuninkaansa. Kuinka papit ja Raamattua tutkivat ihmiset voivat olla tästä tietämättömiä, kun yhteensä neljä Raamatun kirjaa: 1. ja 2. Kuninkaitten kirja ja 1. ja 2. Aikakirja, selostaa tämän ja käsittelee näiden kahden eri kilpailevan valtion historiaa? Katso Raamattusi takalehdillä olevia karttoja. Niistä käy ilmi kaikkien heimojen alueet selvääkin selvemmin.

Jerusalem säilyi Juudan pääkaupunkina ja Juudea sen alueena. Israel otti omistukseensa alueen Juudan pohjoispuolella ja teki Samariasta pääkaupunkinsa. Profetioissa Israelia kutsutaankin usein “Samariaksi”. Tämä on toinen keskeinen avain profetioiden ymmärtämiseksi. “Samaria” ei koskaan viittaa ennustuksissa juutalaisiin—vaan aina kymmeneen heimoon, Israeliin.

Haluan tehdä tässä päivänselväksi: Israel ja Juuda eivät ole saman valtion kaksi eri nimeä. Ne olivat, ovat edelleenkin, ja tulevat olemaan aina Kristuksen toiseen tulemukseen asti kaksi erillistä valtiota. “Juudan heimo” tarkoittaa aina juutalaisia. Ymmärtääksesi profetioita sinun täytyy käsittää tämä asia. Monilta Raamattua opiskelevilta se on jäänyt huomaamatta ja siksi he eivät ymmärrä Raamatun ennustuksia!

Seuraavan kerran sana “juutalainen, Juudan mies” (engl. Jew) mainitaan Israelin heimon ollessa vankeudessa pois näkyviltä. Tällöinkin se viittaa vain Juudan heimoon.

Israel hylkää Jumalan hallinnon

Heti Israelin kuninkaaksi tultuaan Jerobeam (Efraimin heimolainen) toi epäjumalanpalveluksen kuningaskuntaan asettamalla kaksi kultaista vasikkaa (1 Kuninkaiden kirja 12:28–33). Jerobeam pelkäsi, että kun israelilaiset menisivät kerran vuodessa Jerusalemiin lehtimajanjuhlan viettoon, hänen kansalaisensa palaisivat takaisin Rehabeamin kannattajiksi ja hän menettäisi vastasaavutetun kuninkuutensa. Epäjumalanpalveluksen tarkoituksena oli siis vallanmenetyksen ehkäisy ja ihmisten kotivaltiossa pitäminen.

Tämä epäjumalanpalvelus sapatin rikkomisen (Hesekielin kirja 20:10–24) lisäksi oli se suuri kansallinen synti, josta tuli Israelin kirous. Sukupolvi toisensa perään Jumala anoi Israelin kansaa kääntymään pois tästä—isiensä tavoista—ja palaamaan Jumalan lakeja noudattamaan. Yhdeksän eri dynastian ja 19 kuninkaan aikana Israel jatkoi kansallisissa synneissä—synnissä, joka oli Jumalan silmissä niin suuri, että hän antoi heidän joutua vihdoin vieraan valtion vallan alaisiksi.

Tarkastellaan seuraavaksi jatkuvasti erheellisesti tulkittua Raamatun lukua. 1 Kuninkaiden kirja 14:15–16 sanoo: “Herra on lyövä Israelia (ei Juudaa), niin että se tulee ruovon kaltaiseksi, joka häilyy vedessä. Ja hän kiskaisee Israelin irti tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän isillensä, ja hajottaa heidät (ei Juudaa) tuolle puolelle Eufrat-virran, koska he ovat tehneet itsellensä asera-karsikkoja ja siten vihoittaneet Herran. Ja hän antaa alttiiksi Israelin (ei Juudan) niiden syntien tähden, jotka Jerobeam on tehnyt ja jolla hän on saattanut Israelin tekemään syntiä.”

Tässä viitataan Jerobeamin alkuun saattamaan epäjumalanpalvelukseen Israelissa—pohjoisessa kymmenheimoisessa valtakunnassa, joka omisti luvatun esikoislupauksen. Nämä ihmiset piti kiskaista irti maasta ja hajoittaa Eufrat–virran tuolle puolen, ei juutalaiset. Profetioita opiskelevat sanovat tämän olevan syynä juutalaisten nykyiseen hajalla olemiseen—vaikka tämä ei koskenut heitä ollenkaan. Olkoon tämä yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka käsittelemämme aihe on avain monien pitkään selvittämättömien profetioiden avaamiseksi. Ellei sitä huomioida, Raamatun profetioita ei pystytä koskaan ymmärtämään oikein.

Tästä maasta irtikiskaistujen ja joen toiselle puolelle hajotettujen ihmisten ei sanota koskaan olevan juutalaisia. Näiden ihmisten johdossa olivat Efraim ja Manasse, joiden hallussa oli ehdottomina annetut lupaukset: suureksi kansaksi ja kansojen joukoksi—erittäin suureksi, sadoiksi miljooniksi, vihollisen portit valloittaviksi, siirtomaita perustaviksi ja ympäri maapalloa leviäviksi valtioiksi tuleminen.

Monet, jotka lukevat ja ymmärtävät Israelin ja Juudan valtion eron—eron juutalaisten ja muiden heimojen välillä—palaavat kuitenkin pian aikaisemmin oppimaansa ja tulkitsevat Raamatun teksteissä Israelin taas juutalaisiksi!

Termejä “Israelin kansa”, “koko Israel” käytetään valtiosta puhuessa ja termejä “Jaakob”, “Raakel”, “Efraim”, “Joosefin huone” tai “Samaria” käytetään taas kun viitataan kymmenheimoiseen esikoiskansaan, ei juutalaisin. Tämä on avain Raamatun ymmärtämiseen!

Israel ajetaan ulos ja häviää näkyviltä

Israelin valtio valloitettiin vuosien 721 ja 718 eKr. välillä ja sen asukkaat ajettiin ulos omasta maastaan—pois kodeistaan ja kaupungeistaan—ja vietiin vankeina Assyriaan, Kaspian meren etelärannikoille! Sen jälkeen he … hävisivät pois!

“Niin Herra vihastui suuresti Israeliin ja poisti heidät kasvojensa edestä, niin ettei muuta jäänyt jäljelle kuin Juudan sukukunta yksin” (2 Kuninkaiden kirja 17:18).

Kenet Herra poisti? Israelin! Israel poistettiin ja ajettiin pois Herran kasvojen edestä ja he hävisivät näkyviltä.

Kuka jäi jäljelle? Ainoastaan Juuda—vain juutalaiset! Israel oli poistettu ja heidät tunnetaan sen jälkeen kymmenenä kadonneena heimona aina nykypäivään asti.

Pakanat täyttävät Israelin maan

Lue 2. Kuninkaiden kirja 17:22–23: “Ja israelilaiset vaelsivat kaikissa synneissä, joita Jerobeam oli tehnyt, he eivät luopuneet niistä. Ja niin Herra viimein poisti Israelin (ei Juudan—ei juutalaisia) kasvojensa edestä, niinkuin hän oli puhunut kaikkein palvelijainsa, profeettain, kautta. Ja Israel vietiin pakkosiirtolaisuuteen assuriin, jossa he ovat tänäkin päivänä (Tämä kirjattiin noin 620 eKr.)”. Huomaa, kuinka kansa, jota valtiollisesti kutsuttiin “Israeliksi” ja joka omisti esikoisuuslupauksen eikä koostunut juutalaisista, vietiin pois omasta maastaan—Samariasta. He lähtivät—eivätkä koskaan palanneet!”

Huomaa seuraava lause: “Sen jälkeen Assurin kuningas antoi tuoda kansaa Baabelista, Kuutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista ja asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin israelilaisten sijaan. Ja he ottivat Samarian omaksensa ja asettuivat sen kaupunkeihin” (2 Kuninkaiden kirja 17:24).

Kun evankeliumeissa viitataan samarialaisiin Kristuksen aikakaudella, he ovat juuri näitä muukalaisia. On hyvä pitää mielessä, että Uuden Testamentin samarialaiset eivät olleet israelilaisiin sekoittunut rotu. Ainoastaan yksi henkilö—pappi – palasi vangiksi vietyjen israelilaisten parista opettamaan vastamuuttaneille pakanoille Israelin korruptoimaa uskontoa (2 Kuninkaiden kirja 17:29)

Nämä Babyloniasta (Baabelista) muuttaneet miehet eivät palvoneet Jumalaa, eivät noudattaneet hänen tapojaan eivätkä hänen uskontoaan. Tämä käy ilmi seuraavasta: “Mutta kukin kansa teki itselleen omat Jumalansa” (2 Kuninkaiden kirja 17:29).

Assyrialaisten ja babylonilaisten valtiouskonto oli Kaldean mysteerikultti. Tämä sama oli myös noituutta harjoittavan Simonin uskonto (Apostolien teot luku 8). Hän uskoi Filippuksen ihmetekoihin. Hän otti itselleen “kristitty”—nimen ja aloitti uuden itse perustamansa oman “kristillisyys”—liikkeensä, koska apostoli Pietari hylkäsi hänet “vääryyden siteissä”—“laittomana” olevana. Hän omi Kristuksen nimen, hylkäsi Jumalan lain ja lisäsi babylonialaiseen mysteerioppiinsa vääränlaisen “armon” käsitteen ja kutsui sitten tätä “kristinuskoksi”. Tämä vale”kristinoppi” on harhauttanut miljoonia aina nykyiseen pahuuden täyttämään sukupolveemme asti!

Takempi kuvaus Israelin pakkosiirtolisuudesta löytyy 2. Kuninkaiden kirjasta 18:9–12 ja 17:5–19. “Kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta” (Hoosean kirja 3:4). Koska heillä oli “Israelin” nimi, he, mutta ei Juuda, menettivät tiedon alkuperästään.

Israel katosi, Juuda säilyi

Raamatun sanoo selvästi, että Israelin tuli menettämään tiedon alkuperästään, samoin kielensä, uskontonsa, maansa ja nimensä.

Viidennessä Mooseksen kirjassa näemme, kuinka Jumala varoitti heitä Mooseksen kautta: “Minä sanoin: Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta.” Tämä varoitus ei voi viitata juutalaisiin! Juutalaiset eivät unohtaneet. Muisto heistä ei voisi hävitä muuten kuin heidän identiteettinsä ja nimensä painuessa unholaan. Tämä viitaus koskee kadonneita heimoja, ei juutalaisia.

Lue Jesajan kirjan 9:17: “Niin minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa jaakobin heimolta.” Jaakobin nimi muutettiin Israeliksi, eli tämä puhuu—kymmenheimoisesta—Israelin kansasta, joka repäistiin pois Jumalan edestä. Tämän seurauksena he menettivät tiedon totisesta Jumalasta ja myös uskontonsa.

Herra lakkasi puhumasta heille heidän omalla heprean kielellään, mutta “vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle” (Jesajan kirja 28:11). Tämä ei voi koskea juutalaisia, jotka vieläkin lukevat Raamattuaan hepreaksi.

Jesajan kirjan 62:2 sanoo myös: “Ja (pakana-) kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi (Kristuksen palattua); ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.” Vaikka tämä profetia viittaakin Kristuksen paluun aikaan tulevaisuudessa, se on tavallaan tätä aikaa odottaessa täyttynyt, onhan Israel tällä hetkellä toisenniminen. Näin ei saatettaisi sanoa juutalaisista, koska heidät tunnetaan kaikkien aikojen kuluessa aina samannimisenä.

Israel ei koskaan palannut

Israelilaiset eivät koskaan palanneet Palestiinaan juutalaisten kanssa Esran ja Nehemian päivinä, kuten jotkut erheellisesti uskovat. Joukko, joka valmistautui palaamaan Jerusalemiin temppeliä rakentamaan ja jumalanpalvelusta siellä aloittamaan 70 vuotta Juudan pakkosiirtolaisuuden jälkeen, koostui Nebukadnessarin Babyloniin viemistä Juudan kansalaisista.

Huomioi seuraavat asiat:

1) Israel “vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen Assuriin (Assyriaan)” (2 Kuninkaiden kirja 17:23). Pian heidän maansa oli tyhjennetty—täydellisesti “niin ettei muuta jäänyt jäljelle kuin Juudan sukukunta yksin” (2 Kuninkaiden kirja 17:18). Ainoastaan juuda jäi jäljelle.

2) Babylonian Nebukadnessar vei yli 130 vuotta myöhemmin jäljelläolevat juutalaiset—Juudan—pois omasta maastaan Babyloniaan pakkosiirtolaisina. Eli Juudan pajkkosiirtoolaisuuden aikaan Palestiinaan ei jäänyt ketään israelilaista.

3) 70 vuotta pakkosiirtolaisuudesta Palestiinaan temppeliä rakentamaan ja jumalanpalvelusta alkuun saattamaan palaavat henkilöt olivat kaikki Juudan kansalaisia—kaikki Juutalaisia —Nebukadnessarin aikaisemmin poistamia kansalaisia. He “palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa” (Esran kirja 2:1).

Vain Juudan heimon asukkaat, yhdessä Benjaminin ja Leevin jäljellejääneiden heimolaisten kanssa, nyt yhdessä Juudan heimovaltio nimeltään, palasivat. “Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet, sekä papit ja leeviläiset (Esran kirja 1:5).

Jumala antoi tämän tiedon meille Raamatussa ymmärrettäväksemme, mutta silti löytyy niitä, jotka edelleen erheellisesti väittävät tämän tiedon hyljäten, että kaikki Israelilaiset, mukaanlukien kymmenheimoinen Israelin valtio, muka palasivat Jerusalemiin Esran ja Nehemian mukana.

He edelleenkin poimivat lauseita, joissa “Israel”-sanaa käytetään Juudan heimovaltion yksittäisistä henkilöistä puhuttaessa ja erheellisesti olettavat näiden olevan ISraelin heimovaltiolaisia. Toistetaan vielä selvyyden vuoksi: Juutalaiset ovat israelilaisia—mutta ainoastaan osa israelilaisista on juutalaisia. Termi “Jew, Juudan mies” on Juudan valtion kansalaisista käytetty kutsumanimi, “lempinimi”. Juutalaiset ovat Israelin miehiä—tai Israelin kansaa—mutteivat he kuulu Israel–nimiseen valtioon eivätkä Israelin kansaan tai kansakuntaan (House of Israel, Israelin huoneeseen).

Asian kieltävät kääntyvät todisteissaan seuraaviin jakeisiin: “Muut israelilaiset, papit ja leeviläiset asuivat kaikissa muissa Juudan kaupungeissa, kukin perintöosallaan” (Nehemian kirja 11:20). Koska tässä käytetään sanaa “Israel”, heidän mukaansa se viittaa kaikkiin kahteentoista heimoon. Mutta tässä puhutaan vartavasten papeista ja leeviläisistä—jotka kuuluvat Juudan valtioon, eivät kymmenheimoiseen Israelin valtioon. He olivat itse asiassa Israelin “jäännösosa”—kahdentoista heimon “jäljelle jääneet” ollen kylläkin israelilaisia, mutteivat Israelin valtion asukkaita. He palasivat oman perinöosansa maahan, Juudan valtioon.

Nehemia toteaa selkeästi: “Nämä ovat tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtevät pakkosiirtolaisuuteen vankeudesta (Juudan Babylonian vankeuteen—ei Israelin valtion), johon Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli heidät vienyt …” (Nehemian kirja 7:6). Mikään kymmenestä heimosta ei jäänyt Palestiinaan Assyrian pakkosiirtolaisuuden jälkeen yli 100 vuotta aikaisemmin (2 Kuninkaiden kirja 17:18).

Esra sanoo: “Silloin israelilaiset, papit ja leeviläiset ja muut pakkosiirtolaiset viettivät Jumalan temppelin vihkiäisiä …” (Esran kirja 6:16). Nämä juhlijat olivat Juudan valtakuntalaisia—eivät Israelin valtakuntalaisia—mutta olivat kuitenkin “Israelin lapsia, israelilaisia”.

Esran ja Nehemian kirjat luettelevat Babylonista (Baabelista) Palestiinaan palaavien sukuluettelot—eikä niissä mainita ketään muun kymmenen heimon henkilöä! Kristuksen aikana Jerusalemissa asuvat kuuluivat näihin kolmeen Israelin heimoon, mutteivat olleet Israelin valtiolaisia. Parannuksen tehneistä suurin osa, jolleivat kaikki, olivat Benjaminin heimolaisia, kuten Paavali itsekin totesi olevansa.

Israelin valtio alettiin tuntea nimellä kadonneet kymmenen heimoa! Heillä ei ollut mitään muuta nimeä ja he puhuivat vierasta kieltä!

Millä nimellä heidät tunnetaan tänä päivänä? Riippumatta siitä, keitä he ovat ja missä he asuvat, he silti omistavat esikoisuuden, eivät juutalaiset. Heidän kuuluu, ei juutalaisten, periä Aabrahamille ehdotomasti taattu lupaus kansallisesta suuruudesta, rikkauksista ja mahdista. Rangaistuksen kärsittyään ja sen päätyttyä noin vuonna 1800–1803 jKr. Manassesta piti tulla maailman suurin yksittäinen valtio ja Efraimista piti tulla suuri kansainyhteisö! Missä nämä kaksi ovat nykypäivänä?

Chapter 7: Jeremian arvoituksellinen tehtävä

Saavumme nyt käsittelemään erästä Israelin historian kaikkein kiehtovimpaa ja jännittävimpää vaihetta—näemme, kuinka profetiat muodostuvat osaksi nykypäivää—kaikki tämä teologeilta piilossa.

Kun Assyria otti Israelin valtion, jonka pääkaupunkina oli Samaria, vangiksi 721–718 eKr. ja vei sen pois asuinmaastaan, Juudan kuningaskunta jatkoi olemassaoloaan Juudeassa, Palestiinan eteläosassa. Juudan valtio noudatti vielä tähän aikaan Jumalan asettamaa hallintomallia ja piti hänen antamaansa uskontoa omanaan. Jumala ei hylännyt Daavidin kanssa tekemäänsä liittoa ja Daavidin dynastia jatkui edelleen tässä maanosassa asuvien israelilaisten myötä—Juudan kansan—juutalaisten kautta.

Kun Israel poistettiin, Juuda lakkasi noudattamasta Jumalan tahtoa ja hallitusmallia ja alkoi toimia kuten ympäröivät pakanakansat, ja teki syntiä vielä Israeliakin enemmän. Lopulta Herra saattoi myös Juudan kansan pakkosiirtolaisorjiksi.

Ennen Juudan lankeamista Jumala puhui profeetta Hoosean kautta: “Jos sinä Israel, harjoitatkin haureutta, älköön Juuda saattako itseänsä syynalaiseksi …” (Hoosean kirja 4:15). Myöhemmin Herra sanoi Jeremialle: “Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, ISrael, on … harjoittanut haureutta? … ja hänen sisarensa Juudan, tuo uskoton, näki sen vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, ISraelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin … Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi (vähemmän syylliseksi) kuin Juuda, tuo uskoton” (Jeremian kirja 3:6–11).

Myös tässä tehdään varsin selväksi, että Israelin 12 heimoa jakautui kahdeksi täysin erilliseksi valtioksi. Kaikista todisteista huolimatta tätä totuutta vastustetaan, ja monet kieltävät edelleenkin näiden kirjoitusten paikkansapitävyyden ja he pyrkivät vähättelevät tämän tiedon esiintuojia.

Katsotaan nyt, kuinka Juuda (juutalaiset) poistettiin asuinmaastaan—yli 130 vuotta ISraelin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Heidät vietiin orjiksi Babyloniaan—ei Assyriaan, jonne Israel vietiin aikaisemmin.

“Ja Herra sanoi: Minä toimitan myöskin Juudan pois kasvojeni edestä, niinkuin minä olen toimittanut pois Israelin; ja minä hylkään Jerusalemin, tämän kaupungin, jonka minä olin valinnut, ja temppelin, josta minä olin sanonut: Minun nimeni on oleva siinä” (2 Kuninkaiden kirja 23:27).

Jumala ajoi Israelin pakkosiirtolaisuuteen, hän ajoi 130 vuotta myöhemmin myös juutalaiset pois omasta maastaan ja otatti koko valtion vangeiksi ja orjiksi.

Jeremian salamyhkäinen tehtävä

Jumala kutsui tämän siirtomaaorjuuden aikakaudella varsiin erityisen profeetan, vain varsin harvat ovat ymmärtäneet hänen kutsumustaan ja tehtäväänsä. Profeetta Jeremialla oli ainutlaatuinen, ei kuitenkaan laajasti tunnettu osa tapahtumien kulussa kyseisen siirtomaaorjuuden aikana.

Raamatussa oli vain kolme ihmistä, jotka oli pyhitetty tehtäviinsä ennen heidän syntymäänsä—ja Jeremia oli heistä ensimmäinen. Kuinka tärkeä hänen tehtävänsä täytyikään olla! Nämä kaksi muuta olivat Johannes Kastaja ja Jeesus Kristus!

Herra puhui Jeremialle jo nuorukaisena, eräiden todisteiden mukaan noin seitsemäntoistavuotiaasta alkaen. Tehtävänsä lopussa hän oli harmaahapsinen iäkäs patriarkka.

Jeremian kirjan alku kuvaa tätä tuntemattomaksi jäänyttä tehtäväänkutsua seuraavasti: “Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi” (Jeremian kirja 1:5).

Mutta Jeremiaa pelotti: “Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori!”

Herra vastasi hänelle: “Älä sano: Minä olen nuori, vaan mene, kunne minä ikinä sinut lähetän ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut” (jakeet 6-8).

Sen jälkeen Herra ojensi kätensä ja kosketti Jeremian suuta ja sanoi: “Katso, minä panen sanani sinun suuhusi. Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan” (jakeet 9-10). Englantilainen Authorised Version kääntää tämän saman sanoilla: “repimään juurineen ja kaatamaan maahan, hävittämään ja heittämään maahan, rakenramaan ja istuttamaan.”

Huomaa, kuinka Jeremia asetettiin yli kansojenyli useamman kuningaskunnan. Hän oli Juudassa asuva juutalaisnuorukainen. Hänet asetettiin Juudan profeetaksi—eikä ainoastaan Juudan, vaan yli kansojenkuningaskuntien! Hänet asetettiin näiden kuningaskuntien yli kahta tehtävää suorittamaan: ensin “repimään maasta”, “repimään juurineen”, “hajottamaan”, “kukistamaan”, sekä toiseksi rakentamaan ja istuttamaan.

Nykypäivältä piilossa

Etsi teksti omasta Raamatustasi! Jumala käytti profeetta Jeremiaa Juudan valtiota varoittamaan, kun he tekivät syntiä Jumalan hallitusta ja lakeja vastaan. Hänen piti varoittaa tätä kapinallista valtiota sitä kohtaavalta rangaistukselta—tulevalta kaldealaisten hyökkäykseltä sekä vangiksi ottamiselta—jolleivat he ajoissa tunnustaisi pahoja tekojaan ja muuttaisi tapojaan. Jeremia toimi sanansaattajana—viestin välittäjänä—Juudan ja Babylonian kuninkainden välillä.

On yleisesti tunnettu tosiasia, että Jeremian tehtävänä oli varoittaa Juudaa sitä kohtaavasta pakkosiirtolaisuudesta sekä Juudan valtakunnassa sijaitsevan Daavidin valtaistuimen “hajottaminen” ja “kukistaminen”.

Tiedetään myös, että kuningas Nebukadnessar valloitti Juudan valtion ja että juutalaiset vietiin vangeiksi Babyloniaan. Tiedetään, että heidän valtionsa olemassaolo lakkasi, ja että Daavidin dynastiaa ei hallinnut enää kukaan Juudan kuningaskunnassa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Oliko Jumala tässä vaiheessa unohtanut Daavidille antamansa lupauksen, jonka mukaan hänen dynastiansa ei tulisi koskaan hiipumaan—ja jonka mukaan Salomonissa varmistettu Daavidin valtaistuin tulisi jatkumaan polveseta polveen ainaisesti? Oliko Kaikkivaltias Jumala unohtanut, että hän oli vannonut valan, ettei hän koskaan muuttaisi tätä antamaansa lupausta—eikö siinäkään tapauksessa, että tulevat kuninkaat ja kansalaiset kapinoisivat ja tekisivät syntiä? Eikö Jumala ollut enää uskollinen? Eikö Raamattu olekaan pyhän Jumalan inspiroima sana?

Huomaa mitä sanottiin! Lue omasta Raamatustasi! Jeremian tehtävänä oli hajoittaa ja kukistaa Daavidin valtaistuin pois Juudan valtiosta—eikä siinä kaikki—hänen piti myös rakentaa ja istsuttaa! Mitä hänen piti rakentaa ja istuttaa?

Hänen piti “repiä juurineen” Juudalta—Daavidin valtaistuin, jonka Jumala oli vannonut säilyttävänsä ikuisesti! Jeremiaa ei ollut asetettu ainoastaan yhden kansan, Juudan ylle—vaan kansojen, kuningaskuntien —niin Israelin kuin Juudan kuningaskunnankin ylle!

Häntä käytettiin Juudan valtaistuimen “juurineen poisvetämiseen”. Entä mitä hänen piti tehdä Israelissa? Hänen piti rakentaa ja istuttaa edellistä vähemmän tunnetun tehtävänsä mukaisesti!

Daavidin valtaistuimen hallitsijoista viimeksi tunnettu oli Juudan kuningas Sidkia. Hänet poistettiin vallasta kun valtaistuin poistettiin Juudalta vuonna 585 eKr.—lähes 600 vuotta ennen Kristusta!

Mitä tälle valtaistuimelle tapahtui sen jälkeen? Missä se oli seuraavan 600 vuoden ajan vuodesta 585 eKr. aina Kristuksen syntymään asti? Tiedämme, ettei Jeremia istuttanut ja rakentanut Babylonissa. Jumalan lupauksen mukaan Daavidin valtaistuimen tuli hallita Israelilaisia kaikkien sukupolvien ajan—ei pakanoita. Pakanahallitsijoiden hallintojärjestys Babyloniassa kirjattiin ja se tunnetaan.

Daavidin valtaistuinta ei enää koskaan istutettu tai rakennettu juutalaisten keskuuteen! Se ei hallinnut juutalaisia Kristuksen aikakaudella, vaan juutalaiset olivat Rooman hallinnon alaisuudessa. Jeesus ei astunut tälle valtaistuimelle. Valtaistuin ei olut Juudassa—ei sen maa–alueilla eikä sen kansalaisten keskuudessa—se ei ollut Juudassa Jeesuksen aikana. Jeesus sanoi, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta! Kuitenkin hän oli saava Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen (Evankeliumi Luukaan mukaan 1:32)!

Jumala antoi Jeremialle tämän valtaistuimen istuttamisen ja rakentamisen tehtäväksi—tämän elinaikana! Jeremia lähetettiin Juudaan ja Israeliin. Häntä käytettiin Daavidin valtaistuimen Juudasta juurineen repimiseen. Lisäksi hänen piti istuttaa, rakentaa se tapahtumien vaatimana Israeliin, joka oli ollut kauan ilman kuningasta—kadonneen Israelin joukkoon, Israelin, joka ei enää tiennyt olevansa Israel, vaan luuli olevansa yksi pakanakansoista! Tämän vuoksi valtaistuimen ja sen paikan piti jäädä maailmalta piiloon lopunaikaan saakka.

Valtaistuimen poisto

Jeremialle annetun elämäntehtävän suorittaminen on todella hämmästyttävä tarina. Jeremian kirjan ensimmäiset luvut keskittyvät tähän työhön ja juutalaisia lähestyvän pakkosiirtolaisuuden varoittamiseen. Hän varoitti kuninkaita, pappeja, profeettoja sekä Juudan kansalaisia Jumalan sanan mukaisesti. Hänet heitettiin vankilaan—kukaan ei totellut Jumalan sanomaa. Vihdoin Juudan valtio valloitettiin.

Tiedämme, että Babylonialaiset veivät Juudan kolmessa vaiheessa pois asuinmaastaan. Juuda vallattiin ensimmäistä kertaa vuonna 604 eKr., kaksi vuotta myöhemmin kuin yleisesti uskotaan, mutta se ei joutunut kokonaan näiden pakanallisten babylonialaisten käsiin, vaan vasta kokonaisen 19-vuotisen aikasyklin päästä vuonna 585 eKr. Jeremian kirja kertoo hänen osastaan tämän pakkosiirtolaisuuden aikaisiin tapahtumiin.

Alamme nyt käsittelemään erittäin mielenkiintoisia tapahtumia. Niin Raamattu kuin yleinen historiantutkimuskin kirjaavat Juudan kuningas Sidkian (Zedekiah, engl nimi) viimeiseksi Daavidin valtaistuimen hallitsijaksi. Paina mieleesi hänen nimensä. Lue sitten 2. Kuninkaiden kirjan 24 luvun jakeesta 18: “Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta.”

Seuraavassa meillä on lyhyehkö kuvaus Daavidin valtaistuimen hajottamisen ja juurista repimisen loppuhetkiltä: “Kun Jerusalem oli valloitettu—sillä Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennessä kuussa, oli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, kaikkine sotajoukkoineen hyökännyt Jerusalemin kimppuun ja saartanut sen, ja Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä, oli kaupunki vallattu … Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, niin he pakenivat … mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla. Ja he ottivat hänet kiinni ja veivät Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion. Ja Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat Riblassa hänen silmiensä edessä; ja kaikki Juudan ylimykset Baabelin kuningas teurastutti. Sitten hän sokaisutti Sidkian silmät ja kytketti hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin” (Jeremian kirja 39:1-7).

Jeremian kirjan 52 luvun ensimmäiset yksitoista jaetta kertoo lähes sanatarkasti samasta tapahtumasta lisäten siihen: “ja pani hänet (Sidkian) vankihuoneeseen, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti.”

Tässä yhteenveto tapahtumista:

1) Baabelin kuningas tappoi kaikki Sidkian pojat, Daavidin valtaistuimen jälkeläiset.

2) Hän tappoi myös kaikki Juudan ylimykset, jottei valtaistuimelle jäisi yhtään perijää.

3) Sidkian silmien puhkaisemisen jälkeen hänet vietiin Baabeliin vankityrmään, jossa hän sitten kuoli.

4) Näyttää siltä, että Daavidin dynastia lakkasi hänen jälkeläistensä kuoltua. Näin uskotaan yleisesti tapahtuneen. Tästä päivästä lähtien valtaistuin ei ollut enää Juudan, Jerusalemin eikä myöskään juutalaisten keskuudessa!

Entä sitten Jekonja?

Samoihin aikoihin entinen Juudan kuningas oli myös tyrmässä Baabelissa—hänellä oli poikia, jotka saattaisivat jatkaa Daavidin sukua. Entinen kuningas Joojakin (Jekonja), joka vietiin kahleissa Babyloniin, palautettiin kunniaansa 37 vuotta siirtomaavankeuden jälkeen (2 Kuninkaiden kirja 25:27–30). Hänelle annettiin jopa “kuninkaan” tittelinsä takaisin yhdessä muiden vankina olleiden vasaali”kuninkaiden” mukana.

Yksi Jekonjan pojista oli Sealtiel, joka oli Serubbaabelin isä. Serubbaabel oli kuninkaallista Daavidin sukua, jonka jälkeläinen itse Jeesus Kristus tuli olemaan (Evankeliumi Matteuksen mukaan 1:12)! Serubbabel oli se sama mies, jolle Jumala antoi kuningas Kyyroksen, Persian kuninkaan, kautta käskyn palata kuvernöörinä—ei kuninkaansa—Jerusalemiin ja rakentaa uudelleen Jumalalle temppelin 70 vuotta pakkosiitolaisuuden jälkeen.

Kuitenkaan Jekonja eikä myöskään kukaan hänen pojistaan hallinnut Juudan kuninkaana. Miksei?

Kun kerran Daavidin perillinen oli olemassa ja hengissä, miksei hänestä tehty kuningasta Jerusalemissa? Yksinkertaisesti, koska Jumala ei sallinut tämän tapahtua!

Jumala asettaa kuninkaat—ja poistaa heidät! Jumala oli päättänyt poistaa Daavidin kruunun Peresin suvulta ja antaa sen Serahin pojalle. Kuitenkin kunikaallisen suvun piti jatkua Daavidista suorana linjana, jotta satoja vuosia myöhemmin Kristus voisi syntyä Daavidin siemenestä. Jumala oli luvannut Daavidille, että hänen jälkeläisensä tulisivat aina hallitsemaan valtaistuimella! Monen mutkaisen ja ihmeellisen—jopa ristiriitaiselta kuulostavan—profetian kautta Jeremia sai vaikean Jumalan antaman tehtävänsä täytäntöön!

“Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus oikeassa kädessäni—siitäkin minä sinut repäisen irti” (Jeremian kirja 22:24). Jumala halusi päättää näiden kuninkaisen sukupuun. Hän siirsi kruunun—eikä antanut Konjan poikien hallita Juudan kuninkaina! Jumala kukisti ja antoi valtaistuimen toisen Juudan perheen sukuhaaralle.

Jumala sanoi Jeremialle voimallisesti: “Näin sanoo Herra: merkitkää tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, jolla ei elinpäivinänsä onnea ole. Sillä ei kenelläkään hänen jälkeläisistänsä sitä onnea tule, että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa.” (Jeremian kirja 22:30).

Jumala puhui! Jeremia kirjasi sen! Historian kulki Jumalan määräämästi! Jekonialla oli lapsia—Jumala kirjautti tämän tosiseikan luettavaksemme (ks. 1 Aikakirja 3:17; Evankeliumi Matteuksen mukaan 1:12)—mutta Daavidin valtaistuimella hän oli lapseton—kukaan hänen lapsistaan ei tullut astumaan tälle valtaistuimelle!

Kruunu oli täten poistunut Peresin suvulta, poistettu Juudalta, kaikki mahdolliset perijät tapettu ja Jekonia (Joojakim) virui vankilassa Babyloniassa Jumalan tuomitessa hänen hallitsijasukunsa lakkautetuksi!

Jeremia oli nyt saanut ensimmäisen osan tehtäväänsä suoritetuksi. Valtaistuin oli poistettu paikaltaan, valtakunta oli hävitetty. Nyt alkoi Juudan OMA kansallinen rankaisukausi.

Minne Jeremia meni?

Entä mikä oli Jeremian toinen tärkeä tehtävä?

Jeremia oli itse juutalaisten pakkosiirtolaisten joukossa. Hänen täytyi kuitenkin vapautua voidakseen suorittaa tehtävän loppuosa.

“Ja Nebukadnessar, Baabelin kuningas oli antanut Nebusaradanille, henkivartijain päällikölle, Jeremiasta tämän käskyn: Ota hänet ja pidä hänestä huoli; älä tee hänelle mitään pahaa, vaan tee hänelle niin, kuin hän itse sinulle sanoo” (Jeremian kirja 39:11–12). “Henkivartijain päällikkö haetti Jeremian ja sanoi hänelle … Ja katso, nyt minä tänä päivänä päästän sinut kahleista, jotka ovat käsissäsi. Jos näet hyväksi tulla kanssani Baabeliin, niin tule, ja minä pidän sinusta huolen. Mutta jos et näe hyväksi tulla minun kanssani Baabeliin, niin älä tule. Katso koko maa on edessäsi, minne näet hyväksi ja oikeaksi mennä, sinne mene … Ja henkivartijain päällikkö antoi hänelle evästä ja lahjoja (rahaa) ja päästi hänet menemään” (Jer. 40:2-5).

Niin Jeremia saatettiin täysin vapaaksi rahojen kera ja näin hän saattoi toimittaa toisen osan tehtäväänsä. Minne hän sitten lähti?

Nyt alamme lukea Jeremian kirjan kaikkein jännittävimpiä ja uskomattomimpia tapahtumia, joita tuskin kukaan on aikaisemmin huomannut. “Niin Jeremia meni Gedaljan, Ahikamin pojan, tykö Mispaan ja asui hänen luonaan maahan jääneen kansan keskuudessa” (jae 6).

Babylonian kuningas oli tehnyt Gedaljasta jäljellejääneiden juutalaisten kuvernöörin, ja koska Jerusalem oli tuhottu, hän teki Mispaan pääpaikkansa. Ammonin kuningas aikoi kuitenkin murhata hänet Ismael-nimisen juutalaismiehen avulla. Näin tapahtuikin: kuvernööri sekä osa juutalaisista kuoli. Jeremia kuitenkin selviytyi hengissä.

“Sitten Ismael otti vangiksi kaikki kansan tähteet, mitä Mispassa oli, kuninkaan tyttäret ja kaiken Mispaan jäljelle jääneen kansan, jonka käskynhaltijaksi Nebusaradan, henkivartijain päällikkö (Baabelista), oli asettanut Gedaljan … otti ne vangeiksi ja lähti kulkemaan pois ammonilaisten luo” (Jeremian kirja 41:10).

Huomasitko? Lue tämä jae vielä uudelleen. Kuninkaan tyttäret olivat näiden juutalaisten joukossa! Juudan kuninkaan Daavidin dynastiaan kuuluvat Sidkijan tyttäret olivat heidän joukossaan!

Kuningas Sidkija kuoli Baabelin vankityrmässä (Jeremian kirja 52:11). Kaikki hänen poikansa murhattiin, samoin kaikki Juudan ylimykset. Kaikki mahdolliset Sedekian Daavidin valtaistuimen perilliset oli tapettu – paitsi kuninkaan tyttäret! Nyt ymmärrämme, miksi Jeremia lähti Mispaan!

Jeremia pakenee

Pian Joohanan- niminen mies astui Ismaelin sijaan johtajaksi. Hän lähestyi profeettaa yhdessä kapteenien kanssa pelätessään Nebukadnessarin ja Kaldean armeijan tuomiota “ja sanoivat profeetta Jeremialle: Langetkoon rukouksemme sinun eteesi, ja rukoile puolestamme Herraa … ja Herra sinun Jumalasi ilmoittakoon meille, mitä tietä meidän on kuljettava ja mitä meidän on tehtävä” (Jeremian kirja 42:2-3). He käyttäytyivät samoin kuin monet nykyäänkin itseään kristityiksi nimittävät ihmiset, jotka tiedustelevat papeilta ja pastoreilta Jumalan tahtoa ja lupaavat näiden ihmisten tavoin: “me tottelemme herran, meidän Jumalamme ääntä” (jae 6).

Mutta tarkoittavatko ihmiset mitä sanovat? Harvoin. Ihminen haluaa olla hyvä—tai ajatella olevansa hyvä—muttei tahdo tehdä hyvää.

Jeremia sai sanan Herralta, ettei heidän tarvinnut pelätä, että Herra suojelisi ja pelastaisi heidät. Kuitenkin ihmiset halusivat paeta Egyptiin. Jumala varoitti heitä menemästä sinne, koska muuten Nebukadnessarin miekka tulisi saavuttamaan heidät ja he tulisivat kuolemaan siellä. “Jos te todella käännätte kasvonne Egyptiä kohti ja menette sinne asumaan muukalaisina, niin miekka, jota te pelkäätte, on saavuttava teidät siellä … ja sinne te kuolette” (Jeremian kirja 42:15-16).

Aivan kuten ihmiset yleensä tekevät, nämäkään eivät kuunnelleet Jumalan varoitusta. “Sinä puhut valhetta”, Johanan sanoi, “Herra, meidän Jumalamme ei ole lähettänyt sinua sanomaan: Älkää menkö Egyptiin” (Jeremian kirja 43: 2-3). “Ja Joohanana … ja kaikki kansa olivat tottelemattomat Herran äänelle”( jae 4). Ihmiset, jotka kuulvasti julistavat haluavansa tehdä Herran tahdon mukaisesti, eivät yleensä tunnusta Jumalan Sanaa Jumalan tahdoksi, ellei se sattumalta satu olemaan myös heidän oman tahtonsa!

Niin Joohanan “otti kaikki Juudan tähteet … miehet, naiset ja lapset, kuninkaan tyttäret ja profeetta Jeremian ja Baarukin, Neerian pojan (Jeremian kirjurin, sihteerin). Ja he menivät Egyptin maahan” (Jeremian kirja 43:5-7).

Kun he saapuivat Egyptiin, Jumala varoitti näitä juutalaisia Jeremian kautta uudestaan, että he tulisivat hukkumaan Egyptissä miekkaan ja nälkään ja kuinka “on palaava vain muutamia pakolaisia” (Jeremian kirja 44:12–14).

Tässä joukossa vain muutamat olivat Jumalan suojeluksessa. Jumalan antama tehtävä oli suoritettava loppuun. Heidän täytyi paeta! Herra jatkoi: “Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita on palaava Egyptin maasta Juudan maahan” (Jeremian kirja 44:28).

Jumalan suojeluksessa

Baaruk oli Jeremian työtoveri ja hänen kirjurinsa, huomaa kuinka Jumala lupasi suojella häntäkin: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala sinusta, Baaruk … Katso minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, ja minkä olen istuttanut, sen minä revin irti; ja tämä kohtaa koko maata … mutta sinulle minä annan henkesi saaliiksi, mihin paikkaan sinä menetkin” (Jeremian kirja 45:2-5). Jumalan suojeli Jeremian lisäksi Baarukia!

Herra oli kertonut Jeremialle aikaisemmin: “Totisesti minä kirvoitan sinut, niin että sinun käy hyvin (= sinun jäljelle jääneittesi tulee käymään hyvin, King James käännös).” Ainoat “jäljelle jääneet” Jeremian tehtävän edetessä olivat kuninkaan tyttäret. “Totisesti minä saatan viholliset pyytämään sinua avuksensa (toinen merkitys: kohtelemaan sinua hyvin, King James käännös) onnettomuuden ja ahdistuksen aikana” (Jeremian kirja 15:11). Näin Jumala tekikin, kuten kohdissa 39:11–12 sekä 40:2-6 kerrottiin.

Jeremian kanssa olevat kuninkaalliset olivat yhdessä Jeremian kanssa Jumalan suojeluksen alaisia matkalla tuntemattomaan maahan—johon Jeremian piti rakentaa ja istuttaa heidät. Kenenkä muun tuli joutua tuntemattomaan maahan? Kymmenheimoisen esikoislupauksen omistavan Israelin kuningaskunnan!

Jeremian piti siis paeta Egyptistä, palata Juudan valtioon kuninkaallisen jäännöksen kera—ja entä sitten? Sen jälkeen hänen piti matkustaa maahan, johon “kadonneet kymmenen heimoa” olivat kulkeneet, kuten kohta näemme!

Annetaanpa Jesajan täydentää profetia: “Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta, Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. Ja Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin” (Jesajan kirja 37:32, 31).

Tämä sama profetia on löydettävissä myös 2. Kuninkaiden kirjasta 19:30–31. Tämä ennustus tuli Juudan kuningas Hiskian 14. hallintovuotena Jesajan kautta, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi valloittaa Juudan. Se oli ennustus tulevista tapahtumista—ei Hiskian hallinnon aikakaudella tapahtuvasta. Eräät kriitikot yrittävät kumota perustavan ja tärkeän tosiasian väittämällä näiden olevan samoja jäljelle jääneitä (säilyneitä) kuin 2. Aikakirjassa 30:6 mainitut. Aikakirjan jakeissa ei ole profetia, vaan yksinkertainen historiallinen katsaus Hiskian hallitokauden ensimmäisenä vuotena tapahtuneesta—siinä mainitut jäljelle jääneet eivät paenneet Jerusalemista, vaan olivat juutalaisia, jotka pakenivat Sanheribin Juudaa uhkaavia joukkoja. He pakenivat Juudaan—eivät Juudasta. Tässä tekstissä ei mainita kuvausta “juuresta alaspäin ja hedelmästä ylöspäin” kuten Jesajan 37 luvussa ja 2. Kuninkaiden kirjan 19 luvussa.

Annettu profetia on niin tärkeä, että se kirjataan kahteen kertaan! Se viittaa jäljelle jääneisiin, jotka pakenivat myöhemmin—Jeremian kanssa. Nämä Jeremian kanssa jäljelle jääneet—mukana ainakin yksi kuninkaan tyttäristä – tulevat tekemään juurta alaspäin! Tämä tarkoittaa: istutetaan uudelleen!

Sen jälkeen se tulee tekemään hedelmää ylöspäin! Se rakennetaan! Pettikö Jumala Daavidille antamansa liiton lupauksen Daavidin valtaistuimen jatkumisesta? Mistä saimme tietää istuttamisesta ja rakentamisesta? Löytyvätkö ne Raamatusta? Kyllä vain! Pystymme selvästi tunnistamaan ihmiset ja paikat, joidenka kautta valtaistuin kulkeutui eteenpäin!

Chapter 8: Arvoituksellinen repeämä

Minne Jeremia lähti kulkemaan kirjurinsa Baarukin ja kuninkaan tyttären/tyttären kanssa? Meille ei kerrota asiasta sen enempää. Raamatun tutkijat tuntevat kymmenen heimoa—“Israelin heimo” (engl. House of Israel) yhdessä nimeltään—ja kuinka nämä menettivät vaeltaessaan identiteettinsä sekä kansallisen historiansa, myös kuinka he nykyään elävät tunnistamattomina muiden kansojen keskuudessa. Jumala on kätkenyt heidän olemassaolonsa sekä heidän asuinpaikkansa sijainnin muilta kansoilta.

Kuitenkin nyt näinä lopun aikoina, kun ymmärryksen piti lisääntyä ja “taidollisten” piti ymmärtää (Danielin kirja 12: 4, 10), meille avautuu profetian salaisuus, jota ei pystytty aikaisemmin ymmärtämään. Meidän täytyy ensiksi lähteä tarkastelemaan arvoituksellista “sopimuksen repeämää, rikkomusta”, joka tapahtui Juudan, Jaakobin pojan, päivinä.

Juudalle syntyi kaksoispojat, joista esikoisen tuli olla kuninkaallinen perijä, valtikkalupauksen omistaja. Kätilö oli tietoinen kaksoisten tulosta, sillä Raamatun mukaan ensimmäisen pojan syntyessä “pisti toinen kätensä ulos; kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: Tämä tuli ensiksi ulos.” Mutta sitten käsi vetäytyi takaisin ja toinen poika syntyikin ensin.

Kätilö totesi syntyjälle: “Minkä repeämän oletkaan repäissyt itsellesi! Ja hän sai nimekseen Peres”, joka tarkoittaa “(sopimuksen) rikkojaa” Toisen kaksoispojan nimeksi tuli Serah (1 Mooseksen kirja 38:27–30).

Minkä muun tähden tämä kummallinen rikkomus olisi tullut mainituksi Raamatussa, ellei siksi, että rikkomus tultaisiin eheyttämään tulevien sukupolvien aikana? Poikien elinaikana näin ei käynyt.

Serahille, jolle solmittiin punainen lanka käteen, syntyi viisi poikaa (1 Aikakirja 2:6). Nousiko Serahin jälkeläinen valtaistuimelle vihdoin tämän rikkomuksen eheyttäen? Daavid, Sidkija, Kristus—kaikki kolme olivat Peresin suvun linjalaisia—kukaan heistä ei kuulunut Serahin sukulinjaan.

Harkitse seuravia kohtia: 1) Koska rikkomus tehtiin, valtikan tulee siirtyä takaisin Peresin suvulta Serahin suvulle. 2) Valta ei siirtynyt Serahille ennen Juudan kuningas Sidkijaa, joka oli Peresin sukupuuta. 3) Vallan piti siis siirtyä Sidkijan menetettyä kuninkuutensa. 4) Koska Daavidin suvun (Peresin suvun) kuuluu pysyä valtaistuimella kaikkien sukupolvien aikana ikuisuuteen asti, tämä perimän rikkomus voi parantua, palautua, siirtyä ainoastaan Peresin perillisen mennessä naimisiin Serahin perillisen kanssa.

Kolme siirtoa

Historialliset arkistot kertovat Serahin perillisten vaeltaneen pohjoiseen skyyttalaisten asuttamille seuduille sekä heidän jälkeläistensä muuttaneen myöhemmin Irlantiin kuningas Daavidin aikakaudella.

Kuitenkin ennen näitä tapahtumia valtikka oli Peres–Daavid-Sidkija hallitsijalinjan—erittäin kunnioitetussa—omistuksessa. Serahin suku oli taas sitä mieltä, että valtikan piti kaikella oikeudella kuulua heille, ja että jonain päivänä näin tulisi tapahtumaankin. He kokivat arvonsa tulleen alennetuksi—tämän vallanmenetyksen vuoksi.

Käsitelläänpä seuraavaksi Hesekielin kirjan 21 luvun usein väärinymmärrettyä profetiaa. Siitä käy selvästi esille, että Herra puhuu Juudan pakkosiirtolaisuudesta Babylonian kuninkaan alaisuudessa. Herran puhe jakeessa 25 kuuluu: “Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas (Sidkija), jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu (näin kävikin Jeremian tehtävän ensimmäisessä osassa). Tämä (kruunu) ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän (minä siirrän, siirrän, siirrän sen; engl. overturn); eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.”

Ymmärrä tämä: “Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu.” Kruunu oli Daavidin dynastiaan kuuluvan kuningas Sidkijan omistuksessa. Tämän mukaan se piti poistaa. Kruunu poistettiinkin. Sidkija kuoli Babylonissa, myös hänen poikansa sekä kaikki Juudan ylimykset tapettiin siellä. “Tämä ei jää tällensä”, käärelakki ei poistu, vaantulee vaihtumaan—valta tulee siirtymään—toinen tulee kantamaan kruunua. Jumalan lupaus Daavidille ei tule lakkaamaan!

“Alhainen korotetaan, korkea alennetaan.” Kuka on tämä “korkea”? Hän oli Juudan kuningas Sidkija, ja nyt hänet alennettiin ja hän tuli menettämään kruununsa. Juuda oli ollut “korkea” Israelin ollessa “alhainen”—monta vuotta ilman kuningasta (Hoos. 3:4). Peresin suku oli ollut “korkea”; Serahin suku taas oli “alhainen”.

“Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän (minä siirrän, siirrän, siirrän sen; engl. overturn); eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.” Mikä piti siirtää? Käärelakki ja kruunu, eikä vain yhden kerran—vaan sen piti siirtyä kolme kertaa. Siirtyessään Sidkija, Juudan heimo ja Peresin suku tultaisiin alennuttamaan ja Israelin heimo ja Serahin suku tultaisiin korotettamaan! Kolmesta siirrosta ensimmäinen tapahtui Jeremian tehtävän ensmmäisellä puoliskolla.

“Eikä tästä ole jäävä mitään.” Tarkoittaako tämä, että valtaistuin—kruunu—lakkaa? Ei tietenkään! Kuinka se voitaisiin siirtää vielä kaksi kertaa yhdeltä toiselle, jos se lakkaisi? Jos sitä ei enää olisi, kuinka se voitaisiin antaa hänelle, jolla on oikeus—Kristukselle—hänen toisen tulemuksensa aikaan? Kuinka “alhainen” voitaisiin nostaa kruunun kanssa, jos sitä ei enää olisi olemassa? Lause tarkoittaa siten: “Sitä ei enää siirretä ennenkuin Kristuksen toisen paluun aikaan”, kunnes se vihdoin viimein annetaan Kristukselle!

Jumala ei riko Daavidille antamaansa varmaa lupausta! Daavidin sukupolvi yksi toisensa jälkeen tulee kantamaan tätä kruunua! Nyt tuli vihdoin Jeremian tehtävän toisen osan aika. Kruunu piti istuttaa uudelleen ja rakentaa, se piti siirtää toiselle! Minnekkä? Kenelle?

Esitä “arvoitus” ja lausu “vertaus”!

“Arvoitus” ja “vertaus”—luku kertoo Daavidin valtaistuimen istuttamiseta ja uudellenrakentamiseta vertauskuvallisin sanoin, jotka ovat jääneet salaisuudeksi tähän asti. Kuitenkin nyt teen asian niin selväksi, että pikkulapsikin voi ymmärtää sen!

Kuvaus täyttää Hesekielin profetian 17 luvun. Lue koko luku tarkasti. Huomaa, kuinka tämä profetian viesti osoitetaan Israelin heimolle (engl. House of Israel), eikä Juudalle ts. juutalaisille. Viesti tuo valon nykyajan eksyksissä olevalle Israelin heimolle!

Hesekielin käsketään ensin esittää arvoitus ja sen jälkeen lausua vertaus. Jakeet 3-10 sisältävät tämän arvoituksen ja jakeesta 11 lähtien Herra selittää mitä arvoitus merkitsee: “Sano uppiniskaiselle suvulle (“uppiniskainen suku” on ISraelin kymmenheimoinen kansa, ks. Hesekielin kirja 12:9), ettekö tiedä mitä tämä tarkoittaa? Sano …”. Hesekielin käskettiin, hänet oli asetettu heidän profeetakseen.

Arvoituksessa suuri kotka tuli Lebanoniin ja otti setripuun latvuksen. Tämän selitetään edustavan kuningas Nebukadnessaria, joka saapui Jerusalemiin ja otti vangiksi Juudan kuninkaan. Latvalehvän taittaminen ja kauppiasten maahan vieminen tarkoittavat taas selityksen mukaan kuninkaan poikien vangiksi ottoa. “Sitten hän otti siitä maasta taimen (siemenen)”, kertoo taas Nebukadnessarin ottavan kansan sekä Juudan mahtavat mukanaan. Hän “otti sen ja pani pajuksi, ja siitä tuli rehevä viinipuu, matalakasvuinen”, tarkoitti juutalaisten kanssa tehtyä liittoa, jonka mukaisesti he saivat asua rauhassa ja kasvaa, vaikka olivatkin kaldealaisten hallittavina. “Toisen suuren kotkan” selitetään esittävän Egyptin faaraota.

Tämä arvoitus kattaa Jeremian tehtävän ensimmäisen osan. Tehtävän toisesta osasta—Daavidin valtaistuimen istuttamisesta—puhutaan vertauksen jakeissa 22–24: “Näin sanoo Herra, Herra: Mutta minä otan yhden latvuksen siitä korkeasta setripuusta.” Jumalan oman selityksen mukaan setripuu edustaa Juudan valtiota ja sen korkein latvus on Juudan kuningas. Vertauksen mukaan Nebukadnessar otti kaikkein korkeimman latvuksen—heidän kuninkaansa. Samassa vertauksessa nyt Jumala—ei Nebukadnessar, vaan Jumala—ottaa yhden latvuksen. Ei minkä tahansa oksan, vaan yhden latvuksen (engl. of the highest branch)—Sidkajan lapsista. Kuitenkin Nebukadnessar oli ottanut ja tappanut kaikki Sidkajan poikalapset.

Jumala aikoi nyt ottaa profeetta Jeremian avulla tästä latvuksesta ja “istutta sen” (jae 22). “Hennon latvalehvän minä siitä taitan ja istutan korkealle jyrkälle vuorelle”, päätti kaikkivoiva Jumala lauseensa!

Vai niin! “Hento latvalehvä”! Latvan lehvien edustaessa kuningas Sidjkajan lapsia, niistä hennon täytyy siten tarkoittaa varmaankin hänen tytärtään! Lisäksi sanottiin: “… istutan sen.” Voiko symbolinen kuvaus kertoa tätä selvemmin, kuinka nuoresta juutalaisprinsessasta tuli tulla se siemen, jonka avulla Daavidin valtaistuin tultiin istuttaamaan uudelleen? Minnekkä se tultiin sitten istuttamaan? Herran mukaan “korkealle ja jyrkälle vuorelle”! “Vuori” vertauksissa kuvaa aina valtiota.

Mikä valtio?

ISraeliin vuoren korkeuteen minä sen istutan”, vastasi ikuinen Jumala! Daavidin valtaistuin tuli istuttaa Israeliin, sen jälkeen kuin se oli otettu pois Juudalta! Voisiko sen selvemmin sanoa? “… Ja se (hento latvalehvä—kuninkaan tytär) kantaa lehviä ja tekee hedelmää, ja siitä tulee mahtava setri.”

Päättyikö Daavidin valtaistuin Juudan kuninkaaseen Sidkiaan? Unohtiko Jumala liittonsa? Ei tietenkään! Vertaa edellistä kuvausta Jesajan kirjan 37 luvun jakeisiin 31–32: “Ja Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin (istutetaan) ja hedelmää ylöspäin.” Juudasta pois lähtenyt istutettiin Israeliin! Kun tämä hebrealainen prinsessa tuli “istutetuksi” valtaistuimelle nyt Israeliin, pois näkyviltä—valtaistuin tulisi kantamaan hedelmää. Hän tulisi menemään naimisiin, saamaan lapsia ja hänen poikansa tulisivat jatkamaan Daavidin dynastiaa!

“Ja sen alla asuvat kaikki linnut, kaikki mikä siivekästä on, ne asuvat sen oksain varjossa” (Hes. 17:23). “Kadonneen” Israelin tuli nyt muodostaa valtakunta ja tulla taas itseänsä hallitsevaksi valtioksi ja tulla aikanaan levittäytymään maapallon ympäri vallan ja voiman saavuttaen. Heidän tuli periä ilman ehtoja annettu esikoisuus Jumalan Aabrahamin kanssa tekemän liiton mukaisesti!

Jae 24 kuvaa tässä arvoituksessa ja vertauksessa: “Ja kaikki metsän puut.” “Puita” verrataan valtioihin eli toisin sanoen “kaikki maapallon valtiot” “tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka teen korkean puun matalaksi.” Tämä korkea puu Juuda oli pitänyt valtikkaa 130 vuotta hallussaan Israelin joutuessa pakkosiirtolaisiksi, mutta nyt se alennettiin orjan asemaan. Lause jatkuu: “Ja matalan puun korkeaksi.” Israel oli ollut 130 vuoden ajan se “matala puu”. Nyt Israel oli tehty korkeaksi ja sen piti muuttua taas kukoistavaksi valtioksi saaden Daavidin sukulinjan jälkeläisen kuninkaakseen. Lause päättyy: “Tuoreen puun (Juudan) kuivaksi ja kuivan puun (Israelin) kukoistavaksi.”

Vertaa tätä Hesekielin 21 luvun jakeeseen 26: “Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu … alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi (siirrän) …” jne. Sekin kertoo kuinka kruunu siirretään Juudalta Israelille.

Israel oli Irlannissa itsenäisenä neljä vuosisataa. Sillä oli Irlannissa myös kuninkaallinen linja, johon Sidkian tytär oli juurrutettu. Irlannin israelilaiset koostuivat muinaisesta koloniasta, joka ei ollut mennyt Assyriaan muiden pakkosiirtolaisten mukana.

Israeliin, johtajinaan Efraimin ja Manassen heimot, esikoisuuden omaavana tuli nyt kukoistaa ja vaurastua aikoinaan. “Minä, Herra olen puhunut, ja minä sen teen” (Hesekielin kirja 17:24).

Kyllä, tuo esikoisuus oli nyt Isrelilla, jonka uskottiin olevan yksi pakanakansoista, vaikkakin he olivat unohdettu Israelin heimo, jonka piti kasvaa luvatusti suureksi kansanjoukoksi—suureksi kansaksi ja kansanyhteisöksi, vihollistensa portit omistaen, siirtomaavaltoja ympäri maailman perustaen, maan voimavaroilla ja rikkauksilla siunattuna. Kun he tulivat sittemmin voimakkaaksi valtiolliseksi mahdiksi, Daavidin valtaistuimen piti löytyä heidän keskuudestaan sinne istutettuna!

Minne Jeremia lähti kuninkaallinen siemen mukanaan Israelin kadonnutta heimoa etsimään ja sinne siementä istuttamaan? Missä Israel on tänä päivänä? Kuinka “(sopimuksen) rikkominen” eheytettiin ja kuinka Serahin poika nousi valtaistuimelle? Onko meillä tietoa tästä kaikesta?

Kyllä meillä on! Raamatun profetia ilmoittaa täsmälleen kyseisten paikkojen sijainnin! Myös maailmanhistoria antaa tietoa Jeremian vaellusreitistä!

Chapter 9: Israelin uusi maa

Olemme nyt valmiit katsomaan, mihin Israelin maasta poisheitetyt heimot asettautuivat. Tiedämme, että he ovat olemassa nykyään vahvana kansana ja kansainyhteisönä, ja että heidän luullaan olevan ei–juutalainen kansa. Kun paikannamme heidän sijaintinsa, tulemme löytämään myös Daavidin valtaistuimen!

Profetian useat eri osat kertovat näiden ihmisten kohtalosta näinä viimeisinä aikoina. Ne oli tarkoitettu ymmärrettäväksi vasta näinä “lopunaikoina”, lisäksi ihmisten, joiden Jumala antoi ne ymmärtää, tuli saattaa tämän profetian sanoma siinä mainituille kansoille!

Paina ensiksikin mielesi seuraavat seikat:

Profeetta Aamos kirjoitti Israelin valtion 13. kuninkaan vallan aikana, kuninkaita oli kaiken kaikkiaan 19, ja sanoi (Aamoksen kirja 1:1) seuraavasti: “Katso Herran silmät ovat syntistä valtakuntaa vastaan (Israelin valtiota—Juudan valtio ei ollut vielä tehnyt syntiä), ja minä hävitän sen maan pinnalta; kuitenkin en minä Jaakobin heimoa kokonaan hävitä, sanoo Herra. Sillä katso, minä käsken seuloa Isrelin heimoa kaikkien kansain seassa, niinkuin seulalla seulotaan: ei jyvääkään maahan putoa” (Aamoksen kirja 9:8-9).

Tällä jakeella selitetään yleensä juutalaisten hajoittaminen. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä juutalaisten taikka Juudan valtion kanssa, vaan se puhuu kymmenheimoisesta Israelin heimosta (engl. house of Israel)—jotka ajettiin Assyriaan pakkosiirtolaisiksi, jotka vaelsivat sitten sieltä pois ja hajaantuivat kansojen joukkoon ennen juutalaisten Babyloniin viemistä. Tämän profetian mukaan ISraelin (ei Juudan) piti tulla seulotuksi muiden maiden joukkoon—nämä israelilaiset menettivät identitettinsä—kuitenkin Jumala sanoi varjelevansa ja pitävänsä heistä huolen: “ei jyväkään putoa maahan.”

Uusi kotimaa

Juuri tänä aikana israelilaisten piti olla “ilman kuningasta ja ruhtinasta” (Hoosean kirja 3:4). Tiedämme, että nämä ihmiset seuloituivat kansojen kautta. Monet Uuden Testamentin tekstit antavat ymmärtää näin käyneen. Vaikkakin monet heistä olivat vielä hajallaan ensimmäisellä vuosisadalla, osa heistä oli jo vakiinnuttanut asuinpaikkansa Jeremian elinaikana tietylle alueelle—140 vuotta pakkosiirtolaisuutensa jälkeen.

Lopulta nämä esikoisuuden omistavat vaeltavat israelilaiset saapuivat suurin joukoin tälle uudelle, heidän omakseen tarkoitetulle maalle. Ikuinen Jumala lausuu 2. Samuelin ki jassa 7:10 ja 1. Aikakirjassa 17.9: “Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan (Jeremialle oli annettu tehtäväksi valtaistimen istuttaminen heidän keskuuteensa) sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton.” Koko raamatunkohdan asiayhteys näyttää, ettei tässä puhuta Palestiinasta, vaan aivan toisesta maasta, johon Palestiinasta poistettujen israelilaisten piti hajaantumisensa jälkeen kokoontua, Palestiina puolestaan tuli pakanakansojen asuttamaksi.

Huomaa, kuinka Palestiinasta poistamisen ja kansojen kautta seulomisen jälkeen, oltuaan kauan ilman kuningasta ja ruhtinasta, menetettyään identiteettinsä, heidät piti nyt “istuttaa” outoon kaukaiseen maahan, joka oli heidän omansa, heille tarkoitettu. Sinne saavuttuaan heidän ei tulisi mennä enää minnekkään muualle! Tämän mukaan ei edes meidän elämämme aikana.

Toisista profetioista luimme, kuinka näiden kansojen tuli ottaa haltuunsa siirtomaita ympäri maailman. Heidän tuli selvästikkin alkaa levittäytyä tästä “kotimaastaan” alkaen, jossa Daavidin valtaistuimen hallintopaikka tulisi olemaan.

Pidä mielessäsi, että “paikalleen asetuttuaan” ja Daavidin valtaistuimen sinne istutetuksi tultua, he eivät enää lähtisi sieltä pois. Paikka, jonne Jeremia istutti Daavidin valtikan 2500 vuotta sitten, on edelleen näiden samojen ihmisten asuinsijana!

Tämän vuoksi meidän päiviimme tai näiden ihmisten asuinpaikkan viittaavat juuri ennen Kristuksen paluuta olevat profetiat paljastavat meille Jeremian istutuspaikan. Israelin valtion kerrotaan Kristuksen palattua palaavan vielä Palestiinaan—istuttamaan viinirypäleitä Samariaan, alkuperäiseen maahansa. Profetiat, jotka käsittelevät paikkaa, josta he sinne vaeltavat, paljastaa meille “kadonneiden” kymmenen Israelin heimon sijainnin! Myös kaksi viimeisintä valtaistuimen siirtoa tapahtui suurin piirtein samalla maa-alueella.

Kadonnut Israel paikannetaan

Eipä odoteta enää kauempaa, vaan lähdetäänpä heti katsomaan, minne profetia sijoittaa nämä esikoisuuden haltijat, joilla oli Daavidin valtaistuin ja lupaukset maapallon rikkauksista hallussaan. Heidät erotettiin Juudasta—juutalaisista—useilla nimillä: “Efraim”, “Joosef”, “Jaakob”, “Raakel” (Joosefin äiti), “Samaria” (heidän entinen kotimaansa) ja “Israel”.

Hoosean kirjan 12 luvun jakeen 1 mukaisesti: “Efraim … seuraa itätuulta (engl. followeth after the east wind; suom. käännös ympäröinyt minut vilpillä ei ole sananmukainen). “Itätuuli” kulkee länteen. Efraimin piti siis kulkea Assyriasta länteenpäin. Kun Herra vannoi Daavidille tämän valtaistuimen ikuisen jatkumisen, hän sanoi: “Minä asetan hänen kätensä (valtikan) vallitsemaan merta” (Psalmien kirja 89: 26). Valtikka “asetettiin”, istutettiin “merta” vallitsemaan.

Herra sanoi Jeremian kautta: “Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin Juuda, tuo uskoton. Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra” (Jeremian kirja 3:11–12). Israelin ja Juudan välillä tehdään selvä ero. Tietenkin israel oli Juudan pohjoispuolella Palestiinan maassa—mutta kun nämä sanat kirjattiin Jeremian toimesta, Israel oli poistettu maastaan jo yli 130 vuotta aikaisemmin ja oli jo kauan sitten vaeltanut, Assyrialaisten kanssa, pohjoiseen (sekä länteen) pois Assyrian alkuperäiseltä asuinmaalta.

Näinä viimeisinä päivinä viestinkantajien täytyy mennä (Jerusalemista) “pohjoiseen” kadonneen Israelin löytääkseen ja tämän varoituksen sanan julistaakseen. Olinpaikan suunta on siis pohjoisessa, myös lännessä sekä merellä päin.

Saman luvun jae 18 sanoo: “Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa (King James lisää: Israelin heimon luo), ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.” Eli he tulevat Kristuksen takaisin palatessa kulkemaan Palestiinaan pohjoisesta päin, pohjoisessa sijaitsevasta asuinmaastaan käsin!

Sanottuaan “kuinka minä jättäisin sinut, Efraim?”, Herra lausuu Hoosean kautta: “Ja vavisten tulevat lapset mereltä päin (engl. lännestä päin)” (Hoosean kirja 11:8.10).

Myös sanotaan: “Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä” (Jeremian kirja 31:8). Tämä profetia on tarkoitettu “aikojen lopulle” (Jeremian kirja 30:24; 31:1), ja on osoitettu “Israelille” (jakeet 2,4,9), “Efraimille” (jakeet 6,9), ja “Samarialle” (jae 5). Jakeessa 8 annetaan vielä lisävinkki—“maan perimmäisiltä ääriltä” (engl. the coasts of the earth, maan rannikoilta)—mikä kertoo heidän vallitsevan meriä ja levittäytyvän laajasti ulkomaille siirtomaavaltojensa avulla.

Jumala viittaa Israelin heimoon, ei Juudan heimoon (Jesajan kirja 49:3,6): “Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!” (Jesajan kirja 49:12). Alkuperäisessä heprean kielessä ei ole sanaa “luode”, vaan sen sijaan käytetään sanapartta “pohjoinen ja länsi”. Se tarkoittaa koillista! Vulgate-teos kääntää “Siinimin” “Australiksi” tai “Australiaksi”. Tiedämme nyt tämän maan sijaitsevan Jerusalemista luoteeseen ja tiedämme sen levinneen jopa maailman ympäri.

Täten nykyIsrael—ja Israel Jeremian “istuttaessa” Daavidin valtaistuimen—sijaitsevat Jerusalemin luoteispuolella merta valliten! Tarkennetaanpa vielä tätä sijaintia!

Sama Jesajan 49 luku alkaa: “Kulkaa minua, te merensaaret.” Israelia kutsutaan “merensaariksi” ensimmäisessä jakeessa ja “Israeliksi” kolmannessa jakeessa. Termi “merensaaret” tai “saaret” käännetään joskus “rannikkomaiksi.”

Jeremian 31 luku, joka sijoittaa Israelin “pohjoiseen maahan” sanoo: “Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni. Kuulkaa Herran sana, te kansat (Efraim ja Manasse), ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa …” (Jeremian kirja 31:9–10).

Lue myös: “vaietkaa minun edessäni, te merensaaret … sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut” (Jesajan kirja 41:1,8).

Jeremian kirjan 31 luvussa jakeessa 10 pyydetään ilmoittamaan “kaukaisissa merensaarissa” ja kohottamaan riemuhuuto hänelle, joka on “kansojen pää” (jae 7). Eli tänä päivänä, aivankuin Jeremiankin päivänä, Israelin heimo sijaitsee “merensaarilla” ja on kansojen pää sijaiten Jerusalemista luoteeseen. Rannikkokansa, merta valliten, varmastikkaan tästä kuvauksesta ei voi erehtyä!

Katso Euroopan karttaa. Vedä viiva suoraan Jerusalemista luoteeseen koko Euroopan mantereen yli, kunnes saavut merelle ja kohtaat merensaaret! Saavut suoraan Brittein saarille!

Löydettävissämme on paljon todisteita siitä, että valkoihoiset, englantia puhuvat kansamme—Britannia ja Amerikka—ovat osa “kadonnutta” Israelin esikoisoikeuden omistavaa kansaa ja polveutuvat sen kymmenestä heimosta, että voimme mahduttaa vain osan todistusaineistoa tämän kirjan käsiteltäväksi.

Britannian heprealaisnimet

Brittiläisten hepreankieliset nimet ovat hyvin kiinnostavia. Isralin heimo oli valtio, joka solmi liiton. Hepreankielinen “liittoa” merkitsevä sana on beriyth tai berith. Gideonin kuoleman jälkeen Israel alkoi palvoa pakanajumala Baalia. Tuomarien kirjassa 8:33 ja 9:4 “liitto”–sanaa käytetään kunnon nimenä yhdessä “Baal”–nimen kanssa: “Baal–Berit” tarkoittaen “liiton epäjumalaa”

“Mies”–sana on hepreaksi iysh tai ish. Englanniksi pääte “ish” tarkoittaa “jollekin kuuluvaa, jostain lähtöisin olevaa.” Alkuperäisessä hepreankielessä ei koskaan kirjattu vokaaleja. Jos jätämme vokaalin “e” pois berith-sanasta mutta jätämme “i”–vokaalin anglikaanimuotoista “y” äännettä kuvaamaan, olemme saanneet anglomuodon heprean liitto-sanasta, joka kuuluu brith.

Hebrealaiset eivät koskaan ääntäneet “h” kirjainta. Jopa tänäkin päivänä moni juutalainen lausuisi “Shem”-sanan “Sem”. Näin tehdään myös englannin kielessä. Heprean “liitto”–sana lausuttaisiin näin brit.

Liiton “mies” tai “liiton ihmiset” olisi tämän mukaan “Brit–ish.” Onko siis pelkkää sattumaa, että tosi liiton ihmisiä tänään kutsutaan “British” ja että he asuvat Brittein saarilla, “Britsh isles”?

Israelin heimon ei pitänyt pelkästään hävittää identiteettinsä, vaan myös nimensä. Sille tuli uusi nimi, koska se ei enää ollut perillä identiteetistään Israelin heimona, kuten Jumala sanoi suoraan Jesajan kirjassa 62:2 viitatessaan aikamme viimeisiin päiviin sekä tuhatvuotiseen valtakuntaan.

Jumala sanoi Aabrahamille: “iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”. Tämä nimi toistetaan Roomalaiskirjeessä 9:7 sekä Heprealaiskirjeessä 11:18. Aamoksen kirjan 7:16 israelilaisia kutsutaan “iisakin heimoksi.” He olivat Iisakin jälkeläisiä ja sen tähden Iisakin lapsia. Ota “I” pois Iisakista, “Isaac” (hepreankielessä ei käytytä vokaaleja), ja meille jää moderni nimi “saac’s sons” tai kuten se lyhemmin sanotaan “Saxons”, saksonit!

Tri. W Holt Yatesin mukaan “sana ‘saxons’ johdetaan sanasta ‘sons of Isaac ‘poistamalla etuliite ‘I’.”

Monet sekoittavat anglosaksit germaaneihin tai vanhoihin sakseihin, jotka asuvat yhä Saksassa. Saksan saksit johtavat nimensä muinaissaksankielisestä nimestä Sahs, joka tarkoittaa “miekkaa tai “veistä”. Nämä miekkaa kantavat germaanit ovat aivan eri heimoja kuin Britanniaan vaeltavat anglosaksit.

Daan on käärmeen jälki

Koska Jumala tarkoitti “kadonneen” Israelin löytyvän näinä viimeisinä päivinä, meidän tulisi odottaa jonkinlaisia vihjeitä ja suuntaviittoja Israelin vaelluksen kulusta Assyrian vankeudesta poislähdön jälkeen.

Jumala puhuu Efraimista Jeremian kirjassa 31:21 seuraavasti: “Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviitttoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut.” Raamatusta löydämme “kivimerkkejä” tai tienviittoja, jotka vaeltajat jättivät jälkeensä.

1. Mooseksen kirjan 49 luvussa jakeessa 17 Jaakob ennustaa tulevia kutakin heimoa koskien: “Daan on käärmeen tiellä (jälki, alkup käännös).” On merkittävää, että Daanin heimo, yksi kymmenestä heimosta, nimesi jokaisen läpikulkemansa paikan isänsä Daanin nimellä.

Daanin heimo asui alun perin Välimeren rannalla Jerusalemin länsipuolella. “Mutta daanilaisten alue (engl. coast, rannikko) joutui heiltä pois (engl. went out too little for them, oli liian kaita). Niin daanilaiset lähtivät ja taistelivat Lesemiä vastaan ja valloittivat … antoivat Lesemille nimen Daan isänsä Daanin mukaan”, Joosuan kirjassa 19: 47 sanotaan.

Tuomarien kirjaan 18:11–12 on kirjattu, kuinka Daanin sukukunta nousi Kirjat–Jearimiin ja “paikkaa kutsutaan tänäkin päivänä Daanin leiriksi” (Mahaneh–dan).” Vähän myöhemmin samainen 600–miehinen Daanin armeija saapui Laiksen maahan, valloitti sen ja “antoi kaupungille nimen Daan, isänsä Daanin nimen mukaan” (jae 29). Näin näemme, kuinka Daanin heimo jätti jälkensä “käärmeen jäljen” kulkiessaan—tienviitan, josta heidät voidaan jäljittää nykypäivinkin.

Muistathan, kuinka heprean kielessä vokaalit jätetään kirjoittamatta ja ne piti lisätä lukiessa. “Dan” kirjoitettaisiin englanniksi “Dn” ja voitaisiin lausua “dan”, Den”, “Din”, “Don” tai “Dun”—ja silti se voisi olla alkuperältään yksi ja sama heprealainen nimi.

Daanin heimo asutti kaksi eri alueetta tai provinssia Pyhässä maassa ennen Assyrian pakkosiirtolaisuutta. Yksi joukko asui Palestiinan rannikolla ja koostui lähinnä merimiehistä. Kirjattu onkin, kuinka Daanin heimo asui laivoilla (Tuomarien kirja 5:17).

Kun Assyria valloitti Israelin, nämä daanilaiset astuivat laivoihinsa ja purjehtivat länteen Välimeren läpi pohjoiseen aina Irlantiin asti. Juuri ennen kuolemaansa Mooses antoi profetian Daanista: “Daan on nuori leijona, joka syöksyy esiin Baasanista” (5 Mooseksen kirja 33:22). Välimeren kautta purjehtiessaan he jättivät jälkeensä nimet “Den”, “Don” ja “Din”.

Irlantilaiset vuosikirjat sekä historia kertoo juuri näiden aikojen uudisasukkaista nimeltään “Tuatha de Danaans”, joka tarkoittaa käännettynä “Daanin heimo”. Joskus sama nimi esiintyy muodossa ” Tuathe De”, tarkoittaen “Jumalan ihmiset”. Irlannissa he jättivät seuraavat maamerkit jälkeensä: Dans–Laugh, Dan–Sower, Dun–dalk, Dun–drum, Don–egal Bay, Don–egal City, Dun–gloe, Din–gle, Dunsmoor (tarkoittaen lisää daanilaisia). Lisäksi irlanninkielinen nimi Dunn tarkoittaa samaa kuin Dan hepreaksi: tuomari.

Mutta osa daanilaisista asui pohjoisemmassa ja vietiin Assyriaan vangeiksi, josta he vaelsivat muiden kymmenen heimon mukana pois maateitse.

Assyrian pakkosiirtolaisuuden jälkeen he asettuivat hetkeksi Mustanmeren länsipuolelle, josta paikannamme joet Dnieper, Dniester sekä Don.

Eri aikoina löydämme myös maantieteelliset nimet: Dan–au, Dan–inn, Dan–aster, Dan–dari, Dan–ez, Don, Dan, U–don, Eri–don ja lisäksi Danes ja Denmark, joka tarkoittaa “Daanin merkki”.

Kun he saapuivat Brittein saarille, heidän antamiansa tienviittoja olivat: Dun–dee, Dun-raven; Skotlannissa “Danit”, “Donit” sekä “Dunit” ovat yhtä yleisiä kuin Irlannissakin. Ja niin “käärmeen jälki” saattaa meidät suoraan Brittein saarille!

Irlannin muinaiset vuosikirjat

Pysähdytään hetkeksi katsomaan, mitä muinaiset irlantilaiset vuosikirjat, tarustot ja Irlannin historia esittävät asiasta saadaksemme kuvauksen Jeremian aikaisen “istuttamisen” tapahtumista sekä löytääksemme “kadonnen” Israelin nykyasuinpaikan.

Israelin totinen muinaishistoria on hyvin kattava, ja se on taruston värittämä. Kun pitää Raamatun tosiasiat mielessä, pystyy helposti erottamaan tarun totuudesta tutkiessaan muinaisia Irlannin vuosikirjoja. Kun sivuutetaan päivänselvä tarusto, meille jää seuraava tieto: Kauan ennen vuotta 700 eKr. vahva “Tuatha de Danaan” (Daanin heimo)—niminen kolonia saapui laivoilla, ajoi muut heimot pois ja asuttui Irlantiin Myöhemmin Daavidin päivinä Serahin sukuhaaraan kuuluva kolonia saapui Irlantiin Lähi-Idästä.

Vuonna 596 eKr. (Jeremian istutuksen vuonna) vanha, valkohiuksinen, joskus “pyhimykseksi” kutsuttu patriarkka saapui Irlantiin. Hänen mukanaan saapui myös itämaan kuninkaan prinsessatytär sekä matkakumppani nimeltään “Simon Brach”, joka joskus kirjoitetaan nimiasuilla Breck, Berech, Brach tai Berach. Prinsessalla taas oli hepreankielinen nimi Tephi—lempinimi—koko nimeltään hän oli Tea-Tephi.

Kansallisen identiteettiämme tutkineet ovat erheellisesti kirjoituksissaan sekoittaneet tämän Sidkajan tytär Tea–Tephin aikaisempaan Tea–Tephiin, Ithin tyttäreen, joka eli Daavidin päivinä.

Tähän kunikaalliseen seurueeseen kuului myös Irlannin kuninkaan poika, joka oli ollut Jerusalemissa sen valloituksen aikaan. Siellä hän tutustui Tea–Tephiin ja meni hänen kanssaan pian naimisiin vuoden 585 eKr. jälkeen, kun Jerusalem kukistui. Heidän 12—vuotias poikansa matkusti heidän mukanaan Irlantiin. Kuninkaallisen perheen lisäksi Jeremia kantoi mukanaan myös merkittäviä esineitä, joista mainittakoon: harppu, arkki sekä erityinen kivi nimeltään “lia-fail” eli “kohtalon kivi”. Kummallinen yhteensattuman kautta (vai oliko näin?) tämä nimi pysyy muuttumattomana—“lia–fail”—kun se heprean kielellä luetaan oikealta vasempaa päin ja myös kun se englanniksi luetaan vasemmalta oikealle.

Toinenkin yhteensattuma—vai onko tämäkään?—on kuinka monet Irlannin, Skotlannin ja Englannin kuninkaalliset on kruunattu tämän kiven päällä—mukaanlukien nykyinen kuningatar. Kivi on tänään Westminster Abbeyssä Lontoossa (vuodesta 1997 lähtien Edinburgin linnassa Skotlannissa) ja valtaistuintuoli on rakennettu sen ympärille. Se on nimetty “Jaakobin patsaskiveksi” (1 Mooseksen kirja 28.18).

Hebrealaisen prinsessan aviomiehelle annettiin arvonimi Herremon hänen astuessaan isänsä jälkeen valtaistuimelle. Tämä Herremon sekoitetaan yleensä paljon aikaisempaan Daavidin aikaiseen Gede Herremoniin—joka nai setänsä Ithin tyttäern Tean. Tämän myöhemmän kuningas Herremonin ja hebrealaisen prinsessan poika jatkoi irlannin valtaistuinta ja tämä sama dynastia jatkui katkeamattomana kaikkien Irlannin kuninkaiden kautta; se siirrettiin ja istutettiin Skotlantiin; siirrettiin jälleen ja saapui Lontooseen, Englantiin, jossa tämä sama dynastia jatkuu tänäkin päivänä Kuningatar Elizabeth II kautta.

On mielenkiintoista, että Herremonin sukulinjan kuninkaiden ja muiden muinaisten Irlantilaisten hallitsijoiden kruunussa on kaksitoista kärkeä!

Kuningatar Elizabeth istuu Daavidin valtaistuimella

Kun tutkii Raamatun historiaa, profetiaa sekä Irlannin historiaa yhdessä, voiko ollenkaan epäillä tämän heprealaisen prinsessan olleen Juudan kuninkaan Sidkajan tyttären ja siten Daavidin valtaistuimen perijättären, että iäkäs patriarkka oli itse Jeremia ja että hänen matkakumppaninsa oli hänen kirjurinsa Baaruk, että kuningas Herremon oli Serahin jälkeläinen, nyt naimisissa Peresin tyttären kanssa muinaisen rikkomuksen eheyttäen? Voiko epäillä Jeremian ensin siirtäneen ja istuttaneen Daavidin valtaistuimen uudelleen Irlantiin, myöhemmin siirtäneen ja istuttaneen sen uudelleen Skotlantiin, siirtäneen sen kolmannen kerran ja istuttaneen sen Lontooseen? Kun Kristus palaa maan päälle ja astuu tälle valtaistuimelle, hän ei tule astumaan lakkautetulle, vaan elävälle olemassa olevalle valtaistuimelle (Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:32).

Brittiläinen kansainyhteisö on maailmanhistorian ainoa kansojen yhteisö. Voisimmeko täyttää kuvatun esikoisuuden kuvauksen näin tarkasti olematta tämä esikoisuuskansa?

Amerikan Yhdysvallat laajeni nopeasti vuoden 1800 jälkeen ja saavutti itselleen paljon luonnonvaroja sekä vaurautta, mutta tuli yhdeksi maailman johtavista valtioista vasta Britannian kansainjärjestön jälkeen. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä siitä muodostui jättiläismäinen maailmanmahti.

Yhdysvallat on Manasse

Jaakob antoi profeettisen siunauksensa juuri ennen kuolemaansa. Siitä kävi selville, että Efraim ja Manasse perivät esikoisoikeuden lähinnä yhdessä; kuinka he asuivat yhdessä pitkän ajanjakson, ja lopulta erkautuivat toisistaan.

Jaakob antoi 1. Mooseksen kirjan 48 luvussa esikoisuuden yhdessä Joosefin kahdelle pojalle, heitä yhdessä puhutellen. Sitten, lopulta, hän puhutteli heitä vielä erikseen—Manassesta piti tulla yksittäinen suuri kansa; Efraimista kansojen joukko.

Jaakob lausui profetiassaan, joka oli tarkoitettu näitä viimeisiä aikoja varten: “Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin” (1 Mooseksen kirja 49:22). Toisin sanoen Joosefista—Efraimista ja Manassesta yhdessä—piti näinä myöhempinä aikoina tulla kaksi kansaa, jotka hankkivat siirtomaita Brittein saarilta käsin koko maailman ympäri.

Yhdessä Efraim ja Manasse kasvoivat väkiluvultaan suuriksi ja erkautuivat sitten 1. Mooseksen kirjan 48 luvussa Jaakobin profeettisen siunauksen mukaisesti. Kansamme on täyttänyt tämän profetian.

Mutta kuinka voimme olla Manasse, kun monet kansalaisemme ovat saapuneet Englannin lisäksi monista muista kansoista? Vastaus tähän kuuluu: Suuri osa Manassea vaelsi Efraimin kanssa New Englandissa tapahtuvaan eroon saakka. Esi-isiemme piti tulla seulalla seulotuksi eikä yhdenkään jyvän pitänyt pudota maahan (Aamoksen kirja 9.9). Kansalaisemme seulottiin monen kansan kautta. Efraim ja Manasse vaelsivat lopulta yhdessä Englantiin, mutta monet muiden maiden joukossa asuvat manasselaiset eivät saapuneet Yhdysvaltoihin, ennen kuin New Englandin kolonia oli erkautunut omaksi valtiokseen. Tämä ei suinkaaan tarkoita, että kaikki ulkomailta saapuneet kuuluisivat Manassen heimoon, mutta kieltämättä monet kuuluvat. Israel oli lisäksi aina sulauttanut itseensä ulkomaalaisia, jotka tulivat israelilaisiksi Israelin maassa asumisen ja israelilaisten kanssa avioitumisen kautta.

Meidät onkin tunnettu kansojen “sulatusuunina”. Tämä asia itse asiassa vahvistaa alkuperämme Manassena, sen sijaan että todistaisi sitä vastaan. Löytyy ylen määrin todistusaineistoa Manassen heimolaisuudestamme. Manassen piti erkautua Efraimista ja tulla historian suurimmaksi, rikkaimmaksi yksittäiseksi kansaksi. Ainoastaan meidän kansamme on täyttänyt tämän ennustuksen. Manasse oli kolmastoista heimo. Alun perin oli kaksitoista heimoa, Joosefin oli yksi niistä. Joosefin jakautuessa kahteen heimoon Manassesta tuli erillinen valtio, siitä tuli kolmastoista heimo.

Voisiko olla pelkkää sattumaa, että kun Yhdysvallat sai alkunsa valtiona, että sillä oli kolmetoista siirtokuntaa?

Entä sitten muut kymmenen kadonnutta heimoa? Esikoisuus oli Joosefin, sen siunaukset tulivat Brittiläiselle kansainyhteisölle sekä Amerikan Yhdysvalloille. Kuitenkin myös toiset kahdeksan Israelin heimoa olivat Jumalan valittuja kansoja. Heillekin on kertynyt hyvä määrä materiaalista kukoistusta siunauksena—mutta ei esikoisuuden johtoasemaa.

Tässä yhteydessä ei löydy tilaa kaikkien muiden maiden identiteetin selvittämiseksi 20. vuosisadalla. Mainittakoon kuitenkin, että on tarpeeksi todisteita siitä, että jäljelleolevat kahdeksan heimoa asuvat seuraavien Länsi–Euroopan valtioiden alueella: Hollanti, Belgia, Tanska, Pohjois–Ranska, Luxenburg, Sveitsi, Norja. Islannin asukkaat ovat myös Viikinkien peruja. Euroopan nykyiset poliittiset rajat eivät kuitenkaan välttämättä erota Israelin alkuperäisiä heimoja.

Chapter 10: Esikoisuus pidätettiin 2520 vuoden ajan!

Kaikkein houmattavin modenilla aikakaudella tapahtunut Raamatullisen profetian täyttyminen oli yhtäkkinen kahden maailman mahdin esiintulo—ensiksi kansanyhteisön, josta muodostui maailmanhistorian suurin imperiumi, ja toiseksi maapallon varakkaimman ja vahvimman valtion muodostuminen. Nämä esikoisuuden omaavat kansat saavuttivat hämmästyttävän nopeasti enemmän kuin kaksi kolmannesta—lähes kolme neljännestä—maailman hedelmällisisten alueiden tuomista varoista ja rikkauksista! Tällainen aikaisemmin lähes täysin tuntemattomien kansojen sensaatiomainen äkkinousu todistaa kiistämättömästi Jumalan johdatuksesta. Emme ole nähneet mitään vastaavanlaista maailmanhistorian aikana.

Miksi ennenäkemätön kansallinen vauraus ja valta siirtyivät esikoisuuden haltijoille vasta vuoden 1800 jKr. jälkeen? Mikseivät Efraim ja Manasse saavuttaneet valtiollista dominanssia jo tuhansia vuosia aikaisemmin – Mooseksen, Joosuan, Daavidin tai Eliaan aikana?

“Kansa” ja “suuri kansojen joukko”

Palauta mieleesi esikoisuuslupaus, joka annettiin Efraim ja Manasse—heimoille—muttei minkään toisen heimon jälkeläisille. Nämä kaksi mainittua heimoa muodostivat osan Israelin pohjoista kuningaskuntaa.

Lue alkuperäinen lupaus: “Kansa, (ja) suuri kansojen joukko on sinusta tuleva” (1 Mooseksen kirja 35:11).

Kuolemaisillaan oleva Jaakob (Israel) lausui Efraimille ja Manasselle, Joosefin pojille seuraavasti: “… heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni” (1 Mooseksen kirja. 48:16). Tämän takia heihin—Efraimiin (brittiläisiin) ja Manasseen (amerikkalaisiin)—eikä suinkaan juutalaisiin, viitataan profetioissa Jaakobin tai Israelin nimellä. Jaakob jatkoi vielä “… ja he lisääntykööt suuresti.”

Jaakobin profetia, joka koski vain Manassea ja tämän jälkeläisiä jatkui seuraavasti: “… hänestäkin on tuleva suuri kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä (Efraim) on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansain paljous (joukko tai kansainyhteisö)” (1 Mooseksen kirja 48:19).

Yhdistynyt Kuningaskunta ja Yhdysvallat olivat pieniä ja mitättömiä valtioita vuonna 1800 jKr. Yhdistynyt kuningaskunta koostui ainoastaan Brittein Saarista, pienestä osasta Intiaa ja Kanadaa sekä muutamasta pikkusaaresta. Yhdysvallat puolestaan koostui ainoastaan 13 alkuperäisestä siirtokunnasta sekä niiden lisäksi kolmesta osavaltiosta. Kummallakaan ei ollut hallussaan rikkauksia eikä varsinaista valtaa.

Mutta nämä kaksi pientä valtiota alkoivat kasvaa kasvamistaan vuoden 1800 alusta lähtien ja he kokosivat huomattavia rikkauksia ja kohosivat valta-asemaan nopeammin kuin kukaan koskaan heitä ennen. Pian Britannian imperiumi oli laajennut maapallon ympäri ja jatkoi edelleen kasvamistaan. Kanada, Australia sekä Etelä–Afrikka saivat erityisaseman—niistä tehtiin vapaita itsenäisiä kansoja, jotka hallitsivat Englannista riippumattomina—eli ne olivat osana yhteen liittynyttä kansojen joukkoa, ei maallisen lain ja hallituksen turvin, vaan ainoastaan Daavidin valtaistuimen kautta!

Tämä varsin esikoinen mahtiasema, joka luvattiin ehdoitta Aabrahamille, vakuutettiin edelleen Iisakille ja Jaakobille. Miksi tämä lupaus ei käynyt kuitenkaan ennen vuotta 1800 jKr. toteen? Vastaus on mitä hämmästyttävin—mitä kiehtovin!

Jotta voisi ymmärtää täysin tämän ihmeitä täynnä olevan kasvun edistymisen, on tähteellistä keskittyä katsomaan ensin Vanhan Testamentin profetioiden ydinpaikkaa—Mooseksen kolmannen kirjan 26 lukua.

Profetia meitä varten

Tarkastelemamme huomattava profetia on kirjoitettu meidän aikakauttamme varten, mutta se oli samalla varoituksena Israelin kansalaisille Mooseksen aikana. Vain harvat tietävät, että Vanhan Testamentin profetiat tarkoitettiin ensikädessä 20. vuosisadalle—useissa tapauksissa niitä ei tarkoitettu Vanhan Testamentin aikakaudelle ollenkaan.

Useat papit ja kirkkojen johtajat ovat hankkineet koulutuksensa omien uskonhaarojensa opinahjoissa. Heidän opetuksensa pohjautuu lähes kokonaan heidän omien kirkkokuntiensa tunnustuksellisiin kirjoihin Raamatun sijasta. Monet sanovat kuuluvansa uuden Testamentin kirkkoon ja olettavat Vanhan Testamentin profetioiden kuuluvan ainoastaan menneelle aikakaudelle ollen täten merkityksettömiä meidän nykyiselle aikakaudellemme. Tämä ajattelutapa on virheellinen! Monia Vanhan Testamentin profetioita ei kirjattu muinaisajan Israelilaisia varten, eivätkä muinaiset israelilaiset niitä koskaan lukeneet tai kuulleet. Uuden Testamentin Jumalan seurakunta rakentuu puolestaan Vanhan Testamentin profeettojen ja apostolien luomalle perustalle (Kirje efesolaisille 2:20).

Daniel kirjoitti kirjansa sen jälkeen kun Israel ja Juuda olivat joutuneet jo siirtomaaorjiksi ja poissa Palestiinasta. Hän ei pystynyt millään tavalla viemään profetiaansa orjina oleville maamiehilleen—lisäksi hänen sanomansa sisällön piti jäädä suljetuksi meidän päiviimme asti, tätä aikakauttamme varten (Danielin kirja 12:8-9).

Hesekieliä ei lähetetty profeetaksi juutalaisille, Juudan heimoa varten, vaikka hän olikin orjana muiden mukana. Hänen profetiansa piti osoittaa Israelin heimolle—joka oli viety pois maastaan jo 130 vuotta aikaisemmin ja Heselielin elinaikaan mennessä kadonnut tietämättömiin. Hesekielin profetia oli tarkoitettu Israelin heimoa varten nykypäivänä, tälle 20. vuosisadalla. Jumalan seurakunnan perimästään perillä olevien pastorien piti saattaa sanoma heille!

Mooses kirjasi 3. Mooseksen kirjan 26 luvussa olevan ennustuksen ennen israelilaisten saapumista luvattuun maahan. Hänen profetiansa oli kuitenkin kaksijakoinen. Sen tarkoituksena oli varoittaa Mooseksen päivinä, mutta se tuli täyttymään, kuten pian näemme, vasta meidän päivinämme. Tämä kaksijakoinen ennustus varoittaa muiden tämäntyyppisten ennustusten tavalla amerikkalaisia ja brittiläisiä tulevista tapahtumista! 3. Mooseksen kirjan 26 luvun profetiaa voidaan kutsua Vanhan Testamentin keskeiseksi profetiaksi. Se sisältää elinvoimaisen ja vaikuttavan sanoman ja varoituksen aikakautemme ihmisille!

Keskeinen profetia

Tämän keskeisen profetian kautta Jumala toisti esikoisuuslupauksensa—kuitenkin ehdot asettaen—Mooseksen päivän ihmisiä varten! Esikoisuuslupauksessa mainitut Efraimin ja Manassen heimot asuivat näihin aikoihin muiden heimojen yhteydessä—yhtenäisessä valtiossa. Jumalan lakien totteleminen ei tällä kertaa toisi kansallisia rikkauksia ainoastaan Efraimille ja Manasselle itselleen, vaan koko valtio saisi ne jakaa.

Huomaa, kuinka kaksi käskyä mainitaan erikseen. Nämä olivat tottelevaisuuden koekäskyjä! Niiden kautta näytettiin toteen, tottelivatko, uskoivatko ja olivatko ihmiset uskollisia Jumalalle. Jumala sanoi: “Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia … kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Pitäkää minun sapattini …” (jakeet 1-2).

Esikoislupauksen heidän elinaikanaan saamiseksi oli asetettu ehto—“jos”. Jumala sanoi: “Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne, annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa …” (jakeet 3-4). Kaikki rikkaudet tulevat maasta. He olisivat saaneet nauttia ympärivuotisesta ennätyssadosta, sadosta toisen jälkeen. Jae 6 lupaa myös: “ja minä annan rauhan teidän maallenne.. kenenkään pelkäämättä … eikä miekka (sodat) käy teidän maanne ylitse.” Mikä siunaus! Mikä maa voi väittää nauttivansa jatkuvasta rauhasta ilman vihollisen uhkaa?

Maailman jokaisella kansalla on vihollisia. Entä kuinka kävisi, jos joku vihollinen kuitenkin ryhtyisi hyökkäämään? Lue jakeet 7-8: “Te ajatte pakoon vihollisenne, ja he kaatuvat miekkaan teidän edessänne. Viisi teistä ajaa pakoon sata, ja sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta …”

Koska monet maailman kansat ovat kerta toisensa jälkeen hyökkäyskannalla, Israelinkin kimppuun olisi hyökätty jossain vaiheessa. Valtio, jolla on sotaylivoima, tulee pian johtajaksi, dominantiksi maailmanmahdiksi—varsinkin kun sillä on käytössään runsaat maan tuomat rikkaudet ja voimavarat. Jakeesta 9 luemme: ” ja minä käännyn teidän puoleenne ja teen teidät hedelmällisiksi ja annan teidän lisääntyä ja pidän liittoni teidän kanssanne.

Entä jos

Tässä annetaan vaihtoehto—jos annettuja ehtoja tullaan rikkomaan: “… jos ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä … niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla (engl. käännös: asetan yllenne terroriteot), hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat teidän silmänne ja näännyttävät sielunne; ja te kylvätte siemenenne turhaan, sillä teidän vihollisenne syövät sen. Ja minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja teidän vihollisenne voittavat teidät; teidän vihamiehenne hallitsevat teitä …” (jakeet 14–17). Israelin maa tultaisiin valloittamaan, voittamaan ja he joutuisivat uudelleen orjiksi—kuten Egyptissä ennen Jumalan käden kautta vapauttamista.

Entä kuinka tapahtui?

Vapauduttuaan Egyptin vallasta israelilaiset voivottelivat, valittivat, murisivat ja epäilivät Jumalan tarkoitusperiä lähes ensimmäisestä päivästä lähtien. Jumala pelasti heidät Punaisella merellä ihmeen kautta heitä takaa-ajavan Egyptin armeijan kynsistä. Jumala lähetti mannaa ja viiriäisiä taivaasta heitä ruokkimaan ja hän antoi juomaveden pursuta ulos kalliosta. Tästä kaikesta huolimatta he valittivat jatkuvasti kapinamielisinä.

Israelin lapset saapuivat Mooseksen johdolla Siinai-vuoren juurelle. Siellä Moosesta käskettiin kiipeämään vuorelle Jumalan puhutteluun. Jumala tarjosi vuorella ollessaan Israelille mahdollisuuden tulla hänen omaksi kansakseen —hänen alaisekseen. Jos he pysyisivät uskollisina ja tottelisivat hänen hallitustaan, he saisivat esikoiskansana olla maailman mahti.

Ikuinen Jumala lausui: “Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liitoni, niin olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun” (2 Mooseksen kirja 19.5). Huomaa, että Jumala ei pakottanut heitä kansakseen—omaisuuskansakseen (peculiar people, erikoiseksi kansaksi, engl. käännös)—erilleen uskottomista pakanalansoista. He saivat itse valita!

Valtion synty

Mooses palasi takaisin leiriin ja esitti Jumalan tekemän tarjouksen (liiton) koko suurelle ihmismäärälle, jonka lukumäärä oli arvioidusti 2-3 miljoonaa.

“Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: Kaiken mitä Herra on puhunut, me teemme” (jae 8).

Kaksi päivää heidän tuli valmistella tätä suurta päivää varten. Kolmantena päivänä he kuulivat Jumalan äänen vuorelta käsin yliluonnollisen ukkosenjylinän ja salamoiden säestämänä pilvien varjostaessa vuorta. Jumalan valtava ääni—pauhusi ja jylisi voimallisesti—heidän korviinsa Jumalan hallituksen mukaisen peruslainhengellisen lain, joka määrittelee Jumalan mallin mukaisen elämäntavan—kuinka välttää maailman pahuutta—kuinka saavuttaa rauha, onni ja yltäkylläinen elämäntapa.

Tämä suuri paikalle kokoontunut ihmisjoukko kuuli omin korvin, kuinka ikuinen Jumala luki heille kymmenen käskyä omalla äänellään! Ihmiset pelkäsivät! He vapisivat! Tällaista ihmetapahtumaa ei ollut koettu koskaan ennen—eikä koskaan sen jälkeen!

Tämän jälkeen Jumala kertoi Mooseksen kautta yksityiskohtaisemmin, kuinka heistä tulisi Jumalan oma valtio. Taas ihmiset vastasivat myöntävästi yhteen ääneen: “Kaiken mitä Herra on puhunut, me teemme” (2 Mooseksen kirja 24.3). Mooses kirjasi sitten kaikki tämän liiton—tämän sopimuksen—ehdot ja teki näistä entisistä orjista Jumalan oman valtion. Tämä sama sopimus oli samalla myös avioliitto, jossa vaimo (Israel) sitoutui tottelemaan Herraa, aviomiestään.

Mooses luki ääneen liiton ehdot—“liiton kirjasta”—kansan kuullen. Kansa vastasi taaskin yhteen ääneen: “Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme” (2 Mooseksen kirja 24:7).

Vanha liitto on avioliitto

Jumalan ja tämän kansan välinen liiton sopimus—nimeltään “vanha liitto”—vahvistettiin ja saatettiin voimaan verellä (2 Mooseksen kirja 24:5-8).

Mooses välitti tämän “vanhan liiton”. Siinä kuolevaiset ihmiset menivät naimisiin ikuisen Jumalan kanssa. Heistä tuli hänen kansansa. He vakuuttivat olevansa uskollisia kansalaisia. Tämä “vanha liitto” perustui Aabrahamin kanssa solmittuun esikoissopimukseen. Kuitenkin kuolevaiset ihmiset, täynnä omahyväisyyttä, kateutta ja ihmisluonnon itsekkyyttä, ovat harvoin uskollisia. Tämän vuoksi Kristus tulee pian uuden liiton valittäjäksi, joka puolestaan perustuu paremmille lupauksille (Kirje heprealaisille 8:6–10 ja 9:15). Tätä uutta liittoa ei voida solmia kuolevaisten ihmisten kanssa, jotka eivät pysty pitämään lupaksiaan. Jumalan täytyy valmistaa—hän valmistaa vielä tälläkin hetkellä—ihmisiä, jotka hän voi muuttaa kuolemattomiksi. Nämä tulevat solmimaan avioliiton Kristuksen kanssa, joka kuoli, nousi ja lähetti pyhän Hengen, “jotta hän voisi pyhittää, puhdistaa” tämän uuden Testamentin “vaimon” (Kirje efesolaisille 5:26–27).

Tämä uusi liitto tullaan tekemään ihmisten kanssa, jotka ovat jo osoittaneet kristillisen elämänsä vaelluksen kautta, että he ovat tottelevaisia ja uskollisia, joiden hengellisen luonteen kasvu ja Jumalan tuntemus on edistynyt ja että he ovat päässeet voitolle heissä vaikuttavassa ihmisluonnosta—vasta sitten nämä ihmiset muutetaan kuolemattomiksi, pyhiksi ja täydellisiksi.

Uusi liitto perustuu Aabrahamille annettuun valtikka–lupaukseen—Daavidin dynastiaan kuuluvan Jeesuksen Kristuksen, kuninkaiden kuinkaan kautta.

Epäjumalien puoleen kääntyminen

Katsotaan nyt, kuinka nämä kuolevaiset israelilaiset toimivat käytännössä.

Kun Jumalan ja Israelin välinen vanha liitto oli vahvistettu, Jumala kutsui Mooseksen ylös vuorelle, jossa hän viipyi 40 päivää ja vastaanotti seurakuntaa ja valtiota koskevia yksityiskohtaisia opasteita—seurakunta ja valtio kun toimivat yhdessä.

Mooseksen mentyä ihmiset sanoivat Aaronille muutaman päivän kuluttua: “Nouse, tee meille Jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.” Niin he ottivat korvistaan kultarenkaat ja Aaron teki niistä kultaisen vasikan heidän epäjumalakseen (2 Mooseksen kirja 32:1-4).

Mooses palasi vuorelta kantaen kahta kivitaulua, joihin Herra oli kaivertanut kymmenen käskyä omalla sormellaan. Nähdessään kultaisen epäjumalan ja ihmiset sen ympärillä sitä nauraen ja tanssien palvoen, hän menetti malttinsa ja raivostuksissaan heitti kivitaulut maahan ja rikkoi ne.

Kuten eräät itseään kristityiksi kutsuvat varsin suuret kirkkokunnat, he myös sanoivat tämän vasikan vain esittäneen Jumalaa—ollen sellaisen kuin heidän mielestään Jumalan piti näyttää.

Tehtyään tämän valetun vasikan valmiiksi, Aaron julisti juhlan “Herralle” (2 Mooseksen kirja 32:5) ja suoritti jumalanpalveluksen Epäjumalan edessä. Jos menet anglikaaniseen tai roomalaiskatoliseen kirkkoon ja kysyt sen papistolta, ovatko “Kristuksen” ja “Marian” kuvat epäjumalia—palvovatko he Epäjumalia, sinulle varmaankin vastataan, etteivät he toki epäjumalia tai kuvia palvo, etteivät he eivät itse asiassa edes väitä kuvien olevan Kristus tai Maria—kuvat ainoastaan edustavat tai antavat meille kuvan siitä, miltä Kristus tai Maria näytti.

Juuri tällä tavalla kaikki pakanat ovat aina palvoneet Epäjumalia! Mutta Jumalan viha leimahti heitä vastaan (2 Mooseksen kirja 32:7–10). Jumala el hyväksy sellaista jumalanpalvelusta! Lue myös 5. Mooseksen kirjan 12 luvun jakeet 30–31.

Pidätetty 40 vuoden ajan

Egyptistä lähdön jälkeisenä vuotena Jumala siirsi israelilaiset uuteen leiriin Paaranin erämaahan. Hän käski Moosesta lähettämään kaksitoista miestä—joka heimon yhden päämiehen tai ruhtinaan—vakoilemaan luvattua maata ja kertomaan minkälainen se ja sen asukkaat olivat (4 Mooseksen kirja 13:1-2).

Nämä miehet viipyivät 40 päivää matkalla. Heidän palatessaan kaikki miehet kahta miestä—Joosuaa ja Kaalebia—lukuun ottamatta vääristelivät näkemäänsä ja antoivat negatiivisen raportin luvatusta maasta. Kun Joosua ja Kaaleb kertoivat totuuden, ihmiset yrittivät kivittää heidät. He hyväksyivät mieluummin negatiivisen raportin ja napisivat edelleen sekä epäilivät, kapinoivat ja olivat tottelemattomia Jumalalle.

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi nämä israelilaiset viettivät 40 vuotta autiossa, paljaassa vuoristoisessa erämaassa matkatessaan luvattuun maahan? Matka ei kestänyt 40 vuotta. Lähetetyt vakoojat kulkivat maahan ja takaisin sekä tarkastelivat sitä pitkin poikin—yhteensä—40 päivässä. Kuitenkin nämä ihmiset valittivat eivätkä uskoneet Jumalaa ja kieltäytyivät lähtemästä sitä omakseen ottamaan. Sen sijaan että olisivat marssineet sinne ja ottaneet sen haltuunsa, he halveksivat maata, eikä heillä ollut riittävästi uskoa sinne astuakseen. He kieltäytyivät jatkamasta matkaa eteenpäin.

Luvattu maa kuvaa Jumalan ihanaa valtakuntaa, jota vapahtajamme Jeesus Kristus tarjoaa meille. Mutta me nykyiset ihmiset, jotka olemme näiden israelilaisten jälkeläisiä, halveksimme sitä pitäen synnin “orjuutta” parempana, myös uson puute estää meitä jatkamasta matkaa sinne ja siksi emme saavuta sitä omaksemme. Mekin israelilaisten tavalla kapinoimme, olemme epäuskoisia, emmekä tottele. Ne, jotka halveksivat meille luvattua maata, eivät tule tähän ihanaan kuningaskuntaan astumaan. He jäävät paitsi sen tuomasta ikuisesta elämästä, onnesta ja kaikista sen tarjoamista saavutuksista ihmisen elämässä.

Jumala sanoi tälle tottelemattomalle kansalle: “Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne … ette pääse siihen maahan … paitsi Kaaleb … ja Joosua … mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvaan vihollisten saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte” (4 Mooseksen kirja 14:29–31).

“Ja teidän lastenne täytyy harhailla paimentolaisina tässä erämaassa neljäkymmentä vuotta ja kärsiä teidän uskottomuutenne tähden, kunnes teidän ruumiinne ovat maatuneet tähän erämaahan” (jae 33).

Sitten selitetään “päivä–vuodeksi–luettuna”—periaate: “Niinkuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta …” (jae 34). Rangaistus oli siis luvattujen siunausten pidättäminen näiden neljänkymmenen vuoden ajan.

Epäjumalanpalvelusta uudelleen

Tämän sukupolven isrelilaisilta evättiin pääsy luvattuun maahan. He viettivät 40 vuotta erämaassa. Heidän lapsensa astuivat pyhälle maalle Joosuan johdolla.

Entä kuinka heidän sen jälkeen kävi?

Joosuan eläessä ja vielä jonkun aikaa hänen jälkeensäkin he ottivat kiireellä maata haltuunsa ja ajoivat ulos monia pieniä kuningaskuntia Jumalaa palvellen ja kansana kukoistaen. Maan omaksi ottaminen oli lupaava esikoisoikeiden siunauksien alku—heidän aikanaan.

Joosuan kuoltua “ja kun koko sekin sukupolvi … nousi heidän jälkeensä toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa ja niitä tekoja, jotka hän oli Israelille tehnyt. Niin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja, ja hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan … niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, jotka ryöstivät heitä, ja myi heidät heidän ympärillään asuvien vihollisten käsiin, niin etteivät he enää voineet kestää vihollistensa edessä. Mihin ikinä he he lähtivätkin, oli herran käsi heitä vastaan, tuottaen onnettomuutta, niinkuin Herra on puhunut ja niinkuin Herra oli heille vannonut; ja niin he joutuivat suureen ahdinkoon (Tuomarien kirja 2:10–15).

Kuten Jumala varoitti 3. Mooseksen kirjan 26 luvun jakeissa 14–17, hän sanansa mukaisesti rankaisi heitä hirmuisilla onnettomuuksilla ja he joutuivat kylvämään siemenensä turhaan ja heidän vihollisensa söi ne. Jumala käänsi kasvonsa heitä vastaan!

Jumalan sana pitää! Harmi, etteivät niin yksittäiset ihmiset kuin kansatkaan tunnu uskovan tätä tosiasiaa!

Tämä ei kuitenkaan ollut tarinan loppu. Jumala on armollinen ja anteeksiantava Jumala. Kerta toisensa jälkeen hän antoi heille uuden mahdollisuuden. Jatketaanpa Tuomarien kirjan kertomusta: “Sillon Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä. Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä …” (Tuomarien kirja 2:16–17).

Tapahtumat kertautuivat kerta toisensa jälkeen. Joka kerta kun heidät langetettiin jonkun toisen maan ikeen alle vasalleiksi, he alkoivat huutaa Jumalaa avukseen. Mutta aina kun Jumala lähetti tuomarin heitä pelastamaan, he kääntyivät taas pian pois Jumalan tyköä. Aina kun elämä kulki hyvään malliin, he kääntyivät palvomaan epäjumalia uudelleen.

Ovatko he kuitenkaan meitä, heidän nykyisiä jälkeläisiään, kummempia? Useimmilla ihmisillä on tapana huutaa Jumalaa avukseen vain kun asiat kääntyvät huonoon malliin—vain kuin omat asiamme vaativat Jumalan apua!

Vaikka nämä ihmiset mukisivat, vaikka heidän uskonsa oli heikko ja vaikka he kulkivat Jumalan tahtoa vastaan, he silti tunnustivat Jumalan ainoaksi hallitsijakseen. He eivät ehkä turvautuneet häneen täysin eivätkä totellet hänen käskyjään, mutta silti heillä ei ollut ketään muutakaan hallitsijaa.

Jumalan kuninkuus hyljätään

Samuelin päivinä Israel hylkäsi Jumalan jopa valtionsa kuninkaana—ja siviilihallitsijanaan. He vaativat itselleen ihmiskuningasta muiden pakanakuningaskuntien lailla (1 Samuelin kirja 8:1-7). Näin kävikin noin vuonna 1112 eKr.

Jumalan kuninkuuden hylkääminen oli kaikkein suurin synti. Aikaisemmin he olivat tunnustaneet Jumalan kuninkaakseen—heillä ei ollut ketään muuta kuningasta. Näin alkoivat täyden synnin täyttämät vuodet, joista Jumala sitten rankaisi heitä.

Siinai–vuorella tehdyn “vanhan liiton” mukaisesti he olivat edelleenkin Jumalan kansa. Jumala toimi edelleen heidän keskuudessaan. Hän ei “eronnut” heistä ennen kuin vuosina 721–718 eKr., kuten kohta näemme.

Israel kärsi Saulin alaisuudessa. Se kukoisti kuningas Daavidin alaisuudessa ja rikastui suuesti Salomon hallintovuosien aikana. Se ei kuitenkaan puhjennut esikoislupauksen mukaisesti vielä täydelliseen kukoistukseen maailman johtavana valtana. Salomon rikkaudet muuttivat hänet epäjumalanpalvojaksi. Taaskin kansa rikkoi esikoislupauksen ehtoja.

Kun Salomon pojasta Rehabeamista tuli kuningas, hän uhkasi verottaa kansaa entistäkin enemmän, minkä seurauksena kansa hylkäsi hänet ja asetti Efraimin sukuun kuuluvan Jerobeamin kuninkaakseen.

Valtio jakautuu

Tästä seurasi kansan jakautuminen! Säilyttääkseen Daavidin dynastian, Juuda erottui omaksi valtiokseen ja muodosti Benjaminin sekä yhdessä suurinta osaa leeviläisistä uuden valtion—Juudan kuningaskunnan! He eivät enää kantaneet “Israel”–nimeä, vaan heidät alettiin tuntea Juutalaisina. Israelin kuningaskunnan kansalaiset asuivat Palestiinan pohjoisosassa Jerusalemista pohjoiseen, eikä heitä kutsuttu koskaan juutalaisiksi.

Nyt esikoisuus—ja valtikkalupaus jakautui kahdelle eri kansalle. Muistathan, kuinka Efraim ja Manasse jakoivat esikoisuuden yhdessä. Sen siirtyessä sukupolvelta toiselle koko Israelin kymmenheimonen valtio oli siitä osallinen—kuuluivathan he yhteen samaan valtioon!

Jerobeamin Israelin johdossa toimiessa tämä kymmenheimoinen Israelin heimo rikkoi kuitenkin täydellisesti Jumalan lakeja, etenkin kahta testikäskyä vastaan. Jerobeamin yksi ensimmäisistä hankkeista oli epäjumalien asettaminen. Hän siirsi myös Jumalan asettamat syyspyhäpäivät seitsemänneltä kuukaudelta kahdeksannelle. Löytyy myös runsaasti todisteita siitä, kuinka hän siirsi Jumalan asettaman seitsemännen päivän sapatin “kahdeksannelle” päivälle (viikon ensimmäiselle päivälle). Näytän myöhemmin kuinka tämä tapahtui.

Vielä kaiken tapahtuneen jälkeenkin Jumala halusi edelleen antaa kansalle mahdollisuuden toisensa jälkeen esikoisoikeuden siunausten täyttämiseksi. Kun 19 kuningasta hallitsivat seitsemän eri dynastian aikana, Jumala puhutteli kansaa kutsumiensa proeettojen kautta. Silti tämä kapinallinen kansa ei kääntynyt Jumalan tahtoon. Heitä rangaistiin kerta toisensa jälkeen, mutta siltikin he kieltäytyivät oppimasta käytännön läksyä.

Seitsemän profeettista kautta

Jatketaan nyt 3. Mooseksen kirjan 26 luvusta: “Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden” (jae 18).

On tähdellistä, että ymmärrät tämän!

Ilmaus “seitsenkertaisesti” käännettiin englannin kielelle hepreankielisestä sanasta, jolla on kaksi eri merkitystä. Tämä Mooseksen kirjaama alkuperäinen hepreankielinen sana on shibah. Se tarkoittaa “seitsemän kertaa”, mutta myös “seitsenkertaisesti”. “Seitsemän kertaa” tarkoittaa rankaisun keston pituutta eli kuinka kauan se jatkuu, se tarkoittaa myös “seitsenkertaista” tai seitsemän kertaa intensiteetiltään suurempaa rankaisua.

Tämän tulkinnan mukaisesti sanan merkitys olisi verrattavissa Danielin kirjan 3:19 kuvaukseen, kun kuningas Nebukadnessar käski kuumentaa pätsin raivoissaan seitsemän kertaa kuumemmaksi Danielin kolmea ystävää varten.

Alussa lukemamme jae on profetia, jossa sanotaan “seitsemän kertaa”—tai seitsemän profeettista “kertaa”. Profetioissa “kerta” tarkoittaa profeettista 360-päiväistä vuotta. Israelin rangaistuksen aikana jokainen päivä edusti yhtä vuotta.

Tämä “päivä–vastaa–vuotta— periaate” selitetään kahdessa muussakin jakeessa, jotka molemmat käsittelevät Israelin rangaistuksen kestoa. Olemme jo käsitellet ensimmäistä kuvausta, jossa Jumala rankaisi Mooseksen Egyptistä johdattamia israelilaisia pidättämällä heiltä pääsyn luvattuun maahan neljäksikymmeneksi vuoden ajan. Luvattu maa oli esikoislupauksen alkuosa. Jumala rankaisi heitä vuosi vastaa päivää periaatteen mukaisesti—rangaistus oli kestoltaan neljäkymmentä vuotta 40 päivää kestävästä synnistä.

Hesekielin “päivä kutakin vuotta kohti”

Jotta profeetta Hesekiel ymmärtäisi, kuinka vakava Israelin monivuotinen kapina Jumalan valtavia siunauksia tuottavaa hallintoa ja lakeja vastaan oli, Jumala painatutti tämän periaatteen hänen mieleensä—vaikka toteuttikin sen vastakkaisessa muodossa.

Israelin kansan synnit olivat jatkuneet 390 vuoden ajan sen jälkeen kun he hylkäsivät Jumalan kuninkaanaan. Tietenkään Jumala ei voinut olettaa tämän profeetan elinaikana voivan itse kantaa näitä synnintäyttämiä vuosia päivä vuotta vastaten. Tähän olisi tarvittu 2000 ihmisikää. Jumala käänsi tämän periaatteen toteutuksen toisinpäin. Hesekielin tuli kantaa Israelin syntejä päivä jokaista synnintäyttämää vuotta kohti. Se säilyi silti samana “päivä–vastaa–vuotta—periaatteena”!

Hesekielin piti maata vasemmalla kyljellä kuvitteellisen Jerusalemin valloituksen aikana sitä kuvaava laatta edessään. “Ja sinä pane maata vasemmalle kyljellesi ja aseta sitä painamaan Israeli heimon syntivelka. Yhtä monta päivää, kun sinä makaat sillä, on sinun kannetava heidän syntivelkaansa. Ja minä panen sinulle saman luvun päiviä, kun on heidän syntivelkansa vuosia: kolmesataa yhdeksänkymmentä päivää; niin on sinun kannettava Israelin heimon syntivelkaa. Ja kun olet saanut ne päättymään, on sinun pantava maata toistamiseen, oikealle kyljellesi ja kannettava Juudan heimon syntivelkaa neljäkymmentä päivää. Päivän kutakin vuotta kohti olen minä sinulle pannut” (Hesekielin kirja 4:4-6). Tämä mainitaan uudellen jakeessa 9.

Toisissa aikaisemmin mainituissa kohdissa “päivä–vastaa-vuotta—periaate” tarkoitti kansan saaman rangaistuksen kestoa, jolloin se luettiin heille vuodeksi jokaista päivää kohti. Tässäkin tapauksessa rangaistukseksi laskettiin siunusten pidättämisen vuosimäärä.

Kun saavumme 3. Mooseksen kirjan 26 luvun ilmaukseen “minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti (seitsemän kertaa, engl. käännös) teidän syntienne tähden”, niin sen lauseyhteydestä samoin kuin sen lopullisesta täyttymisestäkin käy ilmi, että siinä puhuttiin seitsemästä profeettisesta “kerrasta” eli vuodesta. Ja “päivä–vastaa-vuotta”—periaatteen mukaisesti muodostuu seitsemän 360–päiväistä vuotta—kaikien kaikkiaan 2520 päivää. Jos jokainen päivä vastaa vuoden kestävää rangaistusta—tässä tapauksessa aivan kuin 4. Mooseksen kirjan 14:34 pidätetyissä siunauksissa—rangaistukseksi tulee siunauksen pidättäminen 2520 vuoden ajaksi! Ja juuri näin kävikin!

“Ajan” määritelmä

Huomasitko, että sanoin profeettisen “kerran” vastaavan 360–päiväistä vuotta? Miksei 365 ¼ päivää? Miksei aurinkoon perustuvan vuoden mittainen?

Muinaisina raamatullisina aikoina vuosi laskettiin kahdestatoista 30–päiväisestä kuukaudesta koostuvaksi. Ennen tätä, Mooseksen päivinä, Jumala antoi kansalleen pyhän kalenterinsa.

Lue 1. Mooseksen kirjan 7:11: “Ja sinä vuonna, jolloin Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoisena päivänä, sinä päivänä puhkesivat suuren syvyyden lähteet ja taivaan akkunat aukenivat”. Jae 24: “Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.”

Lue nyt 1. Mooseksen kirjan 8:3-4: “Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Arafatin vuorille.”

Huomaa—tulva alkoi toisen kuukauden 17. päivänä ja 150 päivän kuluttua arkki oli Araratin vuorella seitsemännen kuukauden 17. päivänä. Tämä kesti täsmälleen viisi kuukautta. Viisi 30–päiväistä kuukautta on täsmälleen 150 päivää. Eli kuukaudet olivat noihin aikoihin 30-päiväisiä!

Danielin kirjassa sekä Ilmestyskirjassa lasketaan samaan periaatteeseen mukaisesti. Ilmestyskirjan 12:6 kertoo profeettisesta tapahtumasta, joka historiallisesti kesti 1260 aurinkovuotta ja joka sen kuvauksen mukaan kesti “tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää”. Tälläkin kertaa profeettisen päivän tapahtumat kestivät vuoden. Ilmestyskirjan 13:5 (toinen tapahtuma, mutta yhtä pitkä)1260—päiväinen jakso täyttyi 1260 aurinkovuoden kestoisena ja sen kerrotaan kestäneen “neljäkymmentäkaksi kuukautta.” Nykyisen käytössä olevan kalenterin mukaisesti 42 kuukautta ei vastaa 1260 päivää, vaan 1276 päivää—ja karkausvuoden osuessa kohdalle se vastaa 1277 päivää. Ylimääräisen puolen vuoden sattuessa vuoden viimeiselle puoliskolle tämän kestoksi tulisi taas 1280 tai 1281 päivää. Kuitenkin ilmestyskirjan 13:5 mainitsemat 42 kuukautta ovat samanmittaisia kuin kohdan 12:6 1260 päivää, eli nämä 42 kuukautta olivat 30-päivän pituisia.

Ilmestyskirjan 12:14 kertoo samasta ajanjaksosta vielä lauseenparteella “aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa”. “Aika” tai “kerta” tarkoittaa yhtä profeettista vuotta, “kaksi aikaa” tarkoittaa kahta profeettista vuotta; koko parsi yhteensä tarkoittaa 3 ½ profeettista “aikaa” tai “kertaa”, kirjaimellisesti 1260 päivää—eli 3 ½ 30-päiväistä vuotta. Seitsemän tällaista “aikaa” tarkoittaisi siten 2520 päivää—päivä–vastaa–vuotta—periaatteen mukaisesti 2520 vuotta!

Danielin kirjassa mainitaan sama “aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa”—ilmaus.

Olemme käyttäneet tässä reilusti palstatilaa tämän käsitteen perusteelliseen selvennykseen. Sitä tarvitaan monien keskeisten profetioiden ymmärtämiseksi.

Profeettinen “kerta” tai “aika” on siten 360–päiväinen vuosi—tai 360 päivää. Noina Israelin rangaistuksen aikaisina vuosina, Hesekielin kirjan 4:4-6, 4. Mooseksen kirjan 14:34, Ilmestyskirjan13:5 ja 12:6 mukaan yhdessä, jokainen profeettinen päivä, “kerta” tai “aika” oli täyttyessään vuoden kestoinen. Tämä merkitys toistetaan 3. Mooseksen kirjassa 26:18 ja Ilmestyskirjassa 12:6 ja 13:5. Kun tämä profetia täyttyi täsmällisesti ja ennalta sanotusti, asia todistettiin.

Esikoisuus pidätetään 2520 vuotta

Palataan nyt takaisin 3. Mooseksen kirjan 26 luvun keskeiseen profetiaan.

Nämä israelilaiset eivät kuunnelleet Jumalaa—he eivät ansainneet yltäkylläisiä esikoisoikeuden mukana saamiaan lupauksia. Luvun kaksi ensimmäistä jaetta mainitsevat, kuinka he rikkoivat erityisesti kahta koekäskyä. Jumala rankaisi heitä sen jälkeen kuin oli varoittanut heitä, kuten jakeista 14–17 luimme.

Sitten Jumala sanoi: “Jos ette sittenkään kuule minua”—hän oli juuri rankaissut heitä jakeiden 14–17 mukaisesti—“niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti (seitsemän kertaa) teidän syntienne tähden.”

Tässä kerrotun ja myös toisaalla mainitun “seitsenkertaisen” tukemana—lisäksi esikoisoikeus pidätettiin käytännössä täsmälleen 2520 vuotta—voimme olla varmoja, että jakeen 18 “seitsenkertainen” tarkoittaa seitsemää 360–päiväistä vuotta, ja että jokainen päivä vastaa kestoltaan vuotta, kun profetia toteutuu—sanatarkasti kaiken kaikkiaan 2520 vuotta! “Päivä–vastaa–vuotta—periaatteen” painottaminen antaa myös ymmärtää rangaistuksen lisääntyneen intensiteetiltään.

He tekivät syntiä 390 vuoden ajan, kuten Hesekielin profetia mainitsee (Hesekielin kirja 4:4-5). Kun he hylkäsivät Jumalan valtionsa kuninkaana, hän salli heidän silti asua luvatussa maassa vielä noiden 390 vuoden ajan! Näiden vuosien aikana Jumala lähetti profeetan toisensa jälkeen varottaamaan ja kutsumaan heitä takaisin. Jos he olisivat tehneet parannuksen ja palanneet Jumalan tykö ja pitäneet hänen käskynsä, he olisivat edelleenkin saaneet omakseen koko historian suurimmat siunaukset rikkauksineen. He eivät kuitenkaan kääntyneet Jumalan puoleen vaan tekivät syntiä entistä enemmän!

Lopulta Jumala jäädytti—2520 vuodeksi—valtiolliset rikkaukset ja valta-aseman.

Israel katoaa

Vihdoin ja viimein Jumala ajoi heidät pois luvatusta maasta!

Näiden 390 kansallisen synnin täyttämän vuoden ajan he olivat hyljänneet Jumalansa ja hänen tarjoamansa elämänmallin, Jumala ei kuitenkaan hyljännyt heitä. Jumala oli jatkuvasti yhteydessä heihin lähettämiensä profeettojen välityksellä. Jos he olisivat vain kuunnelleet ja lopettaneet kapinointinsa tänä aikana ja kääntyneet Jumalan puoleen, he olisivat voineet saavuttaa johtavan valtiollisen aseman.

Lopulta Jumala ajoi heidät pois maastaan! Hän “poisti heidät kasvojensa edestä” (2 Kuninkaiden kirja 17:18).

Toistamiseen sanotaan, kunka hän “viimein poisti Israelin kasvojensa edestä, niinkuin hän oli puhunut kaikkien palvelijainsa, profeettain kautta. Ja Israel vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen Assuriin, jossa he ovat tänäkin päivänä.”

Tämän jälkeen hän ei enää lähettänyt heille profeettoja. Heille ei tarjottu enää mahdollisuutta näihin historian suurimpiin kansallisiin siunauksiin—ennenkuin 2520 vuoden kuluttua! Jumala kätki heiltä kasvonsa! Hän poisti sanotusti heidät kasvojensa edestä. Hän ei enää vedonnut heihin. He eivät täyttäneet ehtoja eivätkä ansainneet Jumalan siunauksia! Hän jätti heidät orjiksi oman onnensa nojaan!

He hylkäsivät jopa heille annetun tunnusmerkin, joka todisti heidät Jumalan kansaksi, Israeliksi. He kadottivat lisäksi tiedon identiteetistään! Maailma ei tunnistanut heitä enää Jumalan kansaksi, eivätkä he itsekään kutsuneet itseään enää tällä nimellä.

He katosivat kaikkien tietoisuudesta! Heistä tuli “kymmenen kadonnutta heimoa.” Kadonnut oli heidän nimensä, kadonnut oli tieto heidän alkujuuristaan, he olivat kadoksissa myös hengellisesti! He kadottivat valtavan esikoisoikeutensa—monien sukupolvien ajaksi! Toisen ja kolmannen sukupolven jälkeen myös heidän äidinkielensä hepreankielentaito katosi! He luulivat kuuluvansa pakanakansoihin muun maailman mukana!

Apostoleja Britanniaan?

Lukuisten sukupolvien jälkeen Jeesus Nasaretilainen lähetti kaksitoista alkuperäistä apostoliaan julistamaan sanomaa, kallisarvoista Jumalan valtakunnan evankeliumia—Jumalan hallituksen olemassaoloa—näille kymmenelle heimolle, tietäen varsin hyvin missä he sillä hetkellä asuivat. Tiedämme, että apostoli Paavali lähetettiin pakanakansojen keskuuteen.

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi Apostolien tekojen 15 luvun jälkeen kahdestatoista apostolista ei kerrota enää? He kaikki lähtivät “kadonneen” Israelin pariin, poikkeuksena Pietarin matka Babyloniin!

Raamattu lausuu alkuperäisistä apostoleista: “Nämä kaksitoista Jeesus lähetti, ja käski heitä sanoen: älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaiseen (pakana)kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneiden lammasten tykö” (Evankeliumi Matteuksen mukaan 10:5-6). Aivan, heidät lähetettiin kymmenen kadonnen heimon tykö.

Jeesus ei koskaan anonut, käskenyt tai pyytämällä pyydellyt ketään “pelastumaan.” Eivät myöskään hänen apostolinsa! Tämmöistä on vain moderni protestanttinen käytäntö. He ainoastaan julistivat totuutta, antaen kuulijan itse päättää, halusiko hän ottaa vaarin kuulemastaan.

Kyllä, Brittein saaret saivat kuulla Kristuksen evankeliumin! Siitä huolimatta he valitsivat Druidien pakanalliset menot ja epäjumalat sekä roomalaisen Babyloniasta peräisin olevan teko”kristillisyys” mysteeriuskonnon. He jopa omaksuivat paholaisen evoluutiokäsitykseen perustuvan uskonnon.

Esikoisuus palautuu vihdoin!

Kun esikoisoikeuden pidätyksestä oli kulunut 2520 vuotta, Jumala uskollisuudessaan muisti alkuperäisen ehdoitta antaman lupauksensa Aabrahamille! Hän ei palauttanut sitä Britannian tai Amerikan hyvyyden tai paremmuuden eikä niiden ansioiden tähden, vaan omaan lupaukseensa pitäytyen. Nämä kaksi esikoisuutta kantavaa kansaa puhkesivat vuoden 1800 alussa yhtäkkiä koko historian suurimmiksi mahdeiksi!

Suurta kansallista vaurautta ja valtaa ei saavutettu missään nimessä kansalaistemme ansioiden tähden, he eivät koskaan olleet ansainneet niitä! Mutta lue eteenpäin.

Se tosiasia, että esikoisuus oli pidätetty heiltä tietyksi ajanjaksoksi antaa myös ymmärtää, että se tultaisiin myöntämään heille uudestaan 2520 vuoden kuluttua. Jumala antoi alun perin esikoisoikeuden Aabrahamin jälkeläisille Aabrahamin uskollisuuden ja kuuliaisuuden tähden (1. Mooseksen kirja 26:5) ehdoitta. Jumalaa sitoi hänen antamansa lupaus, jonka mukaan suuret kansalliset siunaukset annettaisiin Aabrahamin jälkeläisille heidän teoistaan huolimatta, olivatko nämä sitten hyvät tai pahat. Jumala ei kuitenkaan sitoutunut antamaan niitä tietylle sukupolvelle.

Täten hän saattoi tarjota siunauksia Vanhan Testamentin Israelille Mooseksen päivinä ja hänen jälkeensä ehdollisina. Näiden sukupolvien ihmiset olisivat voineet vastaanottaa siunaukset annettuja ehtoja noudattamalla! Vaikka nämä sukupolvet eivät lupauksia saaneetkaan—ne pidätettiin heiltä 2520 vuodeksi—tämä ei kuitenkaan tehnyt Jumalan Aabrahamille antamaa lupausta tyhjäksi.

Mutta kun tiedämme, että lupaukset pidätettiin 2520 vuodeksi, meille annetaan tieto, että tämän ajanjakson jälkeen—nyt kansalaisista riippumatta—lupauksen täytyy tulla toteutumaan. Näin kävisi Jumalan Aabrahamille ehdoitta annetun lupauksen takia.

Eli kun laskemme—aloitetaan vuodesta 1800–1803 jKr. ja lasketaan yhteensä 2520 vuotta—jolloin Jumala antoi esikoiskansojen—yksinomaan—yhtäkkiä vastaanottaa itselleen ennenäkemättömän suuret kansalliset rikkaudet sekä valtaisan kansallisen voiman ja suuruden! Brittiläiset ja amerikkalaiset yhdessä, ollen molemmat yhden ja ainoan alkuperäisen Joosefin heimon jälkeläisiä—saivat haltuunsa yli kaksi kolmasosaa—melkein kolme neljäsosaa maapallon resursseista ja vallasta!

Kuulostaa uskomattomalta! Kaikille lopuille valtioille, joihin kuuluivat Saksa, Italia, Venäjä ja Kiina sekä loput Israelin heimot sekä muut maailmaan valtiot, jäi maailman rikkauksista ainoastaan yksi neljännes jaettavaksi.

Tällainen kahden valtion yhtäkkinen ennenäkemättömän rikkaasi ekonomiseksi valtatekijäksi nousu tyhjästä on ennenkuulumatonta historian lehdillä. Britanniasta tuli Iso (Great)–Britannia—jättiläismäinen, ällistyttävän rikas kansanyhteisö—Yhdysvalloista taas historian suurin yksittäinen mahtivaltio.

Mutta vielä tätäkin hämmästyttävämpää on tapahtumankulku nykypäivänä—kuinka—ja miksi— menetämme kaiken omistamamme jopa nopeammin kuin sen saavutimme!

Miksi? Selvitän seuraavaksi tapahtumien syyt, niihin liittyvät hämmästyttävät tosiasiat ja mitä tulevaisuus meille tuo!

Chapter 11: Miksi Israel menetti identiteettinsä?

Arvoitus on nyt ratkaistu! Tiedämme, mitäkadonneelle kymmenelle heimolle” tapahtui—tiedämme myös, minkä takia he menettivät identiteettinsä!

Niille israelilaisille, jotka asuttivat valtakunnan pohjoisosan—pohjoisen valtakunnan—kuului valtion kansallinen nimi “ISraelin kuningaskunta”—kuitenkin heistä tuli sittemmin kansa, joka katosi pois tietoisuudesta, hävisi historian lehdiltä.

Kun alamme tutkia historiallisia dokumentteja, näyttää siltä kuin maa olisi nielaissut heidät.

Löytyy kuitenkin dokumentteja, jotka kertovat, kuinka nämä kymmenen heimoa joutui siirtomaaorjiksi 721–718 eKr. Assyrian toimesta, kuinka heidät poistettiin heidän asuttamaltaan Palestiinan pohjoisalueelta orjiksi Assyriaan, Kaspian meren etelärannoille. Kun Babylonian kuningas Nebukadnessar otti eteläisen Juudan valtakunnan vangiksi vuonna 604–585 eKr., Assyrialaiset olivat jo ehtineet vaeltaa luoteeseen päin— kymmenheimoisen Israelin kansan kanssa!

Täysin pois näkyviltä

He hävisivät täysin näkyvistä! Historian kirjat eivät kerro, kuinka kauas luoteeseen he vaelsivat, tai minne he vihdoin asettuivat.

Miten hisorijoitsijat ja teologit pystyvät selittämään tämän?

Heidän selityksensä täytyy olla erheellinen, koska he eivät ole perillä kaikista tosiasioista. He olettavat erheellisesti, että kaikki israelilaiset ovat juutalaisia ja uskovat myös maailman 13 miljoonan juutalaisen olevan ainoita muinaisen Israelin valtion elossa olevia jälkeläisiä. Eräiden teologien mukaan kaikki kymmenen 721–718 eKr. Assyrian orjuuteen joutunutta heimoa palasivat Jerusalemiin juutalaisten mukana temppeliä rakentamaan 70 vuotta Juudan valloituksen jälkeen 604–585 eKr. Tämä ei pidä kuitenkaan alkuunkaan paikkaansa. Vain osa Juudan heimoa palasi takaisin ja tämä joukko koostui yhdessä Juudan, Benjaminin ja Leevin heimolaisista. Voit tarkistaa heidän sukuluettelonsa Esran ja Nehemian kirjoista.

Juutalaisten oletetaan siis olevan Israel—koko Israelin valtio—koska he eivät koskaan menettäneet identiteettiään! Tiedämme, miksi Israelilaiset menettivät identiteettinsä ja miksi juutalaiset eivät.

Jumala antoi heille erityislaatuisen ikuisen liiton, jonka sisältämän tunnusmerkin kautta heidät voitaisiin tunnustaa.

Liiton tunnusmerkki

Ikuinen Jumala solmi Siinain vuorella kansansa kanssa sitovan ikuisen erityislaatuisen liiton ja antoi heille tunnusmerkin, josta heidät yleisesti pystyttäisiin tunnustamaan. Tämä liitto ei tunnu kuitenkaan olevan tiedossa yleisesti tunnustettuna tosiasiana.

Haluaisin tässä vaiheessa tuoda erityisesti esille, kuinka tämä Israelin kansa oli maailman kansojen joukossa ainoa kansa, joihin Jumala oli henkilökohtaisesti yhteydessä ja kuinka hän piti heitä omana kansanaan.

Muistat varmaan, kuinka Aadam ja Eeva hylkäsivät puun, joka edusti Jumalan Pyhää Henkeä sekä Isä—lapsi—suhdetta Jumalaan. Tämän jälkeen heidän jälkeläiset eivät olleet enää yhteydessä Jumalaan, yhteys katkaistiin. He loitontuivat Jumalan antamasta elämäntavasta yhä kauemmaksi ja Nooan aikakaudella maailma oli jo täpötäynnä pahuutta ja väkivaltaa.

Myös vedenpaisumuksen jälkeen, jo kahden sukupolven kuluttua, maailman ihmiset alkoivat seurata Nimrodin jumalattomia teitä (1 Mooseksen kirja 10:8–12; 11:1-9). He alkoivat myös noudattaa hänen äiti–vaimonsa alkuunsaattamaa pakanaperäistä uskontoa, joka otti koko maailman valtoihinsa aina nykypäiviin saakka. Tämä Semiramiksen tuottama uskonnollinen harhaoppi levisi kaikkien kansojen keskuuteen. Sen valheellinen oppi omaksuttiin erimuotoisina ja se levisi moninimisenä monien kansojen pariin. Kaikesta huolimatta se oli perusjuuriltaan yksi ja sama harhaoppi, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan kanssa! Yhä tänäkin päivänä se vetää langennutta maailmaa puoleensa—erillisinä uskontoina, erinimisenä ja erimuotoisena.

Jumala valitsi Israelin omaksi kansakseen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin tottelevaisuuden takia. Vankeina ja orjinakin hän kutsui heitä edelleen omaksi kansakseen, jolle hän tulisi ilmoittamaan oman totuutensa—uskontonsa, elämäntapansa sekä koko ihmiskunnan päämäärän .

Jumalan israelilaisille ilmoittama totuus, hänen tiensä, on sama totuus ja tie, jonka hän aikoi ilmoittaa kaikille ihmisille kaikkina aikakausina! Israelin oli määrä olla Jumalan opastusta noudattamalla elävänä esimerkkinä kaikille kansoille.

Jeesus ei tullut kumoamaan Jumalan totuutta eikä tietä, hän ei tullut tuomaan uutta uskontoa, vaan hän saapui kertomaan meille lisää tulevasta Jumalan valtakunnasta sekä kuinka me saattaisimme syntyä sen jäseniksi.

Vanhan Testamentin israelilaisille annettiin tietyt uhritoimitukset, jotka ainoastaan muistuttivat synnin olemassaolosta (Kirja heprealaisille 10:1-4; 9:10), ne olivat ainoastaan hetkellisiä Kristuksen sijaisia—vain hänen saapumiseensa asti. Kun hän saapui, ne lakkautettiin. Kuitenkin Jumalan totuus ja tie pysyvät ikuisesti! Juuri siksi Jumala ilmoitti Israelin kansan kautta kaikkien aikojen ihmisille—nykypäivän ihmiset mukaanlukien!—heitä kaikkia koskevan Jumalan tien.

Tämä erityislaatuinen tunnusmerkein varustettu liito, joka tarkoitettiin ikuiseksi, koskee myös meidän aikamme kristittyjä—kaikkia niitä, jotka on armon kautta otettu Jumalan yhteyteen, hänen kansakseen!

Tämä erityislaatuinen ikuisesti sitova liitto löytyy 2. Mooseksen kirjan 31 luvun jakeista 12–17 ja se on yksi kahdesta koetinkäskystä, joita jo käsittelimme edellisessä luvussa. Israel ajettiin pois omasta maastaan ja heille tarkoitettu esikoislupaus pidätettiin koetinkäskyjen rikkomisen takia.

Tunnusmerkki

“Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: Puhu isralilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini … ” (2 Mooseksen kirja 31:12–13).

Huomaa, minkä päivän kuului olla “Herran päivä”. Ikuinen Jumala kutsuu sapatteja “minun sapateikseni.” sapatit ovat hänen—ne eivät kuuluneet Israelille—ne eivät myöskään ole meidän päiviämme, vaan Herran. Ne eivät ole “juutalaisten sapatteja” tai “ei–juutalaisten sapatteja.” Sapattiin sisältyy ajanjakso, joka ei ole meidän, vaan Jumalan, milloin se sitten onkin.

Se tarkoitettiin pidettäväksi muinaisaikoina ja samoin se tarkoitettiin pidettäväksi nykyäänkin. Jos omimme sen itsellemme—omia tarkoitusperiämme varten—joko työtä, huveja tai mitä muuta tahansa varten— me päädymme varastamaan Jumalalta!

Huomaa edelleenkin, kuinka hän sanoi: “Pitäkää minun sapattini.” 2. Mooseksen kirjan 20:8 mukaisesti Jumala käski meidän “pyhittää lepopäivän (sapatin)”—Jumala asetti sen pyhäksi ajanjaksoksi ja käski meitä pitämään sen pyhänä—eikä suinkaan tahraamaan Jumalalle pyhää.

Tutki tätä erityistä liittoa vielä tarkemmin: “… sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät” (2 Mooseksen kirja 31:13). Kuinka uskomaton merkitys tähän osaan lausetta sisältyy! Kuitenkin useimmat ihmiset lukevat sen ymmärtämättä sen sisältämää totuutta!

Katso! Tässä ilmaistaan sapatin tarkoitus: “… sillä se on merkkinä …”. Mitä merkki (engl. sign) tarkoittaa?

Kun kävelet kaupungin keskustassa, merkit ympäröivät sinua, näet niitä kauppojen, liikkeiden ja tehtaiden sijaintia osoittamassa. Tarkastele puhelinluettelosi liiteosaa, josta löydät esimerkiksi “Jonesin kyltit” tai “Smithin perheyrityksen kyltit”. Soita ja kysy, mitä he valmistavat ja kuulet varmaankin heidän valmistavan kylttejä eri yrityksille ja yksityisliikkeille kauppojen edustalle ripustettavaksi. Näiden mainoskylttien avulla ihmiset tunnistavat, millaisesta liikkeestä on kysymys.

Tunnistaminen

Tällainen merkkikyltti sisältää yleensä viittauksen sen omistajan identiteetistä, eli se on virkamerkki tai symboloi tätä. Kun näet liikekyltin “A B Tammen huonekalut”, tiedät heti, kuka sen omistaja on sekä millaisen liikkeen hän omistaa. Websterin tietosanakirja määrittää sanan merkki (engl. sign) seuraavasti: “Julkisella paikalla liikkeen yhteydessä oleva merkki, joka mainostaa siinä tapahtuvaa toimintaa tai viittaa sen omistajaan. Jonkun olemassaoloon viittaava merkki: osoite.” Sille löytyy tietenkin myös erilaisia merkityksiä matematiikan, lääketieteen ja astronomian saroilta.

Mooses käyttää hepreankielisestä merkistä sanaa ôwth, joka on heprealais-englantilaisen sanakirjan määritelmän mukaan “signaali: lippu, majakka, monumentti, todiste jne.—merkki, ihme, osoite.” Lippu on valtion tunnusmerkki, majakka varoittaa olemassaolosta, osoite osoittaa missä joku asuu, valkoinen lippu puolestaan osoittaa antautumisen.

Jumala käski kansaansa pitämään hänen sapattinsa merkkinä. Se on siis Jumalan ja hänen kansansa välinen merkki: “… merkkinä meidän välillämme” käskyn mukaisesti. Se osoittaa omistajan identiteetin. Se mainostaa tai julistaa tiettyä tietoa. mitä tietoa? Jumala vastaa: “… tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.”

Kuka Jumala on?

Luitko edellisen tarkasti? Merkki on tuunuksena ihmisille, kuka heidän Jumalansa on! Juuri tästä merkistä voimme saada tietää, että juuri Hän on Herra! Merkki identifioi Jumalan!

Mutta eikö jokainen ihminen tiedä, kuka Jumala on? Ehdottomasti ei!—Raamattusi sanoo—että koko maailmaa on petetty.

Tällä maailmalla on Jumala—väärä jumala—saatana, paholainen! Hän tekeytyy “valkeuden enkeliksi” (2 Kirje korinttilaisille 11:14). Hänellä on omat uskonnolliset järjestönsä—omat kirkkonsa. Ei löydy ainoastaan buddhalaisia, shintolaisia, taolaisia ja konfutselaisia, vaan monet kutsuvat itseään samaan tapaan “kristityiksi”, vaikkakin heidän pappinsa ovat Raamattusi mukaan saatanan pappeja: “Eikä ihme, sillä saatana itse tekeytuu valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi” (2 Kirje korinttilaisille 11:14–15).

Kutsuvatko nämä itseään kristuksen papeiksi? Lue vastaus edeltävästä jakeesta—jae 13: ” Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.” Saatana on varsin hyvä väärentäjä. Hän tekeytyy itse Jumalaksi. Raamattusi kutsuu häntä tämän maailman jumalaksi (2 Kirje korinttilaisille 4:4). Hän tekeyttää pappinsa kristuksen papeiksija nämä puolestaan syyttävät tosi Kristuksen pappien olevan “valheellisia apostoleita” kääntääkseen huomion itsestään pois!

Tunteeko tämän maailman “kristinoppi” aivan varmasti Tosi Jumalan? Sitä on petetty uskomaan, että se tuntee Jumalan. Petetyt ihmiset saattavat olla hyvinkin vilpittömiä valheellisessa uskossaan. Ihmisen jumala on se olento tai asia, jota tämä yksilö palvoo ja tottelee. Mutta tosi Jumala on se Yksi, jota hänen tulee totella.

Tämän maailaman ihmisiä ei ole opetettu tottelemaan Jumalaa! Sen tuntema erheellinen “kristinusko” opettaa heille, että Jumalan laki on “naulattu ristille.” Se asettaa ihmisen omantunnon Jumalan lain sijalle, ja saatanan oppi on vääristänyt ihmismielen! Se ei opeta Kristuksen lailla, että meidän täytyy elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee—koko raamatun mukaisesti! Sen sijaan ihmiset tottelevat saatanaa syntiä tekemällä”. Saatana on siten tämän maailman jumala!

Sapatin tarkoitus

Jumala antoi ihmiselle sapattinsa, jotta ihmiskunta voisi tulla tietoiseksi Jumalasta, jotta he voisivat palvoa totista Jumalaa. Kuinka Jumala tunnistetaan sapatin kautta—kuinka sapatti voi viitata tosi Jumalaan väärän jumalan sijasta? Eikö sunnuntai ole samassa asemassa kuin sapatti? Aivan varmasti ei ole!

Kiinnitä huomiosi jakeeseen 17, joka kertoo tästä erityisestä sapatin liitosta: “Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti (ja virkistyi, engl. käännös)” (2 Mooseksen kirja 31:17).

Hän lepäsi luomisviikon seitsemäntenä päivänä tekemästä työstään, ei kuitenkaan sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Ainoastaan viikon seitsemäs päivä viittaa takaisin luomiseen.

Kuinka sitten tämä päivä tunnista meille, kuka Jumala on?

Vaikka uskotkin Jumalan olevan toisen, voin silti todistaa, että minun Jumalani on tosi Jumalan, koska mikä—tai kuka tahansa olettamasi jumala on, se on silti totisen Jumalani luoma. Hän, joka loi ja teki kaiken olemassaolevan, on suurempi kuin mikä tahansa hänen luomistyönsä—korkeampi kuin mikään muu jumalaksi kutsuttu.

Luotu maailma on todiste Jumalasta—hänen olemassaolostaan. Tämä—luomistyö itsessään—identifioi Jumalan!

Eli Jumala valitsi kaikkein kestävimmän, pysyvimmän, turmeltumattomimman ihmisen tuntevan käsitteen—tostuvan ajanjakson käsitteen—ja valitsi tämän yhden ainoan päivän luomistyönsä muistoksi. Hän otti yhden ainokaisen päivän, joka toistui ollen viikon seitsemäs päivä, ja muistutti, kuinka Jumala lepäsi luomisviikkonsa seitsemäntenä päivänä luomistyöstään. Tämän päivän oli määrä viitata iänkaikkiseen, kaikkivoipaan, kaikenhallitsevaan Jumalaan—meidän Luojaamme!

Jumala asetti tämän valitsemansa päivän erilleen omaksi päiväkseen—Jumala teki tämän päivän pyhäksi itselleen —ja nimitti sen juuri siksi päiväksi, jolloin Hän käski omaa kansaansa kokoontumaan Jumalampalveluksen pitoon—päiväksi, jolloin hän käskee kansaansa lepäämään ja asettamaan sivuun oman työn ja fyysisen ajanvietteen—ja virkistymään kokoontumaan toisten kuuliaisten jumalanpalvelijoiden hengelliseen yhteyteen!

Mitään muuta päivää ei ole asetettu luomistyön muistutuksi ja muistoksi. Saatan pystyi harhauttamaan ja uskotteli maailman ihmisille, että Kristus nousi ylös kuolleista sunnuntaiaamuna auringonnousun aikaan—pakanallisen uringon aikaan. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkansa! Lue ylösnousemusta koskeva kirjasemme (The Resurrection Was Not on Sunday) ja tulet hämmästymään! Lue myös pääsiäistä koskeva kirjasemme (The Plain Truth About Easter). Nämä saavat silmäsi rävähtämään—voit todistaa itse kirjasen lausumat väitteet tosiksi oman kirjastosi lähdeteoksia käyttäen.

Kristus nousi kuolleista sapattina, eikä sunnuntaina! Jumala ei käske missään Raamatunkohdassa viettää Kristuksen ylösnousemuksen päivää! Tällainen juhliminen perustuu ihmisten pakanallisiin menoihin—ainoastaan harhaoppisen ihmisen auktoriteettiin—ja se on Jumalan käskyjen vastaista!

Sapatti tunnistaa Jumalan kansan

Näimme edellä, kuinka sapatin suuri tarkoitus oli identifioida Jumala! Hänen jumalanpalvelusmenoja varten asettamansa päivä tarkoitettiin muistopäiväksi, muistuttamaan meille, ketä me oikein palvomme—luojamme ja hallitsijamme!

Eikä tässä kaikki! Sapatin piti lisäksi olla tunnusmerkki, joka identifioi ja erotti, keitä Jumalan ihmiset ovat, ja keitä he eivät ole! Huomaa, kuinka tämä erityinen liitto ei ainoastaan sano “tietääksenne, että minä olen Herra”, vaan sanoo myös “Herra, joka pyhitän teidät” (2 Mooseksen kirja 31:13).

Mieti, mitä kaikkea tämä antaa meidän ymmärtää!

Mitä “pyhittää” oikein tarkoittaa? Se tarkoittaa “erilleen pyhää tarkoitusta varten asettamista”. Ikuinen Jumala pyhitti—hän asetti erilleen—luomisviikon seitsemännen päivän, sapatin—pyhää tarkoitusta varten. Jumala sanoi myös sapatin olevan merkkinä hänen kansansa pyhittämisestä—heidän muista ihmisistä erilleen, omakseen—omaa pyhää tarkoitustaan varten asettamisesta—kaikkien ihmisten, jotka kuuluvat hänen kansaansa.

Vanhan Testamentin aikana Israelin kansalaiset olivat Jumalan kansa. Uuden Testamentin aikana Jumalan oma seurakunta on hänen kansansa—siihen kuuluvat todellisen kääntymyksen tehneet, hengen siittämät kristityt!

Kuinka sapatti asettaa heidät erilleen niistä, jotka eivät ole Jumalan oikeita kansalaisia?

Jos olet alkanut sapatin pyhittämisen Jumalan käskyjen mukaisesti, oma koemuksesi on jo näyttänyt asian jo toteen. Jos et ole vielä tehnyt tätä, ala vain pitää Jumalan määräämä sapatti pyhänä—ja tulet huomaamaan kuinka automaattisesti tulet erotetuksi muista ihmisistä! Ympäröivä maailma, tuntemasi ihmiset—perheesi, sukulaisesi ja työelämääsi kuuluvat ihmiset—he asettavat sinut erilleen!

Sapatti on Jumalan merkki, joka identifioi Jumalan luoja–hallitsijaksi, sekä lisäksi ihmiset, jotka kuuluvat totisesti hänen kansaansa!

kuinka sapatti tekee tämän?

Jumalan määritelmä

Salli minun tuoda esiin vielä toinen Jumalan antama määritelmä. Maailmankaikkeuden luonut suuri Luoja–Hallitsija Jumala on ainoa viisas todellinen Jumala, lisäksi löytyy lukuisia valheellisia tai väärennettyjä jumalia. Saatana kätkeytyy ja esiintyy petettyjen silmissä jumalana—Raamattu kutsuukin häntä suoraan tämän maailman jumalaksi. Idoleja palveltiin jumalina—ja palvellaan edelleen, jopa ns. Kristityissä kirkoissa. Mitä—tai ketä tahansa ihminen palvoo ja tottelee, se on ihmisen jumala!

Sana “Herra” tarkoittaa hallitsija, mestari, esimies—häntä, jota tottelemme! Jeesus sanoi: “Miksi te huudatte minulle Herra, Herra! ettekä tee mitä minä sanon?” (Evankeliumi Luukkaan mukaan 6:46). Jos he eivät totelleet häntä, hän ei ollut heidän Herransa! Miksi he sitten kutsuivat häntä herraksi, kun hän ei ollut heidän Herransa?

Taaskin Jeesus sanoi: “Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaalisen isäni tahdon (Evankeliumi Matteuksen mukaan 7:21). Vain ne, jotka tottelevat Jumalaa voivat olla hänen lapsiaan ja astua hänen valtakuntaansa! Sinun Jumalasi on se sama, jota sinä tottelet!

Huomaa taaskin: “Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette?” (Kirje roomalaisille 6:16).

Toinen käsky sanoo idolit vääriin jumaliin mukaanlukien: “Älä kumarra niitä äläkä palvele (tottele) niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni (2 Mooseksen kirja 20:5-6).

Todellinen koekäsky

Kuinka merkittävää onkaan, että sapattikäsky on kymmenestä käskystä ainoa käsky, joka on merkki ja tunnistaa ainoat todelliset kristityt! Tämä käsky on varsinainen testikäsky!

Ihminen voi esiintyä rehellisenä ja varsin kunnollisena toisten silmissä—hän saattaa maineensa mukaisesti olla henkilö, joka ei valehtele tai varasta. Kuitenkaan nämä piirteet eivä tunnista häntä—eivät aseta häntä erilleen—varsinaiseksi kristityksi!

Useat ei–kristityt kunnioittavat vanhempiaan—ainakin muiden silmissä. Monia pidetään totuudellisina, uskollisina aviomiehilleen tai aviovaimoilleen, useat jättävät kiroilematta tai herjaamatta, useimmet eivät ole murhaajia—toisten ihmisten silmissä.

Kuitenkaan näiden käskyjen noudattaminen ei leimaa heitä erilaisiksi muihin verrattuna—ne eivät tunnista heitä Jumalan kansalaisiksi! Tosiasiassa vain ani harvat pitävät edes salassa näitä käskyjä hengellisen lain mukaisesti. Kuitenkin ihmiset huomaavat kyllä heti, kun joku alkaa viettää Jumalan sapattia!

Juuri tämän vuoksi vain harvat viettävät sapattia! Ihmiset eivät halua, että heidät astetaan toisista ihmisistä erilleen—Jumalalle kuuluviksi, maailmasta erille! Suurin osa ihmisistä haluaa kuulua muiden mukana maailmaan—ja heitä hävettää kuulua Jumalalle ystävien, työtovereitten ja sukulaisensa silmissä.

Maailman ihmiset ovat valmiit tunnustamaan yhdeksän käskyä—mutta sapattikäskyä vastaan he kapinoivat äänekkäästi! Juuri tämä käsky on tähdellinen kuuliaisuuden koekäsky! Se identifioi ne, jotka ovat alistaneet tahtonsa Jumalan tahdon alaisuuteen—jotka tottelevat Jumalaa, vainoista ja muista seurauksista huolimatta!

Sapatti saattaa sinut aivan varmasti erilleen. Se on varsinainen tunnusmerkki!

Se identifioi todellisen Jumalan hänen seurakunnan yhdenkokoontumista ja jumalanpalvelusta asettamansa päivän kautta. Se identifioi Jumalan tosi kansalaiset! Se identifioi sapatinpitäjät Jumalan kansaksi—maailman silmissä! Vain harvat juutalaiset pyhittävät sapatin, eikä se näin identifioi heitä Jumalan silmissä hengellisesti hänen kansakseen! He kyllä tunnistavat sapatin erilliseksi päiväksi! Vaikka he Jumalan silmissä tahraavat sen, maailma tunnistaa heidät sapatin takia!

Jumalan asettama merkki täytyy hyväksyä kohdalle vapaaehtoisesti—omasta tahdosta, tai sitten ei ollenkaan. Mutta “pedolla” (se on tulevan Euroopan uudestaan esille nousevan ns. Pyhän Rooman valtakunnan symboli) on merkki, joka tullaan pian poltattamaan fyysisellä voimalla! Se tulee olemaan “ostamiseen ja myymiseen”—kaupankäyntiin, ansiotyöhön (Johanneksen ilmestys. 13:16–17; Johanneksen ilmestys 13 ja 17) yhteydessä. Kyllä, sapatti on testikäsky—josta sinun pelastuksesi ja ikuisuutesi riippuu!

Sanoin jo, että Jumala asetti sapatin erilliseksi, ikuiseksi, Siinain “vanhasta liitosta” erilliseksi liitoksi. Millainen liitto sapatti sitten on?

Onko sapatti liitto?

Määritellään ensin sana “liitto”. Websterin sanakirja määrittelee liiton seuraavasti: “Henkilöiden tai osapuolten välinen sopimus, juhlallinen virallinen sopimus”. Liitto on siis sopimus, jossa toinen osapuoli lupaa tietyn palkkion tai maksuerän toiselle, joka puolestaan täyttää sille annetut ehdot.

Jumalan ja Israelin kansan välisessä Siinain vuorella tehdyssä vanhassa liitossa asetettiin tietyt ehdot: kymmenen käskyä. Tämän liiton palkkioksi luvattiin, että Israelista oli tuleva kansa “Yli muiden kansojen.” Lupaukset olivat kuitenkin puhtaasti kansallisia ja materiaalisia, tähän maailmaan kuuluvia. Uusi liitto perustuu puolestaan paremmille lupauksille (Kirje heprealaisille 8:6), ja sisältää “iänkaikkisen perinnön” (Kirje heprealaisille 9:15).

Kun liitto on allekirjoitettu, leimattu tai ratifioitu—vahvistettu—siihen ei voida enää lisätä mitään (Kirje galatalaisille 3:15). Allekirjoituksen jälkeen lisätty ei kuulu enää lain mukaiseen sopimukseen. Luit, kuinka vanha liitto tehtiin ja kuinka se varmistettiin verellä 2. Mooseksen kirjan luvun 24 jakeissa 6-8. Huomaa (jae 8), kuinka se päätettiin sanoilla “liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne. Se oli tällä hetkellä jo tehty—valmis.

Erityisestä ikuisesta sapattiliitosta kerrotaan vasta seitsemän lukua edellisen jälkeen. Eli se ei kuulu vanhaan liittoon!

Palataanpa kysymykseen, mikä liitto oikein on?

Raamattusi kertoo sen itse! Lue 2. Mooseksen kirja 31:16: “Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona”.

“Ikuinen” tarkoittaa jatkuvaa, katkeamatonta. Pitikö sen jatkua ainaisesti? Lue eteenpäin: “Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä.”

Mikä oli sen ehtona? Sapatin pyhänä pitäminen! “Sillä se on teille pyhä”, sanoi Jumala (jae 14). Entä mikä oli sen pitämisestä luvattu palkkio? Se ei ole ainoastaan merkki, vaan virallinen sopimus tai “meidän välisemme” liitto, Jumala sanoi, “tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.” Tässä se sanottiin! Jumala lupaa pyhittää heidät—Hän asettaa heidät erilleen pyhiksi—hänen pyhäksi kansakseen! Voitko kuvitella suurempaa lupausta?

Kyllä, se on liitto. Vaikka väittäisit, että vanhan liitto on “poistettu” ja kymmenen käskyä on täten poistettu, siltikään et voi väittää tämän liiton olleen vain ristille asti tarkoitetun. Tämä liitto pitää “sukupolvesta sukupolveen” (jae 13) “ikuisena liittona” (jae 16) ja on “ikuinen” (jae 17).

Ainoastaan Israelille tarkoitettu merkki?

“Kyllä vain, sehän on Jumalan ja Israelin kansan välinen liitto, Israelille sukupolvesta toiseen, Jumalan ja Israelin välillä ikuisesti”, vänkää vastaan henkilö, joka haluaa olla sitä tottelematta.

Nyt siis myönsit sen koskevan ikuisesti Israelilaisia—heidän sukupolviensa kautta jatkuen? Tämän kiistan voi sammuttaa kahdella asialla, jotka tulevat tuomitsevat sinut, vastaanväittäjäni, tuliseen järveen, jos et ota vaaria!

1) Kukaan ei voi kieltää, että tämä liitto sitoo ehdottomasti Israelin kansan noudattamaan sapattia ikuisesti sukupolvesta toiseen, ainaisesti. Heidän sukupolvensa eivät ole vielä loppuneet, eli se sitoo heitä vielä nytkin.

Lisäksi sinun täytyy myöntää pelastuksen ja kristinuskon olevan avoinna niin juutalaisille kuin kaikille israelilaisillekin. Evankeliumi on “Jumalan voima, itsekullekkin uskovalle pelastukseksi, Juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Kirje roomalaisille 1:16).

Eli juutalainen voi olla kristitty käännynnäinen! Itseasiassa alkuseurakunta koostui lähes yksinomaan juutalaisista! Eli Juutalainen, vaikkakin kristittynä Jumalan seurakunnassa, on sidottu pitämään Jumalan sapatti ikuisena liittona, sukupolvesta sukupolveen ikuisesti!

Onko Jumalalla sitten kahdenlaisia kristittyjä? Onko sitten syntiä, jos juutalainen kristitty rikkoo sapatin ja onko syntiä, jos kaikki muut pitävät sen? Täytyykö juutalaisten kristittyjen kokoontua sapattina ja muiden kansallisuuksien sunnuntaina? Eikö Jeesus sanonut, että itsensä kanssa riitautunut valtakunta autioituu?

Onko olemassa kahdenlaisia kristittyjä? Lue Kirjeestä galatalaisille 3:28–29:”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”

Sapatti siis sitoo seurakuntaan kuuluvia juutalaisia, eikä seurakunnassa tehdä eroa—olemma me kaikki yhtä Kristuksessa—liitto sitoo myös ei-juutalaisia!

Me olemmme Israel

2) Toinen vastaus väittämään: Yhdysvaltojen, Brittein kansainyhteisön ja Pohjois—sekä Länsi—Euroopan kansalaiset ovat itse asiassa Israelin kymmenen heimoa. Juutalaiset ovat taas Juudan heimolaisia.

Jos sapatti sitten on Jumalan antame merkki, joka identifioi hänen kansansa, niin mikseivät kansamme vietä sitä enää nykyään?

Vastasimme jo tähän kysymykseen aikaisemmin selvittäessämme, miksi Israelin kymmentä heimoa kutsutaan “kadonneeksi kymmeneksi heimoksi” ja miksi kansamme luulee kuuluvansa sitä ympäröiviin pakanakansoihin, eikä tunne enää menneishistoriaansa?

Nyt paljastan mitä hätkähdyttävimmän, yllätyksellisen tosiasian! Totuus on taruakin ihmeellisempi!

Nämä tosiasiat, jotka ovat olleet vuosikausia piilossa, tulevat osoittautumaan salapoliisitarinoitakin jännittävimmäksi! Miksi sapattia kutsutaan halveksuen “juutalaiseksi sapatiksi”? Miksi maailma uskoo kaikkien Israelilaisten olevan juutalaisia ja juutalaisten edustavan kaikkia israelilaisia?

Jos olet uskonut asian olevan näin, tulet yllättymään, kun todistat itsellesi juutalaisten olevan vain pienen osan koko Israelia!

Israelin kadonnut merkki

Raamattu ei missään kutsu kymmenheimoista Israelin kansaa juutalaisiksi. Nimeä—Juutalaiset—käytetään ainoastaan Juudan kuningaskunnasta. Juutalaiset ovat kyllä aitoja Israelilaisia—mutta vain osa israelilaisista on juutalaisia!

Lähes heti Jerobeamin kuninkaaksi tekemisen jälkeen häntä alkoi huolestuttaa, että kun hänen kansalaisensa matkustaisivat Jerusalemiin jokavuotisia juhlia viettämään, he alkaisivat toivoa Rehabeamia jälleen kuninkaakseen. Hän toimi nopeasti asemansa pönkittämiseksi.

Leevin heimo koostui papistosta. He olivat johtajistoa—parhaiten koulutettuja. He saivat elantonsa kerätyistä kymmenyksistä ja nauttivat kaksin–kolmenkertaisesta toimeentulosta muihin heimoihin verrattuna. Jerobeam poisti yhdellä pyyhkäyksellä leeviläiset viroistaan ja asetti kaikkein alimmat ja tietämättömimmät ihmiset papiston virkaan, jotta hän pystyisi pitämään heidät kurissa! Hän alkoi kontrolloida heidän uskontoaan pakanakuninkaiden tavalla. Tämän takia osa heistä, ehkä suurin osa, palasi takaisin Juudan valtakuntaan—ja heidät tunnettiin täten Juutalaisina.

Jerobeam asetti myös heti kaksi mahtavaa epäjumalaa kansan palveltaviksi. Hänen käskystään syksyn pyhät juhlat siirrettiin kahdeksannelle kuukaudelle hänen itsensä valitsemaan paikkaan Pohjois–Palestiinaan—Jumalan asettaman seitsemännen kuukauden Jerusalemin juhlan sijaan (1 Kuninkaiden kirja 12:28–32). Jerobeam siirsi sapatin viikon seitsemänneltä päivältä viikon kahdeksannelle—seitsemättä päivää seuraavalle päivälle eli viikon ensimmäiselle päivälle. Hän asetti täten jumalanpalveluspäivän pakanallisen auringon (engl. sun) palvomispäivälle, tätä kutsutaan nykyisin sunnuntaiksi!

Kymmenheimoinen Israelin valtio jatkoi edelleen seuraavan 19 kuninkaan johtamana ja seitsemän toistaan seuraavan dynastian aikana Jeroboamin asettaman kaksinaissynnin noudattamista: epäjumalan palvelemista ja sapattikäskyn rikkomista. Häntä seuraavat kuninkaat lisäsivät lisää pahoja syntisiä menoja entisiin.

Vihdoin vuosina 721–718 eKr. Jumala antoi Assyrian kuningaskunnan valloitta Israelin valtion. Nämä israelilaiset poistettiin maatiloiltaan ja kaupungeistaan ja vietiin Assyriaan Kaspian meren etelärannoille orjiksi. Mutta Juudan kansaa—juutalaisia, jotka muodostivat erillisen valtion—heitä ei valloitettu ennen kuin 604 eKr.

Israelin oltua vankeina kahden—kolmen sukupolven ajan kaldealaisista tuli maailman mahti ja he muodostivat ensimmäisen maailmaa johtavan imperiumin. Nebukadnessarin johdolla kaldealaiset (Babylon) valloitti Juudan (604–585 eKr.).

Assyrialaiset puolestaan—ennen vuotta 604 eKr.—jättivät Babylonian pohjoisosassa sijaitsevat asuinsijansa ja vaelsivat luoteeseen—nykyisten Georgian, Ukrainan, Puolan kautta nykyisen saksan alueelle. Tunnemme muinaisten Assyrialaisten jälkeläiset nykyisinä Germaaneina, saksalaisina.

Kymmenheimoinen Israelkin muutti luoteeseen. Vaikkakin assyrialaiset olivat ottaneet israelilaiset orjikseen, israelilaiset eivät jääneet heidän orjikseen Euroopassa, vaan he vaelsivat eteenpäin—Länsi–Eurooppaan, Skandinavian niemimaille sekä Brittein saarille!

Miksi heidät tunnettiin “kadonneena kymmenenä heimona”? He kadottivat kansansa tunnusmerkin!

Kuningas Jerobeam oli muuttanut heidän jumalanpalveluspäivänsä viikon seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle—auringon (sun) palvonnan päivälle—sunnuntaille! Kaikki hänen jälkeensä hallinneet kuninkaat tekivät myös samoin epäjumalien kera!

He kutsuivat itseään “Israelin kkuningaskunnaksi” asuessaan Israelin maassa, kaikki tiesivät keitä he olivat. Assyriaan joutuessaan he eivät enää olleet hallituksen ja kuninkaan omaava valtio, vaan pelkkiä orjia. Sukupolvien myötä he omaksuivat assyrialaisten kielen, unohtivat heprean äidinkielensä Raamatun profetian mukaisesti. He kadottivat myös valtiollisen identiteettinsä.

Joosefin heimosta muodistui useiden sukupolvien jälkeen kaksi heimoa: Efraim ja Manasse, nämä kutsuivat itseään brittiläisiksi. He säilyttivät heprealaiset tunnusmerkkinsä. Berith tai b’rith tarkoittaa hepreaksi “liitto” ja ish tarkoittaa “mies”. Täten hepreaksi British tarkoittaa “liiton miestä”, joita he todellisuudessa ovatkin.

Ruubenin heimo asettui nykyisen Ranskan alueelle. Hekin kadottivat kansallisen identiteettinsä. Silti ranskalaisilla on esi–isänsä Ruubenin luonne. Ilmaisen ranskankielisen kirjasemme kautta tuhannet ranskalaiset voivat tunnistaa todellisen perimänsä.

Kymmenen heimoa, Israelin kansana tunnetut ihmiset, kadottivat tunnusmerkkinsä—Jumalan antaman sapatin.

Juuri tämän vuoksi he menettivät kansallisen identiteettinsä!

Miksi juutalaiset tunnetaan?

Juuda jatkoi sapatin pitoa! He eivät pyhittäneet sitä kauan Jumalan antamalla tavalla—mutta he tunnustivat sen aseman niin muinoin kuin nykypäivänäkin, ja he pitävät edelleen sitä lepopäivänään. Juuri tämän vuoksi heidät tunnistetaan edelleen maailmalla Jumalan kansaksi! Maailma uskoo heidän olevan Israel—eikä ainoastaan Juuda!

Juutalaiset eivät ole menettäneet identiteettiään! Heidät identifioidaan muinaisen Israelin jälkeläisiksi—“kadonnutta kymmentä heimoaei tunnusteta—täten maailman ihmiset olettavat juutalaisten olevan Israel, eikä Juuda. Juutalaiset itsekin uskovat olevansa koko Israelin valtio! Koko maailmaa on petetty, eivätkä he tiedä, kuka todellinen Jumalan esikoisoikeuden omaava kansa on!

Kyllä sapatti on Jumalan päivä—todellinen Herran päivä—ja kaksinkertaisesti meidän kansalaisillemme; ensinnäkin, onhan se tarkoitettu kaikille Jumalan luomille ihmisille, jopa syntymästään pakanoille, jotka kuuluvat nyt Kristukselle; toiseksi koska rodullisesti, perimän mukaan Jumala antoi sen esi-isillemme ja käski pyhittää sen ikuisesti!

Miksi Israel joutui orjiksi?

Tiedätkö, miksi Israelin kuningaskunta valloitettiin Assyrian toimesta, ja vietiin pois asuinsijoiltaan orjiksi 721–718 eKr.? Tiedätkö mimksi juutalaiset (Juudan kuningaskunta) valloitettiin myöhemmin ja hajoitettiin kaikkialle maailmaan? Molemmat Israelin valtiot poistettiin Palestiinasta kansallisena rangaistuksena Jumalan sapattikäskyn rikkomuksen tähden!

Onko sapatilla väliä? Jumalalle sapatti merkitse erittäin paljon! Hän sanoo olevansa sama eilen ja tänään ja iänkaikkisesti (Kirje heprealaisille 13:8)!

Katsotaanpa ensin, miksi Nebukadnessar valloitti juutalaiset ja vei heidät Babyloniaan vankeuteen vuosiksi 604–585 eKr.

Jeremian profetian mukaisesti (Jeremian kirja 29:10) seitsemänkymmentä vuotta kestävän vankeuden jälkeen monet juutalaiset palasivat Palestiinaan temppeliä uudelleen rakentamaan ja saattamaan jumalanpalveluksen siellä alkuun. Profeetta Nehemia kertoo, miksi heidät oli viety vangeiksi 70 vuotta aikaisemmin: “Siihen aikaan minä näin Juudassa niitä, jotka sapattina poikivat viinikuurnaa ja jotka kuljettivat viljaa ja kuormittivat aaseja sillä sekä viinillä, rypäleillä, viikunoilla ja kaikenlaisella muulla kuormatavaralla. Ja he toivat niitä Jerusalemiin sapatinpäivänä; ja minä varoitin heitä, kun he myivät elintarpeita … ja minä nuhtelin Juudan ylimyksiä ja sanoin heille: Kuinka te teette näin pahasti ja rikotte sapatinpäivän? Eikö Jumalamme juuri sen tähden, että teidän isänne näin tekivät, antanut kaiken tämän onnettomuuden kohdata meitä ja tätä kaupunkia? Ja te tuotatte nyt vielä suuremman vihan Israelin ylitse, kun rikotte sapatinpäivän” (Nehemian kirja 13:15–18).

Selvästi sanottu! Sapatin rikkominen oli pääsyy Juudan valloittamiselle! Sen pitäminen oli Jumalalle niin tärkeää, että hän rankaisi itse valitsemaansa omaisuuskansaa tällä raskaalla kansallisella tavalla—sodassa häviämisellä, maasta poistamisella ja orjiksi vieraala maalla joutumisella! Jumala määrittelee synnin lakinsa rikkomukseksi (1 Johanneksen kirje 3.4). Hänen lakinsa sanoo: “Muista pyhittää lepopäivä … seitsemäs päivä on herran.” Työnteko sapattina, sen tahraaminen omien mielitekojen etsimisellä, työnteko jne. ovat suuria syntejä, jotka rankaistaan ikuisella kuolemalla!

Juutalaisia varoitettiin

Juutalaiset eivät pystyneet puolustamaan itseään. Profeetat olivat varoittaneet heitä. Jeremia varoitti seuraavasti: “Näin sanoo Herra: Ottakaa itsestänne tarkka vaari, älkää sapatinpäivänä mitään kantamusta kantako … alkääkö tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä … Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin poreista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tulen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit eikä se ole sammuva” (Jeremian kirja 21–22,27).

Tämä oli varoitus. Juutalaiset eivät ottaneet siitä vaaria. Katsotaanpa mitä seurasi!

“Viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena tuli Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, joka palveli Baabelin kuningasta, Jerusalemiin. Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella” (Jeremian kirja 52:12–13).

Kun Jumala varoittaa, rangaistus seuraa varmasti!

Miksi Israel voitettiin?

Katsotaanpa sitten, kuinka toiselle Israelin valtiolle, Israelin kuningaskunnalle, kävi 117 vuotta ennen Juudan vankeutta. Jumala oli antanut näille ihmisille valinnanvapauden itse Mooseksen päivinä, jo kauan ennenkuin he olivat jakautuneet kahdeksi valtioksi. Kävimme tämän 3. Mooseksen kirjan 26 lukua käsittelevän aiheen perin pohjin läpi aikaisemmin. Katsotaanpa nyt, mitä Jumala sanoi profeetta Hesekielin kautta.

Hesekiel sai viestin Jumalalta Israelin heimolle (ei Juudalle—ei juutalaisille) vietäväksi. Hesekiel toimi valloitettujen juutalaisten keskuudessa heidän orjuutensa aikana, joka tapahtui yli sata vuotta Israelin orjuuden jälkeen. Assyrialaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet asuinmaansa Kaspian meren eteläisillä rannoilla ja olivat vaeltaneet luoteeseen ja asettuivat lopulta nykyisen Saksan alueelle.

Myös Israelin heimon kansalaiset vaelsivat Euroopan halki luoteeseen, mutta he eivät pysähtyneet Saksaan alueelle, vaan jatkoivat länteen ja pohjoiseen—Läntiseen Eurooppaan—Ranskan, Belgian, Hollannin sekä Skandinavian alueille sekä Brittein saarille—jossa he asuvat tänäkin päivänä Manassen heimoa lukuun ottamatta, joka myöhemmin vaelsi Pohjois–Amerikkaan ja tunnetaan nimellä Yhdysvallat.

Profeetta Hesekielin tehtäväksi tuli juutalaisten keskuudesta Israelin heimon luo matkaaminen. “Mene ja puhu Israelin heimolle” (Hesekielin kirja 3.1), “Mene nyt Israelin heimon tykö” (jae 4).

Mutta Hesekiel ei koskaan vienyt tätä viestiä kadonnelle Israelin heimolle. Hän ei voinut, koska hän oli vankina juutalaisten keskuudessa.

Kuitenkin hänen sanomansa voi saavuttaa heidät tänä päivänä, Raamattuun kirjattuna—se viedään heille tänä päivänä The Plain Truth—lehden ja The Wold Tomorrow -ohjelman välityksellä!

Tämä on profetiaa! Se on kansalaisillemme tarkoitettu sanoma tänä päivänä! Luet sitä juuri nyt! Jumala auttakoon sinua ottamaan siitä vaarin!

Profetia meille tänään

Jumala puhuu muinaisia israelilaisia koskien Hesekielin kirjan luvussa 20 seuraavasti: “Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan, niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäväksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Myös sapattini minä annoin heille olemaan, merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät” (jakeet 10–12).

Huomaa, kuinka tämä kappale toistaa sanatarkasti 2. Mooseksen kirjan 31 luvun jakeiden 12–17 kirjatun sapattiliiton! Jatka lukemista: “Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni.. ja minun sapattini he kovin rikkoivat” (jae 13).

Sitten Jumala puhui vielä toiselle sukupolvelle, heidän lapsilleen: “Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa: Älkää vaeltako isäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako, älkääkä saastuttako itseänne heidän kivijumalillansa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjenne mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne” (jakeet 18–20).

Tässä käsketään erottamaan Jumalan käskyjen, oikeuksien ja sapattien ja isien eri sapattien, käskyjen ja oikeuksien välillä. He palvoivat Jumalaa toisena päivänä, ei Jumalan sapattina. He olivat jo kääntyneet viettämään pakanoiden päivää, jota nykyään kutsutaan sunnuntaiksi—auringon (engl. sun) palvonnalle omistetuksi päiväksi!

“Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan”, Jumala jatkoi, “ja rikkoivat minun sapattini” (jae 21).

Mitä Jumala sitten teki—sukupolvien kuluttua?

Hän hajaannutti heidän kansansa orjiksi toisen vallan alaisuuteen (ks. Jae 23). Miksi hän teki näin?

“Koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalien perään” (jae 24). Tämän vuoksi! Välittikö Jumala Asiasta?

Jatketaanpa nyt tämän uskomattoman profetian parissa ja huomaa, että se on myös profetia myös meille, tänä päivänä!

Jumala kuvaa pian lähestyvää aikakautta, meidän päivinämme, meidän ihmisiämme koskien: “Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla” (jae 33).

Lause “vuodatetulla vihalla” viittaa seitsemään viimeiseen vitsaukseen Kristuksen paluun aikaan (Johanneksen ilmestys. 16:1). Hänen paluunsa jälkeen hän tulee hallitsemaan meitä. Täten tämä on profetia meidän aikakaudellemme!

Jokainen Raamatun profetia, joka kuvaa kansamme (Israelin) olinpaikkaa Kristuksen toisen tulemuksen sekä suuren Palestiinaan paluun aikaan, kuvaa heitä aina uudelleen vankeina ja orjina.

Jatka Hesekielin kirjasta eteenpäin: “Ja minä vien teidät kansojen seasta, ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut … ja vuodatetulla vihalla. Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan (tarkoittaen tulevaa maasta lähtemistä Jeremian kirja 23:7-8) ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin (jakeet 34–35).

Huomaa! Tässä puhuu Sana—Kristus! Hän tulee olemaan maan päällä jälleen henkilökohtaisesti! Hän tulee vetoamaan kansalaisiimme kasvokkain.

Meidän olisi aika huomata tämän asian läheisyys ja vakavuus!

Mitä siitä, jos ainoastaan yksittäinen ääni varoittaa sinua! Jumala käytti yhden miehen ääntä Nooan päivinä maailmaa varoittamaan, samoin Eliaan päivinä ja Johannes Kastajan päivinä. Kun Johannes Kastaja vangittiin, itse Kristuksen itsensä yksittäinen ääni oli varoittamassa! Jos tukeudut synnitekijöiden valtaosan tukeen, tulet myös kärsimään heidän tekojensa rangaistuksen!

Katso kuinka Kristus vetoaa ihmisiin!

“Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoi Herra, … Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan … ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.” (jakeet 36–38).

Kuinka hän vetosi heihin? Hän sanoi: “Pyhittäkää minun sapattini, älkääkä isäinne”, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra” Palestiinaan menevät ihmiset saavat tietää, että hän on herra.

Kuinka me saamme tietää?

Hänen sapattikäskynsä avulla!

Lue jakeet 42–22 omasta Raamatustasi! Jumala sanoo, että kun ihmiset lakkaavat kapinoimasta ja alkavat pitää hänen sapattinsa, he tulevat muistamaan tekonsa, jolla he itsensä saastuttivat ja tulevat inhoamaan itseään sapatin rikkomisen takia! Tämä on voimakas sanoma! Itse Jumalan Sana puhuu sinulle!

Chapter 12: Esikoislupaus huipussaan —ja sen nykytila!

Kuinka suuriksi, mahtaviksi ja rikkaiksi brittiläiset ja amerikkalaiset ihmiset lopulta tulivat? Mitä meille yhtäkkiä tapahtui? Miksi Britannia menetti suuren osan sille kuuluvista siirtomaista—suuren osan omaisuudestaan—voimavaroistaan, vauraudestaan, mahdistaan ja vaikutusvallastaan maailmalla? Miksi Britanniaa ei pidetä enää Iso-Britanniana—suurena maailman mahtina?

Miksi Amerikan Yhdysvaltoja väheksytään, halveksutaan ja vihataan maailmalla? Miksei se voittanut Korean sotaa? Miksei Yhdysvallat pystynyt pyyhkäisemään pikkuista Pohjois-Vietnamia sivuun?

Ajattele ensiksi, kuinka suureksi—kuinka rikkaiksi ja mahtaviksi—amerikkalaiset ja brittiläiset kansat kasvoivat.

Ihmisille heidän oma ja heidän maansa asema on itsestään selvä. Vain harvat ymmärtävät todella, kuinka ennennäkemättömät kansalaisemme nauttimat rikkaudet ovat. Määritämme asiat yleensä vertaamalla niitä johonkin. Keskiverto brittiläinen, australialainen taikka kanadalainen ei ole koskaan nähnyt omin silmin Kiinan, Intian, Lähi-idän tai mustimman Afrikan köyhimpiä täynnä sairauksia ja lukutaidottomuutta olevia alueita. Hän ei ole koskaan kokenut haisevia slummeja eikä nähnyt tapaa, jolla suurin osan ihmiskunnasta elää.

Keskiverto amerikkalainen ei ole vieraillut kehitysmaissa, ei edes Euroopan kaupungeissa, jotka ovat varsin rikkaita lukutaidottomiin alueisiin verrattuna, mutta silti amerikkalaisa oloja köyhempiä. Kansalaisemme eivät ole ymmärtäneet eivätkä ole olleet kiitollisia. He eivät ole kiittäneet Jumalaa, eivätkä ole hyväksyneet vastuuta, joka seuraa automaattisesti avokätisten rikkauksien kera.

Harvat ovat ymmärtäneet, että jokainen haviteltu omaisuus tuo mukanaan vastuun sen käytöstä. Voiko 8–vuotias poika, saatuaan kiiltävän uuden polkupyörän vanhemmiltaan, ymmärtää vastuun siitä—ilman hänen vanhempansa kehotusta—kuinka pitää huolta, kuinka vastuullisesti ajaa sillä, jottei hän vahingoita itseään tai muita?

Kun Jumala avokätisesti antoi kansoillemme ennenkokemattomat rikkaudet, voima-aseman sekä taloudellisen asemamme, olimmeko kiitollisia ja tunsimmeko vastuun asemamme vaatimasta viisaasta ja oikeanmukaisesta käytöksestä?

Emme tunteneet! Emme edes tajunneet siunaustemme suuruutta, puhumattakaan että olisimme tajunneet rikkauksien omistajan vastuun Luojamme edessä! Kuinka suuri, sitten, oli tämä esikoislupaus?

Esikoisuuden tuoma vauraus

Kertaa uudemman kerran 1. Mooseksen kirjan 22:17 profeettiset lupaukset.

Jumala sanoi Aabrahamille: “Minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollisensa portit.”

Rebekalle lausuttiin seuraava profeettinen sanoma, kun hän jätti taakseen perheensä ja lähti Iisakin vaimoksi: “Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!” (1 Mooseksen kirja 24:60).

Luimme aikaisemmin otteen Fentonin oikeasta käännöksestä, joka sanoi: “… ja sinun rotusi vihamiehensä portit (monikko).” Edellä mainitusta saamme tietää siis, että vihamiesten “portit” tarkoittaa strategisia meriväyliä, joidenka kautta saavutaan ja poistutaan kyseisistä maista. Vaikka vauraus saa alkunsa maasta, kansallinen vauraus ja hyvinvointi ovat tulleet myös teollisuuden ja kaupankäynnin myötä. Valtioiden välinen kaupankäynti on tapahtunut lähes aina maailman meriväylien kautta—laivojen avulla, sekä myös rautateiden avulla mannerten sisäisesti.

On merkittävää, että Robert Fultonin toimeenpanema ensimmäinen höyrylaiva laski vesille vuonna 1803—samaan aikaan kun Britannia ja Amerikka yhtäkkiä alkoivat moninkertaistaa kansallisen varallisuutensa! Myös 19. vuosisata oli se aikakausi, joka toi rautateiden kehityksen mukanaan!

Kerroin aikaisemmin, että esikoisuus kuuluu kansoille ja vihollisten “portit” olivat mm. Gibraltarin, Suezin, Singaporen ja Panaman kanavien kaltaisia.

Britannia ja Amerikka saivat haltuunsa jokaisen suuren maailman “portin”! Meidän täytyy olla nykypäivän Israel. Toinen maailmansota oli riippuvainen näistä “porteista”. Ne eivät toimineet tällöin vain strategisina väylinä, vaan myös maailman suurimpina vartiolinnoituksina. Olemme kuitenkin hukanneet nykypäivään mennessä niistä suurimman osan, viimeksi menetimme Panaman kanavan—ja näyttää siltä, että Gibraltar menetetään seuraavaksi. Miksi näin?

Huomaa, mitä 1. Mooseksen kirjan 39: 2, 23 sanoo: “Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa … sillä Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.” Jumala antoi Joosefin jälkeläisten, Britannian ja Amerikan, menestyä Joosefin pojille annettujen esikoislupausten mukaisesti!

Kuolemaisillaan olevan Mooseksen profeettiset siunaukset kertovat ennalta, mitä kullekin eri heimolle tapahtuisi näinä viimeisinä päivinä.

“Ja Joosefista hän sanoi: Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmallla, mikä tulee syvyydestä alhaalta, kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimalla, minkä kuun vaiheet tuottavat, kalleimmalla, mikä tulee ikuisten vuorien huipuilta, kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta, kalleimmallla, minkä maa kasvaa, kaikelle, mitä siinä on … Ne laskeutukoot Joosefin (Efraimin ja Manassen molempien) pään päälle … hänen, joka on ruhtinas (engl. firstling, esikko—esikoisoikeuden omaaja). Uljas on hänen härkiensä esikoinen veljiensä joukossa; sen sarvet ovat kuin villihärän sarvet (engl. horns of unicorns, yksisarvisen sarvet, tämä kuva on nykyään Britannian kansallisleimassa). Niillä se puskee kumoon kansat. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet” (5 Mooseksen kirja 33:13–17).

Keitä Efraim ja Manasse nykyään sitten ovatkin, heidän täytyy omistaa maapallon parhaat maanviljelysalueet, mineraalisuonet sekä muut rikkaudet—suuret kulta– ja hopeakaivokset, rauta–, öljy–, hiilivarat, puutavaraa sekä muut varat.

Mikä valtioista täyttää nämä profetiat? Vain Iso–Britannia ja Amerikan Yhdysvallat!

Yli puolet maapallon viljelyskelpoisista keskilämpöisistä maista tuli vuoden 1800 jKr. jälkeen yksinomaan näiden kahden mahdin omistukseen! Näistä alueista mainittakoon Mississippi-laakson viljavat alueet, Keskilännen, Kanadan ja Australian valtavat vehnä- sekä muut vilja-alueet, luoteisen Tyynenmeren alueen metsät sekä monet muut maailman alueet, kuten Etelä-Afrikan, Australian, Alaskan ja Yhdysvaltojen kultakaivokset, Yhdysvaltain ja Brittein saarten hiilikaivokset, Englannin ja itäisen Yhdysvallan varakkaat teollisuusalueet vesiputousten tuomine energiatuotantoineen, lisäksi mitä tuottoisimmat Tyynenmeren ja Floridan hedelmäalueet. Mitkä toiset valtiot edes yhteenlaskettuna ovat koskaan saaneet tällaisen maallisen varallisuuden osakseen?

Lähes koko varallisuus alkoi kasaantua meille vuoden 1800 jKr. jälkeen!

Varsinaiset tilastot

Kuinka suuressa määrin kaikkivaltias Jumala täytti lupauksensa meidän, Joosefin jälkeläisten, kautta näinä viimeisinä päivinä, alkaen vuodesta 1800 jKr.—kalleimmalla, minkä aurinko antaa … kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta … kalleimmalla, minkä maa kasvaa”?

Teräsmoguli Charles M. Schwab lausui Massachusettsin pankkiirien järjestön kokouksessa 5. tammikuuta 1921 seuraavasti: “Jumala on suonut Yhdysvaltain valtiollemme kaiken tarvittavan tehdäkseen ja säilyttääkseen sen maailman edistykselisimpänä teollisuus—ja talousvaltiona.”

Maaöljyä nostettiin vuonna 1950 lähes 3800 miljoonaa tynnyriä. Tästä Yhdysvallat yksin tuotti yli puolet—lähes 52 %. Brittein kansanyhteisö yhdessä Yhdysvaltojen kanssa tuotti yli 60 % raakaöljystä, ulkomaiset investointimme huomioimatta. Vuoteen 1966 mennessä—tänä kohtalokkaana vuotena, jolloin British Colonial Office sulki ovensa Lontoossa Brittein imperiumin virallisena kuolinmerkkinä—60 % maailman petroliumin tuotosta oli kutistunut jo 32 prosenttiin.

Britannia ja Amerikka kaivoivat yhdessä 1,5 kertaa enemmän hiiltä kaikkiin maailman muihin maihin verrattuna. Mutta vuoteen 1966 mennessä osamme oli kutistunut maailman tuotosta kolmannekseen—ollen 30,9 %!

Vuonna 1950 Britannian kansanyhteisö ja Amerikka tuottivat yhdessä kolme neljännestä maailman teräksestä—Yhdysvallat yksin tuotti lähes 60 % tai 105 200 000 “short” tonnia (2000 lb = 907 kg) vuonna 1951. Me tuotimme 1,3 kertaa enemmän raakarautaa muiden maailman maitten yhteistuottoon verrattuna.

Vuoteen 1966 mennessä tämä hyvinvoinnin perusindeksi ilmoitti terästuoton laskeneen kolmannekseen (33 %) ja raakaraudan tuotannon 17,8 % (kuudennekseen).

Me omistimme lähes 95 % maailman nikkelistä (pääasiassa Kanadassa), 80 % maailman aluminiumista ja 75 % sinkistä. Entä vuonna 1966? Ainoastaan 3.6 % maailman nikkelistä, 40,2 % aluminiumista, 12.4 % sinkistä.

Vuonna 1950 Brittein kansanyhteisö dominoi täysin kromiitin tuotantoa (Etelä–Afrikasta). Britannian ja Amerikan osuus yhdessä oli kaksi kolmannesta maailman kumituotannosta sekä ne dominoivat maailman kuparin, lyijyn, tinan, bauksiitin ja muiden tärkeiden metallien tuotantoa. Kuitenkin vuonna 1966 tuotimme enää kromiitista 2.3 %, kuparista 23.4 %, lyijystä 9.9 %, tinaa meillä ei enää ollut ja bauksiitista vain 6.3 %.

Britannian kansanyhteisö tuotti kaksi kolmannesta maailman kullasta—noin £266 000 000 ($642 miljoonaa) vuonna 1950—Yhdysvalloilla oli taas kolme kertaa muuta maailmaa enemmän kultavaroja omistuksessaan. Kuitenkin vuoteen 1966 mennessä sen kultavarat olivat ehtyneet niin pahasti, että dollarin arvo oli vaakalaudalla.

Me tuotimme ja käytimme kaksi kolmannesta maailman sähköstä—Yhdysvallat tuotti vuonna 1948 283000 miljoonaa kWh. Yhdysvallat ja Kanada tuottivat enemmän kuin Venäjä, Saksa ja Ranska yhteensä. Kuitenkin vuonna 1966 sähkön tuotantomme oli enää ainoastaan 20.1 %!

Iso–Britannia ja Yhdysvallat omistivat kyllä reilusti yli puolet maailman kaupan laivaston tonnistoa, mutta vuoteen 1966 mennessä niiden prosenttimäärä oli pudonnut ja oli 32.5. Brittein saaret rakensivat enemmän laivoja kuin kukaan muu maailmassa. Kuitenkin jo kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaksi tai kolme ei-israelilaiskansaa oli ohittanut Britannian ja Amerikan tuotannon. Vuonna 1950 me omistimme noin puolet maailman rautatieverkostosta, vuoteen 1966 mennessä yhteinen rautatiekuljetuksemme oli enää 26 %.

Yhdysvallat tuotti huipussaan 73 % maailman autoista, mutta vuonna 1966 USA yhdessä UK:n kanssa tuotti enää 55 %—USA:n osuus oli 44 %. Nykyään Japani, Saksa, Ranska ja Italia harppovat huimaa vauhtia eteenpäin.

Kuinka saavutimme omaisuutemme?

Kuinka saimme haltuumme kaiken tämän maailman varallisuuden? Saimmeko sen älymme, kaukonäköisyytemme, energisyytemme, taitomme tai voimamme avulla?

Vastaan tähän Abraham Lincolnin sanoin: “Huomaamme omistavamme rauhaisasti yhden maapallon parhaista osista, tarkastellessamme sen hedelmällisyyttä, laajuutta ja ilmastoa … Huomaamme olevamme näiden perustavanlaatuisten siunausten laillisia perillisiä. Emme uurastaneet niiden saavuttamiseksi tai järjestämiseksi.”

Tämä kunnioitettu presidentti sanoi myös 30. huhtikuuta 1863 koko kansan kattavan paasto—ja rukouspäivän julistuksessaan: “Kansojen kuin sen ihmistenkin velvollisuutena on olla riippuvainen kaikkea hallitsevasta Jumalasta … ja tunnustaa se ylevä totuus, joka on ilmoitettu Pyhissä Kirjoituksissa ja todistettu historian kautta, että vain ne kansat ovat siunatut, joiden Jumala on Herra … Me olemme vastaanottaneet taivaan parhaita siunauksia. Meitä on suojeltu näinä monina vuosina rauhalla ja varallisuudella. Meidän lukumäärämme ja vaurautemme on kasvanut enemmän kuin minkään muun valtion; mutta me olemme unohtaneet Jumalan! Olemme unohtaneet sen armollisen käden, joka soi meille rauhan, lisäännytti, vaurastutti ja vahvistutti meitä; me olemme ylpeydessämme kuvitelleet, sydämemme pettämänä, että nämä siunaukset olivat oman viisautemme ja kykymme seurausta.”

Koska Abraham Lincoln näki kansan, joka unohti Jumalansa—kansan, joka oli menestyksen juovuttama, mutta ei sen omien ansioiden seurauksena—kansan, joka omi kaiken kunnian itselleen. Juuri siksi tämä suuri presidentti kutsui heidät kokoon päivän paastolle ja rukoilemaan ja tunnustamaan tämän kansallisen synnin Jumalan edessä. Koko kansan kohtalo oli vaakalaudalla hänen julistuksensa aikana. Jumala kuuli ja vastasi tähän valtion esittämään suoraan pyyntöön—ja se säilyi!

Tänä päivänä kohtalomme on tuhat kertaa enemmän vaakalaudalla, eikä meiltä löydy niin presidenttiä kuin pääministeriäkään, jolta löytyisi ymmärrystä ja rohkeutta saattamaan kansamme polvilleen!

Abraham Lincoln tiesi, että nämä suuret materiaaliset siunaukset eivät olleet omaa ansiotamme, vaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala oli antanut ne kansalaisillemme.

Meidän olisi katsottava tosiasioita silmiin ja tunnustettava, että vastaanotimme kaikki nämä ennennäkemättömän valtavat materiaaliset rikkaudet pelkästään, koska Jumala lupasi ne Aabrahamille ehdottomina. Jumala lupasi ne Aabrahamille, koska Aabraham totteli Jumalaa, noudatti Jumalan lakeja ja piti hänen käskynsä.

Esikoilupaus evättiin esi-isiltämme Mooseksen elinaikana, koska he kieltäytyivät elämästä Jumalan lakien mukaisesti.

Jumala varoittaa meitä tänään päivänä monien profetioiden kautta. Jeremian, Hesekielin, Jesajan, Miikan sekä monet muut kirjat vakuuttavat meille siitä, että elleivät tämän sukupolven ihmiset tee parannusta synneistään ja elleivät he käänny hänen puoleensa paastoten, itkien ja rehellisen rukouksen myötä, hän tuhoaa kaupunkimme ja kaikki linnakkeemme vieraan maan miekan kautta: hän rankaisee meitä väkevällä kädellä; meidän kimppuumme hyökätään, meidät voitetaan ja meistä tehdään orjia! Jumala meitä auttakoon Ottamaan varoituksesta vaarin!

Lopulta kysyn: “Jos me emme ole kansallinen Israel—niin kutsuttu “kadonnut” kymmenen kansaa—varakas Joosef-Israel–, esikoisoikeuden omaava Israel—varsinaisten esikoislupausten perillinen, joka alkoi vastaanottaa niitä vuodesta 1803 jKr. lähtien, niin kuka muu Israel voi olla? Ei kukaan muu valtio, eikä valtioiden joukko, ole omistanut näitä esikoissiunauksia—sillä meille kuului lähes kolme neljännestä kaikista maailman raakamateriaaleista, omaisuudesta ja rikkauksista maailmanlaajuisesti—muille maille jäi vain pieni osa keskenään jaettavaksi.

Tunnetko paremman todistuksen siitä, että Pyhä Raamattu on elävän Jumalan inspiroima Sana? Olisivatko kuolevaiset ihmiset voineet kirjoittaa ilman Jumalaa tässä kirjassa käsittelemäni profeetiat? Olisiko joku heistä voinut antaa Joosef-Israelille nämä lupaukset ja sitten täsmällen 2520 vuoden kuluttua vuodesta 1800- 1803 alkaen pystyä ne toteuttamaan? Annetut lupaukset eivät ole mikään pikkuasia, vaan ne koskettavat koko maapallon rikkauksia ja luonnonvaroja.

Aseta nämä tosiasiat ateisti- tai agnostikkoystäviesi eteen haasteeksi ja kysy heiltä, tuntevatko he mitään toista voimaa, Ikuisen Luojamme lisäksi, joka olisi ensin luvannut, sitten kirjannut nämä tuhansia vuosia aikaisemmin antamansa lupaukset, ja lopulta täsmälleen annettuna ajankohtana tuhansia vuosia myöhemmin pystynyt ne toteuttamaan!

Tuntuu täysin käsittömättömältä, kuinka kukaan amerikkalainen—kuinka kukaan englanninkielinen Jumalan parhaat materiaaliset siunaukset vastaanottanut henkilö—ihminen, joka koki tällaisten uskomattomien, ylivoimaisten profetioiden täyttymyksen—tällaisen hämmästystä herättävän Kaikkivaltiaan Jumalan voiman, mahdin ja uskollisuuden esityksen—voisi ensin hyväksyä annetut siunaukset ja sitten huolimattomasti sysätä syrjään Jumalan varoituksen siitä, kuinka syntimme lisääntyvät ja kasvavat tänäkin päivänä jatkuvasti, ja jättää polvistumatta suuren Kaikkivaltiaan edessä, jättää parannuksen teon, jättää sydämensä pohjasta kaikkien israelilaisten kansojen puolesta rukoilematta ja olla kaikin tavoin auttamatta ja kansalaisiamme uhkaavasta tuhosta varoittamatta.

Chapter 13: Kuinka tästä eteenpäin? Lähitulevaisuuttamme koskevat profetiat

Esikoisoikeutemme oli suurenmoinen, vatava—se paini aivan omassa sarjassaan. Mikään muu valtio tai valtakunta ei ollut kokenut sen vertaista! Mitä kansalaisemme tekivät vastaanotettuaan loistavat siunaukset?

Kansalaisemme olivat Israelin kansalaisia, vaikkeivat sitä tienneet! He kapinoivat muinaisten esi-isiemme lailla “omapäisinä” ja jääräpäisinä!

Kun brittiläiset ja amerikkalaiset—“kadonneet israelilaiset”, jotka luulivat kuuluvansa pakanakansoihin—huomasivat nauttivansa näistä yltäkylläisistä rikkauksista ja saamastaan voimasta, he olivat esi-isiäänkin haluttomampia asettumaan Jumalan alaisiksi ja noudattamaan hänen tietään. He eivät mielestään tarvinneet Jumalaa! Yleinen käytäntö osoittaa, että varsin harvat ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen, ellei heillä ole siihen polttavaa tarvetta.

Jumala pidätti esikoisoikeuden 2520 vuoden ajan ja antoi sitten yhtäkkiä sen täysin sitä ansaitsemattomille kansalaisillemme. Hän jakoi mitä huikeimmat kansalliset siunaukset, jollaisia ei ollut koskaan ennen nähty—Jumala piti lupauksensa Aabrahamille! Jumala ei kuitenkaan nyt enää ole velvollinen jatkuvasti ylläpitämään valtioitamme maailman huipulla, niiden rikkauksia ja valta-asemaa. Kun olimme tällaisen aseman kerran vastaanottaneet, sen jatkuminen oli yksin meistä riippuvainen.

Palataanpa takaisin 3. Mooseksen kirjan 26 lukuun. Käsittelimme jo aiemmin jakeita 1-18, joissa Jumala sanoi, että jos kaikkien kokemiensa rangaistusten jälkeen israelilaiset eivät vieläkään kuulisi ja tottelisi häntä, hän tulisi rankaisemaan heitä 2520 vuoden ajan. Entä mitä tämän jälkeen tulisi tapahtumaan?

Jos kansalaisemme—joille lupaus kuului—kapinoisivat edelleen tämän 2520 vuoden esikoislupausten pidättämisen jälkeen, Jumala vannoi jakeessa 19 seuraavasti: “Ja minä murran teidän ylpeän uhmanne (engl. voimanne); minä teen teidän taivaanne raudankovaksi ja maanne vasken kaltaiseksi.” Jumala on jo alkanut tehdä näin!

Olimme ylpeitä voimastamme!

Jumala ei voinut puhua kansallisen voimamme murtamisesta ennen esikoislupauksien saavuttamista! Jumala asetti valtiomme kaikkia valtioita tai valtakuntia siihen mennessä korkeampaan asemaan. Aloimme tuntea ylpeyttä kansallisesta mahdistamme—kansallisesta arvoasemastamme.

Muistan, kun presidentti Theodore Roosevelt mainitsi, kuinka ylpeä hän oli voimastamme—ja kuinka hän pystyi käyttämään sitä presidenttinä ollessaan. Hän kertoi, kuinka saksalaiset lähettivät sota-aluksen kohti Manila—lahtea ja uhkasivat valloittaa Filippiinien saaret, jotka olivat noihin aikoihin vielä Yhdysvaltojen omistuksessa. Presidentti Roosevelt lähetti vastauksena kaiserille ytimekkään viestin käskien Saksan sotajoukkoja vetäytymään.

“Kaiser ei taitanut ymmärtää viestin saadessaan, että tarkoitin mitä sanoin!”, tiuskaisi Roosevelt.” Lähetin sitten vielä toisen viestin, mutten enää kaiserille. Lähetin sen admiraali Deweylle, joka oli Yhdysvaltojen laivaston komentaja. Käskin koko laivastoa lähtemään täyttä höyryä Saksan sota–alusta kohti, ja jos se ei kääntyisi takaisin, käskin upottamaan sen!”, Roosevelt jatkoi voimallisesti! Noina päivinä, ennen ensimmäistä maailmansotaa, olimme ylpeitä kansallisesta voimastamme!

Mutta menetimme sen!

Nykypäivinä pienetkin valtiot uskaltavat häväistä, polttaa ja marssia Yhdysvaltain lipun ylitse—ja voimallinen Yhdysvallat ainoastaan protestoi heikosti! Mitä meille on tapahtunut, kun emme enää ole ylpeitä voimastamme?

Olemme menettäneet sen! Jumala sanoi: “Minä murran teidän ylpeän uhmanne!” Ja hän mursi sen!

Toisista profetioista saamme selville, että saamme pian kokea kuivuutta ja nälkää ja kuinka epidemiat seuraavat niitä vaatien miljoonia ihmishenkiä. Kun taivaamme tulee raudankovaksi ja maamme vasken kaltaiseksi, saamme kokea, että raudasta ei tipu sadetta eikä vasken kaltainen maa tuota ruokaa!

Jae 20: “Ja teidän voimanne kuluu hukkaan, sillä teidän maanne ei anna satoansa eivätkä maan puut anna hedelmäänsä.”

Tulevatko Amerikka ja Britannia kuulemaan Jumalaa? He eivät ole kuulleet koskaan aikaisemmin!

Entä mitä seuraavaksi ja vielä sen jälkeen?

Jae 21: “Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan, ettekä tahdo kuulla minua, niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti (engl. vitsauksilla) teidän syntienne mukaan.”

Tässä, samoin kuin jakeessa 18, mainitaan hepreankielinen sana shibah. Mooseksen aikainen shibah –sana on ainoastaan yksittäinen sana (sitä ei muodosteta laittamalla seitsemän ja kertaa –sanoja yhteen).

Aiemmin asiaa käsitellessämme totesimme sen voivan tarkoittaa niin “seitsemänkertaista” kuin “seitsenkertaista”. “Seitsemänkertainen” viittaa rangaistuksen kestoon, “seitsenkertainen” taas sen intensiteettiin.

Vielä intensiivisempi rangaistus

Lauseyhteydestä sekä tapahtumien kulusta päätellen voimme olla varmoja, että tämä hepreankielinen shibah tarkoittaa jakeessa 18 rankaisun keston pituutta—seitsemää profeettista ajanjaksoa, joka tässä tapauksessa oli 2520 vuotta!

On myös varmaa, että shibah jakeessa 21 viittaa intensiteetiltään seitsenkertaiseen rangaistukseen erilaisen lauserakenteen takia, ja koska enää ei voi tulla 2520 vuoden jaksoa, jolloin annetut siunaukset pidätettäisiin. Huomaa, että jakeiden 21 ja 18 lauseen rakenteet ovat täysin erilaiset. Tässä ei sanota “seitsenkertaisesti (lisää) teidän syntienne tähden”, vaan “seitsenkertaisesti teidän syntienne mukaan (engl käännös = seven times more plagues = seitsenkertaisesti vitsauksia). Jakeen 21 “seitsenkertainen” kuvaa vitsauksia, jotka tultaisiin tuomaan heidän päälleen.

Elikkä jos 20. vuosisadalla Efraim ja Manasse—Britannia ja Amerikka—kieltäytyisivät kääntymästä Jumalan puolen ja tottelemasta häntä—jos he kieltäytyisivät elämästä tavalla, josta seuraisi enenevässä määrin siunauksia, jolla siunaukset säilyisivät ja lisääntyisivät, niin Jumala tulisi rankaisemaan heitä intensiivisemmin—ja tulisi jopa ottamaan heiltä pois nämä ennenäkemättömän suuret kansalliset siunaukset—sekä tulisi palauttamaan heidät vangeiksi ja orjiksi—aivan kuten seuraavat profetian jakeet osoittavat.

Luuletko, etteivät Britannian ja Amerikan kaltaiset suuret valtiot pystyisi murenemaan perin pohjin? Uskotko, “ettei tällaista voi tapahtua meille”? Etkö pysty uskomaan, ettei sama suuri Jumala, joka antoi ennennäkemättömän johtoaseman rikkauksineen, pystyisi vetämään siunauksia takaisin ja saattamaan meitä esi–isiemme lailla takaisin orjuuteen?

Avaa silmäsi ja tunnusta tosiasiana, että Britannian lasku on jo alkanut! Herää huomaamaan tosiasiana, että Yhdysvallat, vaikka onkin vielä maailman suurin voima, on peloissaanpelkää käyttää voimaansa, kuten Jumalan sanoi: “ja minä murran ylpeän uhmanne (voimanne).” Yhdysvallat ei enää voita sotiaan—Amerikka ei voinut edes kaikella omistamallaan voimalla valloittaa jopa pientä Pohjois-Vietnamia! Yhdysvallat kulkee edelleen nopea tahtia kohti vielä mittavamman kukistumisen tietä, nopeammin kuin koskaan kukaan valtio sitä ennen!

Jumalan käsi on kirjoittanut tämän seinälle luettavaksi!

Lue ja ymmärrä 3. Mooseksen kirjan 26 luvun loputkin ennustukset—sekä 5. Mooseksen kirjan 28 luvun ennustukset—kertaa lisäksi muut edellä mainittuja tapahtumia käsittelevät ennustukset, koska ne tulevat tapahtumaan ja koskettamaan sinuakin tahdostasi huolimatta!

Tarkastele Jeesuksen, Jeremian, Jesajan ja muidenkin profetioita ja totea, kuinka Jumala aikoo rankaista Brittein ja Amerikan valtioiden kansalaisia entistäkin intensiivisemmin.

Monet profetiat varoittavat, että tulemme aivan varmasti kohtaamaan sellaisen vaikeuksien aikakauden, jollaista kukaan kansa eivätkä ketkään ihmiset ole koskaan ennen meitä kokeneet!

Kun tunnemme identiteettimme—kun osaamme tunnistaa niin brittiläiset kuin amerikkalaisetkin kansat profetioissa—voimme ymmärtää, mitä Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Jooel, Hoosea, Aamos sekä muut profeetat—sekä mitä Jeesus ennalta kansoistamme kertoi—sekä mitä Mooses profetioihinsa kirjasi!

Yritä myös ymmärtää, miksi oikeudenmukainen ja rakastava Jumala rankaisee valitsemaansa kansaa—ihmisiä, jotka hän itse valitsi suloista tarkoitusta varten, jota he sittemmin kieltäytyivät suorittamasta.

Rangaistuksen olemassaolo antaa ymmärtää, että väärää käytöstä on ojennettava, koska se tuottaa meille harmia—se saattaa meidät takaisin oikealle tielle—joka tuo mukanaan tarkoitetut siunaukset! Ymmärrä tämä! Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa (Kirje heprealaisille 12:6).

Ymmärrä ihmisluonnon osuus tässä! Ihminen haluaa olla luonnostaan hyvä—hän haluaa uskoa olevansa hyvä ja haluaa muidenkin pitävän itseään hyvänä—kuitenkin hänen luontonsa haluaa tehdä pahaa. Ihmisluonto haluaa saavuttaa hyvän päämäärän, se haluaa saavuttaa hyvää samalla kun tekeekin pahaa. Ihmisen on vaikeata sulattaa periaatetta: mitä kylvämme sitä niitämme! Tässä puhutaan syystä ja seurauksesta!

Jumalan kuritus heijastaa Jumalan rakkautta—joka kääntää meidät pois vahinkoa aiheuttamasta ja sen sijasta hyvää tuottamaan! Jumala pysäyttää meidät perustavanlaatuista tuhoa aiheuttamasta! Jumala ei ole vihainen, koska vahingoitamme häntä—vaan koska vahingoitamme itseämme—henkilöä, jota hän rakastaa!

Rankaisu on tekojen oikaisemista

Profetiat paljastavat intensiteetiltään ennekokemattoman rankaisun, joka on jo alkanut kohdata Amerikkaa ja Britanniaa, mutta ne eivät pysähdy tähän, vaan ne kirjaavat myös, mitä tästä intensiivisestä rankaisusta seuraa. Tapahtumien kautta ihmisten käytöstä ojennetaan. Silmämme avautuvat ja ymmärrämme, mitä olemme itsellemme tehneet. Opimme vihdoin läksymme! Rangaistus murtaa kapinallisen henkemme! Se poistaa meidän mädäntyneisyydestämme ja tekemämme pahan. Se opettaa meille ihanan rauhan, yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin elämäntavan.

Kansaamme kohtaavan surkean ja kurjan ajanjakson jälkeen materiaalista esikoisoikeuttamme suuremmat siunaukset seuraavat.

Opimme, ettei materiaalinen mammona tuo onnea. Mainitsen usein, kuinka monien tapaamieni rikkaiden miesten elämä—vaikka pankkitilit ylipursuten—oli sittenkin tyhjää! Materiaalinen hyvinvointi on kyllä tavoittelemisen arvoista—mutta se ei tuo onnea.

Todellinen onni on hengellinen ominaisuus! Jumala antoi Aabrahamille kaksi lupausta, esikoisuus oli niistä toinen. Mutta valtikkalupaukseen ei kuulunut ainoastaan ihmiskuninkaiden dynastioita—sen ei tarvinnut välttämättä sisältää niitä ollenkaan—israelilaisten tuli vain pitäneet Jumala kuninkaanaan ja totella häntä. Valtikkalupaus viittaa ennen kaikkea Kristukseen, hengelliseen pelastukseen Kristuksen kautta.

Meidän kansalaistemme on opittava läksynsä. Todelliset arvot ovat hengellisiä. Jumalan laki on hengellinen. Siihen kuuluu tosin fyysisten käskyjen noudattaminen—mutta se perustuu hengellisille periaatteille ja vaatii Jumalan Pyhän Hengen sen noudattajan mielessä asumista!

Rankaisu on tekojen oikaisua. Oikaisu tarkoittaa suunnan muutosta, suunnan oikaisemista. Se tarkoittaa parannuksen tekemistä—ja parannuksen tekeminen taas tarkoittaa kääntymistä, toiseen suuntaan kulkemista!

Ennen kuin käyn läpi nämä sensaatiomaiset profetiat, haluan sinun ymmärtävän, mikä kansallisten rangaistusten tarkoitus on ja ketä pitää oikaista! Vain pahan kylväjät tarvitsevat oikaisua—ne, jotka poikkeavat pois Jumalan oikealta tieltä—pois Jumalan laista! Juuri nämä, ja vain nämä, saattavat päällensä pahan syntiensä seurauksena.

Ymmärrä myös: Vaikka kansoja rangaistaan kokonaisuutena, Jumala suojelee kuitenkin yksittäisiä ihmisiä, jotka antautuvat Jumalan oikaistavaksi ilman Jumalan rankaisua! Kenenkään ei tarvitse välttämättä kärsiä tulevaa intensiivistä suurta ahdistusta!

Vitsauksia seitsenkertaisesti

Palataan nyt takaisin 3. Mooseksen kirjan 26 lukuun.

Kansallinen esikoisuus pidätettiin 2520 vuoden ajaksi, sen jälkeen se palautettiin ja Jumala antoi sitten kansoillemme kansallisen voiman, jonka hän myöhemmin mursi ylpeän kansamme kapinoidessa hänen lakejaan vastaan. Tämän kaiken jälkeen hän rankaisee meitä vielä kuivuudella ja sen mukana tulevilla kulkutautiepidemioilla. Jos sen jälkeenkin brittiläiset ja amerikkalaiset edelleen jatkavat pahoilla teillään—jos he edelleen kieltäytyvät tekemästä parannusta eivätkä käänny Jumalansa puoleen—Jumala varoittaa heitä sanassaan: “… Niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti vitsauksilla teidän syntienne mukaan.” Tämä kuuluu Revised Standard Version—käännöksessä seuraavasti: “… Minä tulen tuomaan lisää vitsauksia päällesi, seitsenkertaisesti syntimäärääsi nähden” (jae 21).

Ihmiset eivät näytä huomaavan, kuinka synnistä aiheutuu synnin tekijälle seurauksia—kärsimyksiä sen vitsauksena. Raamattu määrittelee synnin laittomuudeksi (1 Johanneksen kirje 3:4) laki tarkoittaa puolestaan Jumalan hengellistä lakia (Kirje roomalaisille 7:14).

Koetetaan ymmärtää tämä! Sanoin, ettei raha tuo onnea. Sillä voi hankkia ainoastaan materiaalisia tavaroita tai palveluita. Onneen täytyy kuulua niin fyysinen kuin hengellinenkin puoli. Materiaalinen omaisuus ei voi yksin tuoda mukanaan täysin tyydyttävää onnea. Jumalan laki puolestaan on hengellinen. Jumalan laki näyttää ainoan tien rauhaan, onneen ja yltäkylläisyyteen. Lain tien kulkemisen piti tuottaa tämä todellinen onni.

Miksi emme pysty havaitsemaan, että onnen tieltä poikkeaminen aiheuttaa surua, kipua, kärsimystä, tyhjyyttä, sydänsuruja, pelkoja, huolia ja ahdistusta? Kaikki tämä paha on seurausta. Jumalan lain rikkomisesta Kaikki surut, jotka syntinen ihminen itselleen aiheuttaa, piinaavat häntä itseään pikkuhiljaa.

Lue nyt uudemman kerran 3. Mooseksen kirjan 26 luvun jae 21 ja ymmärrä, että rankaisu on oikaisua, kuinka se opettaa meille läksyn, jota emme oppineet kantapään kautta. Jumala tulee piinaamaan kansojamme seitsenkertaisesti enemmän kuin omat syntimme ovat meitä tähän asti piinanneet—seitsenkertaisesti suuremman rangaistuksen kautta kuin se, jonka jo olemme omalle päällemme saattaneet!

Authorized Version -teos sanoo: “seitsenkertaisesti enemmän vitsauksia teidän syntienne mukaan.” Seitsenkertaisesti intensiivisempi rankaisu—tekojemme oikaisu!

Orjuus palaa

Huomaa sitten jakeet 23 -25: “Jos ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenketaisesti teidän syntienne tähden. Minä saatan teidän kimppuunne miekan … ja teidän on antautuminen vihollisen valtaan.”

Orjuus palaa uudemman kerran!

Ymmärrä sanoman todellinen tarkoitus! Syntimme tuottivat rangaistuksen. Saatoimme itse rangaistuksen yllemme. Jos edelleenkin kieltäydymme Jumalan opista ja ojennuksesta, joka on tarkoitettu omaksi hyväksemme, Jumala sanoo meille: ” niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti.” Olemme itse saattaneet synnin seurauksineen osaksemme—ja Jumala saattaa syntimme seuraukset nyt päällemme vielä seitsenkertaista kovemmin—tämä rangaistus on meille ojennuksena!

Lue nyt eteenpäin jakeeseen 33 asti: “Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin kiivastuksessani (Ilmestyskirjan 7 viimeistä vitsausta Johanneksen ilmestys 15:1) käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden … käyn teitä vastaan ja (minä) kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden … ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi … mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan.”

Jumala kurittaa—oikaisee—kansojamme pikkuhiljaa aina enemmän, kunnes he vihdoin kääntyvät pahoilta teiltään—kunnes he palaavat rauhan, onnen, vaurauden ja kaiken mahdollisen hyvän tuomalle tielle!

Kuinka vaikeaa onkaan uskoa —että Luojamme täytyy pakottaa kansalaisemme onnellisiksi, rauhaisiksi, varallisuudesta nauttimaan pystyviksi sekä opettaa meitä—omasta vapaasta tahdostamme—antautumaan ja hyväksymään ikuisen elämän lahja, joka on täynnä yltäkylläisyyttä sekä ainaista iloa!

Tuntuu uskomattomalta—että ihmisluonto, joka tavoittelee näitä siunauksia, itse asiassa itsepäisesti kulkee suuntaan, joka erottaa sen tavoittelemista siunauksista ja aiheuttaa päinvastoin rankaisun—suunnan oikaisuun. Kaiken lisäksi ihminen kieltäytyy tästä tien oikaisusta ja rangaistus lisääntyy intensiteetiltään seitsenkertaiseksi! Aivan oikein—seitsenkertainen rankaisu kolme peräkkäistä kertaa!

Kuinka suuri Jumalamme on—millaista rakkautta hän osoittaa kansalaisiamme kohtaan, kärsivällisesti meitä sietäen ja oikaisten, odottaessaan aikaa, jolloin vihdoin viimein hyväksymme hänen rajattoman suuret siunauksensa!

Chapter 14: Mitä profetioiden mukaan kohta tapahtuu—Amerikalle ja Britannialle

Jumala antoi kansoillemme suuremmat materiaaliset siunaukset kuin millekään muulle maalle, nyt hänen täytyi oikaista meitä, jotta voisimme nauttia saamistamme siunauksista. Hän sallii ennennäkemättömän katastrofin kohdata kansojamme! Monet profetiat kuvaavat tätä!

Miikan järisyttävä profetia

Saamme lisätodisteita modernin Israelin identiteetistä hyvin täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti Miikan kirjan profetian luvun 5 jakeista 6-15. Se keskittyy kuvaamaan erikoisesti Israelista “jäljellä” olevaa—nykyistä modernia Israelia—missä se onkin. Se kuvaa Israelin vaurautta, sen hallitsevaa asemaa suhteessa muihin kansoihin, sekä tarkastelee Amerikkaa ja Brittein kansainyhteisöä kohtaavaa hävitystä hyvin yksityiskohtaisesti!

Huomaa seuraava: “Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista, monien kansain seassa ovat niinkuin kaste, joka tulee Herralta, niinkuin sadekuuro ruohikolle: se ei odota miestä, ei varro ihmislapsia” (jae 6). Tiedämme, että kaste ja sadekuuro ovat välttämättömiä maanviljelyksessä ja ne symboloivatkin Jumalan antamia kansallisia siunauksia sekä rikkauksia.

Jatka lukemista: “Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista, pakanain seassa, monien kansain keskellä, ovat niinkuin leijona metsäneläinten seassa, niinkuin nuori jalopeura lammaslaumain keskellä: jos se hyökkää, tallaa maahan ja raatelee, ei pelastajaa ole” (jae 7).

Tämä symbolismi kuvaa Israelin viimeisen sukupolven suurta voimaa—sitä kuvataan leijonana muiden valtioiden keskuudessa.

“Kohotkoon sinun kätesi vihollisiasi vastaan, ja sinun vihamiehesi hävitkööt” (jae 8). Heidän vihamiehensä hävitettiin, kun Amerikan ja Britannian esikoislupaus astui voimaan vuonna 1803,se jatkui ensimmäisen ja toisen maailmansodan yli aina Korean sodan kääntöpisteeseen asti vuonna 1950.

Tämän jälkeen siunauksia alettiin vetää takaisin—sen jälkeen Amerikka ja Britannia eivät ole pystynyt voittamaan enää yhtäkään suurempaa selkkausta!

Tämä profetia osoittaa meille, kuinka me sinä aikana, jona saimme siunauksemme, olimme suunnattoman suurena siunauksena maapallon muille valtioille—meidän kansamme pelastivat kerta toisensa jälkeen maapallon muut kansat mm. Marshall -suunnitelman, Point Four -suunnitelman, Alliance for Progress sekä satojen miljoonien niin Intiaan kuin muihin nälkää kärsiviin valtioihin lähetettyjen vehnäkuormien myötä. Hoover Program varastoi suuret ruokamäärät ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se pelasti miljoonat ihmiset nälkäkuolemalta monilla vierailla mailla!

Myös Joosef keräsi vehnää sekä ruokaa muinoin varastoon ja jakoi tarvitseville. Moderni Joosef teki myös samoin, mututa—me olemme uppiniskaisia ja kapinoimme Jumalaa ja hänen lakejaan vastaan, kun muinainen esi-isämme Joosef puolestaan palveli ja totteli Jumalaa kokosydämisesti.

Meidän kansamme on ollut “leijonan” kaltainen muiden kansojen joukossa—se on säilyttänyt kahdessa maailmansodassa maailmanrauhan ja vakauttanut olot koko planeetalla!

Yhtäkkinen tuho

Jumala sanoo tässä yksityiskohtaisessa profetiassa kuitenkin seuraavanlaisesti: “sinä päivänä, sanoo Herra, minä hävitän sinulta hevosesi (Moffat käännöksen mukaan sotahevosesi—tankit, alukset, tuliammukset) ja teen lopun sinun vaunuistasi. Minä hävitän sinun maasi kaupungit (vetypommeilla?) ja hajotan maahan kaikki sinun varustuksesi” (jakeet 9-10).

Jumala sanoo tekevänsä kaiken tämän! Jumala päättää sotien kulusta (Psalmien kirja 33:10–19).

Voiko tätä enää selvemmin sanoa? Jumala identifioi maapallon suurimmat, varakkaimmat, kaikkein edullisimmassa asemassa olevat valtiot, valtiot, joilla on hallussaan kaikkein suurin valta—ja juuri hetkellä, jolla heidän voimansa on huipussaan, hän yhtäkkiä tulee “murtamaan” heidän ylpeän uhmansa (ks. 3 Mooseksen kieja 26:19), hän tulee hajottamaan maahan heidän sotavarusteensa ja hävittämään heidän kaupunkinsa! Ymmärrätkö miksi?

Profeetan sanoja siteeraten, meillä on liikaa “loitsuja” ja “ennustelijoita”—valheellisia pappeja—jotka omissa maissamme kieltäytyvät saarnaamasta Jumalan käskyjä, elävän Jumalan elämäntavan mallia auktoriteetilla!

Juuri sen tähden Jumala rankaisee meitä ja hävittää meidätellemme tee parannusta—näin tulee käymään juuri ennen “pakanakansojen tuhoa” (jae 14), joka tapahtuu aikamme lopulla, Jeesuksen Kristuksen toisen tulemuksen aikaan, kun hän saapuu kuningasten Kuninkaana!

Mistään ei löydy ketään toisia kansoja, jotka edes jollain tapaa voisivat täyttää tämän suuremmoisen profetian! Amerikkalaiset ja Brittein kansainyhteisön kansalaiset puolestaan täyttävät nämä ennustukset täsmällisesti!

Kun “ylpeää uhmaamme” aletaan pala palalta murtaa, kun brittiläiset alkavat menettää ulkomaisia meriporttejaan ja omaisuuttaan maailmalla, kun Amerikka luovuttaa Panaman kanaalin muille—eikä enää kontrolloi tätä tähdellistä merenporttia—kun kultavaramme kuihtuvat käsistämme, kun ilmasto muuttuu yhä rajummaksi, silloin tämä keskeinen profetia pystyy yksinäänkin osoittamaan, missä Israelin kansan “jäännös” nykypäivinä on!

Kaikkia kansoja rankaistaan!

Teemme nyt selväksi—Jumalan itsensä meille antamien profetioiden varoittavan sanan kautta—kuinka tämä moninkertainen intensiivinen rangaistus tulee ojentamaan Britanniaa ja Amerikkaa—mukaan lukien Brittiläiseen kansanyhteisöön kuuluvat brittiläiskansalaiset. Rangaistus tulee osumaan heihin ensimmäiseksi!

He eivät kuitenkaan ole ainoat kansat, joita ojentava rankaisu tulee kohtaamaan. Jumala on myös kaikkien muiden kansojen Luoja! Jumala välittää myös “pakanakansoiksi” kutsuttujen kansojen kansalaisista. He ovat ihmisiä missä muutkin. Myös heidät luotiin yhtä lailla Jumalan kuvaksi ja he omistavat yhtäläisen potentiaalin tulla muovatuksi Jumalan kaltaisen luonteen omaaviksi, hänen hengellisen olemuksensa kuviksi! Jumala lähetti aikoinaan jo apostoli Paavalin pakanakansoille julistamaan!

Koko ihmiskunta on kapinoinut ja hyljännyt Jumalan ja hänen tarjoamansa elämänmallin! Maapallolla ei tule olemaan koskaan rauhaa, kunnes kaikki kansat kääntyvät Jumalan puoleen, kulkevat hänen tietään ja ovat hänen hallituksensa alaisia!

Ihmiskunta on tällä hetkellä jatkuvasti syvenevän kriisin pyörteissä, matkalla kohti itse aiheuttamaa, mutta saatanan inspiroimaa, sivilisaation loppua.

Jumala puhuu Jeremian kautta: “Pauhina käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoja vastaan, hän käy oikeutta (vetoaa, engl käännös) kaiken lihan kanssa—kuinka hän vetoaa ihmisiin? Tällä hetkellä The World Tomorrow—ohjelman kautta rauhaisasti. Mutta ohjelmaa katsovat maailman ihmiset, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eivät näytä vastaavan tällaiseen “aneluun”. Seuraavat sanat kuvaavat elävästi, kuinka Jumala seuraavaksi “vetoaa” ihmisiin: “… jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi, sanoo Herra … Katso, onnettomuus kulkee kansasta kansaan ja suuri myrsky nousee maan perimmäisistä ääristä” (Jeremian kirja 25:31–32).

Jumala tulee käyttämään natsi-fasistista Eurooppaa välikappaleena rangaistessaan Britanniaa ja Amerikkaa. Tämän jälkeen hän käyttää kommunistiarmeijoita ja pyyhkäisee koko roomalaisen Euroopan sivuun.

Astumme juuri nyt levottomuuksien aikakaudelle—joka tulee leviämään koko maailman laajuiseksi! Aasiassa, Afrikassa ja Etelä–Amerikassa sodat, väkivalta ja selkkaukset tulevat jatkumaan—sekä myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Planeettaamme uhkaa jo nyt väestön räjähdysmäinen kasvu. Rikokset, väkivalta, sairaudet, taudit, vaurauden epäoikeudenmukainen jakautuminen, köyhyys, kurjuus, slummiutuminen, kärsimys kaikki lisääntyvät lisääntymistään—kaikki valtiot joutuvat kärsimään näistä!

Koska pelastusta tarjottiin Israelille ensimmäiseksi, myös ojentavan rankaisun käsi kohtaa sitä ensimmäiseksi!

Meitä kohtaava suuri ahdistus

Lue Jeremian profetia: “Näin sanoo Herra: Pelon huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha! Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi, suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobin ahdistuksen aika” (Jeremian kirja 30:5-7).

Muistathan, mitä Jaakob sanoi antaessaan esikoislupauksen Joosefin pojille Efraimille ja Manasselle (1 Mooseksen kirja 48:16): “Heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni”—tämä lausuttiin Efraimille ja Manasselle—tänä päivänä he ovat Britannia ja Amerikka. Tässä kerrottiin kenenkä pääle nämä kauheat kansalliset tapahtumat tulisivat—Britannian ja Amerikan.

Koska näin tapahtuu? Älä oleta, että tässä viitataan muinaisen Israelin tapahtumiin. Lue eteenpäin—ja katso itse, koska tämän profetian piti astua voimaan!

Jatka lukemista Jeremian kirjasta 30:7: “… Se on jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä” (sitten kun hän on oppinut sen kautta läksynsä!), “Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen (orjuuden ikeen) sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän.” (Daavid herätetään ylösnousemuksessa—Kristuksen paluun aikaan!)

Elikkä tapahtumat ajoittuvat Kristuksen paluuta edeltävästi—kun hän palaa vapauttamaan kansamme –kuten Mooses vapautti muinaisen Israelin Egyptin orjuudesta.

Jeesus ennusti tapahtumat

Myös muut profetiat kuvaavat tätä suurinta kansallisen katastrofin aikaa: Uuden Testamentin keskeinen profetia lausuttiin Jeesuksen Öljymäellä ollessa—se löytyy Matteuksen 24, Markuksen 13 ja Luukkaan 21 luvuista.

Apostolit kysyivät Jeesukselta yksityisesti, koska hänen toisen tulemuksensa ajankohta olisi—tämän maailman loppu ja tulevan onnellisen valtakunnan alku. Jeesus vastasi, että saisimme merkin, josta tietäisimme tämän ajankohdan olevan hyvin lähellä. Merkkinä olisi hänen alkuperäisen evankeliuminsa saarnaaminen kaikkeen maailmaan, todistukseksi kaikille kansoille (24:14). Entä mitä muuta tapahtuisi—juuri ennen hänen toista tulemustaan?

Jeesus jatkoi: “Silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Evankeliumi Matteuksen mukaan 24:21–22).

Tässä kuvataan aikaa, jolloin ahdistus on suurempi kuin koskaan ennen ja koskaan sen jälkeen—suuri ahdistus. Jeremia kuvasi tätä “Jaakobin ahdistuksen ajaksi”, “jonka kaltaista ei ole ollut”.

Daniel kuvaa tätä samaa historian kaikkein vakavinta ahdistuksen hetkeä, joka kohtaa meitä hyvin pian, seuraavasti: “Ja siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas (arkkienkeli), joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kun kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti” (Danielin kirja 12:1).

Tämä hyvin intensiivinen rankaisu tulee koskemaan Britanniaa ja Amerikkaa. Koska se tapahtuu? Lue eteenpäin: “… Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi (tästä ahdistuksen orjuudesta), kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomuun makaavista heräjävät (ylösnousemus), toiset iänkaikkiseen elämään …” (jakeet 1-2).

Tämä aika on juuri ennen vanhurskasten ylösnousemusta Jeesuksen paluun aikaan. Mooses pelasti muinaiset Israelilaiset Egyptin orjuudesta, myös Kristus pelastaa modernin aikakauden brittiläiset ja amerikkalaiset pian lähestyvästä Babylonian orjuudesta (ks. 5 Mooseksen kirja, 18:15, Apostolien teot 7:37, Jeremian kirja 23:5-8).

Jeremia kuvasi sitä “ikeenä” kansalaistemme niskassa. kenen orjuuden “ies” se siis on? Jesaja paljastaa meille!

Jesajan 1 luvun jakeessa 47 profeettinen sanoma osoitetaan Babylonian tyttärelle. Ei muinaiselle Babylonialle, ei Nebukadnessarin aikaiselle Babylonialle 660 vuotta ennen Kristuksen aikaa—vaan Babylonin tyttärelle, joka elää nyt, 20. vuosisadalla. Profetioissa nainen tai tytär viittaa aina kirkirkkoonuskonnolliseen lärjestöön.

Tätä varsinaista “rouvaa” kuvataan tässä ennustuksessa porttona ja “valtakuntien valtiattarena”, joka tarkoittaa suurta kirkkoa valtioita johtamassa. Tätä samaa nykyistä “naispuolista” Babylonia kuvataan myös Ilmestyskirjan 17 luvussa—nimellä “suuri portto”, joka istuu tai vallitsee “paljojen vetten päällä”. Se tulkitaan jakeessa 15 “kansoiksi, väkijoukoiksi, kansanheimoiksi ja kieliksi”. Hänen nimekseen on annettu tämän takia “Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti”. Eli tämä Babylonian mysteeriuskonto—sama kuin muinaisen Babylonian aikana—on kasvanut nyt suureksi ja hallitsee monia kansoja ja kieliä.

Hänen hallitsemiansa valtakuntia kutsutaan yhdessä “pyhäksi Rooman valtakunnaksi”, joka oli esillä vuodesta 554 eKr. aina vuoteen 1814 asti, Mussolinin vielä lyhyesti esiinnostattamana, ja joka tulee astumaan vielä yhden viimeisen kerran pian poliittis–militäärisen kymmenen Euroopan yksikön liiton “henkiin herättämänä” esiin.

Tällä kertaa tämän “suuren porton” poliittis-militaristisen “pedon” selässä istuessa, ne tulevat sotimaan kirkastettua Kristusta vastaan hänen toisessa tulemuksessaan (Johanneksen ilmestys 17:14).

Palataan nyt takaisin Jesajan kirjan 47 lukuun, jossa Jumala sanoo tälle valtakuntien rakastajattarelle: “Minä vihastuin kansaani (Israeliin—Britanniaan ja Amerikkaan), annoin häväistä perintöni, minä annoin heidät sinun käsiisi (orjuudessa kidutettavaksi); et osoittanut sinä heille sääliä” (jae 6).

Tuleva Euroopan Yhdysvallat tulee asettamaan tämän orjuuden ikeen armotta Amerikan ja Britannian niskaan! Näin on jo alkanut tapahtua yhteisen talousalueen ja hiljattain ems (euroopan rahatalousalueen) voimaan tulon myötä. Sen johtajat puhuvat jatkuvasti poliittisesta unionista—aseellinen toiminta mukaanlukien. Tähän mennessä he eivät ole pystyneet saattamaan voimaan vielä täyttä poliittista unionia. Sen tulevat mahdollistamaan Vatikaanin “hyvät viranhaltijat”, jotka voivat tulla ainoiksi yhdistäviksi unionin symboleiksi. Kaksi paavia on jo tarjonnut “hyviä toiminimiään” unionin hyväksi.

Profetia ei sano kirjaimellisesti, mutta nykytapahtumien valossa on hyvin mahdollista, että tämän uuden maailmanvallan pääpaikka tulee olemaan Keski–Euroopassa. Nämä tapahtumat tulevat edeltämään 3. maailmansotaa, tällä kertaa sodassa onnistuen!

Monet muinaiset assyrialaiset vaelsivat muinaisilta Kaspianmeren aikaisilta alueiltaan luoteeseen—ja asettuivat Keski–Eurooppaan samaan aikaan kun Israelin kansa vaelsi siirtomaavankeudesta Luoteis-Euroopan rannikoille. Kun profetiat viittaavat nykyiseen Assyriaan, tiedät niiden viittaavan Assyriaan Keski-Euroopassa!

Historian tapahtumat toistuvat! Muinainen Assyria valloitti Israelin kansan ja vei heidät Samariasta Assyrian maa–alueelle.

Missä ovat muinaiset Babylonialaiset—kaldealaiset nykyään? He vaelsivat länteen ja asettuivat Italiaan. Heidän uskontonaan oli assyyrialais-babylonialainen mysteerIuskonto. Hämmästyt varmaan muiden mukana, kun tajuat, että alkuperäisten apostolien aikainen samarialainen maagikko Simon oli Babylonialaisen mysteeriuskonnon johtaja ja omisti arvonimen Pater tai Pietari, joka on Papa (Paavi) ja kuinka hän itse asiassa omi nimen Kristus sekä kristinuskon armo—käsitteen, mutta käänsi sen irstaudeksi ja kielsi Jumalan lain (Juudaksen kirja 4) ja kuinka hän saattoi alkuun nykyisen “kristinuskon”. Ihmiset tulevat hämmästymään, kun kuulevat, kuinka kristinuskomme EI koskaan ole jatkanut Jeesuksen ja hänen apostoliensa perustamaa Jumalan seurakuntaa!

Tämä tieto saavuttaa pian maailman pommin tavoin! Ihmiset tulevat järkyttymään, kuinka heitä on petetty! Jumalan ajan koittaessa “uutispommit” alkavat räjähdellä!

Mikä on suuri ahdistus?

Nyt asiaa alkaa käydä kivullisen selväksi! Suuri ahdistus on juuri tämä oikaiseva intensiteetiltään seitsenkertainen Jumalan tuoma rangaistus, jonka hän pian saattaa Britannia-Amerikan ylle!

Huomaa, kuinka Hesekiel kuvaa lyhyesti rangaistusta!

“Kolmannes sinusta kuolee ruttoon ja nääntyy nälkään sinun keskelläsi. Kolmannes kaatuu miekkaan sinun ympärilläsi. Kolmanneksen minä hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla. Ja minun vihani täyttyy, ja minä tyydytän kiivauteni heissä ja kostan. Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen puhunut kiivaudessani, kun minä panen vihani täytäntöön heissä” (Hesekielin kirja 5:12–13).

Jatka: “Kaikilla teidän asuinpaikoillanne tulevat kaupungit raunioiksi” (Hesekielin kirja 6:6). Näin ei olisi koskaan voinut tapahtua ennen vetypommin keksimistä! Kaupungit täydelleen raunioina. Kaikki—”kaikki asuinpaikkasi.”

Kuivuus—ensin nälkä

Nyt on profeetta Joelin vuoro puhua.

Joelin ennustus oli tarkoitettu vasta paljon hänen elinaikaansa myöhemmälle ajalle—lue 1 luvun jakeet 1-3, joidenka jälkeen hän alkaa kuvata vitsausta, jossa erilaiset heinäsirkat tuhoavat maan tuottamaa satoa—kuorien hedelmäpuiden kaarnaa. “Se on raastanut minun viiniköynnökseni ja katkonut minun viikunapuuni, on ne paljaiksi kuorinut ja karsinut; niiden oksat ovat valjenneet” (Joelin kirja 1:7).

Seuraavaksi—nyt seuraa lamaannuttava kuivuus: “Hävitetty on pelto, maa murehtii, siinä vilja on hävitetty, viinistä on tullut kato, öljy on kuivunut … sillä mennyt on pellon sato … kaikki kedon puut ovat kuivettuneet. Niin, häpeään on joutunut ilo, ihmislasten joukosta pois (jakeet 10–12). Näin tulee käymään lähellä Herran päivää” (jakeet 14–15).

Jatka edelleen: “Surkastuneet ovat siemenjyvät multiensa alla, varastohuoneet autiot, aitat puretut, kun viljasta on kato. Kuinka huokaa karja, kuinka hädissään ovat raavaslaumat, sillä ei ole niillä laidunta! Myös lammaslaumat joutuvat perikatoon. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on kuluttanut erämaan laitumet ja liekki polttanut kaikki kedon puut. Metsän eläimetkin sinua ikävöivät, sillä vesipurot ovat kuivuneet …” (jakeet 17–20).

Sitten—sotavoimien tulo ja tappio!

Joelin toinen luku kertoo seuraavista tapahtumista, sotahälytyksestä: “Puhaltakaa pasuunaan Siionissa (sota hälytys), toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä” (jae 1).

“Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa” (jakeet 12–13).

VIHDOIN—katumus suuressa ahdistuksessa!

Kun Jumala saattaa sitten nämä kansalaisiamme kohtaavat, toistuvat, intensiteetiltään seitsenkertaistuvat oikaisevat rangaistukset toteen—kun heidän omaisuutensa, vaurautensa, maansa—jopa esikoisoikeutensa, sekä kaikki heidän vastaanottamansa ja arvostamansa omaisuus on otettu heiltä pois—sitten vihdoin he nöyrtyvät ja anovat Jumalalta armoa ja vapautusta!

Tälläkin hetkellä Jumalan sanoma varoittaa tästä hirmuisesta, historian kulun suurimmasta ahdistuksesta, The World Tomorrow—ohjelma jylisee maailman kaikkiin kolkiintodistuksena ihmisille! Noin 2,5 miljoonaa ihmistä voi lukea tämän sanoman The Plain Truth—lehdestä!

Tiedämme varsin hyvin, etteivät kaikki ihmiset ota kuitenkaan varoituksesta vaaria! Olemme kiitollisia, että Jumalan toimesta tuhannet ihmiset joka vuosi kuulevat (Raamatun sanoin ottavat vaarin) ja ottavat sanoman vakavasti—tekevät parannuksen ja tulevat Jumalan tykö vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Kyllä, muutama tuhatta ihmistä kuulee vuosittain—ja he ovat erityisen kallisarvoisia! Kansat kokonaisuudessaan eivät kuitenkaan kuule. Ei vielä tällä hetkellä!

Tiedämme varsin hyvin, ettei todellinen Jumalan työn sato, valmistaessamme tietä Kristuksen tulolle, ole vielä nyt! Mutta kun ihmisiltä on viety kaikki—kun he ovat orjia vierailla mailla—kun heitä kohdellaan julmasti, lyödään, jopa tapetaan marttyyreinä—sitten hengissä säilyneet miljoonat huutavat avukseen Jumalaa—tekevät parannuksen—ja kääntyvät Jumalan tielle. Näihin aikoihin tullaan korjaamaan Jumalan työn todellinen sato.

Tällöin miljoonat muistavat, kuinka he kuulivat Kristuksen tosi sanoman The World Tomorrow—lähetyksen kautta—kuinka he lukivat sen The Plain Truth—lehden kautta!

Nämä ihmiset toteavat silloin, että sanoma oli totta ja Jumalan lähettämä! Monet eivät taida ottaa sanomaa vakavasti tällä hetkellä—eivät muinaiset israelilaisetkaan vastaanottaneet Jumalan profeettojen kautta heille lähettämää sanomaa. Kun kaikki nämä tapahtumat käyvät toteen—ihmiset havaitsevat, ettei kukaan muu varoittanut heitä! Sitten he tulevat tuntemaan Jumalan totuuden!

Kuinka traagista! Kun ihmiset havahtuvat liian myöhään, kovinkaan moni ei enää pelastu tältä toistetulta seitsenkertaiselta rangaistukselta. Kuitenkin miljoonat voivat vielä—heidän on vielä mahdollista saavuttaa Jumalan ikuisen elämän lahja omakseen!

Miljoonat tekevät vihdoin parannuksen!

Huomaa tätä aihetta koskevat profetiat! Palataanpa hetkeksi Jeremian profetian 30 lukuun, jota käsittelimme aiemmin. Se päättyy näihin sanoihin: “… aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään.” Tämä profetia on tarkoitettu meidän aikakaudellemme, juuri nyt!

Lue vielä eteenpäin 31 luvusta:

“Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani. Näin sanoo Herra: kansa miekalta säästynyt (vielä elossa olevat), löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin rauhaan. Tai rsv käänöksen mukaisesti “… kun Israel etsi rauhaa, Herra ilmestyi heille kaukaa.” Moffat kääntää tämän sanoin “… ne, jotka jäivät eloon miekan jälkeen tulevat löytämään armon tyrmässä.” Tämä tarkoittaa vankeina orjuudessa!

Jatketaan eteenpäin: “Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon … Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä (suoraa tietä, Jumalan lain mukaisesti!), jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni (esikoislupauksen omaava). Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin paimen laumaansa” (Jeremian kirja 31:4, 9-10).

Myöhemmin Jeremia kirjoitti Jumalan inspiroimana: “Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iänkaikkiseen liittoon (uuteen liittoon) Jota ei pidä unhoitettaman. Kadonnut lammaslauma oli minun kansani: Heidän paimenensa (itseään kristityksi kutsuvat papit) olivat vieneet heidät harhaan …” (Jeremian kirja 50:4-6).

Myöhemmin tämän saman luvun jae 20 mainitsee: “Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.”

Hoosea tiivistää asian

Hoosean kirjasta löytyy tiivistettynä koko Israelin oikean tien vastaisen kapinoinnin historia: kuinka Jumala ajoi hedät ulos, erosi heistä, pidätti esikoislupauksen täyttymyksen 2520 vuoden ajan—sekä myös Israelin lopullinen armahtaminen, sitten kun heidän rangaistuksensa oli lisääntynyt kolme kertaa intensiteetiltään.

Hoosea on kuvaa lisäksi hyvin suorasti, yksityiskohtaisesti ja ytimekkäästi nykyisen Britannia–Amerikan asennetta!

Jumala käski tämän profeetan mennä naimisiin porton kanssa tehdäkseen selväksi, kuinka uskottomuus, hylkäys, siunausten pidättäminen, erittäin kova kuritus ja viimein lopullinen Israelin herääminen tulisivat tapahtumaan—jotta Israel ymmärtäisi, mitä se merkitsee Jumalalle. Tämä porttovaimo synnytti Hoosealle pojan, jolle Jumala käski antaa nimen Jisreel, joka tarkoittaa Jumala hajottaa. Sillä Jumala sanoi: “… minä … teen lopun Israelin heimon kuningaskunnasta … minä särjen Israelin jousen Jisreelin laaksossa” (Hoosean kirja 1:4-5). Kuningaskunta—ja hallitus—lakkasivat Assyrian siirtomaavankeuteen—vuonna 721–718 eKr.

Hoosean porttovaimo synnytti seuraavaksi tyttären. Jumala käski antaa hänelle nimeksi Loo–Ruhama, joka tarkoittaa ei armahdettu. Jumala sanoi: “en minä enää tästedes armahda Israelin heimoa, niin että antaisin heille anteeksi (vaan vien heidät kokonaan pois, engl käännös)” (jae 6).

Myöhemmin tämä irstas vaimo sai vielä toisenkin pojan. “Pane hänelle nimeksi Loo-Ammi (joka tarkoittaa ei minun kansani)”, sillä te ette ole minun kansani, enkä minä tahdo olla teidän omanne” (jae 9).

Tosia rikkauksia ei ole vielä löydetty

Herra jatkoi: “Mutta israelilaisten luku on oleva niinkuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea. Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: Te olette minun kansani, heille sanotaan: Elävän Jumalan lapset! Ja Juudan miehet (juutalaiset) ja Israelin miehet (ns. “kadoneet kymmenen heimoa”) kokoontuvat yhteen ja asettavat itsellensä yhteisen pään; ja he lähtevät sotaan (tämä pitäisi kääntää ulos, leviävät kauas maansa ulkopuolelle, Moffatin käännös) siitä maasta, sillä suuri on Jisreelin päivä” (Hoosean kirja 1:10–11).

Tässä on lyhykäisyydessään esitetty, kuinka Jumala tuli toimimaan Israelin kanssa. Nykypäivän kansalaisemme kieltävät olevansa “Israel”, kieltävät olevansa Jumalan kansa! He luulevat Juudan, ainoastaan juutalaisten olevan Israel. Mutta hyvin pian, nyt, he tulevat tietämään, keitä he itse asiassa ovat. Tuhannet saavat lukea tosiasiat juuri tästä lukemastasi kirjasta. Miljoonat tulevat tietämään totuuden Kristuksen paluun aikaan!

Hoosean toisessa luvussa Jumala käsittelee omistamaamme ennennäkemätöntä vaurautta esikoislupauksemme tähden: “Hän ei tajunnut, että minä olen hänelle antanut jyvät ja viinin ja öljyn, olen kartuttanut hänelle hopeata ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi. Sentähden minä otan takaisin jyväni ajallansa ja viinini määräaikanansa ja tempaan pois villani ja pellavani, jonka piti peittää hänen alastomuutensa (hänen syntinsä)” (jakeet 8-9).

Kun rangaistus muodostuu lopulta tarpeeksi intensiiviseksi, kansalaisemme tunnustavat syntinsä, he tekevät parannuksen ja alkavat etsiä Jumalaansa!

Jumalan kansa – lopultakin!

“Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: minun mieheni (Ishi), etkä puhuttele minua enää Minun Baalini (Baali, Herrani)” (jae 16).

Tämä toinen luku päättyy näihin sanoihin: “Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo–Ruhamaa ja sanon Loo–Ammille: Sinä olet minun kansani; ja hän vastaa (he vastaavat): minun Jumalani” (jae 23).

Sitten alkaa Jumalan sanoma kansoilllemme tänä päivänä—erikoisesti Brittiläisille!

Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset (te Brittiläisen kansainyhteisön ja Yhdysvaltojen kansalaiset!), sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin ja verityö verityötä seuraa. Sentähden maa (Amerikka ja Britannia) murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät … ” (Hoosean kirja 4:1-3).

Britanniassa ja Amerikassa toimiville papeille Jumala sanoo: ” Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa (tietoa, engl. knowledge) vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon (tiedon), hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi. Niin paljon kuin heitä on, niin paljon he ovat tehneet syntiä minua vastaan. Minä muutan heidän kunniansa häpeäksi” (jakeet 6-7).

Oikaisevan rangaistuksen moninkertaistuvasta intensiteetsiä puhuessaan Jumala lisää vielä: “… ahdistuksessaan he minua etsivät (tulevat he minua etsimään aikaisin) (Hoosean kirja 5:15).

Nykybritannialle!

Jumala puhuu modernia Britanniaa koskien seuraavaa: “Sillä niinkuin niskuri lehmä on Israel (Britannia) niskoitellut; nyt on Herra kaitseva heitä (kuinka Herra voi heitä nyt ruokkia …?, Moffatin käännös). Jumala “ruokkii” tänä päivänä ihmisiään sanallaan—Jumalan valtakunnan evankeliumilla varoittamalla mikä meitä seuraa! Britannian valtion laki ei salli minkäänlaista meediajulistusta, jonka kautta Jumalaa palvelevat ihmiset voisivat julistaa nykyhetkellä Jumalan sanoman Britannian kansalaisille!

Vuoden 1953 ensimmäisinä viikkoina Jumalan sanoma alkoi saavuttaa Britanniaa Euroopasta käsin—kun The World Tomorrow—ohjelmaa alettiin lähettää laajakantoisen Radio Luxemburgin kautta!

Kun Radio Luxemburg ei ollut enää tarpeeksi tehokas, Jumala aloitti radiolähetykset Britannian rajojen ulkopuolelle ankkuroituneilta laivoilta. The World Tomorrow—ohjelmaa kuulutettiin siten päivittäin koko Britannian laajuisesti seitsemän laivan turvin. Tämä ei ollut laitonta toimintaa eikä se rikkonut mitään ihmisen asettamaa lakia, mutta kyllä julisti uskollisesti Jumalan lakia! Brittiläiset virkailijat kutsuivat näitä erheellisesti “piraatti”laivoiksi. Ne eivät kuitenkaan olleet piraattilaivoja eivätkä rosvoja. He eivät yrittäneet ottaa maata haltuunsa ryöstääkseen tai varastaakseen, he eivät vahingoittaneet ketään!

Useimmat ihimisten hallitukset haluavat puolestaan kontrolloida maansa ihmisiä! Ne haluavat kontrolloida sinun ajatteluasi sinun puolestasi!

Britannian hallitus ja Englannin kansankirkko haluaisivat laillistaa iljettävän perversion, homoseksuaalisuuden! He antavat hyväksyntänsä ennemmin pahimman luokan synneille kuin avaavat ovet Jumalan sanoman julistamiselle valtiossaan UK:ssa!

Jumala sai kuitenkin saatetuksi sanomansa Britanniaan.

Jumala sanoi ja hän teki!

Jumala sanoo: “Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille (Aamoksen kirja 3:7). Edellisessä jakeessa: “Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa niin ettei kansa peljästy?”

Jumala kertoo omassa raamatussasi, kuinka hän saattaa varoituksen sanomansa Efraim—Britannialle. Hän ennustaa, että “Efraim on on tuleva autioksi kurituksen päivänä (Britannia on kulkemassa pikaista vauhtia ennustettua tuhoaan kohti). Israelin heimokuntia vastaan minä ilmoitan (olen tehnyt tiettäväksi), mikä totta on” (Hoosean kirja 5:9).

Jumala lausui myös Britanniaa ja Amerikkaa koskien: “Efraim sekaantuu kansojen joukkoon. Efraim on tullut leivän (kakun) kaltaiseksi, jota ei ole käännetty (puoliksi paistettu). Muukalaiset syövät hänen voimansa, mutta ei hän sitä ymmärrä. Hänen hiuksensakin ovat jo harmaiksi käyneet, mutta hän ei ymmärrä. Israelin ylpeys syyttää häntä vasten silmiä. Eivätkä he palaja Herran, Jumalansa, tykö, eivät etsi häntä, vaikka kaikki näin on. Efraim on tullut kyyhkysen kaltaiseksi, joka on tyhmä ja taitamaton: he huutavat avuksi Egyptiä, he menevät Assuriin (Saksaan). Juuri kun ovat menossa, minä levitän verkkoni heidän päällensä ja pudotan heidät alas kuin taivaan linnut; minä kuritan heitä, niinkuin on julistettu heidän seurakunnallensa”—The World Tomorrow -ohjelmalähetyksen varoituksen sanoin! (Hoosean kirja 7:8–12).

Aivan kuin muinoin, Jumala saattoi nytkin varoituksen sanoman Britannian kansan korviin sitä huolimatta, että hänen täytyi saattaa se heille Brittiläisten lakien ulottumattomista. Jumala saattoi ihmeellisesti sanomansa kaikkialle Britanniaan.

Britanniaa on varoitettu!

Britannian valtiolla ei ole mitään valtaa estää intensiteetiltään monikertaistuvan rankaisun, rakastavan Jumalan oikaisun toimeenpanoa!

Jumalan tahto tulee täyttymään!

He heräävät!

Tulee päivä, jolloin ihmiset heräävät ja huomaavat, kuinka tämä oli Jumalan itsensä työ!

Jumalan mielipide Brittiläisestä kirkonkäynnistä kuuluu: “Efraim on liitossa (naimisissa) epäjumalain kanssa—anna hänen olla. Kun heidän juopottelunsa on lopussa, he harjoittavat törkeätä haureutta (jumalanpalvelusta, mutteivat minut kunniakseni). Ne, jotka ovat hänen kilpensä, rakastavat häpeätä. Tuuli siivillänsä ahdistaa häntä (vie hänet pois), he saavat häpeän uhriaterioistansa (alttareistansa). (Hoosean kirja 4:17–19, Moffatin käännös).

Jumala sanoo: “Minä menen takaisin paikoilleni, kunnes he ovat syystänsä kärsineet ja etsivät minun kasvojani: ahdistuksessansa he minua etsivät. Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää … ” (Hoosean kirja 5:15–6:2). Tuleva suuri ahdistus tulee luultavammin kestämään kaksi ja puoli vuotta—“Herran päivä” kestänee vuoden—ja tämän jälkeen tulee ylösnousemus ja Kristuksen toinen tulemus!

Koko Hoosean kirja kantaa tulisen varoituksen sanoman Britannian kansalaisille juuri tänä päivänä!

Voit paeta tältä rangaistukselta!

Jumala varoittaa meitä profetiassaan, kuinka syntiemme lisääntyvät nopeaa tahtia. Nyt on laskun maksun aika! Vieras miekka on aina ollut kohtalonamme. Tällä peloittavan atomiajan hetkellä kolmas maailmansota alkaa, kun ydinpommi kohdistetaan Lontooseen, Birminghamiin, Manchesteriin, Liverpooliin, New Yorkiin, Washingtoniin, Filadelfiaan, Detroitiin, Chicagoon ja Pittsburghiin varoituksetta! Jumala auttakoon kansakuntiamme heräämään, ennen kuin se on liian myöhäistä!

Olemme Jumalan valitsema Israelin kansa! Ajattele, mitä tämä merkitsee! Valittu, ei kuitenkaan etuja varten Jumalaamme vastustaessamme, vaan meidät valittiin palvelusta varten, jota emme suorittaneet.

Luulisi, että huutaisimme ilosta tietäessämme todellisen identiteettimme. Meidän kuuluu tehdä parannus—kuuluu kääntyä Jumalan puoleen—ja alkaa radion ja painetun sanan avulla varoittaa kansalaisiamme, jotta he kääntyisivät Jumalan puoleen ja rukoilisivat tosissan sydämensä pohjasta armahdusta Jumalalta.

Profetiassa mainittu intensteetiltään seitsenkertainen rankaisu, joka kohtaa pian Amerikan ja Britannian kansalaisia, on juuri tämä Raamatussa mainittu suuri ahdistus! Siitä tulee koko ihmiskunnan pelottavin ja intensiivisin rankaisun ja ahdistuksen aika!

Kuitenkaan sinun ei tarvitse kärsiä.

Tämä kaamean voimakas rangaistus on tarpeellinen oikaisu yksinomaan siksi, koska kansalaisemme ovat toimintansa seurauksena tehneet sen tarpeelliseksi, koska he ovat kieltäytyneet elämästä tavalla, joka tuo heille siunauksia kauheiden kirousten sijaan. Heitä oikaistaan—heidän omaksi parhaakseen!

Niin taatusti kuin Jumala elää, tämä rangaistus käy pian toteen! Tämä kirja sisältää Jumalan ja hänen Sanansa antaman varoituksen!

Ottavatko Yhdysvallat ja Brittiläiset kansat vaarin? Näin tehdessään he saattaisivat vielä välttää tämän heitä kohtaavan kansallisen totaalisen onnettomuuden, jos he vain tahtoisivat!

Jos sinä—juuri sinä, joka luet tätä sanomaa—jos sinä oikaiset vapaaehtoisesti tiesi ennen tämän vakavan Jumalan oikaisun voimaantuloa, jos teet todellisen parannuksen ja myönnät, kuinka täysin väärässä olet ollut, jos olet valmis näkemään itsesi todellisessa valossa—kapinoivana, väärässä, pahana—kun vihdoin antaudut rakastavan, armollisen kaikkivaltiaan Jumalan käsiin—antaudut ehdoitta ja astut kaikkivaltiaan Jumalan luo elävän Jeesuksen Kristuksen, henkilökohtaisen vapahtajasi, kautta—tällöin ei mikään vitsaus tule kohtaamaan sinua! (Psalmien kirja 91:8–11), vaan sinut luetaan arvolliseksi pakenemaan kaikkia näitä pelottavia tapahtumia ja seisomaan Kristuksen edessä hänen palatessaan (Evankeliumi Luukkaan mukaan 21:35–36).

Todelliset Kristuksen ruumiin jäsenet saatetaan turvapaikkaan, kunnes tämä suuri ahdistus on ohitse (Johanneksen ilmestys 3:10–11, soveltaen tämän niihin uskollisiin, jotka nyt tekevät maailmalle leviävää Jumalan työta; Johanneksen ilmestys 12:14; Jesajan kirja 26:20).

Sinun täytyy tehdä oma valintasi—jos jätät valitsematta, olet jo valinnut väärin!

Useimmat ihmiset eivät valitettavasti ota tätä vakavaa varoitusta vakavasti, vaan sivuuttavat sen keveästi—työntävät sen pois mielestään—ja kääntävät sen sijaan huomionsa aivan toisarvoisiin asioihin! Juuri tämän vuoksi rakastava, oikeudenmukainen, kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala ottaa heiltä pois nämä tyhjänpäiväiset asiat ja ojentaa heitä senlaatuisella intensiteetillä, että he vihdoinkin tulevat järkiinsä ja kääntyvät Jumalansa puoleen, ikuisen onnen ja runsaiden siunausten tielle!

Sinun ei tarvitse kuitenkaan kärsiä tästä oikaisusta, joka on kovempi kuin mikään entinen ihmiskuntaa kohdannut vitsaus.

Jumalan opastuksella ja auktoriteetilla olen asettanut käsiisi tosiasiat! Kuinka sanoinkuvaamattoman traagista on, jos et ota tilaisuudesta vaaria! Jos olet tarkkaavainen, saat elämääsi siunauksia, löydät onnen sekä sanoinkuvaamattoman kirkkauden!

Päätös jää sinun vastuullesi!

Appendix: J. Tim Thompson

Herbert Armstrong käytti tilastoja kuvatessaan Israelin mahdin romahtamista. Vuodesta 1980 lähtien nämä tilastot ovat dramaattisesti muuttuneet tukien entistäkin enemmän H. Armstrongin väittämiä. Käsittelen tässä sivuilla 154 -156 (luvun 12) tietoja ne päivittäen:

Maaöljyä nostettiin vuonna 1950 lähes 3800 miljoonaa tynnyriä. Tästä Yhdysvallat yksin tuotti yli puolet—lähes 52 %. Brittein kansanyhteisö yhdessä Yhdysvaltojen kanssa tuotti yli 60 % raakaöljystä ulkomaiset investointimme huomioimatta. Vuoteen 1966 mennessä—tänä kohtalokkaana vuotena, jolloin British Colonial Office sulki ovensa Lontoossa Brittein imperiumin virallisena kuolinmerkkinä—60 % maailman petroliumin tuotosta oli kutistunut jo 32 prosenttiin.

Vuonna 1997 lasku jatkui yhä selvempänä, Yhdysvaltojen öljyntuoton laski 11.1 prosenttiin ja Iso–Britannian tuotanto putosi 3.7 prosenttiin koko petroleumin tuotannosta. Vuonna 1999 Amerikka joutui vaaralliseen asemaan joutuessaan hankkimaan ulkomailta 60 % öljystään.

Britannia ja Amerikka kaivoivat yhdessä1,5 kertaa enemmän hiiltä kaikkiin maailman muihin maihin verrattuna. Mutta vuoteen 1966 mennessä osamme oli kutistunut maailman tuotosta kolmannekseen—ollen 30,9 %!

Vuoteen 1997 mennessä Amerikan hiilituotanto oli pudonnut 24.1 prosenttiin koko maailman tuotannosta ja UK. oli menettänyt hiilivarastojansa niin dramaattisesti, että vuonna 1997 sen täytyi tuoda antrasiittia 20 metristä tonnia.

Vuonna 1950 Britannian kansanyhteisö ja Amerikka tuottivat yhdessä kolme neljännestä maailman teräksestä—Yhdysvallat yksin tuotti lähes 60 % tai 105 200 000 “short” tonnia (2000 lb = 907 kg) vuonna 1951. Me tuotimme 1,3 kertaisesti raakarautaa muihin maailman maitten yhteistuottoon verrattuna.

Vuoteen 1966 mennessä tämä hyvinvoinnin perusindeksi ilmoitti terästuotannon laskeneen kolmannekseen (33 %) ja raakaraudan tuotannon 17,8 % (kuudennekseen).

Teräksen maailmantuotanto vuonna 1977 oli 795 miljoonaa tonnia, josta USA tuotti ainoastaan 98 miljoonaa tonnia tai 12.4 %, UK:n osuuden ollessa 18 miljoonaa tonnia eli 2.3 % kokonaistuotosta. Raakaraudan kokonaistuotanto oli vuonna 1997 549 tonnia. Amerikka tuotti 50 miljoonaa tonnia elikkä ainoastaan 9.1 %, kun taas Britannian tuotanto samana vuonna oli pudonnut 13 miljoonaan tonniin eli 2.4 prosenttiin koko maailman tuotannosta.

Me omistimme lähes 95 % maailman nikkelistä (pääasiassa Kanadassa), 80 % maailman aluminiumista ja 75 % sinkistä. Mutta kuinka vuonna 1966? Enää vain 3.6 % maailman nikkelistä, 40,2 % aluminiumista, 12.4 % sinkistä.

USA:n vuoden 1997 geologisen tutkintaraportin mukaan Yhdysvalloilla ja UK:lla oli 0 % maailman nikkelikentistä—täysin olematon—vuonna 1996 Amerikan heikko tuotantomäärä oli 1330 metristä tonnia nikkeliä eli 0.1 % maailman tuotannosta. Vuonna 1997 USA:n osuus alumiinintuotosta oli 16.8 % ja UK:n vain 1.1 %. Sinkkimalmin tuotanto Amerikassa (pääosin Alaskassa) putosi 8.5 prosenttiin maailman sinkin vuosituotannosta eikä UK:ta löytynyt enää edes kirjattuna maailman sinkintuottajamaiden joukosta.

Vuonna 1950 Brittein kansanyhteisö dominoi täysin kromiitin tuotantoa (Etelä-Afrikasta). Britannian ja Amerikan osan yhdessä oli kaksi kolmannesta maailman kumituotannosta sekä ne dominoivat maailman kuparin, lyijyn, tinan, bauksiitin sekä muiden tärkeiden metallien tuotantoa. Kuitenkin vuonna 1966 tuotimme enää kromiitista 2.3 %, kuparista 23.4 %, lyijystä 9.9 %, tinaa meillä ei enää ollut ja vain bauksiitista 6.3 %.

Amerikka ja Iso-Britannia eivät tuottaneet vuonna 1997 enää kromimalmia, kun taas Etelä-Amerikka (ei enää Brittein imperiumin osana) silti dominoi 46.2 % sen maailmantuotannosta. Britannia ja Amerikka eivät enää tuota kumia, vaan 1997 geologisen tilaston mukaan 95 % kumista tuotettiin Aasiassa, 4 % Afrikassa ja 1 % Keski—ja Etelä–Amerikassa. Samaan aikaan kuparimalmin tuotanto Yhdysvalloissa kutistui 17 prosenttiin maailmantuotannosta. Sen lyijyn kaivostoiminta lisääntyi vuodesta 1993 vuoteen 1997 ollen 15.2 % maailman tuotannosta, tinan ja bauksiitin osien jäädessä alle 1 prosenttiin maailmantuotannosta.

Britannian kansanyhteisö tuotti kaksi kolmannesta maailman kullasta—noin £266 000 000 ($642 miljoonaa) vuonna 1950—Yhdysvalloilla oli taas kolme kertaa muuta maailmaa enemmän kultavaroja omistuksessaan. Kuitenkin vuoteen 1966 mennessä sen kultavarat olivat ehtyneet niin pahasti, että dollarin arvo oli vaakalaudalla.

Vuonna 1997 USA:n kaivostoiminnan osuus oli 14.8 % maailman kullan tuotannosta. Iso-Britannia ei tuota kultaa ollenkaan vaan sen täytyy ostaa kaikki ulkomailta. Vuonna 1965 Yhdysvaltain liittohallituksen kullan varastokiintiöistä luovuttiin. Tämä epärehellinen manipulaatio toi mukanaan 15. elokuun 1971 ja Bretton Wood rahajärjestelmän lopun. Silloinen Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixon poisti Amerikan kultaan kiinnitetyn dollarin ja kieltäytyi vaihtamasta ulkomaiden dollareita takaisin kultaan. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisien aikana kullan arvo alkoi kasvaa kohoten pikaisesti tammikuussa 1980 970 dollariin unssilta. Vuoden 1990 loppuun mennessä kullan arvo romahti 253.5 dollariin, alhaimpaan lukemaan 20 vuoden aikana. Tämän seurauksena monien maiden keskuspankit myivät kultakantansa. Hoosean kirjan 7:11 kuvaa Britanniaa “kyyhkysen kaltaiseksi, joka on tyhmä ja taitamaton”—se myi vuonna 1999 yli puolet kultavaroistaan pois muun maailman perässä asettaen näin kulissit tulevan paperirahan arvon menetykselle ja romahtamiselle.

Me tuotimme ja käytimme kaksi kolmannesta maailman sähköstä—Yhdysvallat tuotti vuonna 1948 283000 miljoonaa kWh. Yhdysvallat ja Kanada tuottivat yhdessä enemmän kuin Venäjä, Saksa ja Ranska yhteensä. Kuitenkin vuonna 1966 sähkön tuotantomme oli enää ainoastaan 20.1 %!

Vuonna 1997 sähkön maailmantuotanto oli 26061 triljoonaa Wh (terawattituntia TWh), Yhdysvaltojen tuottaessa siitä 3159 TWh tai 12 % koko maailman sähkön kulutuksesta. Iso-Britannia tuotti puolestaan 355 TWh eli noin 1.4 % maailman sähkön tuotannosta.

Iso–Britannia ja Yhdysvallat omistivat kyllä reilusti yli puolet maailman kaupan laivaston tonnistoa, mutta vuoteen 1966 mennessä niiden prosenttimäärä oli ainoastaan 32.5.

Vuonna 1998 CIA World Facktbookin mukaan maailman laivastossa oli 27052 kauppa-alusta eli 743823664 kuollutpaino tonnia (DWT), josta Iso-Britannia omisti vain 142 alusta eli 2224715 DWT, joka taas oli 0.3 % koko maailman kauppalaivastosta. Samana vuonna Amerikalla oli 286 kauppalaivaa 13257000 DWT tai 1.8 % koko maailman tonnimäärästä. Näiden lukujen mukaisesti 31 vuoden aikana vuodesta 1966 alkaen vuoteen 1997 Iso–Britannian ja Yhdysvaltojen omaisuus putosi 32.5 prosentista 2.1 prosenttiin! Noin 97 % USA:n maahan saapuneesta tai sieltä lähteneestä rahtitonnista oli muiden maiden omistuksessa. Tällaiset silmiinpistävät tilastot osoittavat, millainen VAARA tämä nykyään on, kuinka todellinen uhka tämä on USA:n taloudelle samoin kuin sen kansalliselle turvallisuudelle!

Brittein saaret rakensivat enemmän laivoja kuin kukaan muu maailmassa. Kuitenkin jo kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaksi tai kolme ei-israelilaiskansaa oli ohittanut Britannian ja Amerikan tuotannon.

Jane´s Merchant Ships—teoksen mukaan UK putosi 26. sijalle vuoden 1996 laivanrakentajamaiden tilastossa vastaten ainoastaan 0.25 % osasta. Lähes 68 % laivanrakennuksesta tehtiin tuona vuonna Japanissa ja Etelä-Koreassa, Etelä-Korean ollessa ensimmäisellä tilalla. Ennen kaupallisen laivastorakennuksen johtavassa asemassa ollut USA menetti asemansa eikä ole 40 vuoteen rakentanut enää valtamerikauppa-alusta vientiin!

Vuonna 1950 me omistimme noin puolet maailman rautatieverkostosta, vuoteen 1966 mennessä yhteinen rautatiekuljetuksemme oli enää 26 %.

USA:n kokonaismääräinen rautatietonnisto vuonna 1998 oli 1039 miljoona tonnia ja UK:n 120 miljoonaa tonnia. Yhdessä ne käsittivät enää vain 15.8 % maailman rautatieverkoston kuljettamasta rahdista, mikä oli yli 10 % pudotus vuodesta 1966.

Toisena UK:n rautateiden pienenemisen indikaattorina on vuoden 1998 UK:n sisäisen rahdin määrän kutistuessa vain 15 % (verrattuna maateitse kuljetetun rahdin 85 % osuuteen). Tästä seurasikin UK:n rautatierahtiverkoston myyminen ulkomaisille tarjoajille.

Yhdysvallat tuotti huipussaan 73 % maailman autoista, mutta vuonna 1966 USA yhdessä UK:n kanssa tuotti enää 55 %—USA:n osuus oli 44 %. Nykyään Japani, Saksa, Ranska ja Italia harppovat huimaa vauhtia eteenpäin.

The Worldwatch Instituten vuoden Vital Signs 1999—julkaisun mukaan vuoden 1998 maailman henkilöautotuotanto oli noin 38 miljoonaa, Euroopan ollessa maailman suurin autojen valmistaja ja sen osuuden ollessa 33 % maailmantuotannosta. Aasia tuotti puolestaan 31 % ja Pohjois–Amerikka (USA, Kanada ja Meksiko) tulivat kolmanneksi 30 % osuudellaan.

Amerikan “Kolme suurta” (Chrysler, Ford ja GM) olivat vuonna 1998 vastuussa vain 79 % Pohjois–Amerikan tuotannosta. Ulkomaiset valmistajat, joilla on tehtaita Pohjois-Amerikassa (Honda, Toyota, Nissan, Subaru–Isuzu, Mazda, Mitsubishi, BMW ja Mercedes-Benz) vastasivat puolestaan 21 % maan tuotannosta. Kun ulkomaisten valmistajien osa erotetaan Pohjois–Amerikan tuotantoluvusta, esiin nousee selvä kuva 32 vuoden ajalta, vuodesta 1966 vuoteen 1998—kuinka Amerikan omistamat yhtiöt tuottivat ainoastaan 24 % vuoden 1998 autoteollisuudesta, ja kuinka vuoteen 1998 mennessä ulkomaisten autovalmistajien osa nousi vuorostaan 76 prosenttiin koko maailman tuotannosta. mikä täyskäännös.

Kuten 5. Mooseksen kirjan 28 luvun jae 43 todenmukaisesti sanoo: “muukalainen (tai vierasmaalainen), joka asuu keskuudessasi, kohoaa sinun ylitsesi yhä ylemmäksi, mutta sinä painut aina alemmaksi”!